Olen melko nuori miesopiskelija. Minun sosiaalinen verkostoni on tosi pieni. Minulla on vain kolme kaveria joista kahta näen harvakseltaan. Saattaa mennä pitkiäkin aikoja, etten heitä näe. Joskus saatan nähdä useammin. Sitten on kaksi tyttökaveria, joidenka kanssa käyn silloin tällöin syömässä ja saattaa heitä joskus muuallakin nähdä. Tämän toisen tyttökaverin kanssa olemme samassa harrastusporukassa, joten häntä näen useammin. Sosiaalinen verkostoni on siis tosi hataralla pohjalla. Tiedän, että jollain ei ole yhtä ainoatakaan kaveria. Vietän liikaa aikaa yksikseni ja välillä tunnen itseni vähän masentuneeksikin. Ei ole oikein ketään kenen kanssa voisin jutella mieltäni askarruttavista asioista. Näistä kolmesta kaverista yhtä näen viikottain, mutta hänen kanssaan ei voi jutella mistään vähänkään syvällisemmästä esim. ihmissuhdeasioista. Hänen kanssaan on aika hankala keskustella ylipäätään mistään asiasta. Kahden muun kaverin kanssa nyt voi keskustella ainakin jollakin tavalla. Ei kavereiden niskaan pidä kaikkia murheita yms. kaataa, mutta olisi kiva, jos jonkun kanssa voisi niistäkin asioista jutella.
Nämä tyttökaverini ovat tosi mukavia, fiksuja ja luotettavia. Heidän kanssaan on helppo jutella ihan mistä tahansa asioista. He ovat vilpittömiä ja heidän seurassaan on helppo olla. Toista näistä näen aika harvoin. Tämä jonka kanssa minulla on yhteinen harrastus, on tullut jotenkin läheiseksi ja tärkeäksi ihmiseksi. Hän on tosi ystävällinen ja huomaavainen minua kohtaan. Minua kiusattiin koulussa ja minulla on heikko itsetunto ja itseluottamuksenikin voisi olla parempi. Koen itseni tosi yksinäiseksi välillä, vaikka periaatteessa nyt on sentään joitain kavereita, kun aiemmin niitä ei ollut yhtään. Harrastusporukassa on mukavia tyyppejä, jotka tosin ovat jääneet harrastuskavereiksi, enkä ole heihin tätä tyttöä lukuunottamatta sen paremmin tutustunut. Siinäkin porukassa tulee välillä epävarma olo, Se on jännä juttu, että kun tämä tyttö on paikalla esim. harrastusporukan illanvietoissa, niin heti on itsellä paljon varmempi ja turvallisempi olo. En tiedä mistä johtuu. Ainakin tämä tyttö on hyväksynyt minut sellaisena kuin olen, eikä välitä puutteistani. Olen kaivannut pitkään tyttöystävää ja minulla on aika toivoton olo asian suhteen. Tästäkin olemme tytön kanssa pariin otteseen juttelleet. Hän tietää yksinäisyydestäni ja murheistani, mutta silti hän haluaa auttaa ja viettää aikaa kanssani, vaikka hänellä on kiireitä ja poikaystäväkin. Kerran hän pyysi minut kanssaan elokuviin ja kerran käytiin kahvilla. Pari kertaa olemme muutenkin pikaisesti nähneet. Hän on tosiaan vilpittömästi hyväksynyt minut sellaisena kuin olen. Tuntuu, että tälläisiä ihmisiä on tosi vähän. Sanotaan sekin, kun joku kuitenkin kommentoi sellaista. En aio tuhota hänen parisuhdettaan. Olen vähän kieltämättä ihastunut häneen, mutta minä en varattuja naisia jahtaa. Pitää ihmisellä joku itsekunnioitus ja moraali olla ja siihen kuuluu se, että varattuja ei jahdata.
