HUOMENTA RAKKAAT TOVERIT

No enhän mie ole ollut tääl kun olin siellä...niin :)

aatteleppa sitä niin kirjoitti:

No enhän mie ole ollut tääl kun olin siellä...niin :)

perkeleen dna AAAARRRGGGGHT
http://www.youtube.com/watch?v=x-D33GlUfyw&feature=related

monte24 kirjoitti:

perkeleen dna AAAARRRGGGGHT
http://www.youtube.com/watch?v=x-D33GlUfyw&feature=related

Lue lisää

Ai nii, ei se ole vieläkään tullut perille,eikä muuten muukaan jos oot laittanut. Sen sijaan siellä missä ennen asuin, sieltä tulee dnalta läpi kaikki,samoin siskolta päin,ja alempaa rannikolta. Kaippa aikanaan toimii.

ei hoppua kirjoitti:

Ai nii, ei se ole vieläkään tullut perille,eikä muuten muukaan jos oot laittanut. Sen sijaan siellä missä ennen asuin, sieltä tulee dnalta läpi kaikki,samoin siskolta päin,ja alempaa rannikolta. Kaippa aikanaan toimii.

Lue lisää

ku lataussivusto on nurin

monte24 kirjoitti:

ku lataussivusto on nurin

Kuuluu montessoriin :)

pedagoogikko kirjoitti:

Kuuluu montessoriin :)

etin nimeni merkitystä egil näköjään vanha nimi.
Viikinkien nimet

Nimien muodostus

Lapsen etunimeksi valittiin usein tunnetun sankarin tai kunnioitetun sukulaisen nimi. Lapsen ajateltiin perivän nimen myötä sen aikaisempien kantajien ominaisuuksia. Kuolleen sukulaisen nimen myötä kuolleen sukulaisen ajateltiin elävän uudelleen lapsessa. Useimmiten lapsen nimeksi valittiin isovanhempien nimi, mutta myös setien, enojen, tätien, isosetien, isoenojen ja isotätien nimiä käytettiin. Jos joku sukulainen kuoli vähän ennen lapsen syntymää, lapselle annettiin tämän nimi. Jos isä kuoli ennen lapsen syntymää, lapselle annettiin isän nimi. Jos annettava nimi oli yleinen, lapselle annettiin myös kuolleen sukulaisen lisänimi. Nimen merkityksellä sinänsä ei ollut paljoa vaikutusta nimen valintaan.

Lapselle annettiin nimi, kun oltiin varmoja, että lapsi jää henkiin. Nimenannossa lapsen ylle pirskotettiin vettä, mutta tätä ei pidä sekoittaa kristilliseen kasteeseen. Isä tai lähin miespuolinen sukulainen hoiti nimenannon, jonka jälkeen lapsen ylle tehtiin Thorin vasaraa muistuttava merkki aivan kuten kristillisessä seremoniassa pappi tekee ristinmerkin. Seremonia oli sama lapsen sukupuolesta riippumatta. Sukulaiset antoivat lapselle lahjoja nimenannon yhteydessä.

Nimen annossa suosittiin myös alkusointua, eli suvussa annettiin nimiä, joiden alku oli samanlainen. Agni, Alrek, Yngvi, Iörund, Aun ja Egil kuuluivat kaikki uppsalalaiseen kuningassukuun. Toinen suosittu menetelmä oli muunnelma, jossa osa nimeä oli aina sama ja toista osaa muutettiin. Esimerkiksi Végeirrin poikien nimet saattoivat olla Vébjörn, Vésteinn, Véþormr, Vémundr ja Végestr, tai Abjörnin poikien nimet saattoivat olla Thorbjörn, Gunnbjörn, Hallbjörn ja Ketilbjörn.

