Olen päässyt opiskelemaan amk:hon. Olen todella ujo ja hiljainen, etenkin ryhmissä. Paremmin puhun sitten kaksisteen. En myöskään ole kiinnostunut juomisesta ja bilettämisestä, joten sekin rajoittaa aika lailla kavereiden hankkimista. Tiedän, etten tule toimeen kovin hyvin "känniääliöiden" kanssa, kun kestä kuunnella heidän tylsiä läpinöitään, miten ovat ryypänneet itsensä oksennuskuntoon viikonloppuna...
Lukiossa olin ihan yksin, mutta nyt minulla on uusi alku ja mahdollisuus hankkia taas ystäviä. Mutta miten niitä hankitaan? Aiemmin en ole onnistunut, vaikka olen kuinka yrittänyt jutella muiden kanssa. Lopulta aina huomaan, että muut ovat jo ystävystyneet ja luoneet läheisiä suhteita toisiinsa ja minä olen taas jäänyt jokaisen porukan ulkopuolelle.
Joten kertokaapa te viisaammat, että mitä minun kannattaisi tehdä saadakseni läheisiä välejä muihin opiskelijoihin? Tiedän, että opiskelijabileissä kannattaisi käydä ja ehkä yritänkin käydä alkuun, mutta kun tiedän, ettei se ryyppääminen minua kiinnosta, niin tuntuu ihan turhalta katsella muita humalassa pitämässä hauskaa, kun itse en pysty rentoutumaan mitenkään alkoholista enkä mielelläni sitä siksi juokaan.
Enkä todellakaan halua jäädä yksin taas. AMK:ssa joutuu tekemään niin paljon ryhmätöitäkin, että koulu tulisi melkein heti lopettaa kesken, koska en pääse mihinkään ryhmään sitten jäseneksi :(
Lukiossa olin ihan yksin, mutta nyt minulla on uusi alku ja mahdollisuus hankkia taas ystäviä. Mutta miten niitä hankitaan? Aiemmin en ole onnistunut, vaikka olen kuinka yrittänyt jutella muiden kanssa. Lopulta aina huomaan, että muut ovat jo ystävystyneet ja luoneet läheisiä suhteita toisiinsa ja minä olen taas jäänyt jokaisen porukan ulkopuolelle.
Joten kertokaapa te viisaammat, että mitä minun kannattaisi tehdä saadakseni läheisiä välejä muihin opiskelijoihin? Tiedän, että opiskelijabileissä kannattaisi käydä ja ehkä yritänkin käydä alkuun, mutta kun tiedän, ettei se ryyppääminen minua kiinnosta, niin tuntuu ihan turhalta katsella muita humalassa pitämässä hauskaa, kun itse en pysty rentoutumaan mitenkään alkoholista enkä mielelläni sitä siksi juokaan.
Enkä todellakaan halua jäädä yksin taas. AMK:ssa joutuu tekemään niin paljon ryhmätöitäkin, että koulu tulisi melkein heti lopettaa kesken, koska en pääse mihinkään ryhmään sitten jäseneksi :(
Vastaukset 5
Vanhimmat
Suosittelen ainakin aluksi käymään niissä opiskelijabileissä. Et varmasti ole ainut joka ei välitä kännäämisestä. Kannattaa rohkeasti jutella muille opiskelijoille, hyvin todennäköisesti saat ystäviä tällä tavoin.
Itselläkin kävi niin omassa koulussa, että jäin vähän ryhmän ulkopuolelle ja myöhemmin sain kuulla itsestäni sanottavan, että viihdyn hyvin yksin..
Eli jos on ujo ja hiljainen toiset saattavat tulkita sen niin että ei edes halua toisten seuraa.
AMK on oman 1 vuoden kokemuksen perusteella aika rasittava, jokaisella kurssilla oli "projektitöitä" eli ryhmätöitä, sana projekti saa vieläkin aikaan inhoreaktion :D
"Lopulta aina huomaan, että muut ovat jo ystävystyneet ja luoneet läheisiä suhteita toisiinsa ja minä olen taas jäänyt jokaisen porukan ulkopuolelle."
Tuttu juttu, pitäis vaan yrittää heti alussa olla yltiösosiaalinen, helpommin sanottu kuin tehty, luonne kun on mitä on.
