Syksystä syksyyn olen sinua mies katsellut, sillä silmällä ;)
Ikävänkin sait minussa aikaiseksi. Mutta, en minä jaksa tätä epävarmuutta. Ellen minä sinulle kelpaa, niin en voi sille mitään. Mutta, ellemme saa asioita selvitetyksi niin haaveeni nostavat itsensä pintaan aina kun kohtaamme. Sinä vain vedät minua puoleesi.
Jollemme nyt hetkeen näe. Mitä luulet, tuleeko ikävä vai unohdammeko nämä vellovat tunteet? Minä vain uumoilen, että vaikka ne jäisikin kaiken muun alle, nousevat ne pintaan taas kun kohtaamme.
Entä sinä?
Ikävänkin sait minussa aikaiseksi. Mutta, en minä jaksa tätä epävarmuutta. Ellen minä sinulle kelpaa, niin en voi sille mitään. Mutta, ellemme saa asioita selvitetyksi niin haaveeni nostavat itsensä pintaan aina kun kohtaamme. Sinä vain vedät minua puoleesi.
Jollemme nyt hetkeen näe. Mitä luulet, tuleeko ikävä vai unohdammeko nämä vellovat tunteet? Minä vain uumoilen, että vaikka ne jäisikin kaiken muun alle, nousevat ne pintaan taas kun kohtaamme.
Entä sinä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
No en ole sun miehes, mutta aina voi järkätä niin ettei toista näe. Paitsi jos on kyse työkaverista. Oikeastaan kun päätös on tehty "tää oli tässä", niin loppu on vain toimeenpanoa. Jos joskus aikojen jälkeen kohtaa toisen ja tunteet syttyvät uudestaan, niin ehkä se on merkki jostakin. Mä itse toimin niin, että järjestän asiat silleesti ettei toista tarvitse nähdä ihan heti. Se on se toimeenpanovaihe.
Onha tässä muutama syksy vierähtänyt haaveiden ja ikävän merkeissä ja tuneet nousee aina vaan vahvempana esiin näkiessä, mistä mahtaa olla kyse, miten paljon ne voi vielä nousta, selvä tapaus sanoisin.
Ihan samoin voisin eräälle ruskeasilmäiselle sanoa. Vastauksenkin tietäisin eikä se meistä toista tyydyttäisi. Näin on hyvä :)