Elikkä lähetin käsikirjoituksen Wsoylle ja sieltä tuli vastaus että "käsikirjoituksen sisältö ei sovi tämänhetkiseen kustannusohjelmaamme".
Mitähän tarkoittaa sanoa?
Eivätkö voineet suoraa sanoa että EI KIITOS vai pitääkö mun seurata niiden kustannusohjelmaa ja tarjota sopivassa välissä uudestaan vai mitä?
Mitä mieltä olette? Wsoy!
86
1410
Vastaukset
- joku toinen
Hei! Laitoin itsekin lasten- ja nuortenkirjallisuuden osastolle sähköpostilla kaksi käsikirjoitusta saatekirjeineen ja yhdessä päivässä tuli samanlainen vastaus ko sinulle - "Luemme WSOY:n lasten- ja nuortenkirjallisuuden osastolla viikoittain useita hyviä ja mielenkiintoisia tekstejä, joista kuitenkin vain murto-osa löytää paikkansa julkaisuohjelmastamme. Valitettavasti tarjoamanne aineistot eivät sovi tällä hetkellä ohjelmaamme."
Ehkä se on vain kohtelias tapa sanoa ei kiitos. En nimittäin usko, että täysin saman tekstin uudelleen tarjoamisesta olisi mitään hyötyä myöhemminkään. :/ - Alalla oleva
Toivottavasti nimimerkki Ihme juttu ei aloittanut saatekirjettään/kässäriään samalla sanalla kuin postaustaan; voin nimittäin melkein vannoa, että tekstin luku kustantamossa loppui siihen.
"Ei sovi kustannus/julkaisuohjelmaamme" on nimenomaan eufemistinen "kiitos, mutta ei kiitos." Hylsy ei tietenkään välttämättä tarkoita, että käsiksenne ovat surkeita, mutta fakta on, että käsikirjoituksesta julkaisuun päätyvien tekstien prosenttiosuus on pieni siksi, että valtaosa tuntemattomien kirjoittajien kustantamoihin lähettämistä kässäreistä on tylsää paskaa ilman omaäänisyyden tai tarinan punonnan osaamisen häivääkään. Toki tunnetutkin voivat kirjoittaa puolipaskaa, mutta julkaisemispäätös perustuukin silloin muihin kuin kaunokirjallisiin ansioihin, kuten potentiaaliseen myyntiarvoon.
Jos imua on, sen huomaa jo ensimmäisen sivun perusteella; niin julmalta kuin se kuulostaakin, alalla tehdään alustavia päätöksiä hyvin nopeasti.
Koska minulla on sattuneesta syystä pari tuntia odottavan pitkää aikaa kulutettavana ja mieli perjantain kunniaksi hivenen höveli, esitän teille haasteen: laittakaa tänne saatekirjeenne kässärin sisältöä luonnehtiva osuus sekä kässärin ensimmäinen sivu -- siis vain yksi sivu -- niin voin antaa teille ilmaiseksi rehellisen ja lahjomattoman arvioni julkaisumahdollisuuksistanne.Jos tällaiseen haasteeseen tuntee houkutusta tarttua, mitkä mahtavat olla herran/rouvan/neidin yhteystiedot? En ainakaan itse koe mitään halua spämmätä ketjua (enkä palstaa) täyteen pitkiä tekstipätkiä, niistä kun on keskustelun osalta pelkkää haittaa.
- 4+8
"ei sovi kustannusohjelmaamme" = "keskeneräiset sepustukset eivät sovi kustannusohjelmaamme"
- överix
Myös minä voin antaa oman arvioni ensimmäisestä sivusta (varmasti ensimmäinen kappalekin riittäisi) sekä saatekirjeestä. Olen käsitellyt paljon työhakemuksia joten kenties siihen saatekirjeeseen voisi olla jonkinnäköistä näkemystäkin. (Toki pakko myöntää, että eihän se tietty ihan sama asia ole...)
- eka kirjottaja
No jaa... Saatekirjeessä luonnehdin kyllä aika tylsästi juonen kulun ja kerroin, että tämä on tehty aikoinaan omakustanteena. Palautteessa oli lisäys, että "Päätös ei johdu omakustaneena tehtynä kirjasta, vaan siitä, ettei teksti sovi tämänhetkiseen julkaisuohjelmaamme".
Tää on käsis nuoren tytön mielenterveysongelmista ja koulukiusaamisesta.
Aikoinaan sain avaimelta kannustavaa palautetta (mitäköhän muuten tarkalleen ottaen meinaa, kun avaimen palautteessa lukee näin: "Vaikka omakohtaisuus on tekstissä vahvuus, romaani vaatisi kuitenkin jonkinlaista etäännyttämistä, näkökulman muutoksia, aikatason vaihdoksia ym"...
Tokihan käsikseni käsittelee vaikeita asioita, liittyykö tuo etäännyttäminen raskaaseen tekstiin?
Tuon palautteen takia olenkin vuosia työstänyt tuota samaa tekstiä ja mielestäni onnistunutkin. Pitäskö vielä jatkaa, sillä ainahan pystyy parempaan... kai. - 1+9
eka kirjottaja kirjoitti:
No jaa... Saatekirjeessä luonnehdin kyllä aika tylsästi juonen kulun ja kerroin, että tämä on tehty aikoinaan omakustanteena. Palautteessa oli lisäys, että "Päätös ei johdu omakustaneena tehtynä kirjasta, vaan siitä, ettei teksti sovi tämänhetkiseen julkaisuohjelmaamme".
