Pakko purkaa tätä johonkin. Sairastin anoreksiaa 12-13 vuotiaana ja 14-15 vuotiaana bulimiaa. Parannuin ja mielestäni olen pystynyt elämään tasapainoista elämää. Tähän asti. Stressi ja väsymys ovat alkaneet hiipiä elämääni korkeakoulu-opintojen myötä. Käyn koulun ohella töissä ja tämän lisäksi pidän pystyssä kaukosuhdetta rakkaaseeni. Nyt viikon aikana ahmimista ja oksentamista takana kaksi kertaa. Enkä edes osaa sanoa miksi olen niin tehnyt. Olen vaan löytänyt itseni ahmimasta ja ennenkuin ehdin sanoa "hep" niin olenkin jo sormet kurkussa nojaamassa pönttöön. Eilen oli tämä toinen ahmimiskohtaus ja oksentaminen. Poikaystäväni tietää syömishäiriötaustani, mutta eipä osannut mitään epäillä, kun väitin, että kyse on varmasti jostain ruoka-aineesta kun kaksi kertaa nyt viikolla on oksettanut yhtäkkiä vain ruuan jälkeen. Käytimme jopa noin puolisen tuntia nukkumaan mennessä sen pohtimiseen, että mikäköhän ruoka-aine saisi vatsani sekaisin. En tiedä pitäisikö hänelle kertoa, että oikeasti kyseessä on mahdollisesti uusiva tauti tai ainakin jokin ihmeellinen vaihe. Mitä jos hän vähätteleekin asiaa? Se on niin helppo jonkun todeta, että lopeta masennuksessa ja stressissä kieriskely ja oksentaminen Pelottaa jos elämäni lähtee taas alamäkeen ja pilaan kaiken hyvän. En halua valehdella poikaystävälle, mutta pelkään sitä, minkälaisen reaktion hän siitä saisi jos kertoisin mitä oikeasti on taas meneillään. Mitä minä teen? :(
Ahdistaa, uusiiko tauti.
1
96
Vastaukset
- Pumpulissa^^
Hei! Kuulostaa osittain omalta tilanteeltani, mutta en koe olleeni täysin erossa syömisäiriöstä missään vaiheessa. Anoreksialla alkoi 15 vuotiaana ja 17 vuotiaasta bulimiaa. Välillä olen ollut kuivilla ja "terve" pitempiäkin jaksoja, mutta tällä hetkellä tuntuu taas alamäen alkavan.
Nyt olen 22 vuotias yliopisto-opiskelija. Kuten sinäkin, teen opiskelun ohella töitä. Tuttu tunne kun alkaa ahdistamaan ja voimat loppumaan. Vielä lisäksi kun sh on astunut kuvioihin. Olen seurustellut puoli vuotta ihanan miehen kanssa jolle on ollut helppo puhua kaikesta mutta sairaudestani hän ei tiedä. Välillä olen oksentanut ja ahminut koko päivän ja illaksi tsempannut itseni siihen kuntoon että jaksan tavata miestäni. Olen kiukkuinen, väsynyt ja surullinen ja hän ihmettelee mikä vaivaa. Pahinta on, että hän luulee syyn olevan itsessään... Tekisi mieli kertoa, mutta pelkään hänen suhtautumistaan. Tiedän että hän ei voi ymmärtää miksi urheilullinen, täydellisyyteen niin opiskeluissa kuin työelämässäkin pyrkivä nuori nainen tekisi niin. tiedän että olen ulkopuolisen avun tarpeessa, koska sairautta on jatkunut vuosia. Haluaisin vain itse pärjätä, yksin niin kuin aina ennenkin.
Poikaystäväni on kuitenkin elämässäni tällä hetkellä tärkeintä ja tiedän hänen huomaavan kuinka jokin asia painaa. Haluaisin kertoa mutta en uskalla :/
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Hannu Pikkarainen ehdottomaan vankeuteen
KKO tuomitsi 1 v 9 kk. Tämä ei ole Hannulle ilon päivä.3984450Kuka on mystinen heppamies?
Nyt tänne vinkkejä siitä kuka on Martinan seurassa viihtyvä hevosmiljonääri. On tullut jo muutamia nimiä esiin keskustel1211722- 1351494
Jäätävä epävarmuus
Mistä tää hirveä epävarmuus molemminpuolin johtuu? Pohjimmiltaan uskon, että molemmat tietää, että tunteita on. Vai onko731263Yksi iso yllätys luvassa The Summit Suomi -finaalijaksossa - Tiesitkö nämä Summit-loppukolmikosta?
The Summit Suomi on tarjoillut yllättäviä pudotuksia ja melkoisen määrän pelkkää kisaajien vaelluksen kuvaamista Norjass151076Perjantaita!
Miltä kaivattusi tuoksuu? Tuli mieleen kun täällä usein mainitaan pahasta hajusta. 🤔721057Voi että! Sergey Hilman paljastaa Race Across the World -kuvauksista: "Tämä oli se paras jekku"
Tykätään! Aikamoinen pari tämä Sergey Hilman ja Sini Sabotage - herättävät varmasti vahvoja tunteita suuntaan sun toise131009Ei tullut konkurssia, tuli 3 karhua
Olipas hyvä uutinen. Näin sitä vaan tunnetaan. Persut eivät onnistuneet tuhoamaan.. tätäkään63952- 38950
- 65921