En aio edes väittää tietäväni, että miten asia pitäisi käytännössä toteuttaa...
Mutta minä olen sitä mieltä, että jokaisen kansakunnan tulisi pitää ensisijaisena tavoitteenaan elintarvike omavaraisuutta (peruselintarvikkeiden osalta).
Kansainvälisen kaupankäynnin sääntöjä pitäisi muuttaa siten, että kansallisen maatalouden tukeminen olisi hyväksyttävää.
Elintarvikkeiden vientiä maasta toiseen pitäisi välttää... Mutta tietenkin tässäkin pitäisi säilyttää jokin järki, sillä ihan kaikkea ei tietenkään voi ihan kaikkialla kasvattaa...
Mutta minä olen sitä mieltä, että jokaisen kansakunnan tulisi pitää ensisijaisena tavoitteenaan elintarvike omavaraisuutta (peruselintarvikkeiden osalta).
Kansainvälisen kaupankäynnin sääntöjä pitäisi muuttaa siten, että kansallisen maatalouden tukeminen olisi hyväksyttävää.
Elintarvikkeiden vientiä maasta toiseen pitäisi välttää... Mutta tietenkin tässäkin pitäisi säilyttää jokin järki, sillä ihan kaikkea ei tietenkään voi ihan kaikkialla kasvattaa...
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kyllä kaikki mahdollisuudet on olemassa, on vain kysymys moniko tahtoo. Ja hyväksyykö mahdollistavat ehdot.
Kyseessä olisi totuuden mukaisuuteen perustuvat oikeuden / oikeudenmukaisuuden takaavat nuotit. Ns, yhteispelillä se kävisi, periaatteella yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta yhteistyössä.
Olen ollut aina samaa mieltä. Kohtuullinen omavaraisuusaste. Esim. tuollaiset 70-80%. Mm. USA maksaa mahtavia tukiaisia omalle tuotannolleen, jotta säilyisi jonkinlainen omavaraisuusaste. Kyllähän se voidaan toteuttaa, mutta en ole varma, onko se mahdollista, jos Suomi pysyy EU:n jäsenenä. Olihan siitä mahtavat kädenväännöt, mm. kotimaisen viljan, ja maidonkin tuottamisesta EU:n kanssa. Mahdollisessa kriisitilanteessa tuota kotimaista tuotantoa voitaisiin tarvittaessa kohottaa lisäämällä viljelyaloja. Tällainen tavoite on useimmilla Euroopan mailla. Kyllä sellainen voidaan järjestää, jos maat keskenään niin sopivat, mutta sopivatko, on jo toinen juttu.
Täällä asiasta kirjoitellut MIELIPIDEPANKKI on ollut sitä mieltä, että tuotetaan eri tuotteita aina siellä missä niiden tuottaminen tulee halvimmaksi. Sanoipa hän niinkin, että mitä pienempi omavaraisuusaste Suomella on, sitä parempi. Itse olen ollut vastakkaista mielipidettä. Eli kohtuullinen omavaraisuusaste, ei 100% mutta jotain 70-80%. Onhan se mahdollista, jos kansat keskenään siitä pääsevät yhteisymmärrykseen.
Kriisitilanteiden varalta yleensä halutaan säilyttää elintarviketuotannon omavaraisuus tai mahdollisuus siihen jollain tasolla.
Maatalouden pitkän ajan selviytymiskyvyn kannalta taas maatalouden kilpailukyky on tärkeää.
Minun mielestäni tukiaiset voitaisiin poistaa.
Ja tätä tietysti seuraisi että myös muut maat poistavat maataloustukiaiset.
Jos Suomi poistaisi tukiaiset ja muut maat eivät, niin Suomessa ajautuisi noin vuodessa suurin osa ellei kaikki maataloutta harjoittavat konkurssiin.
Oman maantaloustuotannon puuttuminen asettaisi Suomen alttiiksi maailmanmarkkinoiden hintajoustolle, toisinsanoen kysyntä ja tarjonta määräisivät hintatason.
Elintarviketuotannossa laatu maksaa.
Minulle on ihan turha tulla kenenkään väittämään, että halpa hinta ja korkea laatu voivat yhdistyä samassa tuotteessa.