Tää on käsis nuoren tytön mielenterveysongelmista ja koulukiusaamisesta.
Aikoinaan sain avaimelta kannustavaa palautetta (mitäköhän muuten tarkalleen ottaen meinaa, kun avaimen palautteessa lukee näin: "Vaikka omakohtaisuus on tekstissä vahvuus, romaani vaatisi kuitenkin jonkinlaista etäännyttämistä, näkökulman muutoksia, aikatason vaihdoksia ym"...
Tokihan käsikseni käsittelee vaikeita asioita, liittyykö tuo etäännyttäminen raskaaseen tekstiin?
Tuon palautteen takia olenkin vuosia työstänyt tuota samaa tekstiä ja mielestäni onnistunutkin. Pitäskö vielä jatkaa, sillä ainahan pystyy parempaan... kai."Vaikka omakohtaisuus on tekstissä vahvuus, romaani vaatisi kuitenkin jonkinlaista etäännyttämistä" = "Lopeta se itsestäsi jauhaminen"
- uututtelias
eka kirjottaja kirjoitti:
No jaa... Saatekirjeessä luonnehdin kyllä aika tylsästi juonen kulun ja kerroin, että tämä on tehty aikoinaan omakustanteena. Palautteessa oli lisäys, että "Päätös ei johdu omakustaneena tehtynä kirjasta, vaan siitä, ettei teksti sovi tämänhetkiseen julkaisuohjelmaamme".
Tää on käsis nuoren tytön mielenterveysongelmista ja koulukiusaamisesta.
Aikoinaan sain avaimelta kannustavaa palautetta (mitäköhän muuten tarkalleen ottaen meinaa, kun avaimen palautteessa lukee näin: "Vaikka omakohtaisuus on tekstissä vahvuus, romaani vaatisi kuitenkin jonkinlaista etäännyttämistä, näkökulman muutoksia, aikatason vaihdoksia ym"...
Tokihan käsikseni käsittelee vaikeita asioita, liittyykö tuo etäännyttäminen raskaaseen tekstiin?
Tuon palautteen takia olenkin vuosia työstänyt tuota samaa tekstiä ja mielestäni onnistunutkin. Pitäskö vielä jatkaa, sillä ainahan pystyy parempaan... kai.etäännyttäminen voi tarkoittaa että tekstissä on kerrottu vaikeista asioista ja tilanteista liian emotionaalisesti, "nyyhkytyyliin" ja pitäisi kertoa vähemmän emotionaalisesti. tämä on vain arvelu.
kysyin tuolla myöhemmin mutta ehkä epäselvästi, että kauanko sinulla meni vastauksen saamiseen wsoy:ltä?
- Vapaa kirjoittaja
Lainaus: "Vaikka omakohtaisuus on tekstissä vahvuus, romaani vaatisi kuitenkin jonkinlaista etäännyttämistä, näkökulman muutoksia, aikatason vaihdoksia ym"...
Minusta tuo viittaa siihen, että olet käsitellyt yksityisiä asioita liian subjektiivisesti, et siis objektiivisesti. Julkaistavassa tekstissä yksityisistä asioista pitäisi saada yleisesti kiinnostavaa, ja se mielestäni saadaan juuri etäännyttämällä. Kuulostaa vähän siltä, että olet kirjoittanut tyypillisen kasvukertomuksen, joita suuri osa ensimmäistä teostaan kirjoittavista tarjoaa kustantamoille.
Mitä tulee noihin muihin kommentteihin, ne koskevat selvästikin tekstin kerronnallisia ratkaisuja (takaumia, kertojan ja/tai näkökulman vaihdoksia jne.). Kannattaa varmaan jatkaa tekstin työstämistä, koska palautteen perusteella siinä on ainakin olemassa varteenotettava aihio.
Tuo alussa oleva "ei sovi kustannusohjelmaamme" on ihan tyypillinen vastaus hylsylle, jota me kaikki tulemme 98%:n varmuudella saamaan. Ei lannistuta! Sinä olet sentään saanut kässärin valmiiksi, meiltä monelta se vielä puuttuu. - uuttelias odoottaja
kuinka kauan vastauksen saamiseen meni?
- Väinämö Vaahtera
"Ei sovi kustannusohjelmaamme" = Käsikirjoitus ei ole vielä sillä tasolla, että sitä voisi kiilata paikalleen kustannusohjelmaan.
- wedy
Suuret kustantajat tuntuvat menettävän otettaan kustannusmarkkinoista.
Uusjako käynnissä kustantamojen sisällä ja kustantamojen kesken.
Nyt ei mietitä isoissa kustantamoissa uusia kirjailijoita, heidän aikansa tulee myöhemmin kun vanhat ja huonoiksi luokitellut, on lempattu pois.
Lähetä pienkustantamoille käsikirjoituksesi.
Ne tietävät tilanteen ja ottavat ahnaasti talliinsa lahjakkaan kirjoittajan.- eka kirjottaja
Lähetin kässärin muistaakseni heinäkuun puolessa välissä ja ensin tuli ilmoitus että xxxxxxx on poissa toimistosta ja palaa 10. elokuuta.
ja tämä kielteinen vastaus tuli 12.elokuuta puoliltapäivin.
