Uskonnon harjoittaminen ei kuulu koululaisten iltapäivätoimintaan
Kuntien seurakunnilta hankkimassa pienille koululaisille tarkoitetussa perusopetuksen iltapäivätoiminnassa on tullut esiin henkilökunnan ohjaamaa uskonnon harjoittamista mm. johdetun ruokarukouksen muodossa. Tapauksia on ilmennyt jopa Helsingissä, jossa kirkkoon kuulumattomien lasten osuus on maan suurin. Uskonnon harjoittaminen ei kuulu tällaiseen lakisääteiseen toimintaan. Niin kuntien kuin vanhempien on syytä valvoa asiaa. Toiminnan tulisi olla uskontojen suhteen neutraaleja.
Opetushallitus on antanut aamu- ja iltapäivätoimintaan uudet ohjeet, jotka tulivat voimaan 1.8.2011 (Perusopetuksen aamu- ja iltapäivätoiminnan perusteet . Opetushallitus. Määräykset ja ohjeet 2011:1; http://wwwoph.fi/download/131412_po_aamu_ja_iltapaivatoiminnan_perusteet_2011.pdf) Ohjeiden mukaan kunta voi järjestää perusopetuksen aamu- ja iltapäivätoiminnan itse tai hankkia sitä myös ostopalveluna muulta julkisen tai yksityisen palvelun tuottajalta tai antamalla avustusta palvelun tuottajalle.
Pari vuotta sitten tehdyn selvityksen mukaan noin puolet toiminnasta on hankittu järjestöiltä tai seurakunnilta. Seurakuntien osuus oli kaikkiaan noin 20 prosenttia. Helsingissä kaupunki on nyt sopinut seurakuntayhtymän kanssa 40 ryhmästä, ja sopimuksia on myös noin 40 järjestön kanssa.
Jos kunta ostaa palvelun seurakunnalta tai avustaa seurakunnan järjestämää toimintaa, kyseessä ei periaatteessa ole seurakunnan uskonnollinen kerhotoiminta, vaan lakisääteinen julkinen toiminta, jossa jokaisen palveluntuottajan tulee noudattaa ohjeita ja sopimuksia. Kunnan ja palvelun tuottajan välille laadittava sopimus tulee perustua Opetushallituksen ohjeiden mukaisiin kasvatustavoitteisiin. Sopimus voidaan tehdä joko ostopalvelusta tai avustuksen antamisesta palvelun tuottajalle. Yksityisiä palvelun tuottajia ovat järjestöt, yhdistykset ja yhtiöt. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että seurakuntien ja seurakuntayhtymien mainitaan olevan julkisia palvelujen tuottajia.
Perusopetuksen aamu- ja iltapäivätoimintaa ei tulisi antaa ollenkaan uskonnollisten yhteisöjen, seurakuntien tai seurakuntayhtymien hoidettavaksi. Omantunnon vapauden kannalta luotettavampi tapa toiminnan järjestämiseen on joko kunnan oma toiminta mm. leikkipuistojen ja koulujen yhteydessä tai vain yleiseen palveluun sopivien järjestöjen, yhdistysten ja yritysten käyttäminen.
Mikäli kunnat kuitenkin antavat aamu- ja iltapäivätoiminnan tuottamista myös uskonnollisten seurakuntien tai yhdyskuntien hoidettavaksi, niitä koskevissa avustus- tai ostopalvelusopimuksissa sekä niiden valvonnassa tulisi kiinnittää erityinen huomio siihen, että toiminta ei ole luonteeltaan uskonnollista eikä siihen sisälly uskonnon harjoittamista esimerkiksi ohjattujen rukoilujen muodossa.
Valvonnan varmistaminen käytännössä edellyttää myös myös vanhempien aktiivisuutta. Ongelmien ilmetessä oppilaan vanhempien on syytä ottaa heti yhteyttä kunnan opetusvirastoon.
Perusopetuslaissa, Opetushallituksen päätöksessä aamu- ja iltapäivätoiminnan perusteista kuin kuntien toimintasuunnitelmissa tulee kiinnittää huomiota uskonnottomien ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauden turvaamiseen Nyt 1.8.2011 voimaan tulleissa Opetushallituksen ohjeissa mainitaan erikseen saamelaisten, romanien, maahanmuuttajien sekä viittomakielisten erityisestä huomioon ottamisesta, mikä on oikein, mutta uskonnottomien huomioon ottamisesta ei ole erillistä mainintaa. Kasvatustavoitteet ovat sinänsä oikein hyviä. Uskontokasvatusta tai uskonnon opetusta ei mainita eettisen kasvatuksen yhteydessä; toisaalta viitataan esiopetuksen jatkumoon ja perusopetuksen arvopohjaan. Samalla painotetaan kodin kanssa sovittavia kasvatuksellisia periaatteita ja käytäntöjä.