Se on pelkkää valhetta. Suurin osa suomeen tuotavista ja halvalla myytävistä tuotteista ovat kakkoslaatua.
Esimerkiksi monien hedelmien kohdalla epätasainen koko, erilaisten pintavikojen määrä,joskus jopa hyllyissä homehtuvat/märäntyvät tuotteet kertovat, että laatu on kärsinyt kuljetuksen aikana tai laatu on jo lähtömaassa ollut kakkosluokkaa.
Suomalaiset vihannekset pystyvät kesäaikaan kilpailemaan ulkomaisten kanssa, kevät/syysaikaan eivät. Talvella tuotanto taas on tuhottoman kallista lämmityskulujen kanssa.
Eläinpuolella antibioottien, hormonien ja yms lääkkeiden käyttörajoitukset ja myytävien eläinperäisten tuotteiden myyntirajoitus takaavat
että kotimainen tuotanto ei aseta kuluttajien terveyttä vaaraan.
Joissakin maissa kasvuhormonit ja antibiootit ovat rehun tapainen säännöllisesti annettava annos eläimille. Syömällä tälläisiä eläimiä kuluttajat syövät myös eläimille syötettyjä hormoneja ja antibiootteja.
Se, onko se vaarallista tai terveellistä kuluttajille, ei ole minun ongelmana.
Suomen kotieläintuotannossa tämä on katsottu ongelmaksi. Ehkä muissa maissa kansalaiset eivät ole niin arkoja samoille aineille.
Ehkä he ovat jopa eri rotua, kuin suomalaiset kuluttajat. Mene ja tiedä.
Mielipidepankki edustaa Sosiaalidemokraattista ajatusmaailmaa. Se on tullut usein esiin hänen kirjoituksistaan.
Itse olen selkeästi keskustalainen.
Silti minusta kilpailu ja kehittyminen on elinehto maataloudelle. En katso tätä sillä tavalla, että maatalous on kertaheitolla alistettava kilpailulle, jolloin Suomen maatalous loppuu käytännössä noin yhden vuoden aikana.
Vaan minun mielestä Suomen maataloustuottajien on selkeästi katsottava, mitä he tekevät, mitä heidän pitäisi tehdä ja alkaa toteuttaa näitä pyrkimyksiä.
Asioista selvän ottaminen, kouluttautuminen ja maatalousyrittäjille tärkeiden taitojen hankkiminen niin fyysisen kuin paperityön osalta on hyödyllistä.
Yritysmaailmassa täytyy yrityksen uusiutua koko ajan selviytyäkseen. Sama pätee maataloudessa.
Maataloutta ei pidä tappaa, vaan ohjata sellaiseen suuntaan, että sillä on menestymismahdollisuuksia.
Vain sillä tavalla pellot ja maataloustuotanto pysyvät kunnossa, siltä varalta, että jonain päivänä on tukeuduttava oman maatalouden tuotantoon .
Maatalouden kehittäminen esimerkiksi uusiutuvien energialähteiden polttotekniikan ja biokaasun tuotannon osalta tukee maatalouden selviytymistä kylmässä ilmastossa.
Suomi alkaa vetää Euroopan Unionin uusiutuvan energian ja biokaasun käytön kehittämishankkeita.
Luova hulluus tässä asiassa auttaa suomalaisia maatiloja madaltamaan energialaskuaan, mutta tukee samalla uusien moottoritekniikkojen tuloa niin bioöljyjä/biokaasuja polttavien kuin niistä sähköä tuottavien kennoilla sähkö tuottavien kennojen osalta.
Näiltä osin Mielipidepankkimainen Marxin opetuksien suoraviivainen soveltaminen hinnalla millä hyvänsä EI SOVELLU suomalaiseen yhteiskuntaan.
SDP, SAK ja muut punataudista kärsivät eivät ole sisäistäneet yhtä asiaa.
Tehtaan hallinta tai tehtaan omistaminen ei ole se tärkein asia.
Tärkein asia kaikessa on motivaatio. Motivaatio innovoida, motivaatio uskaltaa, motivaatio ottaa riskejä, motivaatio pyrkiä kohti parempaa.
SDP, SAK ja muut punaänkyrät ovat kuitenkin huomanneet, että jos he eivät itse omaa motivaatioa, voivat he kuitenkin vaatia motivaation aikaansaannoksia itselleen.