Jos nyt miettii tuota niin vaikuttaa kyllä, että mitään ei ole edes harkittu vaan vilkaistu tekstiä/luettu sieltä täältä ja vastaus on ollut jo selvä heti ensinäkemältä. Aika epätodennäköistä, että olisin ollut ekana ns. jonossa, lukija olisi lukenut tekstini tässä kahden päivän aikana, harkinnut mutta päätynyt kielteiseen vastaukseen :D
Wsoyhan noin muuten lupaa ainakin nuortenkirjallisuuden saralla vastauksen 3kk kuluessa.
Uskoisin tällaisen tekstin kiinnostavan nuoria jotka ovat olleet samassa tilassa tai ovat. Siis kun käsittelen käsiksessä mielenterveysongelmia ja koulukiusaamista. Itse luin nuorena kaikenlaisia raskas- aiheisia kirjoja, ne kiinnostivat minua ja rakastin sitä, että niissä oli TUNTEITA, ei vain sellaista mitä yhtiöt tuntuvat vaativan - etäännyttämistäkö sitten?
Tottahan se on, että tänä päivänä pinnalle ponnahtaminen kirjailijana on aika kova homma. Jos tänä päivänä kirjoitettaisiin uusiksi esimerkiksi joku Häräntappoase tai Pilven varjo tai muu vastaava vanha kirja, epäilen josko julkaistaisiin ainakaan aivan niin helpolla, se vain taitaa olla niin.
- uutteliaassss
kiitos vastauksesta. wsoy on nykyään siis valoa nopeampi, kiva juttu! (tai sitten ei, nyyh :D)
- Hyvä että
sait edes jonkinlaisen vastauksen.
Itse olen odottanut WSOY:tä vastausta kohta vuoden!- aassd123
Eikö sinne voi nykyään lähettää sähköpostilla ja muistelen, että jopa sanotaan, että synopsis ja jotain 30 sivua riittää. No kyllähän siitä jotain näkee tietysti, ei kai ne lue kuin kaksi sivua kun jo päättää.
- Arviolukijatar
Lopettakaa, te saatanan tunarit, niiden kustatamoiden turha kiusaaminen liian omakohtaisilla sepustuksilla!
- uuuuuuutelias
toivottavasti teet työtäsi ammatillisemmin kuin tämä puuskahdus. jos olet oikea käsikirjoitusten lukija voisit varmaan antaa rakentaviakin neuvoja.
- repin358
Joku haluaa käyttää valtaa ja myös käyttää sitä myös. Ehdotus ilman kuluja: julkaise vaikka osa tai alkua siitä netissä ja mikäli kiinnostaa kuluttajia niin voit julkaista sen täällä.
Miäli 30:n kirjasta kirjoittaja saa 3 €, niin kyllä jossakin mättää. - ...
Mitäs siinä nyt on ihmeellistä?
Tarjoajat sitten jolekin toiselle kustantajalle.
Jos ei kelpaa kellekään niin kirjoita uusi ja parempi.
Kirjailijan elämä ei ole mitään ruusuilla tanssimista. - Impro Datum Comrado
Tästä se ura starttaa: ensin hylsyjä, joissa on palautetta ja korjausehdotuksia. Sitten kustantajatapaamisia, sopimus ja tuotanto. Mutta tie on kivikkoinen, usein ehkä raskas, toisaalta antoisa.
- Kuinka paljon
tuollaista yleensä ihmiset saa?
Olen saanut yhden hylsyn ilman mitään palautetta (jota kaipaisin). Kolmessa muussa paikassa käsikseni tuntuu olevan jämähtänyt jonnekin jumiin, kun ei puoli vuotta tai vuosikaan riitä vastauksen saamiseen.
- Impro Datum Comrado
Hyvin harvoin. Sain itse alussa kolme tyhjää hylsyä, sitten yhden palautteen ja seuraavaksi korjauksen. Nyt teos on kirjoitettu korjaten kaksi kertaa ja sopimus allekirjoitettu.
Opin aika monta sotkua: ensinnäkin olin ekoissa versioissa liian höveli kielen tasaisuuden korjaamisen kanssa. Juonen ratkaisu oli liian helppo, mutta toimittajan huomiot antoivat pontta ja vauhtia tekemiseen, näkemiseen, uskaltamiseen.- Mitä tarkoitat
"liian höveli kielen tasaisuuden korjaamisen kanssa"
Tarkoittaa tarkalleen ottaen mitä? - Impro Datum Comrado
Mitä tarkoitat kirjoitti:
"liian höveli kielen tasaisuuden korjaamisen kanssa"
Tarkoittaa tarkalleen ottaen mitä?Sitä että romaanin leipäkieli oli liian samankaltainen pitkin matkaa, se ei elänyt kirjan tarinan tunteiden kehittymisen kanssa. Ja jotenkin ajattelin, että riittää, kun tyyli pysyy tasaisena. Se oli virhe, eräänlainen tyylirikko, huomaamaton lapsus.
- No tuota
Impro Datum Comrado kirjoitti:
Sitä että romaanin leipäkieli oli liian samankaltainen pitkin matkaa, se ei elänyt kirjan tarinan tunteiden kehittymisen kanssa. Ja jotenkin ajattelin, että riittää, kun tyyli pysyy tasaisena. Se oli virhe, eräänlainen tyylirikko, huomaamaton lapsus.
Kyllähän tyylin täytyykin pysyä suurinpiirtein samana..