Opetushallituksen ohjeiden mukaan kunnilla on kokonaisvastuu ja niiden tulee tänä syksynä hyväksyä toimintasuunnitelma, joka on laadittu aamu- ja iltapäivätoiminnan perusteet ja paikalliset olosuhteet huomioon ottaen. Tulisi määritellä selkeä työnjako koskien ostopalvelusopimusten tekemistä ja valvonnan toteuttamista sekä avustuksista päättämistä ja valvonnan toteuttamista.Toimintaa tulee jatkossa arvioida ja myös julkaista arvioinnin tuloksia.
Vanhempien on paikallaan seurata kuntien toimintaa omantunnon ja vakaumuksen vapauden näkökulmasta niin päivähoidon, esiopetuksen, aamu- ja iltapäivätoiminnan kuin perusopetuksen alueilla. Tarvitaessa epäkohtiin on syytä puuttua ottamalla yhteyttä kunnan toimijoihin, tuomalla asioita paikalliseen julkisuuteen sekä myös tiedottamalla mm. uskonnottomien etujärjestölle, Vapaa-ajattelijain liitolle, joka muodostaa kokonaiskuvaa tilanteesta, antaa tukea ja pyrkii vaikuttamaan valtakunnallisella tasolla asioihin.
Kuntien seurakunnilta hankkimassa pienille koululaisille tarkoitetussa perusopetuksen iltapäivätoiminnassa on tullut esiin henkilökunnan ohjaamaa uskonnon harjoittamista mm. johdetun ruokarukouksen muodossa. Tapauksia on ilmennyt jopa Helsingissä, jossa kirkkoon kuulumattomien lasten osuus on maan suurin. Uskonnon harjoittaminen ei kuulu tällaiseen lakisääteiseen toimintaan. Niin kuntien kuin vanhempien on syytä valvoa asiaa. Toiminnan tulisi olla uskontojen suhteen neutraaleja.
Opetushallitus on antanut aamu- ja iltapäivätoimintaan uudet ohjeet, jotka tulivat voimaan 1.8.2011 (Perusopetuksen aamu- ja iltapäivätoiminnan perusteet . Opetushallitus. Määräykset ja ohjeet 2011:1; http://wwwoph.fi/download/131412_po_aamu_ja_iltapaivatoiminnan_perusteet_2011.pdf) Ohjeiden mukaan kunta voi järjestää perusopetuksen aamu- ja iltapäivätoiminnan itse tai hankkia sitä myös ostopalveluna muulta julkisen tai yksityisen palvelun tuottajalta tai antamalla avustusta palvelun tuottajalle.
Pari vuotta sitten tehdyn selvityksen mukaan noin puolet toiminnasta on hankittu järjestöiltä tai seurakunnilta. Seurakuntien osuus oli kaikkiaan noin 20 prosenttia. Helsingissä kaupunki on nyt sopinut seurakuntayhtymän kanssa 40 ryhmästä, ja sopimuksia on myös noin 40 järjestön kanssa.
Jos kunta ostaa palvelun seurakunnalta tai avustaa seurakunnan järjestämää toimintaa, kyseessä ei periaatteessa ole seurakunnan uskonnollinen kerhotoiminta, vaan lakisääteinen julkinen toiminta, jossa jokaisen palveluntuottajan tulee noudattaa ohjeita ja sopimuksia. Kunnan ja palvelun tuottajan välille laadittava sopimus tulee perustua Opetushallituksen ohjeiden mukaisiin kasvatustavoitteisiin. Sopimus voidaan tehdä joko ostopalvelusta tai avustuksen antamisesta palvelun tuottajalle. Yksityisiä palvelun tuottajia ovat järjestöt, yhdistykset ja yhtiöt. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että seurakuntien ja seurakuntayhtymien mainitaan olevan julkisia palvelujen tuottajia.
Perusopetuksen aamu- ja iltapäivätoimintaa ei tulisi antaa ollenkaan uskonnollisten yhteisöjen, seurakuntien tai seurakuntayhtymien hoidettavaksi. Omantunnon vapauden kannalta luotettavampi tapa toiminnan järjestämiseen on joko kunnan oma toiminta mm. leikkipuistojen ja koulujen yhteydessä tai vain yleiseen palveluun sopivien järjestöjen, yhdistysten ja yritysten käyttäminen.
