Itketään ensin foorumilla kuinka ei ole yhtäkään ihmiskontaktia ja elämä on niin kurjaa.. Ihmetellään miten löydetään kavereita ja kirjoitetaan itsetuhoisia viestejä.. Sitten on niitä jotka kavereita koittavat täältä etsiä ja eivät saa yhtäkään yhteydenottoa.
Itseänne tosi yksinäiset saatte tilanteestanne syyttää. Sitten surkuttelette täällä ettei kukaan välitä teistä. Kannattaisi ottaa itseä niskasta kiinni ja tutustua näihin foorumin yksinäisiin.. Kannattaisi laittaa se turha valitusenergia muuhun ja vaivautua kirjoittamaan yhteydenottoviestejä..
Itseänne tosi yksinäiset saatte tilanteestanne syyttää. Sitten surkuttelette täällä ettei kukaan välitä teistä. Kannattaisi ottaa itseä niskasta kiinni ja tutustua näihin foorumin yksinäisiin.. Kannattaisi laittaa se turha valitusenergia muuhun ja vaivautua kirjoittamaan yhteydenottoviestejä..
Vastaukset 59
Vanhimmat
aika turha provo. Mee trollaamaan jotain muuta ihmisryhmää...
-1
Kyllä. Ihmiset ovat peruslaadultaan typeriä. Kaikki. Luonnostaan. Ihan oletusarvoisesti. Siitä sitten kasvetaan ja kehitytään - tai sitten ei.
Tuo on aivan totta ! Ensin etsitään niitä kavereita ja sitten kun itse yrittää ottaa yhteyttä ja laittaa täällä olevaan kaverin etsintä ilmoitukseen omat yhteystietonsa (kun se ap kirjoittaja ei ole laittanut omaa mailiosoitettaan) niin ei mitään, yhtä tyhjän kanssa. Tämä palsta on vaan pelkkään surkutteluun, ei täällä oikeasti haluta tehdä mitään asian eteen.
Kirjoituksessasi on paljon perää.
Yksinäiset ovat myös kranttuja. Joku ystäväehdokas on liian vanha tai nuori, liian kaukana, väärää sukupuolta, sillä on vääränlaisia harrastuksia, sitä ei tunne entuudestaan, ei jakseta nähdä sitä vaivaa että tutustuisi, ollaan ennakkoluuloisia, odotetaan kohtuuttomia, ei olla itse valmiita panostamaan suhteisiin mitään.
Yksinäisiltä puutuu sosiaalisia taitoja. Monella taitaa olla mt-ongelmiakin jotka haittaavat sosiaalista elämää.
Kukaan ei jaksa jatkuvasti kannatella toista, kukaan ei jaksa kuunnella pelkkää valitusta. Ystävyyssuhteen tulisi olla tasapuolisesti saava ja antava.
Yksinäinen ei ymmärrä sitä, että onnellisuus lähtee itsestä, ei muista. Kun oppii itsensä, voi antaa muillekin. Silloin saa niitä kavereitakin.
En lähtisi ketään syyttelemään. Mutta jokainen voi kehittää itseään paremmaksi ihmiseksi. Terapiassa voi oppia huomioimaan toisia. Yksinäiset jäävät usein jankkaamaan omia asioitaan, puhuvat kyllä mutta eivät keskustele. Eivät siis tavallaan reagoi toisen ihmisen mukana, niin kuin "normaalit" ihmiset.
Siinä taas haukutaan ja syyllistetään yksinäisiä. En ihmettele, jos palstalaiset eivät halua ainakaan sinun kaveriksesi.
Niin. Ehken jaksaisikaan näitä "yksinäisiä", sillä he vaikuttavat tässäkin ketjussa todella itsekkäiltä eivätkä suostu näkemään omia virheitään. Eivät kuuntele muita, vaan jankkaavat vain omaa asiaansa, ettei sille muka voi mitään.
Jos luet viestini hiukan vastaanottavaisemmin, huomaat ehkä että yritin olla avuksi. Ilmeisti mikään muu vastaus ei yksinäiselle kelpaa kuin se mitä hän itse ajattelee. Eli vika missä tahansa muussa, vaikka kohtalossa, mutta ei ainakaan itsessä. Eikä sille muka voi tehdä mitään - niin ei sitten tarvitse tehdä mitään kun uskoo siihen. Tiedätkö, sellaisen ihmisen kanssa ei voi keskustella. Siksi ei saa kavereita.
Kävin itse terapiassa ja ymmärsin siellä missä mättää. Vika oli minussa eikä kenessäkään muussa. Toki tiesin sen jo ennenkin, mutta opin mikä se vika minussa oli.
Luin vastanottavaisemmin, ja tässä tulos. En tosin huomannut, missä kohdassa "yritit olla avuksi" - ilmeisesti kehotus painua terapiaan oli se yrityksesi.
"Yksinäiset ovat myös kranttuja."
Osa on, osa ei.
"Joku ystäväehdokas on liian vanha tai nuori, liian..." jne.
