En tiiä ees miten tän alottaisin.... Mutta ystäväni, todella läheinen ystäväni on sairastunut selkeästi syömishäiriöön, anoreksiaan.
Kaikki alkoi siitä, kun hänellä oli ylipainoa noin 5-10 kiloa ja hän rupesi laihduttamaan. Kävi lenkeillä, söi terveellisesti, piti diettiä.... Välillä kuitenkin piti päiviä jolloin söi herkkuja, sipsiä, limuja tms. Tämä vaihe kesti noin 2kk ja siinä hän laihtui yhden tai muutaman kilon en ole tästä aivan varma, mutta ihan sopivasti. No kuitenkin tämä vaihe loppui lopulta ja hän taas söi ihan kuin normaalit, välillä herkkuja ja välillä taas ei ja semmosta. Eikä näkynyt mitään ''pahoja'' muutoksia. Teimme yhdessä kaikkea! Olimme kavereitten kanssa bilettämässä, leffassa, keilaamassa, urheiltiin välillä, ja mitä nyt ystävykset tekeekään.. Hengailtiin lähes joka päivä! Välillä pidettiin yhdessä jonkinlaisia herkkulakkoja & urheiltiin paljon, ja siinäkin vaiheessa häneltä lähti kilo tai kaks pois.. No mutta kuitenkin sitten hän jäi sille linjalle, ettei syö herkkuja ainakaan ennen kesää, että pääsis kesäkuntoon. (Tää oli jossain tammikuussa...) Kuitenkin tässäkin vaiheessa saattoi juoda jotakin limuja missä oli paljon sokeria, ALKOHOLIA!! paljon :D yhdessä kävimme aika paljon bilettämässä, oikeestaan joka viikonloppu.
Kuitenkin kun kesä läheni, ei häntä oikeen paljoo näkynyt. Lähettiin yhdessä kavereitten kanssa ulos juhlimaan, ei hän mukaan tullut. Sano vaan, että ei nyt kun haluaa pitää kuria että laihtuu. No ei siinä mitään, mutta tää vain paheni.
Minne ikinä mentiinkään kaverien kanssa, ei hän tullut. Pysytteli vain kotona. Ajattelin alussa, että haluaa vaan omaa rauhaa. Niinkun joskus ihmiset haluaa. Välillä nähtiin, juteltiin, käytiin shoppailemassa mutta ei sen enempään. Kunnes hän rupesi avautumaan, syömisestään ja muusta. Että hän ei nykyään ajattele kuin syömistä, paljonko on kaloreita, mitä huomenna syö, mitä yli huomenna syö.. Ja niin edelleen.
Lopulta tämä vain paheni, ei lähtenyt edes baariin koska juomissa liikaa kaloreita, tai esim. syömään minnekkään kun halusi pitää diettiä.. Mitä vielä..
Sitten lopulta hänessä rupesi näkymään, laihtui varmaan yli 10 kiloa! Huolestuimme ystävien kanssa todella paljon.. Pyysimme häntä elokuviin tai jonnekkin että saisi jotain tehtyä, kun istua vaan kotona mutta ei hän jaksanut.
Emmä nähneet varmaan 1-2 kuukauteen kunnolla.
Kesän tullessa avautui mulle, kuinka hän on laihtunut ja että on niin normaali kunnossa.Että vihdoin on siinä mihin on aina halunnut päästä.
Tästä vielä eteenpäin, hänen äitinsä pisti hänet lääkäriin ja sielä todettiin syömishäiriö. Määrättiin terapeutille ja itse hän kertoi tämän mulle ja sanoi ettei olis mitään järkee terapeutille mennä ''ei siitä ole mitään hyötyä''
siinä sanoin, että se on hänen parhaakseen ettei turhaan tommosia terapeutteja ole ja että hänen oikeesti pitäisi saada halu parantua ja kun hän kertoi sitäkin, ettei enään syö oikeastaan mitään. Yhden leivän sinäkin päivänä oli vetässyt. Myös hänelle määrättiin jotain lääkkeitä, mikä saa itsetuhoisia ajatuksia kuulema. Ja sekin minua huolettaa, paljon..
Mut hän vain sanoi että toivottavasti ei lihoo niistä lääkkeistä..
Nyt tämä on niinkuin tilanne mikä on, harvoin häntä nään koska ei oikeen suostu lähtemään minnekkään, en tiedä miksi. Juhlimaankaan ei voi mennä, koska se lihottaa. Ei syömään, koska se lihottaa. Ja muihin paikkoihin ei vaan huivittais hirveesti lähteä vastaus on aina vaan '' Mee sä vaan, nähdään huomenna'' ..... Ja nekin on noin tunnin mittasia kun nähdään!!