Tietysti kuvatessa erilaisia tapahtumia, voi sitä hieman vaihtaa tilanteen mukaan, mutta mielestäni perustyylin on pysyttä'vä alusta loppuun samana.
Tuskin kustannustoimittajatkaan pitävät tarinasta, joka tyyli muuttuu kesken kaiken aivan erilaiseksi. - Impro Datum Comrado
No tuota kirjoitti:
Kyllähän tyylin täytyykin pysyä suurinpiirtein samana..
Tietysti kuvatessa erilaisia tapahtumia, voi sitä hieman vaihtaa tilanteen mukaan, mutta mielestäni perustyylin on pysyttä'vä alusta loppuun samana.
Tuskin kustannustoimittajatkaan pitävät tarinasta, joka tyyli muuttuu kesken kaiken aivan erilaiseksi.Se riippuu voimakkaasti kerronnan keinoista. Mulla on monta kertojaa, joten näkökulmat vaihtelevat heidän kielellisten todellisuuskokemustensa mukaan. Ongelmana oli, että rekisterit eivät eronneet riittävästi toisistaan - hahmojen kielellinen maailma oli liian lähellä toisiaan.
On tietysti eri juttu jos haetaan Hemingwayn objektiivisrealistista tasatyyliä romaanissa. - Ok, ponimai
Impro Datum Comrado kirjoitti:
Se riippuu voimakkaasti kerronnan keinoista. Mulla on monta kertojaa, joten näkökulmat vaihtelevat heidän kielellisten todellisuuskokemustensa mukaan. Ongelmana oli, että rekisterit eivät eronneet riittävästi toisistaan - hahmojen kielellinen maailma oli liian lähellä toisiaan.
On tietysti eri juttu jos haetaan Hemingwayn objektiivisrealistista tasatyyliä romaanissa.Tuon ymmärrän kyllä, että eri kertojat/hahmot kertovat/puhuvat eri tavalla.
Totta kai.
Tarkoitinkin kokonaisuuden tyyliä. - Impro Datum Comrado
Ok, ponimai kirjoitti:
Tuon ymmärrän kyllä, että eri kertojat/hahmot kertovat/puhuvat eri tavalla.
Totta kai.
Tarkoitinkin kokonaisuuden tyyliä.Jep, luulen että yleiskerronta ja kokonaiskuva oli ihan ok. Mutta ainahan sitä voisi korjata kässäriään ja kaiketi esikoiskirjaansa kohtaan on aina pysyvä lukkarinrakkaus.
- eteenpäin itsekin
Oliko nämä siis kaikki eri kustantajilta vai tarjositko samaa uudelleen kun olit sitä välillä korjannut? Siis ne kolme hylsyä ja se yksi palautteellinen, oliko ne kaikki eri puljuilta vai antioiko joku jolle tarjosit uusiksi sitten palautetta siitä ja vielä korjasit?
- Impro Datum Comrado
Kolme hylsyä tulivat kolmelta eri kustantajalta, kunnes tajusin korjata omin päin kässäriä, sain palautteen viimeiseltä ja korjasin kässäriä samalle kustantajalle uudestaan ja uudestaan kahden kierroksen verran.
- Tarkoitatko
todellakin, että lähetit lopulta käsikirjoituksesi julkaisseelle kustantamolle kässärin kolme kertaa?
- Impro Datum Comrado
Kyllä, minulla oli joka kierroksella eri kustannustoimittaja lukijana ja minä vain jatkoin jankutusta. En tiedä itsekään miksi. Jotenkin vain halusin uskoa, että talon on nähtävä käsikirjoituksessani jotakin, mitä olin siinä keskeneräisyydessä itse näkevinäni.
- eteenpäin itsekin
Kiinnostavaa...ja mielestäni vaati pokkaa sinulta. Lähettää samaan taloon uudestaan korjauksen jälkeen. Ilmeisesti mainitsit saatteessa, että olet korjaillut sitä ja sitä? Näköjään ne kuitenkin tutustuvat uudestaan eivätkä lähetä automaattisesti hylsyä, kun ovat todenneet että hei, toi me on nähty ennenkin. Tottakai eri kustannustoimittajat arvioivat tekstiä eri tavoin, mutta eihän se hylsyn saanut normaalisti edes tiedä, kuka tekstiin on tutustunut - jos nyt ylipäätään kukaan muuta kuin päältä vilkaissut.
- Impro Datum Comrado
Niin, en tiedä pokasta, oli vain sellainen jumputusolo, että tässä käsikirjoituksessa on jotakin, etten heti anna periksi. Kerroin jokaisessa saatteessa käsikirjoituksen historian varsin tarkkaan, erityisesti korjaamani kohdat ja versiovaihtoehtojen historiat. Lisäksi kyseinen kustantamo on aina ollut unelmani.
Soitin hylsyn jälkeen kirjallisen osaston sihteerille ja kyselin kenellä toimittajalla käsikirjoitus oli aiemmin käynyt syynättävänä, lähetin sitten eteenpäin seuraavalle toimittajalle. Rohkeutta antoi myös, että olin kirjamessuilla tutustunut yhteen talon toimittajista ja kertonut ponnisteluistani käsikirjoituksen kanssa. Hän rohkaisi, innosti. - Kökköä esikoisella
Toi viimeinen lausehan sen ratkaisi: kun tunnet jonkun edes päällisin puolin, niin on paljon suurempi mahdollisuus, että joku edes katsoo vähän.
