Ote Eija-Riitta Korholan nettipäiväkirjasta
www.korhola.fi
26.05.2004 Liian suuri saavutus
Minulla on outo ongelma, joka valkeni kokonaisuudessaan viime viikolla.
Olen saanut aikaan liian suuren asian. Niin suuren, että siitä on
vaikeaa jakaa julkista kiitosta. Viime viikolla sen myönsi eräs
metsäteollisuuden edustaja. Yhden edustajan aikaansaannoksia ei
mielellään esitetä, koska "ei haluta ärsyttää muita meppejä tai
puolueita".
Marraskuussa -99 suomalaismepit kutsuttiin kriisipalaveriin, jossa
olivat mukana keskeisimmät teollisuudenalat ja ympäristöministeriön
edustajat. Kutsujien huoli oli, että tulossa on direktiivi, joka
merkitsee tappiota sekä ympäristölle että taloudelle. Direktiivi
velvoittaisi niin sanotun rinnakkaispolton kohdalla tiukkoihin
mittauksiin, jotka vaatisivat investointia kalliisiin laitteisiin,
ympäristön olennaisesti hyötymättä. Suurissa keskieurooppalaisissa
sekajätettä polttavissa laitoksissa sellainen olisi tarpeen, mutta
Suomessa jättilaitoksia ei ole. Mitattaisiin siis kalliisti mutta
kutakuinkin turhaan.
Erityisen vahingollinen direktiivin silloinen muotoilu oli
metsäteollisuudelle, joka hyödynsi sellun- ja paperinvalmistuksessa
syntyvän runsasenergisen jäteliemen polttamalla sen kattiloissaan.
Ympäristön kannalta tämä käytäntö on yksinomaan hyvä: jäteliemi tuottaa
energiaa eikä päädy kaatopaikoille metaanipäästöjä synnyttämään.
Viimeksi mainitun pelättiin tapahtuvan, jos laitokset velvoitettaisiin
suhteettoman kalliisiin mittauksiin.
Ongelma oli siinä, että kriisipalaveri tuli liian myöhään. Kyseessä oli
toinen lukeminen, jolloin parlamentti ei enää voi tuoda uusia
elementtejä lainsäädäntöön. Tilannetta on lähes mahdoton korjata, sillä
valiokunnan puheenjohtaja leimaa kärkkäästi uudet amendmentit eli
muutosesitykset sopimattomiksi tuomiolla ”inadmissable”. Oli vain yksi
kiertotie: saada mietinnön laatija muutoksen puolelle, toteamaan, että
uusi muutos vastaa parlamentin kannan henkeä.
Mutta minua onnisti. Saavutusta pidettiin hämmästyttävänä. Sain sellun-
ja paperinvalmistuksen direktiivin ulkopuolelle. Mietinnön laatija
suostui allekirjoittamaan muutosesitykseni, vaikka hän oli sitä ennen
heittänyt monta delegaatiota ulos. Sen jälkeen moni muukin olisi
tietysti halunnut saada nimensä mukaan.
Ihmettelin jo tuolloin, miksi lehdet eivät maininneet nimeäni
saavutuksen yhteydessä, vaikka olin kirjoittanut asiaa koskevan
tiedotteen ja osuuteni oli ilmeinen jokaiselle, joka osaa tarkistaa
parlamentin dokumentit. Helsingin Sanomien toimittaja vastasi minulle,
ettei ollut helppoa päättää kuka asiassa oli ratkaiseva, sillä viisi
suomalaismeppiä oli kirjoittanut asiasta tiedotteen. Ihmettelin, eikö
hän kysynyt Metsäteollisuus ry:ltä, siellähän asia tiedettäisiin. Siellä
ei haluttu mainita nimiä, oli vastaus.