Haluaisin hänelle jotain muuta ajateltavaan kun se että hän lihoaa.. Aina kun puhumme hän kertoo ihan avoimesti sitäkin, kuinka syönyt yhden leivän ja tullut siitä todella huono fiilis ja lähtenyt parinkin tunnin lenkille, jopa yölläkin...
En tiedä miten voisin auttaa häntä! Haluaisin hänen lähtevän jonnekkin että saisi muuta ajateltavaa kuin se, että hän lihoaisi!
Sanoin myös hänelle, kun hän kertoi että kun kaikki sukulaiset sanoo vaan että '' syö!! '' ja kun hän sanoi ettei se mee vaan niin että okei mä syön nyt tästä tätä ja tätä, koska siitä tulee niin paska fiilis..Niin sanoin siinä, että ymmärrän häntä todella hyvin, ettei ehkä voi vaan tehdä niin, mutta en tiedä mitä hänen sitten pitäisi tehdä. Ei kuitenkaan olematta syömättä! Ja sanoin myös, että käy sielä terapeutilla ja haluaa myös parantua..
Mutta tuntuu etten pysty auttaa häntä tarpeeksi? Mitä jos hän kuolee johonkin nälkäkuolemaan enkä ole tehnyt mitään vielä kun voi?
Toivottavasti saitte jotain selvää tästäkin kirjotuksesta,
toivon ettei kukaan sairastuisi IKINÄ mihinkään varsinkaan syömishäiriöön, koska tunnen jo itsessään sen kuinka kamalaa ja raskasta se on, kun kaveria vierestä katellut!! :---( Onko kenelläkään samankaltaista kokemusta??
..PS kaverini painoa en tiedä, mutta pituudeltaan noin. 170 mutta tämän kaiken laihuuden huomaa hänen jaloista, käsistä ja naamasta... Joka puolelta..
Kaikki alkoi siitä, kun hänellä oli ylipainoa noin 5-10 kiloa ja hän rupesi laihduttamaan. Kävi lenkeillä, söi terveellisesti, piti diettiä.... Välillä kuitenkin piti päiviä jolloin söi herkkuja, sipsiä, limuja tms. Tämä vaihe kesti noin 2kk ja siinä hän laihtui yhden tai muutaman kilon en ole tästä aivan varma, mutta ihan sopivasti. No kuitenkin tämä vaihe loppui lopulta ja hän taas söi ihan kuin normaalit, välillä herkkuja ja välillä taas ei ja semmosta. Eikä näkynyt mitään ''pahoja'' muutoksia. Teimme yhdessä kaikkea! Olimme kavereitten kanssa bilettämässä, leffassa, keilaamassa, urheiltiin välillä, ja mitä nyt ystävykset tekeekään.. Hengailtiin lähes joka päivä! Välillä pidettiin yhdessä jonkinlaisia herkkulakkoja & urheiltiin paljon, ja siinäkin vaiheessa häneltä lähti kilo tai kaks pois.. No mutta kuitenkin sitten hän jäi sille linjalle, ettei syö herkkuja ainakaan ennen kesää, että pääsis kesäkuntoon. (Tää oli jossain tammikuussa...) Kuitenkin tässäkin vaiheessa saattoi juoda jotakin limuja missä oli paljon sokeria, ALKOHOLIA!! paljon :D yhdessä kävimme aika paljon bilettämässä, oikeestaan joka viikonloppu.
Kuitenkin kun kesä läheni, ei häntä oikeen paljoo näkynyt. Lähettiin yhdessä kavereitten kanssa ulos juhlimaan, ei hän mukaan tullut. Sano vaan, että ei nyt kun haluaa pitää kuria että laihtuu. No ei siinä mitään, mutta tää vain paheni.
Minne ikinä mentiinkään kaverien kanssa, ei hän tullut. Pysytteli vain kotona. Ajattelin alussa, että haluaa vaan omaa rauhaa. Niinkun joskus ihmiset haluaa. Välillä nähtiin, juteltiin, käytiin shoppailemassa mutta ei sen enempään. Kunnes hän rupesi avautumaan, syömisestään ja muusta. Että hän ei nykyään ajattele kuin syömistä, paljonko on kaloreita, mitä huomenna syö, mitä yli huomenna syö.. Ja niin edelleen.
