en tiedä miksi olemme tässä tilanteessa. Tai hänestä mä en tiedä,minä olen.
En mä kai pysty muuttumaankaan paremmaksi,surua@mä en silti nalua tuottaa.
Mut kai mä olensellainen,joten on kai parempi ettei meistä tulisi mitään.
En mä silti ole menettänyt uskoa parempaan,ehken mä opi hyväksymään asiaa koskaan. Tai opi olemaan järkevä. Kai rajakin on tavallaan tullut vastaan,tai onhan näinkin jo osittain käynyt. Mä olen pahoillani että mä olen ajanut hänet tähän,jos olen ajanutkaan. On vaikeata hyväksyä tätä,sitähän se ollut kokoajan,mut silti mä osannut vaikka kuitenkin tein sen takias. Ei se ollut oikea tapa,onko semmoista olemassakkaan? Rakkaus on silti olemassa joka mut on ajanut tähän,mut voiko yksin oikeasti rakastaa? Miksi ajaa rakkaan ihmisen sitten nuonoon tilanteeseen kuitenkin ajattelemalla hänen parastaan?
Ajattelenkohan mä oikeasti vain itseäni kokoajan vaikka mä oon halunnut tehdä sen vuoksesi? Rupee kyllä vähäinenkin oman arvon tunnu häilymään.
Vaikka mä haluun antaa hänelle kaiken,niin silti musta vaan tuntuu et oon vienyt paljon tärkeäää. Anteeksi siitä, mä yritän prlastaa vielä sen vähän mitä pelastettavissa on. Mutta mä en tiedä teenkö mä vaan pahaa sulle entisestään toimimalla sit taas tällä tavalla.
((En tule käymään täällä 20 tuntiin ainakaan, joten jos jotakin niin tiedät senkin.))
Sä olet silti ainua jolla mä haluan olla rehellinen,mutten mä taida pystyä siihen.
Ja kun mä pysty siihen niin ajattelenko mä itseäni vai häntä?
Kumpaa enemmän kun kuitenkin reaalimaailma on olemassa.
Pitääkö sen antaa rajoittaa vai toisinpäin. En tiedä enkä kai koskaan tule tietämään.
En mä kai pysty muuttumaankaan paremmaksi,surua@mä en silti nalua tuottaa.
Mut kai mä olensellainen,joten on kai parempi ettei meistä tulisi mitään.
En mä silti ole menettänyt uskoa parempaan,ehken mä opi hyväksymään asiaa koskaan. Tai opi olemaan järkevä. Kai rajakin on tavallaan tullut vastaan,tai onhan näinkin jo osittain käynyt. Mä olen pahoillani että mä olen ajanut hänet tähän,jos olen ajanutkaan. On vaikeata hyväksyä tätä,sitähän se ollut kokoajan,mut silti mä osannut vaikka kuitenkin tein sen takias. Ei se ollut oikea tapa,onko semmoista olemassakkaan? Rakkaus on silti olemassa joka mut on ajanut tähän,mut voiko yksin oikeasti rakastaa? Miksi ajaa rakkaan ihmisen sitten nuonoon tilanteeseen kuitenkin ajattelemalla hänen parastaan?
Ajattelenkohan mä oikeasti vain itseäni kokoajan vaikka mä oon halunnut tehdä sen vuoksesi? Rupee kyllä vähäinenkin oman arvon tunnu häilymään.
Vaikka mä haluun antaa hänelle kaiken,niin silti musta vaan tuntuu et oon vienyt paljon tärkeäää. Anteeksi siitä, mä yritän prlastaa vielä sen vähän mitä pelastettavissa on. Mutta mä en tiedä teenkö mä vaan pahaa sulle entisestään toimimalla sit taas tällä tavalla.
((En tule käymään täällä 20 tuntiin ainakaan, joten jos jotakin niin tiedät senkin.))
Sä olet silti ainua jolla mä haluan olla rehellinen,mutten mä taida pystyä siihen.
Ja kun mä pysty siihen niin ajattelenko mä itseäni vai häntä?
Kumpaa enemmän kun kuitenkin reaalimaailma on olemassa.