Etunimet olivat yksiosaisia (Egill, Björn, Bera, Drífa) tai kaksiosaisia (Thorbjörn, Halldora). Tietyt nimenosat saattoivat olla vain nimen alkuosassa ja tietyt vain loppuosassa. Tiettyjä alkuosia käytettiin vain tiettyjen loppuosien kanssa. Kaksiosaisten nimien uskottiin tuovan enemmän onnea ja menestystä kuin yksiosaisten nimien erityisesti silloin, jos nimessä oli jumalan nimi. Jumalan nimi myös suojeli tuon jumalan nimeen tehdyltä kiroukselta. Esimerkiksi Thorfinn olisi immuuni Thorin nimeen langetetulta kiroukselta. Thor oli suosituin jumala, joten Thor-alkuisia etunimiä on eniten. Useat etunimistä liittyvät jollain lailla sodankäyntiin.

Viikinkiaikana ihmisillä ei ollut sukunimeä. Sukunimen sijaan käytettiin isän nimen genetiivimuodon pohjalta muodostettua patronyymiä. Miehillä isän nimen perään lisättiin -son (poika) ja naisilla -dóttir (tytär). Tällä lailla muodostettuja patronyymejä on käytössä sukuniminä vielä nykyäänkin, esim. Eriksson. Islannissa nimet muodostetaan edelleen tällä tavalla. Harvoin käytettiin myös äidin nimestä muodostettua matronyymiä.

Sukunimen lisäksi tai sen sijaan käytettiin myös lisänimiä. Lisänimi oli joko etunimen jäljessä (Harald Sinihammas, Erik Voittoisa, Gorm Vanha) tai edellä (Kävelijä-Hrolf, Nuoli-Odd). Yleensä lisänimen keksi joku muu kuin henkilö itse (ystävä tai vihollinen), eikä se aina ollut kovin mairitteleva. Lisänimi saattoi liittyä henkilön fyysisiin ominaisuuksiin (Gorm Vanha), tapoihin, luonteenlaatuun, ammattiin, kotipaikkaan (Havelok Tanskalainen), tekoihin (Erik Voittoisa, Erik Verikirves) tai ominaisuuteen (Svein Haaraparta) tai se saattoi kuvastaa toivottua ominaisuutta (Aud Mietteliäs). Perityllä lisänimellä ei välttämättä ollut mitään yhteyttä henkilöön itseensä, joten pitkätukkainen Harald voi olla lisänimeltään Harald Kalju. Lisänimeä ei käytetty henkilön itsensä kanssa keskusteltaessa.

Patronyymejä ja lisänimeä käytettiin usein yhdessä, esimerkiksi Harald Sinihampaan koko nimi oli Harald Gorminpoika Sinihammas.



http://www.katajala.net/viikinkiaika/elama/nimet.html

monte24 kirjoitti:

etin nimeni merkitystä egil näköjään vanha nimi.
Viikinkien nimet

Nimien muodostus

Lapsen etunimeksi valittiin usein tunnetun sankarin tai kunnioitetun sukulaisen nimi. Lapsen ajateltiin perivän nimen myötä sen aikaisempien kantajien ominaisuuksia. Kuolleen sukulaisen nimen myötä kuolleen sukulaisen ajateltiin elävän uudelleen lapsessa. Useimmiten lapsen nimeksi valittiin isovanhempien nimi, mutta myös setien, enojen, tätien, isosetien, isoenojen ja isotätien nimiä käytettiin. Jos joku sukulainen kuoli vähän ennen lapsen syntymää, lapselle annettiin tämän nimi. Jos isä kuoli ennen lapsen syntymää, lapselle annettiin isän nimi. Jos annettava nimi oli yleinen, lapselle annettiin myös kuolleen sukulaisen lisänimi. Nimen merkityksellä sinänsä ei ollut paljoa vaikutusta nimen valintaan.

Lapselle annettiin nimi, kun oltiin varmoja, että lapsi jää henkiin. Nimenannossa lapsen ylle pirskotettiin vettä, mutta tätä ei pidä sekoittaa kristilliseen kasteeseen. Isä tai lähin miespuolinen sukulainen hoiti nimenannon, jonka jälkeen lapsen ylle tehtiin Thorin vasaraa muistuttava merkki aivan kuten kristillisessä seremoniassa pappi tekee ristinmerkin. Seremonia oli sama lapsen sukupuolesta riippumatta. Sukulaiset antoivat lapselle lahjoja nimenannon yhteydessä.