Haluatko kertoa salaisuutesi meillekin: miten kustannustoimittajaan tutustuu kirjamessuilla? mennään vain vetämään hihasta, joo, varmasti ne tykkää. Kun saisi jonkun esittelemään niin se olisi soveliaampaa, vaan jos ei tunne ketään, joka sen kummemmin tuntisi kustannustoimittajia.... - Impro Datum Comrado
Ei kai tällä alalla mitään salaisuuksia ole.
Minä olin kirjamessuilla katsomassa yhtä kustannustalon kirjailijan esiintymistä ja tein kysymyksiä kirjailijalle esiintymisen aikana. Esityksen jälkeen jäin puhumaan kirjailijan, haastattelijan kanssa ja paikalle ilmestyi kirjailijan kustannustoimittaja.
Kirjailija esitteli meidät ja kerroin, että olen myös kirjoittaja, jonka käsikirjoitus heiluu talon sisällä. Keskustelimme kirjailijan työstä, joistain julkaistuistani kirjallisuuslehdissä, kilpailuista, opiskeluista ja tulevaisuuden suunnitelmistani.
En usko, että tapaaminen on tekstin käsittelyyn vaikuttanut, mutta minulle keskustelu tarjosi rohkeutta, inspiraatiota ja kriittisyyttä, että kyllä minä vielä katson tekstin uudella tavalla korjaten läpi. Niin tein. Luulen, että ohitusteitä ei ole: on vain tehtävä muokkaustyötä, uskottava tarinaan ja henkilöihin. - omat eväät loppu
Joo, olet kyllä oikeassa, mutta jossain vaiheessa se muokkaustyö on tiensä päässä eli enempää sitä ei voi suorittaa. Kustantajalla kenties olisi vielä sanansa sanottavana, mutta sitä ennen sen täytyisi kiinnostua tekstistä.
Täsä ennen on luonnollisesti läpikäyty arvostelupalvelu tai useampia, mahdollisia muita lukijoita ym ja tietysti itse muokattu useita kierroksia, lepuutettu tekstiä välillä ja muokattu taas. - Datumvisare
Mitä genreä kirjasi edustaa?
- omat eväät loppu
yleistä kaunokirjallisuutta
- Impro Datum Comrado
Kaiketi mun teos luokitellaan taideproosan puolelle.
- sama se on
Ei kai kustantamoissa erikseen luokitella taide- ja tavallista proosaa?
- Impro Datum Comrado
Uskoisin, että luokitellaan. Ei ehkä ääneen, mutta esim. lukuromaani, viihderomaani, jännitysromaani, taideproosa... on ne käsitteet, joilla voidaan operoida markkinoinnissa ja tiedotuksessa.
- sama se on
Jos otata vaikka viime lauantain Hesarin, jossa oli listattu syksyn uutuuksia, niin en kyllä löydä sieltä otskkoa taideproosa. Oli kotimainen kirjallisuus ja erikseen viihde ja jännitys. Samaa luokittelua noudatetaan ihan yleisesti muuallakin.
Ajatellaanpa, että vaikka kirjakaupoissa ja kirjastoissa olisi erikseen luokka taideproosa - taitaisi olla aika hiljaista sen ympärillä. Kyllä tuo kotimainen kirjallisuus ilman mitään luonnehdintoja vetää ja myy paremmin. - 101 101 101 101
Nythän ei ole kyse myynnistä, vaan kulttuurista ja sen eri luokitteluista. Tämä on merkittävää apurahojen kannalta.
- sama se on
No olishan se pitänyt arvata...taas ne iänikuiset apurahat. Kun teksti on liian vaikeaa eikä se myy, eletään apurahoilla.
En tarkoita apurahajärjestelmän poistamista kokona, vaan asennetta, että apurahoilla eletään. Ensisijaisesti jokaisen tulisi elättää itsensä itse. Suomenkielisessä kirjallisuudessa harvalle se on mahdollista. Pitää siis olla muutakin tekemistä kuin kirjoittaa taidetta, jota harva ostaa. - Damon Dee
Pelkkiä persumielipiteitä. Sivistymätön moukka!
- sama se on
Olen varma, että lisäkseni esimerkiksi monilla talouselämän ja politiikan (ei persujen ) vaikuttajilla on sama näkemys: ensisijaisesti kansalaisen tulee pitää huolta omasta toimeentulostaan. Mitä siitä tulisi, jos kaikki eläisivät toimentulotuella, maataloustuilla, apurahoilla ja mitä niitä on, kuka sitten kustantaisi ne apurahat? Ei tarvitse olla lähelläkään persua ollakseen realisti.
Käsite taideproosa kuulostaa elitistiseltä ja halventaa lukijoita: antaa ymmärtää, että tässä ollaa kaukana toisten yläpuolella. Ei tarvi ottaa toista äärimmäisyyttä esimerkiksi, mihin sitten mennään.
Kuka suomalainen kirjailija muuten elää ns. taideproosalla? Mieleeni ei tule ainuttakaan.
- Vapaa kirjoittaja
Täytyy kyllä sanoa, että minullakin tuo "taideproosa" särähtää korvaan. Olen alan koulutuksen saanut, enkä sielläkään ole kuullut sitä käytettävän. Vai onko se todella vakiintunut termi kustannusmaailmassa?
