Ei ole rikos olla uhri,

En itseasiassa kertaakaan. Hän harjoitti erilaista nöyryyttämistä vaikkakin seksuaalista. Mulle olis kelvannut raiskaaminenkin jos olis kunnolla saanut, kun ei häntä kinnostanut kun olin niin " virheellinen" . Sitä lerppua sit piti kestää kun toisella ei mielenkiinto riittänyt, mutta a'vot kun toinen nainen saatiin sänkyyn niin johan oli tanassa ja ei mikään haitannut kestävyyttä. Kyllä sitä toista jaksoi jyystää oman kullan silmien alla ja sitä kyllä jakso hieroo ja hyväillä, mut kun mulla ei ole sellanen kroppa kuin hän tykkää niin ei koskemiseenkaan mitään haluja ollut. Mä sit koitin nukkua kun vieressä hierottiin vielä panonkin jälkeen pitkin yötä.

Joskus sitä vain antoi mieluummin kuin tuli raiskatuksi. Eihän kyse ollut muusta kuin vallankäytöstä. Minä jopa haisinkin niin pahalle kun en osannut edes peseytyä niin kuin hän halusi... Mutta tätähän minä halusin ja kerjäsin, niinhän meille uhreille uskotellaan.

ennkertaakaan

Jotenkin se narsisti sai raiskaamisenkin tuntumaan oikeutetulta, sehän oli aivopessyt uhrinsa niin että alkoi tuntea itsensä vain narsistin omaisuudeksi. Muistan yhden raiskauskerran kun oli juuri palannut sivusuhteensa luota jossa oli viettänyt 2 yötä ja puhunut tämän kanssa luokseni tultuaan puhelimessa pari tuntia, pääasiassa minua vähätellen tämän naisen kanssa ja sitten kun lopetti puhelun, halusikin seksiä kanssani, josta kieltäydyin ja sitten heitti minut sängylle ja vangitsi käteni selkäni taakse ja jyysti monta tuntia, ei siinä minun itkuni auttaneet, ihmetteli vain että mikäs nyt on.

No ei siinä itkut autakaan. Mut on raiskattu niin monta kertaa, että ei edes liikuta enää tulla raiskatuksi. Ihan sama. Kehohan se vaan on. Sielu on jossain muualla.

Kaksi kertaa ja silkkaa vallannäyttämistä molemmat, kumpikin tapahtunut tilanteessa jossa olen irrottautunut hänen vallastaan...ensimmäisellä kerralla alistuin toiselle en enää, oli viimeinen tekosensa.

Höh, kaikkea te siedättekin...
Jos jossain menee raja mulla, niin se menee tasan tuossa ja sen jälkeen se riemu vasta repeäisikin...

Kerran oli sellainen tilanne, että eräs tuntematon tyyppi olisi tuota raivoissaan varmaan yrittänytkin, oli selvästi kahden vaiheilla lähteekö pois, vai käykö kimppuun, mutta kun tämä näki, etten pelkää pätkääkään ( tuijotin vain pitkään ja samalla tein mielessäni sotasuunnitelmaa, siltä varalta että tyyppi keksii yrittää jotain ) äijä lähti selvästi säikähtäneenä pois...
Viisas päätös. :)

Sinä olet todellinen sankari dizel, kyllä katseella on voimaa!!!

No voi hyvänen aika, tuo se vielä puuttui. En tiennytkään että raiskaavatkin vielä. Minusta tuon mittakaavan nph oireyhtymässä ylitetään selvästi psykopatian rajat.
Täysin luonnotonta ja toista halveksivaa käytöstä, tuollaisesta suhteesta kannattaa pyrkiä pois, ennen pitkää menee mielenterveys.