Nimen annossa suosittiin myös alkusointua, eli suvussa annettiin nimiä, joiden alku oli samanlainen. Agni, Alrek, Yngvi, Iörund, Aun ja Egil kuuluivat kaikki uppsalalaiseen kuningassukuun. Toinen suosittu menetelmä oli muunnelma, jossa osa nimeä oli aina sama ja toista osaa muutettiin. Esimerkiksi Végeirrin poikien nimet saattoivat olla Vébjörn, Vésteinn, Véþormr, Vémundr ja Végestr, tai Abjörnin poikien nimet saattoivat olla Thorbjörn, Gunnbjörn, Hallbjörn ja Ketilbjörn.

Etunimet olivat yksiosaisia (Egill, Björn, Bera, Drífa) tai kaksiosaisia (Thorbjörn, Halldora). Tietyt nimenosat saattoivat olla vain nimen alkuosassa ja tietyt vain loppuosassa. Tiettyjä alkuosia käytettiin vain tiettyjen loppuosien kanssa. Kaksiosaisten nimien uskottiin tuovan enemmän onnea ja menestystä kuin yksiosaisten nimien erityisesti silloin, jos nimessä oli jumalan nimi. Jumalan nimi myös suojeli tuon jumalan nimeen tehdyltä kiroukselta. Esimerkiksi Thorfinn olisi immuuni Thorin nimeen langetetulta kiroukselta. Thor oli suosituin jumala, joten Thor-alkuisia etunimiä on eniten. Useat etunimistä liittyvät jollain lailla sodankäyntiin.

Viikinkiaikana ihmisillä ei ollut sukunimeä. Sukunimen sijaan käytettiin isän nimen genetiivimuodon pohjalta muodostettua patronyymiä. Miehillä isän nimen perään lisättiin -son (poika) ja naisilla -dóttir (tytär). Tällä lailla muodostettuja patronyymejä on käytössä sukuniminä vielä nykyäänkin, esim. Eriksson. Islannissa nimet muodostetaan edelleen tällä tavalla. Harvoin käytettiin myös äidin nimestä muodostettua matronyymiä.

Sukunimen lisäksi tai sen sijaan käytettiin myös lisänimiä. Lisänimi oli joko etunimen jäljessä (Harald Sinihammas, Erik Voittoisa, Gorm Vanha) tai edellä (Kävelijä-Hrolf, Nuoli-Odd). Yleensä lisänimen keksi joku muu kuin henkilö itse (ystävä tai vihollinen), eikä se aina ollut kovin mairitteleva. Lisänimi saattoi liittyä henkilön fyysisiin ominaisuuksiin (Gorm Vanha), tapoihin, luonteenlaatuun, ammattiin, kotipaikkaan (Havelok Tanskalainen), tekoihin (Erik Voittoisa, Erik Verikirves) tai ominaisuuteen (Svein Haaraparta) tai se saattoi kuvastaa toivottua ominaisuutta (Aud Mietteliäs). Perityllä lisänimellä ei välttämättä ollut mitään yhteyttä henkilöön itseensä, joten pitkätukkainen Harald voi olla lisänimeltään Harald Kalju. Lisänimeä ei käytetty henkilön itsensä kanssa keskusteltaessa.

Patronyymejä ja lisänimeä käytettiin usein yhdessä, esimerkiksi Harald Sinihampaan koko nimi oli Harald Gorminpoika Sinihammas.



http://www.katajala.net/viikinkiaika/elama/nimet.html

Lue lisää

Onkohan siellä miun nimeä? Sekin kun on vähän...erilainen. Täytyy mennä katsomaan.

utelias uuno kirjoitti:

Onkohan siellä miun nimeä? Sekin kun on vähän...erilainen. Täytyy mennä katsomaan.

