Eli tavotteena lääkis...
Olen ollut hyvin on-off-tyyppinen opiskelija. Esim lukiossa kun jaksoin päntätä, niin arvosanat oli numeroa 9-10. Mutta sitten tuli jaksoja jolloin ei niinkään kiinnostanut, ja numerot putosi tasolle 5-7. :) Esim yo-arvosanoissa näkyy hyvin yksi aallonpohja: E,E,C,B,B,A. Kemman, fyssan ja matikan luin lyhyen kaavan mukaan. Eli ke fy arvosanoilla 9; matte 6,8 (inhokkiaine).
Lukiosta siis on jo pari vuotta aikaa (olen 22-vuotias) ja sairaanhoitajaopinnoissa tällä hetkellä.
Nyt on opiskelumotivaatio ollut tasaisen kehno (ala on teoreettisesti mielenkiintoista (lääkematikka, farmakologia, patofysiologia jne lemppariaineita), mutta kliinisesti ei ole yhtään mun juttu). Keskiarvo pari kymmenystä vajaa 4. Syksystä alkaen opiskelen iltalukiossa kemian ja fysiikan pitkänä. Toivon saavani näin kalenos-kaavoista jotain irti. ;)
Mutta siis ongelmani on, että tiedän olevani keskivertoa parempi opiskelija kunhan vain luen. Silti itseluottamus on todella kehno. Suurin osa huonoista koenumeroistakin johtuu juuri asenteestani: katson ensimmäisen kysymyksen ja ajattelen "joo ketuiks meni taas..." enkä sitten viitsi edes syventyä kysymykseen sen tarkemmin. Esim. kokeenpalautuksessa kun ko. tehtävä(t) on käyty läpi, niin tajuan heti sen enempiä pohtimatta mitä siinä haettiin. Ja usein olenkin valinnut kokeesta ne vaikeimmat tehtävät koska ne näyttivät helpoimmilta... Eli en tiedä onko tyhmyyttä vai koetilanteen stressiä. Vai molempia.
Onko lääkisläisillä antaa neuvoa kuinka nostaa itseluottamusta? Ylipäätäänkin uskon tämän olevan syy ajottaisiin motivaatiopuutteisiin... kun en muka osaakaan kaiken sen luku-urakan jälkeen. Ja mitä Galenokseen tulee: arvaatte varmaan kuinka monesti meinaa itku tulla kun ei tehtävät heti aukea. Vaikka päinvastoin olisi epänormaalia jos ne heti aukeaisikin.
Joo. Tuli vähän tämmönen päätön ja hännätön teksti. Mutta toivottavasti joku osaa sanoa jotain. :)
Olen ollut hyvin on-off-tyyppinen opiskelija. Esim lukiossa kun jaksoin päntätä, niin arvosanat oli numeroa 9-10. Mutta sitten tuli jaksoja jolloin ei niinkään kiinnostanut, ja numerot putosi tasolle 5-7. :) Esim yo-arvosanoissa näkyy hyvin yksi aallonpohja: E,E,C,B,B,A. Kemman, fyssan ja matikan luin lyhyen kaavan mukaan. Eli ke fy arvosanoilla 9; matte 6,8 (inhokkiaine).
Lukiosta siis on jo pari vuotta aikaa (olen 22-vuotias) ja sairaanhoitajaopinnoissa tällä hetkellä.
Nyt on opiskelumotivaatio ollut tasaisen kehno (ala on teoreettisesti mielenkiintoista (lääkematikka, farmakologia, patofysiologia jne lemppariaineita), mutta kliinisesti ei ole yhtään mun juttu). Keskiarvo pari kymmenystä vajaa 4. Syksystä alkaen opiskelen iltalukiossa kemian ja fysiikan pitkänä. Toivon saavani näin kalenos-kaavoista jotain irti. ;)
Mutta siis ongelmani on, että tiedän olevani keskivertoa parempi opiskelija kunhan vain luen. Silti itseluottamus on todella kehno. Suurin osa huonoista koenumeroistakin johtuu juuri asenteestani: katson ensimmäisen kysymyksen ja ajattelen "joo ketuiks meni taas..." enkä sitten viitsi edes syventyä kysymykseen sen tarkemmin. Esim. kokeenpalautuksessa kun ko. tehtävä(t) on käyty läpi, niin tajuan heti sen enempiä pohtimatta mitä siinä haettiin. Ja usein olenkin valinnut kokeesta ne vaikeimmat tehtävät koska ne näyttivät helpoimmilta... Eli en tiedä onko tyhmyyttä vai koetilanteen stressiä. Vai molempia.
Onko lääkisläisillä antaa neuvoa kuinka nostaa itseluottamusta? Ylipäätäänkin uskon tämän olevan syy ajottaisiin motivaatiopuutteisiin... kun en muka osaakaan kaiken sen luku-urakan jälkeen. Ja mitä Galenokseen tulee: arvaatte varmaan kuinka monesti meinaa itku tulla kun ei tehtävät heti aukea. Vaikka päinvastoin olisi epänormaalia jos ne heti aukeaisikin.
Joo. Tuli vähän tämmönen päätön ja hännätön teksti. Mutta toivottavasti joku osaa sanoa jotain. :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ehkä sinun kannattaisi käydä töissä pari vuotta. Suosittelen jotain tosi kettumaista, kuten siivousta JA mainostenjakoa. Siten toleranssiraja tylsyydelle nousee kivasti. Eli kun on pakko, tulee myös tulosta. Töihinmeno ei huvita pennin vertaa, mutta pakon edessä sekin sujuu. Samalla opit rutiineja, eli et mieti enää huvittaako tms. vaan suoritat työn ja sittemmin opiskelun määrätietoisesti. Kysymys ei ole enää viitsimisestä, vaan opitusta tavasta.
Nyt olet vielä hemmoteltu lapsi, joka miettii syödäkö ensin minttusuklaat ja sitten nugaat, vai ottaisko jotain parempaa.
Itseasiassa olen tehnyt kesätöikseni puhelinmyyntiä, ja voin sanoa että kettumaisin paikka ikinä. Täysipäiväisenäkin kk-tulot max. 1000€... Onneksi oli/on avokki "takaamassa" menoja.. ;)
Ja toiseksi, en tiedä oletko lääkisläinen vai et, mutta aika töykeästi ilmaistu tuo "nyt olet vielä hemmoteltu lapsi, joka miettii syödäkö ensin minttusuklaat ja sitten nugaat, vai ottaisko jotain parempaa". Elämästäni jos tietäisit niin olisit jättänyt sanomatta.
Jos toistan kysymykseni yksinkertaisemmin niin kaikki sen ymmärtävät. ;) Kysymys ei enää niinkään ole siitä luenko silloin kun huvittaa vai silloin kun on pakko. Nämä asiat olen ajatuksissani käynyt läpi ja itseltäni kysellyt.. Ja nyt tiedän missä mättää. Kuinka siis saan itsevarmuuttani opiskelun suhteen paremmaksi? Tuskin auttaa oppikirjan kanssa peilin edessä seisominen, vai? :D
Jos ihan rehellisiä ollaan, kannattaa opetella oraalisia taitoja ja olla mallimitoissa oleva namumirri. Tenteistä pääsee tietyt piirit läpi suoraan ja toiset pänttäävät turhaan vaikka sata vuotta tentteihin. Jos sanottaisiin, että kaikista tulee kansainvälisiä pornotähtiä, niin silti sinne tulee niitä hölmöjä vuosi vuodelta vaikka kaikki sen tietävät.