On tämä vaan aika järjetöntä touhua, siis tänne kirjoittelu. Ei hän taida täällä käydä kun ei ole tunnistettavaa vastausta tullut. Sitten jos erehtyy lukemaan muita keskusteluja, niin helposti sellaiset ikävät kirjoitukset omii itselleen, että tässä on nyt varmaan lopulliset hyvästit minulle. Täytyy vain yrittää pitää mielessä, että ainoa mikä oikeasti merkitsee, ovat ne tosielämän kohtaamiset. Miksi ihmeessä hän esimerkiksi silloin keväällä sattumalta törmätessämme olisi tervehtinyt minua vapaa-ajalla ollessaan, vaikka emme edes tunne toisiamme, jos jotain kiinnostusta ei olisi olemassa? Ei olla vaan nähty nyt pitkään aikaan ja ehkä hän onkin jo unohtanut minut; poissa silmistä, poissa mielestä ja sitä rataa. Minun ajatuksistani hän ei vaan taida lähteä kulumallakaan. Ennenkin, jos kohtaamistemme välillä on kulunut pitkä aika, ne pinnan alla kyteneet tunteet ovat päässeet valloilleen valtavana tunnekuohuna. Yritä siinä sitten käyttäytyä normaalisti, kun on aivan paniikissa hänen edessään ja sanat meinaa takertua kurkkuun. Olenkin miettinyt, mitä tapahtuisi jos taas yllättäen kohtaisimme sellaisessa tilanteessa, jossa sitä vähiten odottaisi. Kulkisimmeko vain toistemme ohitse vai pysähtyisimmekö, ja mitä sanoisimme toisillemme. Vai katsoisimmeko vain toisiamme vaivaantuneena kysyvä ilme kasvoilla, että "olisiko meillä kenties jotain asiaa toisillemme?". Tiedän, että minun pitäisi sanoa se ensimmäinen sana, jos vielä kohtaamme. Olen sitä mielessäni harjoitellut, että "terve!" tai "moi!" eikä sen niin vaikeaa pitäisi olla, mutta tosipaikan tullen se onkin sitten aivan eri juttu. Jos vähänkin vaikuttaa siltä, ettei hänellä ole sitä samaa tunnetta enää, niin jää varmaan taas sanomatta. Ja jos tilanne tulee ja menee liian nopeasti, niin enhän minä ennätä edes reagoida taaskaan. Paras vaihtoehto olisikin varmaan sellainen, että satumme tulemaan vastakkaisista suunnista, esimerkiksi nurkan takaa ja törmäämme (siis ihan kirjaimellisesti :-) ) toisiimme. Tai jos olisi samanlainen tilanne kuin viimeksi, niin ei haittaisi vaikka hän "vahingossa" vähän pyörällä horjahtaisi päin minua, että "oho, mitenkäs tässä nyt näin kävi?" ;-) Meinasin ensin laittaa tähän loppuun jonkun toisen biisin, mutta koska tuossa seuraavassa mainitaan sunnuntai ja tänään on sunnuntai, niin olkoon sitten tämä. http://www.youtube.com/watch?v=xuxMFPr1IlA Happy without you... uskokoon ken tahtoo.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.