Jos ei ole yhteisiä harrastuksia tai keskustelunaiheita, niin mitä konkreettista ystävyyteen jää jäljelle? Itselläni on kokemusta työkavereista, jotka puhuivat keskenään, mutta aiheista, jotka olivat minulle täysin yhdentekeviä ja epäkiinnostavia. Pitkä välimatka estää todellisen kohtaamisen - jäljelle jää nettiajan muka-ihmissuhde. Jne.
"Yksinäisiltä puutuu sosiaalisia taitoja."
Varmasti totta, mutta vaikea niitä taitoja on mistään yhtäkkiä saadakaan. Olisi pitänyt olla pelimies teini-iässä.
"Monella taitaa olla mt-ongelmiakin"
Mutta johtuvatko ongelmat yksinäisyydestä vai päin vastoin? Jos ongelma on yksinäisyydestä johtuva masennus, se luultavasti paranee, jos yksinäisyydestä pääsee eroon.
"kukaan ei jaksa kuunnella pelkkää valitusta"
Yksinäiset vuodattavat ongelmiaan tällaisille palstoille, koska heillä ei ole oikeita ihmisiä, joille puhua. Tästä ei pidä tehdä sitä virhepäätelmää, että yksinäinen jatkaisi samaa vuodatusta myös löytäessään kumppanin.
"En lähtisi ketään syyttelemään."
Mutta syytät kuitenkin: kranttuudesta, valittamisesta, ymmärryksen puutteesta ja jankkaamisesta.
Ensin luettelet pitkän listan siitä kuinka yksinäiset on surkeita, nyhveröitä, mt-ongelmaisia, sosiaalisesti kyvyttömiä ymsyms.
Sitten sanot: 'en lähtisi ketään syyttelemään'.
Että mitä? Elä sitten syyttele, edes niitä yksinäisiä. Höh :-(
Tietenkin vika löytyy omasta päästä. Kenen päässä vikoja ei sitten olisi? Jos vika johtaa yksinäisyyteen, voi kai toivoa, että joku voisi olla avuksi, niinkuin muissakin 'itseaiheutetuissa' jutuissa. Yksinäisyydessä on hankala auttaa itseään...
Ja voi monelle käydä niin, että iskee itsekritiikki päälle kun joku haluaa ottaa yhteyttä. Tulee kaikenlaisia pelkoja, estoja ja jännitystä.
Eikä kaikissa tapauksissa ole kovin fiksua vastata yhteydenottajalle, siellä kun voi olla vaikka minkälainen psykopaatti nikin takana.
Nikin takana saakin olla psykopaatti. Helpompi netissä on lähestyä kuin livessä. Oikeassakin elämässä on psykopaatteja. Jos aina pelkää ihmisistä pahinta, on ihan ymmärrettävää että on yksin.
Kaikenlaiset sosiaaliset pelot, estot ja sairaalloiset jännitykset kuuluvat mt-ongelmien piiriin. Apuja lääkäriltä.
http://www.youtube.com/watch?v=2hQYtXsQOs8
Niin, nämä palstat ei ole tarkoitettukaan miksikään muuksi kuin pitämään suomi24 yllä. Tekaistuilla keskusteluilla pidetään palstoja yllä ja saadaan mainostajat mainostamaan ja siten mainostuloja. Aitoja kirjoituksia täällä ei ole muita kuin minulta ja korkeintaan muutamalta muulta joukkoon eksyneeltä hörhelöltä :)
Jos aidosti joku yksinäinen tosiaan täällä haluaisi seuraa hän sitä varmasti täältä saisi. Ei ole vaikea sähköpostia laittaa tulemaan ujonkaan ihmisen ja kaksi yksinäistä ja ujoa löytäisivät helposti toisensa, jos täällä tosiaan "oikeita" ihmisiä olisi.
Siksi tämä ei toimi, kun jutut ovat ylläpidon keksimiä aloituksia, joihin kukaan ei vastaa ja kaikki jää vaan ilmaan leijumaan,...että semmonen foorumi tämä..
"Itseänne tosi yksinäiset saatte tilanteestanne syyttää. Sitten surkuttelette täällä ettei kukaan välitä teistä"
En tiiä mitä tohon edes sanois. Sulla ei selkeesti ole mitään hajua yksinäisyydestä tai mistä syistä joku voi jäädä yksin..
Itse ensimmäiset kaverisuhteet 80-luvun lopulla solmineena ja uusia kavereita muutamalla eri paikka kunnalla hommanneena, aktiivisesti yhteyttä kavereiden kanssa pitäneenä, mukana aina kun jotain tapahtu, apuna aina kun apua joku tarvitsi ja silti ylläri pylläri viimoset pari vuotta käytännössä ihan yksin.