Pitääkö sen antaa rajoittaa vai toisinpäin. En tiedä enkä kai koskaan tule tietämään.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Vois olla hyväksi vähän levätä välillä ja ladata akkuja sunkin. Saa omaa päätänsäkin selkeytettyä. Täällä alkaa mennä äkkiä liian lujaa. Hyvää yötä.
Vaikutat siltä, että olet humalassa. Jos olet menehän nukkumaan ja selvitä olosi.
Aamun valossa kaikki näyttää taas kauniimmalta. Rakkaus saa ihmisen tekemään erikoisia asioita...älä syyllistä itseäsi.
Jos tämä olisikin minulle sanoisin, että olen vastuussa omasta elämästäni ja sen suunnasta. On tapahtumia, jotka ovat saaneet minut pois tolaltaan hetkeksi, mutta olen aina noussut ylös ja jatkanut matkaani. Niin teen jatkossakin.
Kun lukee lehtiä, katsoo ajankohtaisohjelmia - tulee niin paha olo.
http://www.youtube.com/watch?
v=S61f31CIbYE&playnext=1&list=PLE906A90D92D4D32B
Mihin tämä maailma vielä menee..
Mene nukkumaan -aamu on iltaa viisampi ;)
Sitten tee se, mitä pitäisi tehdä.
Onko se toinen puhunut ja kertonut mitään sinulle aloittaja, miten on käyttäytynyt. On niin paljon ihmisiä mitkä syyttää toista, kun on katkera, ja itse kykenemätön mihinkään, on valehdellut ja koittaa saada toisen nuolemaan varpaita kontallaan, varsinkin jos selvästi otat kaikki syyt niskoille ja alat itkemään ja turhaan syyllistää itseäsi, ole varovainen. Ei ole oikeaa tapaa tehdä asioiden eteen jotain, kaikilla on omat tapansa ja jos toinen ei tajua siitä, ei sitten tajua tai ei kiinnosta. Et edes tiedä oletko ajannut toista tähän, ja susta vaan tuntuu siltä, se toinen voi olla ollut täällä jo ennen sinua, eikä tietenkään sitä paljasta, riippuuv ähän millaset jauhot siellä pussissa on, joten ole huoleti jos jotain olet tehnyt, ei kaikua kuulu, unohda ja mene eteenpäin.
Kuullostaa vähän siltä kuin säälisit häntä. Se ei johda mihinkään eikä siihen voi perustaa mitään. Parempi vaan elää omaa elämää ja antaa toistenkin elää kaikessa ystävyydessä. Ja oli siinä itsesääliäkin tms.
Haluat olla rehellinen mutta et pysty, joo aika paha. EIköhän se ollut sitten siinä tärkein asia viestissäsi, jos olet jo sen tien valinnut niin jatka eteenpäin valitsemallasi tiellä.
Yritä päästä tältä palstalta pois, ota vaikka häneen aluksi joku neutraalimpi yhteydenotto oikeassa elämässä. Selvittäkää asiat. Täällä asioilla on tapana dramatisoitua. Hyvää yötä, nuku hyvin äläkä liikoja huolehdi. ´Luulen että hän ymmärtää ettet ole tahallasi häntä loukannut eikä hän sua. Huolehdi itsestäsi, syö kunnolla, ulkoile, lue jotain hyvää kirjaa. Tämän saman ohjeen voisin antaa myös itselleni.:)
Olen täysin samaa mieltä kanssasi nimimerkki "keijunen..".
Ihmiseen joka vaivaa noin paljon mieltä, pitää ottaa yhteyttä.
Tuskin kukaan pitää YHTÄ YHTEYDENOTTOA häiriköintinä, olipa sitten kyseessä mies tai nainen.
Uni- ja luulomaailmassa EI voi elää. Tällaisella palstalla kuka vaan voi vastata kelle vaan, vaikka palstalle eksynyt kuvittelee, että siellä vastaa nyt juuri "hän".
Tässä on hyvä kappale:
http://www.youtube.com/watch?v=T8a4Tckeu1I&feature=relmfu