Hei...olen sairastanut anoreksiaa teini-iässä, 14-15vuotiaana ja tervehdyin. Hieman lievempänä sairastin opiskelujeni alussa eli n. 20 v (yliopistoon siis menin) mutta ei onneksi kovin pahaksi mennyt ja kun elämä alkoi taas luistaa normaalisti, pääsin anoreksiasta kokonaan eroon. Olen siis hoikka ollut koko ajan. Nyt olen 170cm ja painan vielä n. 54-55kg. Mutta olen alkanut taas vähän kiinnittää huomiota enemmän syömisiini ja liikuntaan ym. vaikka urheillut olenkin aina. En tiedä mikä tässä on, enkä halua edes olla mikään laihuliini. Mutta tämä tunne, etten kelpaa vain ajaa minut tähän. En vain kestä itseäni ja laihduttaminen on ainoa keino, joka helpottaa oloani. Ehkä tässä yksi syy miksi taas tämä inhottava tunne valtaa minut on poikakaverini. Ollaan asuttu 1,5 v yhdessä ja seurusteltu yli 2v ja minä menin vihjaisemaan sitoutumisesta...niin ja mies ei haluakaan, ei ainakaan vielä. Mutta tuntuu etten kelpaakaan. Ei tämä nyt tänne sinänsä kuulu. Mutta pelkään, että tämä laukaisee näitä muita ongelmia. Millä estää itseäni vaipumasta taas "pelastavan syömishäiriön" kynsiin...? tiedostan tämän vielä, mikä varmaan hyvä merkki. Muilla vastaavia kokemuksia?
Anoreksian puhkeaminen uudelleen???
enkoskaankelpaa
2182
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei! Mä kirjotin melkeen ihansamanlaisen jutun tonne bulimia puolelle! Olen entinen anorektikko ja bulimiaa tullut sen jälkeen sairasteltua ja tuntuu, että taas on alkanut kaikki laihdutus asiat hiipiä mieleen! Olen myöskin miettinyt, miten saisin mielen muualle, miten en miettisi syömisiä koko ajan. :S Viimesen viikon aikana tullut jo kaksi kertaa oksennettua ja sitten on välillä taas ällöttäviä paastopäiviä ja paino heittelee koko aika. Olen kylläkin täsmälleen samoissa mitoissa kuin sinäkin tällä hetkellä. Olisi kiva puhua ihmisen kanssa kuka käy ihan samaa asiaa läpi, mutta olen niin nössö, että en tiedä, uskallanko tänne mitään sähköposteja laittaa! Jos sinua kiinnostaa vaihtaa ajatuksia ja keskustella ihmisen kanssa, kenellä on sama tilanne, niin sano ihmeessä niin voin harkita tsemppaavani ja laittavani sinulle vaikka sähköpostini! Tsemppiä!
Nyt pysy lujana,äläkä sorru.Tuo poikaystävän sanominen tuntuu monesta pahalta,muttei se kokonaan tyrmännyt,eli vielä on toivoa.=)Nyt vain keskityt elämässäs kaikkiin onnellisiin hetkiin,ne vahvistaa sun päätöstä pysyä terveenä.