Mitäkö minä tein väärin? Enpä oikeastaan mitään. Muiden ihmisten elämät kasvoi eri suuntaan ja mua ei enää tarvittu. Turha tulla tänne avautumaan että mun yksinäisyys olis mun oma vika tai että olisin ollu kranttu ystävien ja kavereiden suhteen. Vuosien saatossa kavereina on ollut niin tyttöjä kuin poikia, suomalaisia ja ulkomaalaisia, lihavia ja laihoja, puheliaita ja ujoja, ryyppykavereita, koulukavereja, harrastuskavereita jne. Kyllä tässä on ihan tarpeeks itte yritetty, mutta kun ei niin ei... Viimoset vuodet on ollu kuivaa kuin saharan autiomaassa vaikka kuinka on yrittäny ite olla aktiivinen.
Tasan ei käy onnen lahjat. toiset syntyy kultalusikka suussa ja toiset raataa niska limassa eikä käteen jää kuin känsät.. Sama se on myös ihmissuhteiden kanssa. Toisilla on ihmisiä niin paljon ympärillä ettei aika riitä kaikille ja toiset jää yksin ilman mitään sen ihmeellisempää syytä. Elämä ei ole reilua ja aina ei saa sitä mitä ansaitsisi ja toisinaan saa enemmän kuin ansaitsee.
Etkö oikeasti näe eroja erilaisten ihmisten ja heidän käytöstensä välillä? Se kyllä selittää yksinäisyyttäsi aika pitkälle.
Kyllä sulla on väärä tapa olla ihmisten kanssa, jos et ole minkäänlaista seuraa löytänyt. Itse olet onnestasi ja elämästäsi vastuussa. Ei se ole tuurista kiinni.
Jos et itse löydä itsestäsi vikaa, niin terapia olisi paikallaan. Kirjoitat, että olet viimeiset vuodet yrittänyt "ihan tarpeeksi" ja ollut aktiivinen vaikka kuinka. Siispä se ei ole ollut halusta kiinni, vaan sosiaalisista taidoista. Nyt tarvitset vaan halua _oppia_ olemaan kaveri jollekin.
Just joo. Itsestä kiinni... jos olisi, niin ei varmaan kukaan olisi yksinäinen. Mietipä nyt uudestaan.
"Siispä se ei ole ollut halusta kiinni, vaan sosiaalisista taidoista. Nyt tarvitset vaan halua _oppia_ olemaan kaveri jollekin. "
Ei sillä oo halun tai sosiaalisuuden kanssa mitään tekemistä, jos toinen osapuoli ei enää halua olla kaveri minun kanssani muuttuneen elämäntilanteen jälkeen. Puhun nyt ihmisistä, joiden kanssa olin jo kaveri useamman vuoden (siis osasin kyllä olla kaveri ja osaan varmasti edelleen) ja HEIDÄN muuttuneiden elämäntilanteidensa takia HE eivät enää pitäneet yhteyttä minuun, jonka seurauksena sitten jäin yksin. ITSE olisin halunnut ylläpitää välejä kuten ennenkin, mutta valitettavasti ihmissuhteeseen tarvitaan kaksi osapuolta, joiden tarpeet toisiaan kohtaan suunnillen kohtaavat. Joten oma haluni ja sosiaalisuuteni ei enää merkitse mitään siinä vaiheessa, kun toinen osapuoli kokee saavansa tarpeeksi sisältöä elämäänsä muista ihmisistä ja asiosta.
Ja ettei nyt jää väärinkäsitystä, niin en ole katkera vanhoja kavereitani kohtaan. Ei ole sen enempää heidän vika kuin omanikaan. En voi syyttää toista ihmistä siitä, että hän päättää panostaa seurusteluun kaverisuhteiden kustannuksella, tai muuttaa toiselle paikkakunnalle töiden perässä jne... Ihan loogisia syitä suurimmaksi osaksi. Valitettavan vähän vaan mitä itse voi tehdä siinä vaiheessa kun muut asiat menevät tärkeysjärjestyksessä vanhan kaverisuhteen edelle.. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että yksinjääminen olisi ollut mitenkään omakaan vikani. Tein minkä pystyin, mutta se ei vaan riittänyt.
Eiköhän jokaiselle ihmiselle löydy joku läheinen ihminen jos vain yrittää etsiä.. Ymmärrän aloittajan pointin. Täällä ihmiset vain sättivät toisiaan kaikista ja siitä kuka on yksinäinen ja kuka ei. Kauhean hyökkäävää jengiä foorumilla. Hoh, mitä ihmeen väliä sillä on onko 1 vai 5 kaveria. Joka tapauksessa voi tuntea itsensä yksinäiseksi..
Olen itsekin hakenut täältä kavereita, muttei yksikään vastannut viestiini. Löysin kuitenkin pari kaveria kirjeenvaihtofoorumilta.
Tottakai sitä jää yksin jos ei muuta osaa kuin valittaa ja surkutella itseä.. Yksinäiset ihmiset ovat monesti todella itsekeskeisiä.. Eivät näe muita ympärillänsä kuin itsensä..
Tuliko hyvä mieli, kun pääsit haukkumaan yksinäisiä? Luuletko, että kirjoituksestasi oli jotain hyötyä? No, onhan se varmaan kiva mainostaa, että MINÄ sain kaverin kun MINÄ tein niin ja näin.
