Olen parikymppinen naisen alku, ja olen kärsinyt pakonomaisesta asioiden tarkistelusta nyt jo yli viisi vuotta. Tämä ilmenee siten että: Joka ilta, jos seuraavana päivänä on jonnekin menoa, vaikka opiskelemaan, niin ennen nukkumaan menoa on tarkistettava että varmasti on puhtaat ja reijättömät vaatteet aamuksi. Tässä tarkistelussa menee helposti tunti. Pikkutarkasti pitää tiirata ettei näy mitään länttejä. Tämä vaan on pahentunut kun välillä niitä likalänttejä myös löytyy ja ahdistun siitä suunnattomasti... en halua antaa itsestäni sottaista kuvaa. Tämä puhkesi kai joskus kun olin koulukiusattu... naurunaihetta keksittiin helposti ja vihasin pellenä oloa. Noh, vaatteiden lisäksi minun pitää myös tarkistaa monet monituiset kerrat että ne vaatteet myös ovat ja tavarat pysyneet paikallaan valmiina aamuun, etten vain varmasti mitään unohtaisi. Joskus olen unohtanut jotain tärkeää ja siitä on jäänyt aivan kamala olo. Vaatteiden tarkistelun vuoksi nukkumaanmeno viivästyy parilla tunnilla ja saattaa haitata muutenkin unen laatua. Heräilen öisin ja vilkaisen onko kaikki vielä tallella...auton avaimet...ajokortti ja lompakko..kynä ja vihko...
Noh, nyt kun en asu enää kotona vaan poikaystävän luona suurimman osan ajasta, on tullut järjetön pakko tarkistella ennen nukkumaanmenoa tai ennen jonnekin muualle lähtöä, että hella ei ole jäänyt päälle, kahvinkeittimessä ei ole virta päällä, pesukone ei ole päällä, ja nyt kun on lemmikkikissoja niin on entistä tärkeämpää tarkistella lisäksi myös että wc-pöntön kansi on varmasti kiinni etteivät mene hukkumaan sinne pennut, sekä että wcn ovi on varmasti auki että kissat pääsevät sinne asioilleen, ja että sinne jää myös valo että ne sielä näkee käydä... kissojen vuoksi myös pitää tarkistella muutenkin paljon enemmän kaikkea... että on varmasti vettä kupissa aina... ettei jää mitään teräviä veitsiä tms. terävää kuten nuppineuloja esille, jotakin joka voisi olla kissoille myrkyllistä, kuten pesuaineita, roskia joihin voisi tukehtua (langanpätkät, muovinpalat tms., sähköjohtoja joita kissat voisivat pureskella poikki(kuten ovat jo muutamalle johdolle tehneet)... tämä tekee minut hulluksi! Mutta tätä asiaa ruokkii lisää se että välillä niitä kömmähdyksiä myös sattuu! välillä on jäänyt se keitin päälle tai wckansi ylös, ovi ei olekaan lukossa ja terävä veitsi pöydälle unohtunut... Elämää tämä haittaa joo. Menee jonkin aikaa ennenkuin voi lähteä minnekään (varsinkin nyt kun pelkää että kissoile tapahtuu sillä aikaa jotakin), varsinkin nukkumaan ryhtyesä tarkistelen kymmenisen kertaa jokapaikan. Työt... en ole uskaltanut hakea minnekään, kun tarkistelu tulisi olemaan sieläkin yhtä tuskaa. Kun olin työharjoittelussa tässä äskettäin, oli joka päivä täynnä ahdistusta, pelkoa ja stressia, kun tuli aina jotakin tekemistä jossa piti olla tarkka. Ahdisti kun piti tarkistellla kaikki tekemisensä ainakin viitisen kertaa ennenkuin uskalsi antaa olla, muut ihmiset näyttivät kummaksuvan miksi minulla. En tiedä panikoinko vai mitä, mutta kun ahdistuin aina ja vaikka kuinka tarkistelin asioita, silti aina jotenkin ahdistuksissani menin kokoajan sekaisin ajatuksissani ja siinä mitä olin tekemässä... virheitä tuli ja sain kuulla siitä saamalla negatiivista palautetta, joka mursi itsetunnonrippeenikin. Harjoittelupaikasta lähtö aina työpäivän jälkeen oli yksi kamalimmista asioista, piti tarkistella monenmonta ovea monenmonta kertaa että ne nyt varmasti ovat lukossa, ja että kannettava tietokone jota käytin, on varmasti lukossa ja sammutettu, ja että valot on aivan varmasti sammutettu. Koko loppu ilta oli sitten pilalla murehtiessa unohdinko vielä jotakin.
Jotenkin tuo tarkistelu tarkistelun perään saa ajatukset herkästi sekaisin aina ja minut hutiloimaan :( en oikein tiedä että minne sitä jotakin apua kenties voisi nyt aluksi mennä kyselemään. Sinänsä nämä oireet tuntuvat pieniltä vielä kotioloissa, töissä ne ovat liian vaikeita...