Mutta mitä mahdollisuuksia yksittäisillä kulkijoilla on rosvojoukkoa vastaan.
Maantierosvot putsaavat helposti joukkovoimalla yksilöt arvo-omaisuudesta.
Vain kaikista kovimmat yksilöt uskaltavat ja pystyvät vastustamaan rosvojoukkioita.
Tälläisiä yksittäisiä on kuitenkin harvassa.
Antiikin rooman valtakunnassa ei luotettu yksittäisiin sankaritekoihin, vaan joukko vastaan asetettiin joukko. Ja annettiin joukkojen ratkaista taistelu. Jo silloin huomattiin että taistelussa paremman huomisen puolesta ratkaisee strategia ja taktiikka enemmän kuin määrä.
Suomalaisilla porvareilla on selkeästi yli 50% kannatus Suomessa, mutta silti SDP-SAK:n kaltainen punalinnake pyrkii määräämään mitä tässä maassa tehdään.
SDP-SAK:n edustamana puna-aatteen tarkoitus on selkeästi saavuttaa valta yhteiskunnassa.
SDP-SAK ei pelkästään pyri saamaan kaikkia etuja kannattajilleen, vaan myös pyrkii saamaan vastustajiltaan kaikki edut pois.
Tälläinen ei ole kestävää kehitystä.
Jos Suomesta lopetetaan maatalous ja teollisuus ja yritteliäät ihmiset lähtevät Suomesta, niin mitä tänne jää jäljelle ?
SDP-SAK haluaa tälläistä kehitystä.
Tosiasia on kuitenkin, että jos Suomesta lähtee 10.000 yritteliäintä ihmistä, Suomi taantuu kymmenessä vuodessa kehitysmaan tasolle.
Infrastruktuuri rappioituu, tehtaat lakkaavat toimimista, pellot kasvavat pajua ja Fidel Castro on useimmin nähty vieras Suomen niemellä.
Vastaan vain yhteen kohtaan, vaikka sekään ei ansaitsisi vastaamista. Puhut mielipidepankkimaisesta Marxin oppien soveltamisesta. Itse olen toivonut markkinatalouden etenemistä myös maatalouden sektorille. Jos markkinatalouden kehittäminen oli - kuten nyt tunnut väittävän - Marxin pääidea, niin kannatan mielelläni Marxin ajatuksia. Saatat kyllä sekoittaa nyt Karl Marxin Harpo, Grouppo ja Zeppo Marxiin.
Toisin kuin väität en ole missään sanonut, että mitä pienempi omavaraisuus sen parempi. Minusta asia pitää jättää markkinavoimien päätettäväksi. Jos päätös on 100 prosenttinen omavaraisuus, hyväksyn sen täysin. Ei minulla ole mitään suomalaista markkinaehtoista elintarviketuotantoa vastaan.
Kuten jo aiemmin sanoin tämän omavaraisuuden todellisen kannatuksen voi mitata parhaiten lopettamalla tuet ja edellyttämällä, että Suomessa tuotetun elintarvikkeen alkuperä on selkeästi kuluttajien nähtävissä. Kansalaisille annetaan tällä tavoin päivittäin päättää omavaraisuuden tasosta. Tämä on todellista demokratiaa.
Omavaraisuuden perusteiksi esitetyt asiat ovat yleensä kritiikin edessä kestämättömiä. Paras peruste on mielestäni varautuminen kriisiaikoihin. Tämän perustelun kannalta meillä on vain täysin vääränlainen maatalousjärjestelmä. Koneellistettu ja automatisoitu maatalous ei toimi kriisitilanteessa. Kriisiaikojen varalle suunnitellun maatalouden pitäisi olla pienviljelyvaltaista, joka takaisi sen, että osaajia olisi paljon ja maataloustuotteet todella kyettäisiin kriisiaikana myös tuottamaan. Suomen maatalous perustui 50-luvulle saakka tällaiseen pienviljelyvaltaisuuteen, mutta sitten Maalaislitto päätti alkoi tukea vain ökyisäntävetoista maataloutta. Tuloksena oli vähintään 300 000 ihmisen maaltapako ja nyt satojen hehtaarien yksinäisyys maalla. Toisin sanoen Suomen kriisiaikojen omavaraisuuden takaisi parhaiten osa-aikainen maatalouden harjoittaminen, pienviljelyvaltaisuus, harrasteviljely, maisemanhoitopainotteinen ajattelu. Tämän lisäksi erikoistuminen hyväkatteisiin tuotteisiin takaisi myös sen, että maataloudesta voi saada osin myös päätoimeentulon.