Äh,mie olen vain soihtu tai kuu kreikaksi.

ihan tylsää kirjoitti:

Äh,mie olen vain soihtu tai kuu kreikaksi.

hienohan soihtu on ja myös kuu.
Egilin saagaa...

Torolf kulki sinä talvena jälleen kerran Finnmarkia, ja hänellä oli mukanaan lähes sata miestä; nyt kävi jälleen niin kuin edellisenä talvena, että hän kävi kauppaa lappalaisten kanssa ja kulki laajalti Finnmarkia. Mutta kun hän pyrki kauas itään ja tieto hänen matkastaan levisi, tuli silloin hänen luokseen kainulaisia, jotka sanoivat, että heidät oli lähetetty hänen luokseen ja että sen oli tehnyt Faravid, Kainuunmaan kuningas. He sanoivat, että karjalaiset hävittivät hänen maassaan ja hän lähetti viestin, että Torolfin pitäisi lähteä sinne ja antaa hänelle apua. Viestin mukana tuli lupaus, että Torolf saisi yhtä suuren osan saaliista kuin kuningas ja jokainen hänen miehensä yhtä paljon kuin kolme kainulaista. Kainulaisilla oli laki, että kuningas saisi seurueensa kanssa kolmasosan saaliista ja sitäpaitsi päältä majavan-, soopelin- ja näädännahat. Torolf esitti asian seuralaisilleen ja pyysi heitä itse valitsemaan, lähtevätkö vai eivätkö, ja useimmat päättivät uskaltaa, koska kysymyksessä oli niin suuri saalis, ja niin päätettiin seurata lähettejä itään.

Finnmark on hyvin laaja. Sen länsipuolella on meri ja siinä isoja vuonoja, samoin on pohjoispuolella ja itään päin. Mutta eteläpuolella on Norja, ja Finnmark käsittää sisäpuolen niin kauas etelään kuin Haalogaland ulkopuolen. Mutta itään Naumudalista on Jemtlanti, ja sitten Helsinglanti, ja sitten Kainuunmaa (Kvenland), sitten Suomi (so Varsinais-Suomi), sitten Karjala. Mutta Finnmark on kaikkein näiden maiden yläpuolella, ja siellä on laajoja tunturiseutuja osaksi laaksoissa ja osaksi vesien varsilla. Finnmarkissa on tavattoman suuria vesiä ja vesien varsilla suuria metsiä, mutta pitkin maata on korkeita tuntureita, ja niitä nimitetään Köliksi.

Mutta kun Torolf tuli itään Kainuunmaahan ja tapasi kuningas Faravidin, silloin he varustautuivat matkalle, ja heillä kolme sataa miestä, norjalaisten kanssa neljä. Ja he kulkivat ylemmän Finnmarkin kautta ja tulivat sinne, missä ne karjalaiset olivat tuntureilla, jotka aikaisemmin olivat hävittäneet kainulaisten maata. Mutta kun nämä huomasivat vihollisen tulevan, he kokoontuivat yhteen ja kävivät vastaan odottaen saavansa voiton. Mutta kun taistelu alkoi, norjalaiset hyökkäsivät kovasti, sillä heillä oli vahvemmat kilvet kuin kainulaisilla; silloin kohtasi mieskato karjalaisten joukkoa, ja monet kaatuivat ja osa pakeni. Silloin saivat kuningas Faravid ja Torolf suunnattomasti saalista; he palasivat Kainuunmaahan. Mutta sitten kulkivat Torolf ja hänen seurueensa Finnmarkiin, ja kuningas Faravidista he erosivat ystävyydessä. Torolf tuli tuntureilta alas Vavsneriin ja lähti ensin kartanoonsa Sandnäsissa
http://finnpro2000.tripod.com/norjan_perust.htm#Egilin saagaa

monte24 kirjoitti:

hienohan soihtu on ja myös kuu.
Egilin saagaa...