Noh,
Noh, nyt kun en asu enää kotona vaan poikaystävän luona suurimman osan ajasta, on tullut järjetön pakko tarkistella ennen nukkumaanmenoa tai ennen jonnekin muualle lähtöä, että hella ei ole jäänyt päälle, kahvinkeittimessä ei ole virta päällä, pesukone ei ole päällä, ja nyt kun on lemmikkikissoja niin on entistä tärkeämpää tarkistella lisäksi myös että wc-pöntön kansi on varmasti kiinni etteivät mene hukkumaan sinne pennut, sekä että wcn ovi on varmasti auki että kissat pääsevät sinne asioilleen, ja että sinne jää myös valo että ne sielä näkee käydä... kissojen vuoksi myös pitää tarkistella muutenkin paljon enemmän kaikkea... että on varmasti vettä kupissa aina... ettei jää mitään teräviä veitsiä tms. terävää kuten nuppineuloja esille, jotakin joka voisi olla kissoille myrkyllistä, kuten pesuaineita, roskia joihin voisi tukehtua (langanpätkät, muovinpalat tms., sähköjohtoja joita kissat voisivat pureskella poikki(kuten ovat jo muutamalle johdolle tehneet)... tämä tekee minut hulluksi! Mutta tätä asiaa ruokkii lisää se että välillä niitä kömmähdyksiä myös sattuu! välillä on jäänyt se keitin päälle tai wckansi ylös, ovi ei olekaan lukossa ja terävä veitsi pöydälle unohtunut... Elämää tämä haittaa joo. Menee jonkin aikaa ennenkuin voi lähteä minnekään (varsinkin nyt kun pelkää että kissoile tapahtuu sillä aikaa jotakin), varsinkin nukkumaan ryhtyesä tarkistelen kymmenisen kertaa jokapaikan. Työt... en ole uskaltanut hakea minnekään, kun tarkistelu tulisi olemaan sieläkin yhtä tuskaa. Kun olin työharjoittelussa tässä äskettäin, oli joka päivä täynnä ahdistusta, pelkoa ja stressia, kun tuli aina jotakin tekemistä jossa piti olla tarkka. Ahdisti kun piti tarkistellla kaikki tekemisensä ainakin viitisen kertaa ennenkuin uskalsi antaa olla, muut ihmiset näyttivät kummaksuvan miksi minulla. En tiedä panikoinko vai mitä, mutta kun ahdistuin aina ja vaikka kuinka tarkistelin asioita, silti aina jotenkin ahdistuksissani menin kokoajan sekaisin ajatuksissani ja siinä mitä olin tekemässä... virheitä tuli ja sain kuulla siitä saamalla negatiivista palautetta, joka mursi itsetunnonrippeenikin. Harjoittelupaikasta lähtö aina työpäivän jälkeen oli yksi kamalimmista asioista, piti tarkistella monenmonta ovea monenmonta kertaa että ne nyt varmasti ovat lukossa, ja että kannettava tietokone jota käytin, on varmasti lukossa ja sammutettu, ja että valot on aivan varmasti sammutettu. Koko loppu ilta oli sitten pilalla murehtiessa unohdinko vielä jotakin.
Jotenkin tuo tarkistelu tarkistelun perään saa ajatukset herkästi sekaisin aina ja minut hutiloimaan :( en oikein tiedä että minne sitä jotakin apua kenties voisi nyt aluksi mennä kyselemään. Sinänsä nämä oireet tuntuvat pieniltä vielä kotioloissa, töissä ne ovat liian vaikeita...
Noh,
Vastaukset 6
Vanhimmat
Niin osittain varmaankin noi tarkistelut onkin sitä että olet tunnon tarkka että kaikki on hyvin ja elämän muutos siinä kun olet muuttanut yhteen kaverin kanssa.Ikä kanssa ratkaiseva tekijä,heh ettei mene liirum laarum tekstiksi niin itselläni oli kanssa tarkistelupakkoa ja ahdistuneisuutta mikä sitten ilmeni niin illalla että mukamas oli pissahätä ja pahimmillaan nousin vuoteesta varmaan joku 60 kertaa ja päästään vessaan muutama tippa.Zertralin lääkettä kun aloin käyttään niin väheni tarkistelut.
Lopeta tarkistelu. Ihan oikeasti. Aluksi ahdistaa lopettaa, mutta se on pakko tehdä, koska muuten ahdistus sen kun jatkuu. Ei todellakaan ole helppoa, mutta se on vain tehtävä ja annettava ajatusten ja pakkojen olla.
LOPETA TARKISTELU
^^^Nuo "lopeta tarkastelu" -kommentit saa kyllä raivonpartaalle... Eiköhän jokainen ole yrittänyt lopettaa ja eiköhän jokainen tiedä, että ne täytyy lopettaa jos tahtoo eroon niistä päästä... huoh..