Tolla asenteella valitat ettei sulla oo kavereita! Eipä ihme..
Kukaan ei haukkunu vaan antoi sullekkin vinkin. Kokeile kirjeenvaihtoa!
Kyllä siinä haukuttiin yksinäisiä itsekeskeisiksi, ja muutenkin kirjoituksen sävy oli hyvin negatiivinen ja tuomitseva palstalaisia ja palstalla kirjoittelua kohtaan. Lisäksi väite, että jokaiselle löytyy joku kunhan yrittää, on todella ylimielinen ja yksinäisten ongelmaa väheksyvä - sama kuin joku miljonääri sanoisi, että jokainen tulee rikkaaksi, jos vain viitsii tehdä työtä.
"kenen vika":lle ja "puolin ja toisin":lle
Ei haukuttu. Itsekeskeinen vaan ottaa kaiken itseensä.
Jokainen voi tulla rikkaaksi - mutta kuka sen rikkauden määrittelee? Jos teet kovasti töitä oppiaksesi sosiaalisia taitoja, saat kaverin.
Ja mikä sitten riittää kenellekin rikkaudeksi? Joillekin ei riitä mikään. Mulla on ruokaa kaapissa ja laskut maksettu, olen tyytyväinen. Ei ole varaa ostaa vaatteita tai hankkia tv:tä, mutta pärjään näillä vaatteillani ja tv:n tuijottelu olisi aika turhaakin.
Se on ainakin varmaa, että tuolla asenteellasi ei ystäviä löydy. Jos syytät yksinäisyydestäsi muita, ei heitä taatusti kiinnosta olla tekemisissä kanssasi. Negatiivinen asenne loistaa kauas oikeassa elämässäkin.
Katsellaan tätä lainausta:
"Yksinäiset ihmiset ovat monesti todella itsekeskeisiä.. Eivät näe muita ympärillänsä kuin itsensä.."
Kerrohan, miten pystyt tulkitsemaan nuo lauseet niin, että niissä ei muka haukuta yksinäisiä itsekeskeisiksi.
Rikkauden määritelmästä ei nyt kannata saivarrella, koska se ei ole oleellista esimerkkini kannalta. Jos ei ole varaa hankkia tv:tä, ei ole rikas.
Jos negatiivisuudesta pitäisi päästä eroon hyväksymällä kaikki maailman ongelmat ja tykkäämällä kaikesta, niin mieluummin olen sitten yksin. En ryhdy jee jee ihquu -hymiözombieksi.
" Jos ei ole varaa hankkia tv:tä, ei ole rikas."
Mutta minäpä tunnen itseni rikkaaksi. Minulla on kaikkea mitä tarvitsen! :-)
Tuossa ei haukuttu yksinäisiä ihmisiä itsekeskeiseksi. Siinä todettiin, että he ovat monesti todella itsekeskeisiä. Jos sulla on ruskea tukka ja joku sanoo sulle että sulla on ruskea tukka, niin susta se on haukkumista? Ei se ole, se on toteamista. Olet kirjoituksissasi jo todistantut olevasi itsekeskeinen. Se on ominaisuus.
Tykkäät näköjään saivartelusta ja asioiden tahallisesta vetämisestä pois oikeasta aiheesta. Ei minua kiinnosta, koetko olevasi rikas vai et, tai mitä omistat. En usko, että voisit olla niin tyhmä, ettet olisi ymmärtänyt miljonääriesimerkkiäni.
Jos itsekeskeisyys on harmiton ominaisuus siinä missä ruskea tukkakin, niin sittenhän sen ei pitäisi haitata ystävien saannissa mitenkään, eikö niin? Uskon kuitenkin, että en ole ainoa, jonka mielestä itsekeskeisyys on hyvin negatiivinen asia, ja siksi voidaan käyttää sanaa haukkuminen. Et sitä paitsi perustellut mitenkään, miten muka olen todistanut itseni itsekeskeiseksi. Kunhan heittelet väitteitä ja toivot, että sinua uskotaan sokeasti.
Jätän moraalisena voittajana tämän tappelun tähän ja menen ajattelemaan jotain positiivisempaa itsekseni. Tulipahan taas todistettua, että maailma vihaa minua.
älä välitä veljeni kuulun samaan sakkiin,mutta muista maailma vihaa meitä siksi että katselemme asioita hieman syvemmin ja otamme vastuun muustakin kuin vain itsestämme lippu korkealle eli niinkuin saksassa sanotaan fahne hoch!
Ei pelkkä yksinäisyys riitä yhdistäväksi tekijäksi....
Muutenkin kaikki jotka etsii täällä seuraa asuu liian kaukana.
Moni seuraa kaipaava esittää vaatimuksia paikkakunnan, iän, sukupuolen tms. suhteen, mikä on täysin järkevää. Ei sellaisiin pidäkään vastata, jos itse ei täytä ehtoja.