Minusta paras jako on kaunokirjallisuus (proosa, runous), josta on erotettu viihde (lähinnä romantiikka) ja jännitys (dekkarit, trillerit). Tässä esikoistani kirjoittaessani en suin surminkaan ajattele tuottavani taideproosaa. Tosin muiden mielestä se todennäköisesti on vielä vähemmän sitä... - pööpöö
No voi öö, kylläpä täällä nyt viilataan pilkkua. Minusta taideproosa on terminä erittäin selkeä, käytettiin sitä yleisesti tai ei. Lukuromaanit, joita suurin osa kotimaisesta kirjallisuudesta on, ovat eri asia kuin taideproosa. Vrt. vaikka Riikka Pulkkisen Totta (lukuromaani) ja Katja Kaukosen Odelma (taideproosaa). Ymmärrän oikein hyvin, että esim. kustannustoimittajilla on tarvetta eritellä kotimainen kirjallisuus myös tarkemmin, heillä on tietyt budjetit tietynlaisiin kirjoihin, eli jos taideproosaa on tulossa 3 ensi keväälle, niin se neljäs hylätään. vaikka olisi kuinka hyvä, koska pitää jo laajentaa tarjontaa sinne kevyemmän lukuromaanin suuntaan.
- sama se on
Myös termi lukuromaani särähtää korvaan. Eikö kaikki romaanit ole kirjoitettu luettaviksi? Jos teksti ei ole lukukelpoista, niin ei sellaista kannata kustantaakaan.
Lukuromaanilla tarkoitetaan tässä ketjussa kaikkea sellaista tekstiä, joka sisältää tarinan. Sinne luokkaan taitavat mennä jopa kaikki Finlandiapalkitut ja myös kaikki viime vuosien ehdokkaat.
- FanBoys
Juu ja onhan kirjailijoiden keskuudessa oma selkeä luokituksensa taiteen, käyttökirjallisuuden ja viihteen tekijöille...
- sama se on
No mitä se käyttökirjallisuus sitten on? Siitä tulee mieleen opukset tyyliin Miten teen itse putkiremontin.
- scarabaeus
No onpa tämä mielenkiintoinen ketju,
nytkin tuli mieleeni kuinka huterosti hesarin kulttuurisivut tarjoaa lukijoilleen kirjallisuusasioista. Voisi mielestäni terästäytyä ja selventää rutkasti. Mutta eipä se info kait miksikään muutu. Harmi. - Kuutioproosaa
Joku vain irvistelee taideproosan kirjoittajan kustannuksella. Tuskin kukaan tämän palstan lukijoista tai kirjoittajista ammentaa tietämystään kulttuurista pelkästään Hesarin sivuilta. Se on tietenkin se, mihin on helppo vedota, koska sitä lukevat kaikki.
- 89ju9065%
Arvelen, ettei monikaan kirjoita tänne selvin päin. Tai jos kirjoittaa, niin sen näkee kyllä.
- 14+2
Se tarkoittaa suomeksi, että joko kässärisi oli sikahuono, tai sitten sille ei tällä hetkellä ole markkinoita. Eli: voit joko korjailla sitä ja tarjoilla uudelleen tai muille kustantamoille, tai kirjoittaa uuden eri genressä Luetapa kirjasi jollain luotettavalla tutulla, niin voit saada jonkunlaisia vastauksia.
- 6+16
No nyt luin koko ketjun. Syy selvisi. Kustantamot, ainakaan WSOY, ei julkaise jo omakustanteina painettuja kirjoja. Ikinä. Eli virheesi oli siinä. Muokkaa nyt tekstisi uudelleen, äläkä ikinä julkase omakustanteina sitä, minkä haluat virallisen, kaupallisen tahon julkaisevan.
- WSOYn sivuilla
sanotaan, etteivät "yleensä julkaise omakustanteita."
Se ei tarkoita samaa., kuin että eivät "ikinä julkaise omakustanteita." - scarabaeus
Mitkä omakustanteet on joku sitten ottanut, siis Juha Vuorinen Wsoy, mutta entäs
muita
?- Vuorisen otti
kyllä muistaakseni LIKE, sen jälkeen kun joku painotalo oli kommentoinut, että "tällaista paskaa he eivät paina."
- Oo-hiio-hoi!
Olette te KAIKKI aika perrkeleen pöllöjä! Kieriskelkää itsesäälissänne ja kuvitelkaa itsenne väärinymmärretyiksi neroiksi tai vaihtoehtoisesti osa teistä kuvitelkoon tietävänsä kaiken kirjallisuudesta ja kustannustoiminnasta ja alentuvasti neuvovansa toisia idiootteja.
Tyhmyys haisee.
Hyi olkoon! - scarabaeus
..........sooooooon hjuva että syntymähumalaisia täällä
on
riittävästi,
jatkakaamme..........>
juokse pupu juokse - Varaeno veneessä
Eiköhän se ole aika harvinaista, että WSOY julkaisee omakustantajia? Ettei sen varaan kannata liiaksi tuudittautua...
- iso ja ihmettelee
Miksi ihmeessä se omakustenne ylipäätään pitäisi julkaista. Sama kuin heittäisi kässärin kaivoon.