Nyt minulle on käynyt ilmi pari asiaa. Asiantuntijapiireissä
saavutustani mainitaan jatkuvasti esimerkkinä siitä kuinka yksittäinen
meppi voi todella vaikuttaa, mutta aina ilman mepin nimeä. Eilen minulle
soitti eilen eräs tiedotteeni lukenut alan ihminen, joka sanoi: "Sinäkö
se siis olit! Nyt pidä melua asiasta!" Hän kertoi aina ihmetelleensä,
kuka suomalaismeppi se on ja miksei hänen nimeään ikinä mainita.
Kun kysyin viime viikolla saavutuksen rahallista arvoa, sitä ei haluttu
kertoa. Metsäteollisuuden edustaja sanoi, että hänen kätensä ovat
asiassa sidotut.
Muita reittejä sain selville luvut: suomalainen paperi- ja
selluteollisuus säästää muutosesitykseni johdosta jopa 30 miljoonaa
euroa joka vuosi.
"Juuri asian suuruus tekee asiasta vaikean teollisuudelle", selitti
minulle ja Jorille yksi nimetön asiantuntija, metsäteollisuuden
edunvalvontaan perehtynyt suomalainen mies. "Jos kyseessä olisi pienempi
teko, ei tarvitsisi pelätä muiden meppien ja muiden puolueiden
mustasukkaisuusreaktioita. Nyt pelko on aivan aiheellinen", hän arvioi.
Tukiryhmäni puheenjohtaja Ahti Hirvonen pyöritteli päätään, kun kuuli
tästä. Yksilösaavutusten panttaaminen saattaa kostautua alhaisena
äänestysprosenttina. ”Mainitaanhan aina maalintekijätkin, miksei sitten
tätä.”
Yhtä kaikki. Asia poiki taas yhden hyvän vaalisloganin. Minulle tuli
tekstiviesti jossa sanottiin: Ilman Korholaa Suomi olisi liemessä.
www.korhola.fi
26.05.2004 Liian suuri saavutus
Minulla on outo ongelma, joka valkeni kokonaisuudessaan viime viikolla.
Olen saanut aikaan liian suuren asian. Niin suuren, että siitä on
vaikeaa jakaa julkista kiitosta. Viime viikolla sen myönsi eräs
metsäteollisuuden edustaja. Yhden edustajan aikaansaannoksia ei
mielellään esitetä, koska "ei haluta ärsyttää muita meppejä tai
puolueita".
Marraskuussa -99 suomalaismepit kutsuttiin kriisipalaveriin, jossa
olivat mukana keskeisimmät teollisuudenalat ja ympäristöministeriön
edustajat. Kutsujien huoli oli, että tulossa on direktiivi, joka
merkitsee tappiota sekä ympäristölle että taloudelle. Direktiivi
velvoittaisi niin sanotun rinnakkaispolton kohdalla tiukkoihin
mittauksiin, jotka vaatisivat investointia kalliisiin laitteisiin,
ympäristön olennaisesti hyötymättä. Suurissa keskieurooppalaisissa
sekajätettä polttavissa laitoksissa sellainen olisi tarpeen, mutta
Suomessa jättilaitoksia ei ole. Mitattaisiin siis kalliisti mutta
kutakuinkin turhaan.
Erityisen vahingollinen direktiivin silloinen muotoilu oli
metsäteollisuudelle, joka hyödynsi sellun- ja paperinvalmistuksessa
syntyvän runsasenergisen jäteliemen polttamalla sen kattiloissaan.
Ympäristön kannalta tämä käytäntö on yksinomaan hyvä: jäteliemi tuottaa
energiaa eikä päädy kaatopaikoille metaanipäästöjä synnyttämään.
Viimeksi mainitun pelättiin tapahtuvan, jos laitokset velvoitettaisiin
suhteettoman kalliisiin mittauksiin.
Ongelma oli siinä, että kriisipalaveri tuli liian myöhään. Kyseessä oli
toinen lukeminen, jolloin parlamentti ei enää voi tuoda uusia
elementtejä lainsäädäntöön. Tilannetta on lähes mahdoton korjata, sillä
valiokunnan puheenjohtaja leimaa kärkkäästi uudet amendmentit eli
muutosesitykset sopimattomiksi tuomiolla ”inadmissable”. Oli vain yksi
kiertotie: saada mietinnön laatija muutoksen puolelle, toteamaan, että
uusi muutos vastaa parlamentin kannan henkeä.