Lopulta tämä vain paheni, ei lähtenyt edes baariin koska juomissa liikaa kaloreita, tai esim. syömään minnekkään kun halusi pitää diettiä.. Mitä vielä..
Sitten lopulta hänessä rupesi näkymään, laihtui varmaan yli 10 kiloa! Huolestuimme ystävien kanssa todella paljon.. Pyysimme häntä elokuviin tai jonnekkin että saisi jotain tehtyä, kun istua vaan kotona mutta ei hän jaksanut.
Emmä nähneet varmaan 1-2 kuukauteen kunnolla.
Kesän tullessa avautui mulle, kuinka hän on laihtunut ja että on niin normaali kunnossa.Että vihdoin on siinä mihin on aina halunnut päästä.
Tästä vielä eteenpäin, hänen äitinsä pisti hänet lääkäriin ja sielä todettiin syömishäiriö. Määrättiin terapeutille ja itse hän kertoi tämän mulle ja sanoi ettei olis mitään järkee terapeutille mennä ''ei siitä ole mitään hyötyä''
siinä sanoin, että se on hänen parhaakseen ettei turhaan tommosia terapeutteja ole ja että hänen oikeesti pitäisi saada halu parantua ja kun hän kertoi sitäkin, ettei enään syö oikeastaan mitään. Yhden leivän sinäkin päivänä oli vetässyt. Myös hänelle määrättiin jotain lääkkeitä, mikä saa itsetuhoisia ajatuksia kuulema. Ja sekin minua huolettaa, paljon..
Mut hän vain sanoi että toivottavasti ei lihoo niistä lääkkeistä..
Nyt tämä on niinkuin tilanne mikä on, harvoin häntä nään koska ei oikeen suostu lähtemään minnekkään, en tiedä miksi. Juhlimaankaan ei voi mennä, koska se lihottaa. Ei syömään, koska se lihottaa. Ja muihin paikkoihin ei vaan huivittais hirveesti lähteä vastaus on aina vaan '' Mee sä vaan, nähdään huomenna'' ..... Ja nekin on noin tunnin mittasia kun nähdään!!
Haluaisin hänelle jotain muuta ajateltavaan kun se että hän lihoaa.. Aina kun puhumme hän kertoo ihan avoimesti sitäkin, kuinka syönyt yhden leivän ja tullut siitä todella huono fiilis ja lähtenyt parinkin tunnin lenkille, jopa yölläkin...
En tiedä miten voisin auttaa häntä! Haluaisin hänen lähtevän jonnekkin että saisi muuta ajateltavaa kuin se, että hän lihoaisi!
Sanoin myös hänelle, kun hän kertoi että kun kaikki sukulaiset sanoo vaan että '' syö!! '' ja kun hän sanoi ettei se mee vaan niin että okei mä syön nyt tästä tätä ja tätä, koska siitä tulee niin paska fiilis..Niin sanoin siinä, että ymmärrän häntä todella hyvin, ettei ehkä voi vaan tehdä niin, mutta en tiedä mitä hänen sitten pitäisi tehdä. Ei kuitenkaan olematta syömättä! Ja sanoin myös, että käy sielä terapeutilla ja haluaa myös parantua..
Mutta tuntuu etten pysty auttaa häntä tarpeeksi? Mitä jos hän kuolee johonkin nälkäkuolemaan enkä ole tehnyt mitään vielä kun voi?
Toivottavasti saitte jotain selvää tästäkin kirjotuksesta,
toivon ettei kukaan sairastuisi IKINÄ mihinkään varsinkaan syömishäiriöön, koska tunnen jo itsessään sen kuinka kamalaa ja raskasta se on, kun kaveria vierestä katellut!! :---( Onko kenelläkään samankaltaista kokemusta??
..PS kaverini painoa en tiedä, mutta pituudeltaan noin. 170 mutta tämän kaiken laihuuden huomaa hänen jaloista, käsistä ja naamasta... Joka puolelta..
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kyllä tuo anoreksialta kuulostaa. Jos hänen tilansa vielä heikkenee niin kyllä hänet varmaan osastolle laitetaan. Kaverini kuoli anoreksiaan,ja silloin tuntui että se oli mun vika,mutta nyt vuosia myöhemmin pystyn hyväksymään ettei se ollut. Yritä ymmärtää ystävääsi,ja lue anoreksiasta,niin opit ymmärtämään miltä tämä tuntuu(sairastuin myöhemmin itsekkin). Tsemppiä oikeasti!