- Vastausajoista
Mina taas en ole saanut vastauksia kustantamoilta ollenkaan, vaikka lupasivat vastata kaikille. Kerran tuli yhdesta paikasta palautekirje. Nyt oli niin, etten odottanut palautetta enaa ollenkaan enka vastaustakaan, kun aikaakin kasikirjoituksen lahettamisesta oli jo melkein kaksi vuotta. Mutta nyt Teos sitten vastasi, etteivat julkaise. Olin ihan unohtanutkin, etta olin lahettanyt sinne mitaan. Siina oli mukana joku liitetiedosto, niin deletoin koko viestin, kun aattelin, etta on roskapostia taas. Toivottavasti ei ollut mitaan tarkeaa palautetta. Mutta saattoihan olla jotain niiden mainoksia siina.
- Varaeno veneessä
Kirjallinen palaute kohdistuu vain murto-osaan käsikirjoituksista. Asia lienee selvä kustantamon puolelta: he harjoittavat liiketoimintaa, eivät pedagogiikkaa. Jos käsikirjoitus sisältää potentiaalia mahdollista muokkausta varten, jatkotoimenpiteisiin ryhdytään.
Liitteessä lienee ollut palaute. Ota toki yhteyttä Teokseen. - Numar
Kauheaa! Ajattele jos siellä oli rakentavaa palautetta.
- Kummallista touhua
Teos vastasi minulle melkein kahden vuoden paasta kasikirjoituksen lahettamisesta s-postitse, etteivat julkaise tekstiani. Kuten kerroin, mukana oli liitetiedosto. Otin yhteytta Teokseen, ja totesivat, etta eivat laheta liitetiedostoja. Sanoivat myos, ettei vastaaminen vie kahta vuotta, menee puolisen vuotta tai korkeintaan vajaa vuosi.
Mulle sattui samanlainen juttu Teoksen kanssa 2004. Silloin eivat vastanneet ollenkaan, vaikka lupasivat vastata kaikille.
Joten kun deletoin Teoksesta saamani s-postiviestin, niin oikein tein. Roskapostia se oli.
- Alalla oleva
Heh, ei yhtään yllätä että tuli näin pitkä shaibaketju, vaikka pyysin yhtä liuskaa kässäriä ja yhtä liuskaa suosituskirjettä per kirjoittaja. Olikin pakko tulla toteamaan jälleen kerran todeksi se tilasto, että 95 % kässäreistä on paskaa, ja jäljelle jääneestä 5:stä % on uudelleen rakennettavissa myytäviksi kirjoiksi 2 %.
Tästä edelleen yksi prosentti on hukkaprosenttia (ei sittenkään toiminut, ei palauttanut korjattua versiota, tuli hulluksi kesken kaiken tms.) ja yksi prosentti taideproosaa/aitoa korkeakirjallisuutta, ja siihen jäljelle jäävän yhteen prosenttiin mahtuu juuri se nerokas uusi keskustelupalstalla kirjoittava kyky, joka puhuttelee aidosti lukijoita rehellisyydellään ja omintakeisella maailmankuvallaan. Tarinan kertomisen taitoa voi opetella, mutta sydänverta ei; opetelkaa siis kirjoittamaan juuri teille todellisella tavalla.
Vielä muutama kova sana kaikille kiinnostuneille
1) Opettele lukemaan ja kirjoittamaan
Jos edes peruskielioppi/lauseenmuodostus ei ole hallussa, on turha haaveilla kirjoittavansa mitään vakavasti otettavaa materiaalia koskaan millään foorumilla. Niin ikään on pakko ymmärtää kielen luonnetta, rakennetta ja sanastoa -- kirjallista estetiikkaa, if you will -- sekä hallita kognitiivisia loogisia kokonaisuuksia
2) Unohda julkaiseminen
On aivan naurettavaa verrata omaa tekstiään siihen- ja-siihen menestyneeseen kirjailijaan x. Sinä et ole menestynyt kirjailija x, vaikka kuinka toistaisit hänen maneerejaan; ja voit olla aivan varma siitä, että ne ovat silti maneereja. Hyvä teksti on vastaanpanematon. Opit sen kyllä, kunhan luet tarpeeksi kunnon kirjallisuutta, esim. Faulkneria, Nabokovia, Plathia, Blakea, Poeta, Dahlia, miksei aiemmin mainittua mainota Calvinoakin. Listaa voi jatkaa pitkään, pääasia on, että ymmärrät miksi.
3) Älä teeskentele
Jos et tiedä mitään leipomisesta, älä sijoita tarinan tapahtumia konditoriaan. Jäät kiinni ennemmin tai myöhemmin, jos et muusta niin siitä, että väistelet sinulle läheisempää aihetta. Tämä pätee myös seksiin, väkivaltaan, päihteisiin, valtio-oppiin, uskontotieteeseen ja filosofiaan, vaikka luuletkin iskeväsi kultasuoneen kirjoittamalla seuraavaan hittidekkarin/TSH-henkisen synkän fantasian, jonka henkilöt oikeastaan ovat samanlaisia kuin dekkarissasikin paitsi niinku suipoilla korvilla ja tosi puhuttelevan likasina
4) Opettele kertomaan tarina
Jos et ole koskaan kuullutkaan alusta, keskikohdasta ja lopusta sekä kokonaisvaikutelman saavuttamisesta rakenteen ja tyylikeinojen avulla, unohda koko juttu. Tai opettele kirjoittamaan hyvä novelli, jonka onnistumisen tuomaroi joku muukin kuin sinä itse. Kaikki hyvät romaanit ovat oikeastaan vain laajennettuja novelleja, mutta kaikki hyvät novellit eivät todellakaan olisi hyviä romaaneja. Sisäistä juonenpunonnan ja tarinan tenhon mekanismit
5) Älä kirjoita päiväkirjaa/taudinkuvausta/sukukronikkaa
Vaikka sinun onkin tunnettava aiheesi, älä hitto soikoon vala koko irl-persoonaasi tekstiisi. Kirjailija poimii toki aiheita nähdystä ja koetusta elämästä mutta muodonmuuttaa ne sellaisiksi tarinoiksi/ilmaisuiksi, jotka tulevat merkityksellisiksi myös muille. Elämän kurjuuden ja huippujen toteaminen ei ole mielenkiintoista, mutta niiden emotionaalinen kokeminen kertomasi tarinan kautta on; muista että mielikuvitus on kykyjen kuningatar!