Joku mainitsi psykopaatit. Joo, heitä on varmasti täällä nettimaailmasssa paljon ja pari olen moista tavannutkin. Tai eivät ehkä psykoja olleet, mutta todella narsisteja ihmisiä. Toinen heistä alkoi minua vainoamaankin, vain siksi kun seurustelin muun kuin hänen kanssaan.. mutten lopettanut ystävien etsimistä netistä huonon kokemuksen vuoksi. Nyt en etsi enää parisuhdetta täältä ja muutenkin haen vain naispuolisia kavereita.. Miehistä, joita netissä oon tavannut, on huonoja kokemuksia.. Uhkailevat itsarilla ja muutenkin ovat jotenkin pelottavia olleet.. Eräs tyttö kenet netistä tapasin on puolestaan parhaita ystäviäni ja näen hänet huomennakin
"Netistä on suht helppoa löytää mielestäni kavereita.."
Näin kirjoittaa nainen. Monikohan mies on samaa mieltä?
"ja muutenkin haen vain naispuolisia kavereita.. Miehistä, joita netissä oon tavannut, on huonoja kokemuksia.."
"Ei kannata pelätä etukäteen sitä että minkälaisia ihmisiä on vastassa.."
Mutta kuiteskin pelkäät etukäteen miehiä, kun et enää hae mieskavereita?
"Netistä on suht helppoa löytää mielestäni kavereita.."
Eikä ole kun te naiset ette halua meistä miehistä kavereita.
Näköjään ei miehillekään toiset miehet kelpaa kavereiksi ;)
Miksi pitäisi? Vaikka kyse ei olisikaan mistään seksuaalisesta, niin olisi se silti aika homoa etsiä miehenä netistä miesseuraa.
Meinaan vaan että naisille kelpaa naiset kavereiksi, mutta miiehille ei kelpaa miehet. Mut jos yksinäisyydellä tarkotetaan pelkästään sitä että ei oo läytynyt sitä elämänkumppania niin sitten ymmärrän.
Nainen ja mies eivät ole sama asia. Naiselle ja miehelle eivät ehkä kelpaa samat asiat. Tässä ei vallitse täysi symmetria, eikä ole mitään syytä, miksi pitäisikään. Jos mies ei kelpaa miehelle, niin ei se tarkoita, että miehen ei samasta syystä pitäisi kelvata naiselle. Tietenkin naisilla on oikeus olla kelpuuttamatta miehiä, ei siihen voi pakottaa. Mutta on ihan turha väittää, että homma olisi jotenkin helppoa, kun miehille se ei ole.
Mihin foorumiin voi kirjoittaa, ystäviä löytääkseen?
"Ottaa itseään niskasta... ja nostaa" - ihmeellistä, ihmeellistä! Tukipisteettä? Sepä onkin jo fysikaalinen ihme!
Juu, netissä miehet ovat monesti tosi pelottavia ja sairaita tapauksia. Oon kans kokenut jos jonkinlaisia tapauksia, muutaman oon tavannu aikanaan. Suosittelen hakemaan poikaystävää muualta kuin netist. Netti on täynnä psykopaatteja ja mielisairait.. Just sellasii jätkiä jotka ajattelee vaan itseänsä kaikessa, exän löysin netist ja se hakkas mua kännis :( Yks jätkä kokoajan jutteli vaa tytöille chatis ja koitti iskee niit, vaikka seurusteltiin..
Tänä päivänä on vaikea löytää rehellistä ja aitoa kaveria, kun suurin osa ihmisistä yrittää vain hyötyä jotenkin muista ihmisistä.
Jos esim lopetat dokaamisen niin kaverit kaikkoaa, ethän sinä ole enää mukavaa seuraa kun et enää sekoile..
Parempi yksin kuin lahopäiden kanssa!
Sen siitä saa, kun kiinnostuu niistä jännistä psykopaateista mutta ei ollenkaan huomaa niitä kilttejä ja kunnollisia yksinäisiä miehiä.
Jännistä psykopaateista, siis psykopaatti on alkuunsa mitä turvallisin ja ihanin mies.. Osaavat olla mielin ja kielin ja saavat naisen tuntemaan olonsa tärkeäksi.. Lepertelevät kaikkea soopaa.. Sitten alkaa se todellinen luonne paljastua ja ovatkin kaikkea muuta, just niitä jänniä joita ei nimenomaan naiset halua..
Kyllä kavereita voi löytää, jos tekee asialle jotain.. Nytkin täällä suomi24 on varmaan 500 mailiosoitetta tyrkyllä joille voi laittaa postia.. On tällä palstalla ja ystäväpalstalla, on kirjekavereita ja leffaseuran etsijöitä..Haetaan meseseuraa, kirjekaveria, sposteiluun, suhdetta, kavereita, sydänystävää ja seksiseuraakin.. Moneen lähtöön.. Itseä saa syyttää jos ei edes yritä kirjoittaa jollekin..
Voisiko kenties vetää jotain johtopäätöksiä jo siinä vaiheessa, jos mies on "mielin ja kielin" ja "lepertelee kaikkea soopaa"?