Mikäli kunnat kuitenkin antavat aamu- ja iltapäivätoiminnan tuottamista myös uskonnollisten seurakuntien tai yhdyskuntien hoidettavaksi, niitä koskevissa avustus- tai ostopalvelusopimuksissa sekä niiden valvonnassa tulisi kiinnittää erityinen huomio siihen, että toiminta ei ole luonteeltaan uskonnollista eikä siihen sisälly uskonnon harjoittamista esimerkiksi ohjattujen rukoilujen muodossa.
Valvonnan varmistaminen käytännössä edellyttää myös myös vanhempien aktiivisuutta. Ongelmien ilmetessä oppilaan vanhempien on syytä ottaa heti yhteyttä kunnan opetusvirastoon.
Perusopetuslaissa, Opetushallituksen päätöksessä aamu- ja iltapäivätoiminnan perusteista kuin kuntien toimintasuunnitelmissa tulee kiinnittää huomiota uskonnottomien ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauden turvaamiseen Nyt 1.8.2011 voimaan tulleissa Opetushallituksen ohjeissa mainitaan erikseen saamelaisten, romanien, maahanmuuttajien sekä viittomakielisten erityisestä huomioon ottamisesta, mikä on oikein, mutta uskonnottomien huomioon ottamisesta ei ole erillistä mainintaa. Kasvatustavoitteet ovat sinänsä oikein hyviä. Uskontokasvatusta tai uskonnon opetusta ei mainita eettisen kasvatuksen yhteydessä; toisaalta viitataan esiopetuksen jatkumoon ja perusopetuksen arvopohjaan. Samalla painotetaan kodin kanssa sovittavia kasvatuksellisia periaatteita ja käytäntöjä.
Opetushallituksen ohjeiden mukaan kunnilla on kokonaisvastuu ja niiden tulee tänä syksynä hyväksyä toimintasuunnitelma, joka on laadittu aamu- ja iltapäivätoiminnan perusteet ja paikalliset olosuhteet huomioon ottaen. Tulisi määritellä selkeä työnjako koskien ostopalvelusopimusten tekemistä ja valvonnan toteuttamista sekä avustuksista päättämistä ja valvonnan toteuttamista.Toimintaa tulee jatkossa arvioida ja myös julkaista arvioinnin tuloksia.
Vanhempien on paikallaan seurata kuntien toimintaa omantunnon ja vakaumuksen vapauden näkökulmasta niin päivähoidon, esiopetuksen, aamu- ja iltapäivätoiminnan kuin perusopetuksen alueilla. Tarvitaessa epäkohtiin on syytä puuttua ottamalla yhteyttä kunnan toimijoihin, tuomalla asioita paikalliseen julkisuuteen sekä myös tiedottamalla mm. uskonnottomien etujärjestölle, Vapaa-ajattelijain liitolle, joka muodostaa kokonaiskuvaa tilanteesta, antaa tukea ja pyrkii vaikuttamaan valtakunnallisella tasolla asioihin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mitenköhän seurakunnat reagoivat näihin uusiin ohjeisiin? Ainakin se srk:n IP-kerho, jossa itse olen käynyt tutustumassa, oli sisustettukin niin, että seinillä oli enkeleiden kuvia ja rukouksia ja nurkassa pieni alttari. IP:n tavoitteisiin oli kirjattu kristillisen kasvun tukeminen. Ruokarukous ja virsien laulaminen olivat itsestään selviä toimintoja, joita lapsetkaan eivät kyseenalaistaneet.
En saanut itse tuota linkkiä auki, vaikka kokeilin josko siitä puuttuu piste alusta (www.oph...). Koitan löytää ohjeet toista kautta, sen verran kyllä kiinnostaa tämä juttu. Aika moni nielee kristinuskon läsnäolon AP- ja IP-kerhoissa, koska muitakaan vaihtoehtoja ei ole. Se on väärin.
Edelliseen pitää vielä lisätä, että täytyisi löytyä muita tahoja kuin srk, joka voi järjestää vastaavaa toimintaa. Seurakunta edustaa ev.lut. kirkkoa eikä sen voida olettaa olevan neutraali uskontokysymyksissä.
Tämäkin lienee rahakysymys... Lapsille täytyy saada jokin turvallinen iltapäivätoiminnan paikka, ja seurakunnat ovat tässä yksi harvoista tahoista, jotka pystyvät moista organisoimaan laajemmin.
hei, kiitos, tämä toimi tuossa juuri:
http://www.oph.fi/download/131412_po_aamu_ja_iltapaivatoiminnan_perusteet_2011.pdf
Mitä tuo haittaakaan?