Torolf kulki sinä talvena jälleen kerran Finnmarkia, ja hänellä oli mukanaan lähes sata miestä; nyt kävi jälleen niin kuin edellisenä talvena, että hän kävi kauppaa lappalaisten kanssa ja kulki laajalti Finnmarkia. Mutta kun hän pyrki kauas itään ja tieto hänen matkastaan levisi, tuli silloin hänen luokseen kainulaisia, jotka sanoivat, että heidät oli lähetetty hänen luokseen ja että sen oli tehnyt Faravid, Kainuunmaan kuningas. He sanoivat, että karjalaiset hävittivät hänen maassaan ja hän lähetti viestin, että Torolfin pitäisi lähteä sinne ja antaa hänelle apua. Viestin mukana tuli lupaus, että Torolf saisi yhtä suuren osan saaliista kuin kuningas ja jokainen hänen miehensä yhtä paljon kuin kolme kainulaista. Kainulaisilla oli laki, että kuningas saisi seurueensa kanssa kolmasosan saaliista ja sitäpaitsi päältä majavan-, soopelin- ja näädännahat. Torolf esitti asian seuralaisilleen ja pyysi heitä itse valitsemaan, lähtevätkö vai eivätkö, ja useimmat päättivät uskaltaa, koska kysymyksessä oli niin suuri saalis, ja niin päätettiin seurata lähettejä itään.

Finnmark on hyvin laaja. Sen länsipuolella on meri ja siinä isoja vuonoja, samoin on pohjoispuolella ja itään päin. Mutta eteläpuolella on Norja, ja Finnmark käsittää sisäpuolen niin kauas etelään kuin Haalogaland ulkopuolen. Mutta itään Naumudalista on Jemtlanti, ja sitten Helsinglanti, ja sitten Kainuunmaa (Kvenland), sitten Suomi (so Varsinais-Suomi), sitten Karjala. Mutta Finnmark on kaikkein näiden maiden yläpuolella, ja siellä on laajoja tunturiseutuja osaksi laaksoissa ja osaksi vesien varsilla. Finnmarkissa on tavattoman suuria vesiä ja vesien varsilla suuria metsiä, mutta pitkin maata on korkeita tuntureita, ja niitä nimitetään Köliksi.

Mutta kun Torolf tuli itään Kainuunmaahan ja tapasi kuningas Faravidin, silloin he varustautuivat matkalle, ja heillä kolme sataa miestä, norjalaisten kanssa neljä. Ja he kulkivat ylemmän Finnmarkin kautta ja tulivat sinne, missä ne karjalaiset olivat tuntureilla, jotka aikaisemmin olivat hävittäneet kainulaisten maata. Mutta kun nämä huomasivat vihollisen tulevan, he kokoontuivat yhteen ja kävivät vastaan odottaen saavansa voiton. Mutta kun taistelu alkoi, norjalaiset hyökkäsivät kovasti, sillä heillä oli vahvemmat kilvet kuin kainulaisilla; silloin kohtasi mieskato karjalaisten joukkoa, ja monet kaatuivat ja osa pakeni. Silloin saivat kuningas Faravid ja Torolf suunnattomasti saalista; he palasivat Kainuunmaahan. Mutta sitten kulkivat Torolf ja hänen seurueensa Finnmarkiin, ja kuningas Faravidista he erosivat ystävyydessä. Torolf tuli tuntureilta alas Vavsneriin ja lähti ensin kartanoonsa Sandnäsissa
http://finnpro2000.tripod.com/norjan_perust.htm#Egilin saagaa

Lue lisää

Kiitos sagasta, nyt uni varmasti tulee :)

ei ole 20 euron baari ryyppäämisestä ei tuu krapulaa

Ei minulla ainakaan ole yhdestä pullosta...

http://www.alko.fi/tuotteet/fi/002171

monte24 kirjoitti:

ei ole 20 euron baari ryyppäämisestä ei tuu krapulaa

Etkös muista, puolesta tölkistäkin voi saada kameen kanuunan :(

biisi siulle
http://www.youtube.com/watch?v=tcldMzSJbiU

kahvi on hyvää