Nyt minua vähän pelottaaa, kun tyttö vaihtaa toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Tätä on vähän vaikea selittää. Nyt harrastusporukassa ei ole oikein ketään sellaista tyyppiä, jonka seurassa olisi sellainen varma ja turvallinen olo. Olen kyllä päässyt porukkaan ihan hyvin sisälle, joskin tässäkin on vähän toivomisen varaa. Kyllä minusta vissiin siellä ainakin jollain tavalla pidetään, mutta välillä on tosi epävarma olo. Voi olla, että ajattelen ihan liikaa ja luon epäluuloni ihan itse. Olisi kivat, jos porukassa olisi ainakin yksi vähän parempi kaveri ja nyt se puuttuu jatkossa. Se harmittaa, että nyt en välttämättä näe häntä juurikaan. Ei hän kauaksi muuta ja sinne pääsee junalla. Emme kyllä niin hyviä kavereita ole, että hän pyytäisi käymään tai mistä sitä tietää, että voisiko hän pyytää. Hänen kanssaan oli tosi mukava jutella ja hän oli sellainen lämminhenkinen ihminen. Tämä tyttö halaa melkein joka kerta, kun tapaamme kahden kesken ja se tuntuu tosi hyvältä. Hänen seurassaan tulee aina hyvälle mielelle. Sitäkin mietin, että miten tämän harrastusporukan suhteen käy, kun sieltä lähtee nyt muutama muukin tyyppi pois ja kaikki ovat sieltä mukavimmasta päästä. Porukassa on hyvä yhteishenki ja olen viihtynyt. Jotenkin haluaisin pitää kiinni niistä kivoista ihmisistä joita kohtaan. Tarkoitus olisi vahvistaa kaveriverkostoa, mutta nyt tuntuu, että tulee reilusti takapakkia, kun tämä tyttö lähtee ja harrastusporukasta lähtee muutama muukin mukava tyyppi. Nyt jää jäljelle vain toinen tyttö, jonka kanssa voi jutella hankalistakin asioista. Nämä muut kaverit ovat vähän niin ja näin yhtä lukuunottamatta. Olen kovasti yrittänyt vahvistaa kaveri- ja ystäväverkostoani, mutta aina jää luu käteen. Mitä minä teen väärin? Miksi en saa pysyviä ystäviä ja kavereita. Voinhan minä tähän tyttöön pitää yhteyttä esim. facebookin välityksellä, mutta ei se ole sama asia kuin yhdessäolo tosielämässä.
.
Nämä tyttökaverini ovat tosi mukavia, fiksuja ja luotettavia. Heidän kanssaan on helppo jutella ihan mistä tahansa asioista. He ovat vilpittömiä ja heidän seurassaan on helppo olla. Toista näistä näen aika harvoin. Tämä jonka kanssa minulla on yhteinen harrastus, on tullut jotenkin läheiseksi ja tärkeäksi ihmiseksi. Hän on tosi ystävällinen ja huomaavainen minua kohtaan. Minua kiusattiin koulussa ja minulla on heikko itsetunto ja itseluottamuksenikin voisi olla parempi. Koen itseni tosi yksinäiseksi välillä, vaikka periaatteessa nyt on sentään joitain kavereita, kun aiemmin niitä ei ollut yhtään. Harrastusporukassa on mukavia tyyppejä, jotka tosin ovat jääneet harrastuskavereiksi, enkä ole heihin tätä tyttöä lukuunottamatta sen paremmin tutustunut. Siinäkin porukassa tulee välillä epävarma olo, Se on jännä juttu, että kun tämä tyttö on paikalla esim. harrastusporukan illanvietoissa, niin heti on itsellä paljon varmempi ja turvallisempi olo. En tiedä mistä johtuu. Ainakin tämä tyttö on hyväksynyt minut sellaisena kuin olen, eikä välitä puutteistani. Olen kaivannut pitkään tyttöystävää ja minulla on aika toivoton olo asian suhteen. Tästäkin olemme tytön kanssa pariin otteseen juttelleet. Hän tietää yksinäisyydestäni ja murheistani, mutta silti hän haluaa auttaa ja viettää aikaa kanssani, vaikka hänellä on kiireitä ja poikaystäväkin. Kerran hän pyysi minut kanssaan elokuviin ja kerran käytiin kahvilla. Pari kertaa olemme muutenkin pikaisesti nähneet. Hän on tosiaan vilpittömästi hyväksynyt minut sellaisena kuin olen. Tuntuu, että tälläisiä ihmisiä on tosi vähän. Sanotaan sekin, kun joku kuitenkin kommentoi sellaista. En aio tuhota hänen parisuhdettaan. Olen vähän kieltämättä ihastunut häneen, mutta minä en varattuja naisia jahtaa. Pitää ihmisellä joku itsekunnioitus ja moraali olla ja siihen kuuluu se, että varattuja ei jahdata.
