Kerrankin kun rakastuu oikeasti ni miks sit pitää mennä rakastumaan ihmiseen jota ei voi saada...
elämäni suurin rakkaus ja en voi saada häntä..
kyllä on tulossa mahtava loppuelämä.. seuraavat 50 vuotta haikailla tämän herran perään...
elämäni suurin rakkaus ja en voi saada häntä..
kyllä on tulossa mahtava loppuelämä.. seuraavat 50 vuotta haikailla tämän herran perään...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei kannata, kadut sitä vanhana että olet tuhlannut elämäsi jonkun tyypin perään haikailuun. Mene eteenpäin ja pidä häntä muistona sydämessäsi. Mutta anna muillekkin tilaa siellä.
Helppo se on maalta huudella neuvoja kun merellä on hätä. Kuka tosiaan valitsee sen, että tuntuu pahalta ja kuka voi päättää, että en haikaile. Aivan samoin kuin voisi päättää, että nyt rakastun tuohon, johon kannattaa rakastua. Aivan yhtä vaikeaa on tunnesuhteesta päästä irti, kuin ihan konkreettisesti pakata muustakin suhteesta laukut ja lähteä pois ja päättää vain, että rakkaus saa nyt loppua.
Tottakai se tuntuu pahalta. Mutta jos ap. ei voi saada miestä kehen on rakastunut ei kai hän voi jättäytyä yksin haikailemaan hänestä viideksikymmeneksi vuodeksi. Tuossahan puhuttiin perään haikailemisesta, eli ko. herra ei olisi hänen elämässään. Jokainen kuitenkin tarvitsee toista ihmistä. Ja kyllä tiedetään mitä kipu on.
Se on niin helvetin helppo antaa näitä nerokkaita ohjeita ja neuvoja täällä.
Kun kuitenkaan me lukijat ei TIEDETÄ mitään, on vain luulot ja kuvitelmat.
Mutta silti osataan neuvoa niin kamalan hyvin.
Mutta täällä näitä neropatteja riittää.
No eiköhän me olla suurin osa, käyty tuo sama läpi tän elämän aikana
ap on luultavasti nuori ekan rakkautensa perään haikaileva... Niitä tulee uusia , sen voin kokemuksesta sanoa ja vanhat haalistuu ajan myötä.
Ei yksi pääsky kesää tee ja mistä tiedät oisko hän sulle edes oikeasti sopiva niiksi 50:si vuodeksi... Monta riitaa ja mielipahaa ois edessä jos ei ole.
No juuri tuota tarkoitin. Ja miksei sitä voi neuvoa, eihän niistä neuvoista ole pakko välittää jos ne eivät tunnu hyviltä. Mikä siinä eteenpäin menemisessä niin on ajatuksena raivostuttavaa, että täytyy ihan vihaisia viestejä laittaa. Sehän on kuitenkin tosiasia että jos jotain ihmistä ei voi saada, miksi jättäytyä ypöyksin sen takia.
Et ole ainoa jolle on käynyt samalla tavalla. Ihastuu tai rakastuu sellaseen ihmiseen, joka ei välttämättä edes huomaa sua tai osoittaa monin eri tavoin ettei pidä sinusta. Aikansa kaipaa ja haaveilee ja joku päivä sitten tajuaa kuinka turhia ne haaveet oli ja se kaipaus. Ehkä joku päivä tulee sun kohdalle sellanen mies joka huomaa sut ja vastaa sun tunteisiin ja sun haaveet toteutuu. Haaveilla saa vaikka se tuntuis mahdottomalta, joskus se mahdoton voi muuttua mahdolliseksi. Omalla kohdalla tajusin sen ettei mulle sitä rakkautta elämään oltu tarkoitettukaan, mutt mä olenkin jo ikäloppu ja toinen jalka jo haudassa. Vaikka nyt tunnetkin ettei tule ketään sen miehen vertaista kohdalle, ehkä ei hänen kaltaistaan vaan toisenlainen, mutt anna itselles aikaa toipua tuosta sydänsurusta ensin.