Vaikeutena on se, ettei pienmaataloudella pysty elättämään perhettään. Mistä löytyvät nämä idealistit, jotka suostuvat raatamaan aamuvarhaisesta iltamyöhäiseen saamatta työstään hädintuskin elämiseen riittäviä tuloja?
Ei kyse ole mistään raatamisesta. Viljelytoimintahan painottuu kesäaikaan. Pienviljely olisi osa-aikaista ja harratepohjaista lisätoimeentulon hankkimista. Meillä on suuri rakennetyöttömien joukko, jolle voitaisiin maksaa toimeentulotukien sijasta maisemanhoitotukea jne. Ei tässä ole kyse mihinkään torppariaikaan palaamisesta.
Maaseutu voisi vetää ihmisiä puoleensa, kun siellä nähtäisiin mahdollisuus tuottaa edes omaan tarpeeseen sitä parempilaatuista ja puhdasta ruokaa.
Tarkoitatko jonkinlaisia valtion työleirejä?
Minusta on ihan sama, miten systeemi organisoidaan. Pääasia on se, että elintarviketuotannossa normaaliakoina siirrytään markkinatalousjärjestelmään. Maaseudun elinvoimaisuuden lisäämisessä voidaan käyttää minun puolestani myös maltillisesti erilaisia tukia. Kyse ei ole silloin enää maatalouden tukemisesta, vaan esim. maaseutumaisen ympäristön säilyttämisestä. Tämä voidaan organisoida valtiolliseksi ja/tai kunnalliseksi toiminnaksi, jos yhteiskunnassa on halu säilyttää maisemalliset arvot niin kuin uskon ja toivon. Se sitten maksajan asia miettiä. mikä on toimivin ratkaisu järjestää tämä asia. Julkinen sektorihan on pyrkinyt ulkoistamaan monia toimintoja, joten ostopalvelusopimukset on yksi vaihtoehto. Tällainen malli on luultavasti siinäkin mielessä paras, että se luo järjestelmän ympärille vähiten byrokratiaa.
Kertaan vielä ajatukseni keskeisimmän kohdan. Se on tämä: Maan asuttamista ja maaseudun elinvoimaisuutta ei tule sitoa tehomaatalouden ja suurtilojen suosimiseen. On nähyt, että nämä koneellistuvat ja luovat ympärilleen satojen hehtaarien yksinäisyyttä. Maatalouden sijasta julkinen valta voi ottaa huolehtiakseen maaseudun elävöittämisestä suosimalla työllistäviä toimintoja sekä suuruuden sijasta pienuutta. Maaseutu voi elävöityä vain ja ainostaan, jos sinne muuttaa ihmisiä. Maalaislitto/Keskustan suurmaataloutta yksipuolsiesti suosiva linja on ajanut ihmiset pois maaseudulta. Nyt meillä on käsissä ikääntyvä rakennetyöttömien joukko, joka voisi saada kunniallisen tien eläköityä ja vanheta, jos heitä ohjattaisiin maaseudulle joutenoloa järkevämpään puuhasteluun. Moni voisi näin palata juurilleen.
Tottakai asian järjestäminen kädenkäänteessä on vaikeaa, kun Keskustalla on ollut 50 vuotta aikaa tuhota maaseudun kehitystä.
Taas kirjoittelet täysin pehmosia joihin on turha mitään vastata. Täysin sairas tyyppi.
Historia toistaa itseään. Olemme menossa "kartanoaikaan".Tilat suurenevat, karjat kasvavat. Kohta kartanoitten maille tulee torpat ja sieltä työntekijät navettoihin ja pelloille. Eihän niitä muuten pystytä hoitamaan. Isot tilat saavat tukiaiset.Että silleen. Keskustan politiikkaa.
"Koneellistettu ja automatisoitu maatalous ei toimi kriisitilanteessa."
Voisitko perustella... Sillä minä en ymmärrä miksi koneellistettu maatalous ei toimi kriisiaikana.