Nyt ei syytetä yksinäisiä, vaan käsketään niiden syyttää itse itseään. Loistavaa, likainen työ on ulkoistettu! Näin mollaajien maine pysyy puhtaana, kun ei tarvitse itse liata käsiään mollauksessa.
Mutta joo, tällä kertaa tuli edes jotenkuten asiallista apua. Toisaalta, on noita testattu, ja aina viestit tuntuu haihtuvan johonkin ilmaan. Joko suurin osa viesteistä on ylläpidon tehtailemia feikkiviestejä tai sitten porukka vaan harrastaa huuhaailmoituksia, joilla on kiva vedättää toisia.
Girl90 tuo pitää paikkaansa. Netissä miehet on monesti narsisteja. Eräskin uhaili jo mesessä tekevänsä minulle jotain ja huoritteli minua :( Onneksi ei ikinä tavattu sen kanssa kasvotusten!
Monet miehet taas ovat todenneet, että naiset eivät treffipalstoilla vastaa heille lähetettyihin viesteihin mitenkään, vaikka olisi ihan asiallisesti ja henkilökohtaisesti kirjoitettu. Montakohan sekuntia kestäisi heittää vastaus "ei kiinnosta"? Ei ole käytöstavoista edes alkeet hallussa. Mielestäni tällaiset vastaamattomat naiset voidaan suoraan luokitella ihan pohjasakkaan. Eli kyllä molemmista sukupuolista löytyy varmaan sekä hyvin että huonosti käyttäytyviä.
Minä olen huomannut täällä kaksi ilmiötä:
1) Katkeruus, kun entiset kaverit eivät enää pidä yhteyttä.
Todellisuudessa tuo on lähes jokaiselle normaalia aikuistumista. En ole opiskelemaan lähdettyäni ollut yhteyksissä yläaste- tai lukiokavereihini, enkä työelämään siirryttyäni opiskelukavereihini. Paikkakuntaa vaihdettuani on aina ollut aika solmia uusia ystävyyssuhteita koska välimatkan ja elämäntilanteen muutosten myötä entiset ovat aina vähitellen loppuneet. Ei ole mitään syytä olla katkera siitä, että eri elämänvaiheessa olevat ihmiset kiinnostuvat eri asioista (esim. perheelliset, opiskelemaan lähteneet jne)
2) Usko, että tyttöystävä muuttaisi koko elämän.
Todellisuudessa ihminen ei pysty parisuhteeseen ennen kuin hänellä on hyvä olla itsekseen. Tyttö- tai poikaystävä ei myöskään voi ikinä korvata muita ystävyyssuhteita.
Tyttöystävä muuttaisi koko elämän. Jos väittää toisin, halveksuu naisia ja vähättelee miesten tuskaa. Ehkä naiset vain eivät usko tai ymmärrä tätä, koska heille parin löytäminen ei ole niin tärkeää. En tiedä.
Ei muuttaisi. Tuo asia on niin moneen kertaan kumottu sekä maallikoiden että asiantuntijoiden että kokemuksen omaavien suusta, että kannattaisi jo ymmärtää. Kukaan muu ihminen ei voi tehdä onnelliseksi, ensin pitää löytää onnellisuus itsestään ja omasta elämästään ja vasta sitten voi ylipäänsä olla jotain annettavaa parisuhteeseen.
Hanki kavereita, harrastuksia, saavuta asioita joista haaveilet, opettele olemaan onnellinen - sitten on tyttöystävän aika.
Tää on totta koko viesti ja joka sana. Ei pysyvää onnea toisista imetä. Tasapaino olla pitää, ja sitä saa kun keskittyy olemaan ensin hyvä itselleen.
väärin että mollaatte yksinäisiä. Heitä pitäisi kannustaa! Yksinäiset eivät ole mielisairaita. Heilä saattaa olla vain itsetunto ojassa ja epäonnistumisen muistoja jotka tulevat esiin kun yrittää tutustua.
Monellekos yksinäiselle tässäkin ketjussa on apu ja kannustus kelvannut? Ei heitä ole mollattu, vaan autettu näkemään että ongelma on heissä. Vaan eipä kelpaa. Itsekeskeisyys paistaa lähes jokaisesta katkerasta vastauksesta jossa syytetään auttajia mollamisesta.
Jos et tue heidän näkemystään omasta täydellisyydestään ja muiden ihmisten psykopaattisuudesta, olet mollaaja. Heidän mielestään vika on aina jossain muussa kuin heissä itsessään. Siksi he ovat yksin.