Mutta itse asiaan... Oli todella hassua lukea tekstiäsi kun tuntui, että katsoo itseään peilistä. Minulla on myös noita pakko-oireita ja ajtuksia sekä sitten ihan yleistä ahdistuneisuutta, masennusta ja "aloittamisenvaikeutta". Olen myös 20-vuotias ja meillä on kissa:D
Itse aloitin tarkastelun kun poikaystäväni muutti luokseni asumaan... Aluksi tarkastin vain suht. järkeviä juttuja kuten ulko-oven ja uunin... Pikkuhiljaa tarkistuksen kohteet ovat lisääntyneet ja nyt tarkastan kaikki pistorasiat, ikkunat, ovet, sähkölaitteet ja muut härvelit (esim. pattereilla toimivatkin laitteet)... Minulla vaihtuu kausittain se kaikkein "haastavin" tarkistuksenkohde... Tällähetkellä se on jääkaappi :D Ja tämä siis tarkoittaa sitä, että sitä täytyy kauiten tuijotella...
Meillä on tosiaan myös kissanpentu, jonka takia täytyy tarkistaa onko WC-pönttö kiinni, ovi auki, muovipussit ja terävät esineet piilossa jne...
Itse olen aloittanut jokin aika sitten terapian ja nyt täytyisi aloittaa lääkitys... En ole vielä täysin päättänyt tahdonko nuo lääkkeet aloittaa vai yrittäisinkö päästä tavoista eroon vain terapian avulla.
Suosittelen lukemaan Edna Foanin " Kerrasta poikki"-kirjan... Itse löysin sieltä ainakin yhden niksin, joka on toiminut.. Kirjasta löytyy siis paljon vinkkejä pakko-oireiden lopettamiseen.. Itselläni toimi "hidastaminen", jossa siis ennen tarkastelua tehdään muutama hengitysharjoitus, jonka jälkeen tarkistetaan kaikki kohteet todella hitaasti... Tämä siis toimii silloin jos on taipumusta tarkistaa samat asiat useaan kertaan (niin kuin minulla).. Tämä siis auttaa luottamaan omaan muistiinsa:)
Karsea maratonkommentti, mutta tosiaan oli niin tuttuja nuo oireet, että oli pakko kirjoittaa:) Toivottavasti päästään molemmat eroon näistä hiton ärsyttävistä tarkistelemisista.
no, ymmärrän hyvin. itselläni oli erittäin pahoja ongelmia mutta olen noussut ylös vaikeuksista. sun ensisijainen tehtävä on puhua näistä ongelmista. toiseksi. yritä tehdä ajatustyötä ongelmien kanssa. tiedät varsin hyvin että ne ovat järjettömiä. eli tsemppaa itseäsi sanomalla itsellesi että nyt lopetan nämä kuviot. Kolmanneksi, katso mallia terveistä joilla ei ole samaa ongelmaa. siitä saat esikuvaa miten pitää toimia. ulkoile ja liiku, vältä päihteitä jos käytät, syö lääkkeitä. kuuntele musiikkia , ihan mitä vaan kunhan teet sitä mikä antaa sun elämääsi iloa.
t. mies vaan
Mulla on kanssa samankaltaisia pakko-oireita kuin mitä näissä keskusteluissa on kuvattu. Kotoa lähtiessä pitää tarkistaa moneen kertaan, ettei mikään sähkölaite ole vaan jäänyt päälle. Yleensä vielä töpselit pitää irrottaa, niin saa mielenrauhan. Ulkooven lukitus on myös moneen kertaan tarkistettava. Asun kämppiksen kanssa ja olen ruvennut vahtimaan sähkölaitteita ja oven lukitusta myös hänenkin jäljiltään.
Töissä tulee tarkistaa moneen kertaan, että on iltavuoron päätteeksi varmasti sammuttanut kaikki laitteet tai tehnyt asiat, jotka pitää tehdä. Työkaverit varmaan vähän välillä ihmettelevät... Vaikka olisin tarkistanut työjutut töistä lähtiessä moneen kertaan, silti kuvittelen kotona, että olen unohtanut jonkun laitteen päälle. Välillä olen jopa käynyt vielä töissä tarkistamassa myöhemmin. Tai sitten jännitän koko viikonlopun, että maanantaina saan kuulla töissä, mitä olen unohtanut/tai on tullut isoja vahinkoja.
Ehkä näihin pakko-oireisiin liittyy myös pelot.. Tai pelkään jatkuvasti, että jollekin läheiselleni tapahtuu jotakin pahaa. Siskollani, joka vähän aikaa sitten sai ajokortin, menee hermot, kun yritän estää häntä ajamasta autolla, kun pelkään niin paljon että jotakin pahaa tapahtuu hänen ajaessaan.
Pitäisi varmaan mennä puhumaan jollekin. Ajattelin aloittaa lukemalla keskustelussa mainitun "Kerrasta poikki"- kirjan.