Mutta minua onnisti. Saavutusta pidettiin hämmästyttävänä. Sain sellun-
ja paperinvalmistuksen direktiivin ulkopuolelle. Mietinnön laatija
suostui allekirjoittamaan muutosesitykseni, vaikka hän oli sitä ennen
heittänyt monta delegaatiota ulos. Sen jälkeen moni muukin olisi
tietysti halunnut saada nimensä mukaan.
Ihmettelin jo tuolloin, miksi lehdet eivät maininneet nimeäni
saavutuksen yhteydessä, vaikka olin kirjoittanut asiaa koskevan
tiedotteen ja osuuteni oli ilmeinen jokaiselle, joka osaa tarkistaa
parlamentin dokumentit. Helsingin Sanomien toimittaja vastasi minulle,
ettei ollut helppoa päättää kuka asiassa oli ratkaiseva, sillä viisi
suomalaismeppiä oli kirjoittanut asiasta tiedotteen. Ihmettelin, eikö
hän kysynyt Metsäteollisuus ry:ltä, siellähän asia tiedettäisiin. Siellä
ei haluttu mainita nimiä, oli vastaus.
Nyt minulle on käynyt ilmi pari asiaa. Asiantuntijapiireissä
saavutustani mainitaan jatkuvasti esimerkkinä siitä kuinka yksittäinen
meppi voi todella vaikuttaa, mutta aina ilman mepin nimeä. Eilen minulle
soitti eilen eräs tiedotteeni lukenut alan ihminen, joka sanoi: "Sinäkö
se siis olit! Nyt pidä melua asiasta!" Hän kertoi aina ihmetelleensä,
kuka suomalaismeppi se on ja miksei hänen nimeään ikinä mainita.
Kun kysyin viime viikolla saavutuksen rahallista arvoa, sitä ei haluttu
kertoa. Metsäteollisuuden edustaja sanoi, että hänen kätensä ovat
asiassa sidotut.
Muita reittejä sain selville luvut: suomalainen paperi- ja
selluteollisuus säästää muutosesitykseni johdosta jopa 30 miljoonaa
euroa joka vuosi.
"Juuri asian suuruus tekee asiasta vaikean teollisuudelle", selitti
minulle ja Jorille yksi nimetön asiantuntija, metsäteollisuuden
edunvalvontaan perehtynyt suomalainen mies. "Jos kyseessä olisi pienempi
teko, ei tarvitsisi pelätä muiden meppien ja muiden puolueiden
mustasukkaisuusreaktioita. Nyt pelko on aivan aiheellinen", hän arvioi.
Tukiryhmäni puheenjohtaja Ahti Hirvonen pyöritteli päätään, kun kuuli
tästä. Yksilösaavutusten panttaaminen saattaa kostautua alhaisena
äänestysprosenttina. ”Mainitaanhan aina maalintekijätkin, miksei sitten
tätä.”
Yhtä kaikki. Asia poiki taas yhden hyvän vaalisloganin. Minulle tuli
tekstiviesti jossa sanottiin: Ilman Korholaa Suomi olisi liemessä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Piia-Noora Kauppi (kok) sai estettyä EU:ssa polttoaineverotuksen muutoksen, mikä olisi merkinnyt huomattavaa rahtikustannusten nousua Suomessa.
Mutta mitä ovat saaneet aikaiseksi nämä kepun virrankosket?
Vastaan itse: ei mitään
Piitu on nollasarjan pelle.
Onko linkkejä eu:n sivuille?
En ehdi nyt etsiä... yritä löytää itse.
http://www.eduskunta.fi/kirjasto/Elki/euhakemisto.html
...sulta. Hajoaako äänet näin riittävästi? ;-)))))
Ei minun ääneni ainakaan hajoa - annan se ERK:lle.