Ei täällä mollata ketään, vaan ihmetellään kun valitetaan yksinäisyyttä ja kuitenkaan kontakteja etsivät eivät saa ilmoituksia.. Toimikaa hyvät ihmiset! Vastatkaa kirjeenvaihtoilmoituksiin! Ei kai kaverin tarvitse olla joku klooni sinusta.. Erilaisetkin ihmiset ovat mielenkiintoisia..Jo spostikaveri tyynnyttää yksinäisyyttä.. Ennen mulla oli vain 1 kaveri ja olin masentunut.. Sitten näin sattumalla kaupungilla vanhan lapsuuden-naapurin ja meistä tuli ystäviä vaikka hän onkin mua 8v vanhempi. netistä löysin myös poikaystävän ja yhden läheisen ystävän.. Nyt mulla on myös mesessä muutama kaveri ja kirjeenvaihtoystäviä :)
Aluksi ei välttämättä sopivaa kaveria löydy, mutta kyllä jokaiselle on niitä sielunkumppaneita olemassa :)
En ole samaa mieltä kaikesta, mutta plussaa siitä, että yrität olla positiivinen ja välttää mollaamista. Suurin osa tämän ketjun viesteistä on kuitenkin suoraa yksinäisten haukkumista.
- Ei heitä ole mollattu, vaan autettu näkemään että ongelma on heissä.
Vuoden sitaatti. Tajuatko, miten typerä lausahdus tuo on? Kuvittele, etä joku menisi sanomaan pyöräilykisojen häviäjälle: "Sä oot ihan surkee, kannattais varmaan hommata apupyörät ni pysyisit ainaki pystyssä". Juu, eihän tuossa yhtään mollata, vaan autetaan näkemään, että ongelma on itsessä ja annetaan vielä apuakin, mutta kumma jos ei kelpaa.
Aika rankasti tämän aloittaja kyllä taas jyrää meitit. Varsinainen "ongelma" ei varmasti ole kenessäkään itsessään, vaan siinä, miten itse kukin omiin asioihin, ajatuksiin ja tunneperäisiin reaktioihinsa suhtautuu.
Tästä itsensä syyttämisestä... Ja erityisesti tätä palstaa lukiessa tulee väkisinkin mieleen, että yksinäisyys voi olla kuin itselleen viritetty karhunrauta. Eli päässä on ajatuksia tyyliin "sä oot ihan surkee, kannattais varmaan mennä pois ihmisten luota, kun et kuitenkaan pärjää" (= itseviha).
Olen myös tehnyt (myös itsestäni!) havaintoja, että päällepäin kiltit ja miellyttävät ihmiset voivat olla vihaisimpia ja ilkeimpiä otuksia, mitä maa päällään kantaa. Erityisesti itselleen ja ajatuksissaan muillekin.
Yksi ongelmahan on, että kun oma tunneilmaisu jää vain ajatuksen tasolle, ei oma olemassaolo saavuta maailmaa. Ja siinä sitten auttamatta jää yksin ajatustensa kanssa. Niin vain tapahtuu, jos antaa itselleen tapahtua niin.
En voi sanoa, että yksinäisyyden voi poistaa noin vain "korjaamalla" itsensä niin kuin tässä aloittaja taisi ajatella. Jos tarpeeksi monta kertaa (miinus yksivuotiaasta alkaen) ihmiseen kohdistetaan negatiivisia tunteita tai petetään/menetetään luottamus kaikkeen, on siitä jäljellä melkoinen möykky epämääräisiä tunteita purettavaksi. Siitä epämääräisen möykyn sisältä on hankala yrittää puskea läpi, kun kirjaimellisesti tuntee maailmankaikkeuden jyräävän ylitseen.
Yksinäisyys voi olla vähän kuin yrittäisi nukkua tietäen ja peläten sitä, että mörkö asuu sängyn alla, mutta ei uskaltaisi kurkistaa sinne hämärään. Tämä siitäkin huolimatta, että mörkö ei tosiasiassa haluakaan mitään pahaa.
" Varsinainen "ongelma" ei varmasti ole kenessäkään itsessään, vaan siinä, miten itse kukin omiin asioihin, ajatuksiin ja tunneperäisiin reaktioihinsa suhtautuu."
Kyllä minusta tuossakin tapauksessa se ongelma on nimenomaan itsessä ja omissa asenteissa ja käyttäytymismalleissa.
Muuten kirjoitat kyllä ihan asiaakin.
Mutta en ymmärrä, miksei yksinäinen myönnä olevansa vajavainen taidoiltaan? Masentuneet ovat usein yksinäisiä (kumpi ennen, muna vai kana...) ja terapioilla nimenomaan yritetään opettaa masentuneita olemaan muiden ihmisten kanssa (ja itsensä) eli tarkastellaan omaa käyttäytymistä, oletuksia, malleja, tunteita... Ja opetellaan uusia keinoja käyttäytyä ja ajatella. Sillä tavalla selviää masennuksesta. Miksi yksinäinen ei sitten hyväksy tosiasioita ja hae apua ongelmaansa?
Tiedän mistä puhun, sillä minä itse olen juuri tuo joka on pienestä pitäen kokenut hylätyksi ja syrjityksi tulemisen tunteita, mulla on ollut aikamoinen lapsuus. Mulla on ollut kamala mörkö sisällä, enkä uskonut siitä koskaan selviäväni.