En ymmärrä ollenkaan, että vanhemmalle tulee yllätyksenä, että seurakunnan järjestämässä iltapäiväkerhossa (tai missä tahansa toiminnassa) rukoillaan tai opetetaan muuten kirkkoasioita!?
Kannattaisiko sitten etukäteen ottaa selvää mihin ipkerhoon on lapsensa laittamassa? Jos asiaa ajatellaan toisinpäin, tottakai kirkolla on oikeus levittää sanomaansa omassa kerhossaan. Jos se ei vanhemmalle sovi, lapsi pois ipkerhosta ja johonkin toiseen kerhoon tai kotiin. niin yksinkertaista se on.
Mun kokmukseni mukaan kirkon lapsikerhoissa on aika kevyesti uskonnonopetusta. Eikä voi puhua mistään tuputtamisesta. Sitäpaisti meidän maallikkojen lapset tykkäsivät kovasti raamatun tarinoista, eivätkä mieltäneet niitä satuja kummemmiksi.
Oman kokemuksen mukaan seurakunta on ainoa, joka järjestää meidän yli (50.000 as paikkakunnalla ) osa-päiväistä kerhoa, johon kotiäiti voi viedä lapsensa ja jättää 3 tunniksi. Kunnalat on turhaa tällaista luksusta pyytää.
En vaan voi olankaan ymmärtää, miksi hakeutua kirkon tarjoamiin kerhoihin, jos ei hyväksy tunnuksellisuutta!!! Omaa tyhmyyttä sanon minä.
Kyllä seurakuntien kerhoihin kuuluu aina myös hartaushetkiä. Älä pane lastasi seurakunnan kerhoon, jos olet uskonnolle allerginen. Järjestä hänen iltapäivähoitonsa muulla tavoin. Valtaosa vanhemmista kunnioittaa uskontoa ja opettaa lapsensa suhtautumaan oikein tällaiseen. Enemmistö suomalaisita perheistä, varsinkin maaseudulla on myös evlut kirkon jäseniä.
Myös uskonnottomien lasten on hyvä kohdata uskonnonharjoitusta, että he oppivat tuntemaan tämänkin puolen elämästä. Pussissako sinä haluat lapsesi kasvavan?
Niinpä sinun ja sinun lastesikin olisi tarpeellista - jos ei peräti välttämätöntä - osallistua säännöllisesti niin islamilaisen, buddhalaisen kuin mormoniuskonnonkin tilaisuuksiin, jotta oppisitte tuntemaan tämänkin puolen elämästä. Ja luonnollisesti myös uskonnottomien ja ateistien kokoontumisiin.
Lisäksi pitäisi tietysti noudattaa ramadan-kuukauden paastoa, jotta oppisi senkin puolen tuntemaan.
Ja onhan niitä maailmassa kaikenlaisia tapoja, joita pitäisi ihan senkin puolen oppimisen nimissä harjoittaa. Vaikkapa muutama vuosi lestadiolaisten ehkäisykieltoa...
"Kyllä seurakuntien kerhoihin kuuluu aina myös hartaushetkiä. Älä pane lastasi seurakunnan kerhoon, jos olet uskonnolle allerginen. Järjestä hänen iltapäivähoitonsa muulla tavoin"
Silloin on ihan ok että seurakunnan kerhoissa on myös uskonnon harjoittamista kun ne eivät ole osa kunnan järjestämää palvelua. Seurakunta saa toki järjestää uskonnollista iltapäivätoimintaa sitä haluavalle. Mutta silloin jos kunta ostaa palvelut seurakunnalta, asia muuttuu. Silloin voi nimittäin olla että jopa kaikki jollain alueella tai kaupunginosassa ostettu iltapäivähoito on ostettu seurakunnalta. Silloin vanhemmalla ei ole muuta mahdollisuutta kuin ottaa tämä paikka vaikka ei uskonnon harjoittamista lapselleen haluaisikaan. Tätä voisi vaikka verrata tilanteeseen jossa kunta ostaisi kaiken palvelun vaikka vapaa-ajattelijoilta jotka saarnaisivat kaikille lapsille uskontoon katsomatta ateismin ilosanomaa. Eikö se häiritsisi sinua?
Aivan, tässä on kysymys siitä, mitä kuuluu verovaroilla kustannettavaan toimintaan, ei siitä, mitä kuuluu kirkollisverovaroila kustannettuun toimintaan