Nyt minua vähän pelottaaa, kun tyttö vaihtaa toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Tätä on vähän vaikea selittää. Nyt harrastusporukassa ei ole oikein ketään sellaista tyyppiä, jonka seurassa olisi sellainen varma ja turvallinen olo. Olen kyllä päässyt porukkaan ihan hyvin sisälle, joskin tässäkin on vähän toivomisen varaa. Kyllä minusta vissiin siellä ainakin jollain tavalla pidetään, mutta välillä on tosi epävarma olo. Voi olla, että ajattelen ihan liikaa ja luon epäluuloni ihan itse. Olisi kivat, jos porukassa olisi ainakin yksi vähän parempi kaveri ja nyt se puuttuu jatkossa. Se harmittaa, että nyt en välttämättä näe häntä juurikaan. Ei hän kauaksi muuta ja sinne pääsee junalla. Emme kyllä niin hyviä kavereita ole, että hän pyytäisi käymään tai mistä sitä tietää, että voisiko hän pyytää. Hänen kanssaan oli tosi mukava jutella ja hän oli sellainen lämminhenkinen ihminen. Tämä tyttö halaa melkein joka kerta, kun tapaamme kahden kesken ja se tuntuu tosi hyvältä. Hänen seurassaan tulee aina hyvälle mielelle. Sitäkin mietin, että miten tämän harrastusporukan suhteen käy, kun sieltä lähtee nyt muutama muukin tyyppi pois ja kaikki ovat sieltä mukavimmasta päästä. Porukassa on hyvä yhteishenki ja olen viihtynyt. Jotenkin haluaisin pitää kiinni niistä kivoista ihmisistä joita kohtaan. Tarkoitus olisi vahvistaa kaveriverkostoa, mutta nyt tuntuu, että tulee reilusti takapakkia, kun tämä tyttö lähtee ja harrastusporukasta lähtee muutama muukin mukava tyyppi. Nyt jää jäljelle vain toinen tyttö, jonka kanssa voi jutella hankalistakin asioista. Nämä muut kaverit ovat vähän niin ja näin yhtä lukuunottamatta. Olen kovasti yrittänyt vahvistaa kaveri- ja ystäväverkostoani, mutta aina jää luu käteen. Mitä minä teen väärin? Miksi en saa pysyviä ystäviä ja kavereita. Voinhan minä tähän tyttöön pitää yhteyttä esim. facebookin välityksellä, mutta ei se ole sama asia kuin yhdessäolo tosielämässä.
.
Vastaukset 4
Vanhimmat
jatkuu
Olen pitkään yrittänyt saada uusia kavereita ja ystäviä tosin vähän heikolla menestyksellä. On aika surullista, että sitten kun löytää kivoja ihmisiä, niin sitten he häviävät kuka minnekin. Olen kaivannut uusien kavereiden lisäksi tyttöystävää, mutta tyttöystäväasiassa olen menestynyt heikosti. Tähän asiaan on auttanut jutteli tyttökavereideni kanssa. Olen vähän luopunut toivosta, mutta tyttökaverini ovat kannustaneet ja sanoneet, että löydän vielä jonkun. Olen saanut ihmissuhteissa monet kerrat turpaan ja se on jättänyt jälkiä. Nämä tyttökaverini erityisesti tämä pois lähtevä tyttö ovat auttaneet aika paljonkin tavallaan. Tuntuu, että heidän kaltaisiaan ihmisiä on valitettavan vähän. Jostain syystä en vain löydä sellaisia ihmisiä, joidenka kanssa "kemiat kohtaisivat" ja sitten kun he löydän jonkun jonka kanssa tulisi edes vähän paremmin juttuun, niin he lähtevät muualle.
Aika tuttua tekstiä osittain. Mun on jotenkin tosi vaikea tutustua uusiin ihmisiin ja sitten kun löydän jonkun todella kivan ja ihanan ihmisen, yleensä se sitten katoaa johonkin.
jos on liian kiva, joku tulee ja pilaa kivan ihan taatusti. Ei silti, yleensä ilon pilaaja on parasta seuraa lopulta, kun pääsee samalle taajuudelle!!!!
Et maininnut ikääsi etkä asuinaluettasi, mutta ilmeisesti melko nuori tarkoittaa lukio tai juuri korkeakouluun mennyttä henkilöä? :) Kun tuo mainitsemasi harrastetyttökaveri muuttaa toiselle paikkakunnalle, niin ei tuo välttämättä asioia hankaloita. Asiat muttuvat kyllä, muttei välttämättä hankaloidu. Miten kauan olet tämän tytön kanssa tunteneet toisenne? Jos olette tosissaan jo melko hyvissä väleissä niin ihan sähköpostitse tai vanhanaikaisesti kirjeitse voitte pitää yhteyttä toisiinne, ja jos hän on yhtä ystävällinen kuin kerrot niin voittehan soitella ja pohtia elämän syntyjä ja saloja.
Mutta muistathan ettet hukuta toista omiin murheisiisi. Vaikka kuinka ystävällinen toinen on, ei hän pysty olemaan ns. terapeuttisi. Tekstisi tosissaan oli todella tutun kuuloista, itselläni ollut paljonkin samoja probleemoja. Kun nuo tyttökaverisi sanoo, että sinä löydät vielä jonkun on melkoinen klisee, mutta tosi semmoinen. Vielä enemmän kliseinen kommentti on, että sinun täytyy ensin löytää itsesi, ja sen jälkeen vasta löydät jonkun muun vierellesi. Helppoa se ei ole, eikä siinä kukaan luultavasti pysty sinua neuvomaan.
Aivan liian aikainen ajankohta kirjoittaa selväjärkistä tekstiä, toivottavasti kuitenkin ymmärrät jotain sepustuksestani. Tsemiä kuitenkin! :)