Ymmärsin, että ongelmani on itsessäni, niistä tavoista joilla olen selvinnyt kun on ollut pakko lapsesta saakka yksin selvitä. Ja niistä oli tullut mulle tapoja ja ainoita keinoja. Hyviä keinojahan ne ovat olleet niissä pahoissa kriiseissä (tai yhtäjatkoisessa elämässäni silloin). Mutta ei niillä tavallisesta elämästä selviä.
Ihmissuhteet ei toimineet, en luottanut kehenkään ja jätin kaiken suhteiden hoidon muille. Enhän minä nyt voinut, tällainen surkimus... Kuka nyt musta, pysyn pois tieltä. Liian kiltti, hyväksikäytettävä, aina auttamassa muita jos apua pyydettiin, kuitenkaan en osannut ottaa toisilta mitään vastaan - oikeastaan en antanut heille sitä kautta mitään vaikka niin kuvittelin!
Sitten vaan päätin, että nyt saa riittää. Jollen opi mitään nyt, niin lopetan tän p*askan elämän. Tuppauduin terapiaan, luin kymmeniä kirjoja ja aloin ymmärtää ja oppia. Hidasta, mutta opin koko ajan lisää! Mulla oli kova tahto oppia, sillä mun vaihtoehdot oli siinä.
Pelkästään se, että ymmärtää voivansa tehdä asioilleen jotain, antaa hurjasti voimaa. Olen vieläkin lievästi masentuntut, mutta mulla on nyt ystäviä joille annan oikeasti luvan olla myös minun ystäviäni. Mulla on kavereita, juttututtuja pihalla ja kaupassa, töissä osallistun keskusteluihin itsenäni ja huomioin muita. Osaan keskustella, mun vuorovaikutustaitoni on kehittynyt paljon. Olen kiinnostunut toisista. Olen oppinut sanomaan myös EI. Tuntuu, että minusta on vasta nyt nelikymppisenä tullut aikuinen, jolla on arvoa ihan minuna itsenäni. Aikaisemmin olin raakile, kaikkia muita huonompi ja arvottomampi.
Toivon kaikille yksinäiselle paljon voimia käyttää niitä omia hyviä voimiaan itsensä kehittämiseen. Mun vakuutteluni ei varmaan kaikkia vakuuta, mutta SE KANNATTAA! Mulla alkoi ihan kuin uusi elämä, kun päätin että NYT on pakko!
Kiitos, nyt tiedän että olen typerä, sitä en tiennyt ennen. Olen lapsesta asti yrittänyt saada kavereita, selkään puukottajia silloinkin löytyi. Sitten aikuistuttua olen vaikka mitä harrastuksia yrittänyt, mutta ei sielläkään tärppää, juopposeuraa en kaipaa joten sitä en ole harrastanut. Viimeisin "niitti arkkuuni" oli kun lähdin nyrkkeilyä harrastamaan, siellä oli osa kavereiden kanssa jne. Muutaman käyntikerran huomasin, että kun piti "pari" harjoitella, eipä minulle löytynyt paria (ensimmäisellä kerralla löytyi), osa oli kolmistaan ja minä seison siellä keskellä yksin, ohjaaja sitten tuli pariksi mutta joo... annoimpa olla senkin.
Sellaista se on , elämä ei kohtele tasapuolisesti erilaisia ihmisiä .
oikein oivallettu!
tosin omakohtaisesti voin sanoa että helppo olla rohkea sen jolta ja jolle kaikki sujuu luonnostaan ja jolle kohtalo järjestää kaiken luonnostaan,mutta ja nyt tulee oleellisin kun tulee torjutuksi kerta toisensa jälkeen vaikka on hyvät aikeet itsellä on asiat toisin eikä sovi silloin syyttää kun kerrankin rohkaistuu lähtemään liikenteeseen mutta hyvää voi aina toivottaa,itse surkuttelen asiallisen keskustelun huutavaa puutetta tällä palstalla kaikki asiathan voi sanoa asiapitoisesti jos näkee hieman viitsiä ja vaivaa mutta helmiä saa täältä etsiä...
Ensinnäkin yksinäisille tiedoksi. Vaikka olisitte kuinka suosittuja, hyviä tyyppejä, niin kaverit/ystävät voidaan kääntää Teitä vastaankin. Jokaisen ihmisen mentaalinen/psykofyysinen koskemattomuus on modifioitavissa, kiitos typerien orjuuttajaraukkojen laatimien orjalakien. Siinä on surullinen totuus. Toisaalta, hyvistä hetkistä ystävien kanssa jää korvaamattomia rakkaita muistoja, jotka toivoisin yksinäisille voimavaraksi, enkä kenkkuiluksi. Koeta nähdä toisten onnesta vaikka ripaus. Kaikki on katoavaista täällä. Onni/rakkaus/viha/neutraalit tunteet. Elä ja koeta viihtyä. Eläessänne olette jumalia/jumalattaria, kuollessa olemme vaikka mikropiirissä parkuvia, ääretöntä tuskaa kokevia alkioita. Totta vai tarua? Did the sam sung?
"Yksinäiset ihmiset ovat monesti todella itsekeskeisiä.. Eivät näe muita ympärillänsä kuin itsensä.."