Ajattelin juuri tehdä samasta aiheesta keskustelun, ihan samoin sanoin kuin oot kirjoittanut (paitsi oon aloittamassa ammattikoulun). Oon 20-vuotias lukion käynyt tyttö ja menen nyt ammattikoulun yo-linjalle. Lukion viimeisen luokan olin täysin yksin, lukion ensimmäinen oli tuskaa, koska yritin luoda kontaktia muihin ihmisiin, mutta kaikilla oli jo valmiiksi omat porukkansa luokassani. Lukion kakkosella pystyin sitten juttelemaan monenkin kanssa, mutta ystäviä lukiosta en saanut ketään.
En osaa ystävystyä. Minussa on kai jokin synkkä aura, joka saa ihmiset kaikkoamaan. Ihmiset eivät puhu minulle enää toiste, kun ovat jo kerran puhuneet. Minusta ei pidetä. En myöskään biletä ja pari kertaa on baarissa käyty elämäni aikana, ei ollut kivaa. Siksi menen hanakammin baariin, jos joku nyt sattuisi pyytämään. Pidän hauskaa mielummin käymällä leffassa, keilaamassa tai muulla tavoin. Minua ei haittaa muiden juominen heidän vapaa-ajalla (se on heidän asiansa), mutta usein juomattomuuteni haittaa muita - ja pahasti, kun saavat siitä kuulla. Saan kyselytulvan, että mikset juo. Baarissakin kun avauduin, että juon nyt elämäni ensimmäisen siiderini 19-vuotiaana, niin sain kyllä pikkasen outoja katseita muilta. :/ "Ei ton kaveri kannata olla, kun ei se osaa pitää oikeesti hauskaa ja vähän rentoutua... Ihmeen kuiva ja tiukkis." Just.
Terapeuttini sanoo, etten ole tarpeeksi avoin. Minusta taas tuntuu, etteivät muut ihmiset ole tarpeeksi avoimia. En nyt tarkoita kaikkia, mutta suurin osa kumminkin. Sosiaaliset ihmiset, jotka eivät ole koskaan kärsineet ujoudesta tai varautuneisuudesta muita ihmisiä kohtaan, ymmärtävät erittäin harvoin ujoja ihmisiä ja heidän käyttäytymistään. :/
Yritin toimia näiden ohjeiden avulla lukiossa:
* hymyile
* ole avoin
* puhu uudesta koulusta, josta varmasti riittää puhuttavaa (läksyt, opettajat, oppitunnit, jne)
* kuuntele, älä mieti vuorosanojasi
* istu samaan ruokapöytään muiden kanssa
Vaikka tiedän nämä asiat jo ennestään, en silti ole kyennyt luomaan edes yhtä ystävyyssuhdetta lukioaikana. Jokin se vaan on, mitä missaan ja pahasti. :/
Minulla on aika lailla samoin. En osaa olla avoin. Yleensäkin, jos joku joskus kysyy minulta jotain, niin vastaan todella lyhyesti. En tai kyllä, mikäli vaan mahdollista. En osaa kysyä mitään takaisin, joten keskustelu jää tietysti aika yksipuoliseksi, kun toinen kyselee ja itse paljastan todella vähän.
Toki olen yrittänyt sitten esittää vastakysymyksiä, mutta se tuntuu niin oudolta. Joutuu kysymään ihmiseltä esim. saman kysymyksen, minkä hän sinulta kysyi, vaikka vastaus kysymykseen ei kiinnosta minua. Ja muutenkin minusta on todella vaikea kysellä ihmisiltä, en halua udella (kysyä niitä asioita, mitkä oikeasti kiinnostaisi, esim. miksi olet pyörätuolissa) ja toisaalta mielestäni on turha puhua tyhjänpäivisistä asioista taas...
Olen vaan niin epäsosiaalinen. En osaa olla normaalisti ihmisten kanssa, vaikka haluaisin kyllä ihmiskontakteja. Lisäksi olen kauhean paha ihminen tuomitsemaan, vaikka yritän olla avomielinen. Minua oikeasti ärsyttää humalaisten ihmisten riehuminen. Itseni ikäiset ei tunnu osaavan muuta kuin juoda, juoda ja juoda sekä puhua siitä juomisestaan. Minusta siinä ei ole mitään hienoa. En ole alkoholia vastaan, mutta en vain kestä semmoisien puolialkoholistuneiden nuorien seuraa, joiden elämässä ei virtaa mikään muu kuin viina.
Tässäpä jotain mitä moni ei kait edes älyä: ne ryhmätyöt VOI ainakin yleensä tehdä yksinkin!