Asiani koskee joitakin kummallisia ajatuksiani. En tiedä voiko niitä sanoa pakko-ajatuksiksi vai mitä ne ovat.
-Autossa, jos en ole itse ajamassa, minulle tulee tarve tarkkailla katulamppuja ja kuvitella, että autolla täytyy hyppiä niiden yli. Kuulostaa kummalliselta, mutta tämä alkoi joskus nuorempana "leikistä" jossa ajattelin katuvaloja esteinä, joiden yli auto hyppii. En pääse tästä ajatuksesta eroon, jos se on matkan ainaka alkanut. Ainoa tapa on olla katsomatta ulos ja keksiä muuta ajateltavaa. Sekin toimii vain harvoi, sillä ulos katsomista on vaikea välttää, kun autossa istuu.
-Toinen ajatukseni koskee ihmisten tai eläinten vahingoittamista. Esimerkiksi se kun yhtenä iltana tässä ajattelin moottoriveneellä ajamista. Jostain kummasta mieleeni tuli, että jos veneessä olisikin suuri ja terävä veitsi pohjassa ja osuisi kaloihin ja ne kuolisivat. Siitä mieleeni tuli yhä raaempia kuvia, että sukeltajan kaula katkeisi, kun osun siihen veneenpohjan veitsellä. Halusin lopettaa ajatukset mutten pystynyt. Mieleeni tuli vain lisää ajatuksia, että jos löisin itseäni kirveellä vahingossa jalkaan ja muita. En saanut niitä millään pois.
Aikaisemminkin on ollut samantyyppisiä ajatuksia
Siispä haluaisin tietää onko kyseessä jonkilainen pakko-ajatus?
-Autossa, jos en ole itse ajamassa, minulle tulee tarve tarkkailla katulamppuja ja kuvitella, että autolla täytyy hyppiä niiden yli. Kuulostaa kummalliselta, mutta tämä alkoi joskus nuorempana "leikistä" jossa ajattelin katuvaloja esteinä, joiden yli auto hyppii. En pääse tästä ajatuksesta eroon, jos se on matkan ainaka alkanut. Ainoa tapa on olla katsomatta ulos ja keksiä muuta ajateltavaa. Sekin toimii vain harvoi, sillä ulos katsomista on vaikea välttää, kun autossa istuu.
-Toinen ajatukseni koskee ihmisten tai eläinten vahingoittamista. Esimerkiksi se kun yhtenä iltana tässä ajattelin moottoriveneellä ajamista. Jostain kummasta mieleeni tuli, että jos veneessä olisikin suuri ja terävä veitsi pohjassa ja osuisi kaloihin ja ne kuolisivat. Siitä mieleeni tuli yhä raaempia kuvia, että sukeltajan kaula katkeisi, kun osun siihen veneenpohjan veitsellä. Halusin lopettaa ajatukset mutten pystynyt. Mieleeni tuli vain lisää ajatuksia, että jos löisin itseäni kirveellä vahingossa jalkaan ja muita. En saanut niitä millään pois.
Aikaisemminkin on ollut samantyyppisiä ajatuksia
Siispä haluaisin tietää onko kyseessä jonkilainen pakko-ajatus?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Vaikuttaa pakkoajatuksilta, kun ajatukset tulevat yhä uudestaan ja uudestaan päähän vaan toivottavasti eivät pahene niin, että alat kokea niistä ahdistusta ja sitä kautta ihan fyysisiä oireita.
Eilen illalla tuli myös ajatus, että jos itseä nitojalla vetäisi sormeen. Siitä ajatukset johtivat siihen, että joka askeleella kun kävelen astun nastoihin ja loppuhuipennus oli se kun en saanut päästä ajatusta, että naula hakataan jalkapöydästäni läpi.
Ahdistusta tai muuta ei ole ajatusten lisänä tullut, onneksi.
Neuvoksi voin antaa, että vältä stressiä, muuten saattavat ajatukset ottaa vallan ja alkavat ahdistaa. Itsellä oli joskus perheenjäsenien vahingoittamisen pelkoa, välillä itsensä, esim. tuntui, että oli pakko tunkea käsi töissä jonnekin työkoneeseen, vaikka se takuuvarmasti katkaisisi sormet. Aina tuntuu, että juuri ja juuri pystyy hillitsemään itsensä, kämmenet alkavat kutista ja kaikki tuntuu realistiselta, aivan kuin muka haluaisi tehdä niin.
Sittemmin olenkin päätynyt kuvottiin seksuaalisiin pakkoajatuksiin ja syvällä suossa ollaan, en tiedä onko tästä mahdollista enää edes nousta. Kannattaa varmaan käydä puhumassa psykologille varmuudeksi.
Ei voi olla pakkoajatus jos ei ahdista.
Voisiko terveyskekukseen soittaa ja varata ajan tätä varten? Että saisin varmistusta asiaan, pirun inhottavia kun ovat nuo ajatukset.
Ohjaavat sitten muualle jos tulee tarvetta.
Itsekin toivon, ettei ole kyse pakko-oireisista ajatuksista!
voi ja tk:n mielenterveyststoon , se on oikea paikka josta saat tietoa.
Itselläni on pakko-ajatuksena jos sielun menettää vahingossa tai saatana onnistuu varastamaan sen (kuten yhdessä elokuvassa) mitä sitten käy?
Mutta tuohon ajatukseen helpottaa yleensä että jumala ei hylkää ketään, ja jumala omistaa jo meidän sielumme ja ruumiimme enkä voimme menettää niitä koskaan.
Kaikki alkoi kauhu-elokuvasta, ja paheni kun suomi voitti mm-lätkän jota toivoin kovasti. Ja sanoin vielä kaverille, että tänä vuonna suomi voittaa lätkän puoli vitsillä.
Nyt olen alkanut pääsemään jo noista pakko-ajatuksista.
Ajatukset ja päänsisäiset toiveet ei merkitse mitään kenellekkään(ei jumalalle eikä saatanalle) ja ne ovat vain pään sisäisiä.
Ketään jumala ei jätä yksin!
"Ajatukset ja päänsisäiset toiveet ei merkitse mitään kenellekkään(ei jumalalle eikä saatanalle) ja ne ovat vain pään sisäisiä. "
Kiitos.
Huomasin, että viime aikoina mulleon tullut pakkomielle ajatella jotain sinnepäin, että "paholainen, ota minut."(kuulostaa tyhmältä, tiedän) tiedän, etten halua sitä. Pelkään. Ajattelen olevani ihan kauhea ihminen ja että teen syntiä tässä.
En tiedä miksi ajattelen niin, se vaan tulee joskus mieleen. En ymmärrä itsekkään joten en osaa selittää asiaa. Tää on kestänyt vasta reilun viikon ja välillä ahdistaa enemmän ja välillä vähemmän. Muistan mulla joskus kymmenen vuotta sitten (olin pieni lapsi vielä) olleen sellasia ajatuksia, etttä ajattelin kirosanoja ja mun teki hirveesti mieli sanoa ne ääneen. Vähän samalta tuntui.
Nyt ahdistaa melkein päivittäin tää asia. Sanokaa mulle, etten mä voi tälle mitää, ettei nää ajatukset ole mun mielipiteitäni.
Nyt tosin tuntuu, että kauheinta ei oo ne ajatukset vaan se ahdistus.
Tosin uskon, että kaikki kääntyy viel paremmaks.