So long!- scarabaeus
Harmi. En taaskaan osallistunut. Mutta uteliaana kysyn nyt:
Montako etusivua tuli täällä kirjoittavilta ?
Ja mitä genrejä?
-
Ars longa, vita brevis.
- Vapaa kirjoittaja
Kiitos "alalla oleva" vinkeistä! Toki tuttuja asioita kaikki, mutta sopivasti paketoituna hyödyllinen muistilista vaikka seinään teipattavaksi.
Tuo jäi vain vähän vaivaamaan, mitä sanoit teeskentelemisestä. Olen kirjoittamassa (tai lähinnä taustatyötä tekemässä) aiheesta, josta minulla ei ole oikeastaan mitään henkilökohtaista tietoa tai kokemusta. Kaikki tietämykseni perustuu siten tutkimuskirjallisuuteen ja muuhun lähdemateriaaliin kuten videopätkiin, elokuviin ja haastatteluihin. Toki käytän myös omaa kokemusmaailmaani hyväksi, mutta en niinkään kirjan asiasisällön osalta vaan ihmissuhteiden tai tunnetilojen kuvaamisessa. Onko tästä nyt sitten vaarassa tulla todella paperinmakuinen tekele? Pitäisikö todella pitäytyä vain sellaisissa aiheissa, joihin on aitoa kosketuspintaa?
Luen kirjallisuutta laidasta laitaan, mutta olen erityisen viehättynyt romaaneihin jotka on myös älyllisesti inspiroivia. Lähinnä tarkoitan, että romaanissa kuvataan alaa, jota en entuudestaan tunne, esim. Econ Foucaultin heilurissa keskiajan kuvaus. Toki Eco on yliopistomiehiä ja hänen kirjansa sijoittuvat hänelle itselleen tuttuun tutkimusmaailmaan. Pidän parista hänen romaanistaan, mutta sitten kotimaisten kirjailijoiden yritykset kuvata vastaavalla tavalla jotain peliä/arvoitusta (Hämeen-Anttila) tai taidehistoriaa (Stewen) ovat olleet varsin vaatimattomia ja paperinmakuisia. En ole tekemässä samantyyppistä kuin kaksi em. kirjailijaa ja tiedän kyllä, että kirjoittamiseni on tuostakin tasosta vielä kaukana, mutta silti alkoi arveluttamaan tuo aiheen valintani. En ole elämässäni keränyt kokemuksia, vaan pikemminkin istunut aina nenä kiinni kirjassa.- Alalla oleva
Unohda Eco. SINÄ OLET SINÄ.Jos aihe aiheuttaa kihelmöintiä sekä ala- että yläpäässä, kirjoita siitä. Viimeisen lauseesi perusteella tarvitsisit vähän jeesiä ensimmäisellä alueella ;)
- Kupzika
Jos kirjoittajat kirjoittaisivat vain siitä, mistä heillä on omakohtaista kokemusta, niin aika suppeiksi jäisivät aihepiirit. Taustatyö itseä kiinnostavasta aihepiiristä on yksi kirjoittajan haasteista ja nimenomaan se tekee kirjoittamisesta kiinnostavaa. Laajentaa arkitodellisuutta, kun voi ottaa selvää faktoista ja sotkea sen fiktioihin. Mitään teeskentelyähän tässä ei ole, en voi ymmärtää kyseistä sanavalintaa. Jos kirjoittaisin makkaran grillauksesta tai sukuseuran tapaamisesta, niin se olisi teeskentelyä, koska kyseiset aihepiirit eivät kiinosta minua hittojakaan.
- Kyllä vaan
Aika outoa, että kirjallisuus niminen taidemuoto tuntuu olevan niin kovin usean mielestä täysin kaavamaista ja hyvinkin rajoittunutta.
"Minä nyt laitan sen pilkun juuri siihen kohtaan mihin minua huvittaa se laittaa...´" - jack-a-lantern
Kupzika se haluaa väittää vastaan ja olla omasta mielestään nokkela. Mitä jos menisit takaisin narsismi-palstalle?
- Narsistit siis
jack-a-lantern kirjoitti:
Kupzika se haluaa väittää vastaan ja olla omasta mielestään nokkela. Mitä jos menisit takaisin narsismi-palstalle?
kirjoittavat fiksuimmat jutut?
Ok.
- Stop omalle elämälle
Omista kokemuksista kirjoittavia on meillä ihan riittämiin, mutta jopa laaadukkaiden kirjailijoiden tekstit muuttuvat puuksi, kun kyse on siitä mitä on itse koettu. Ajatelaan vaikkapa Hannu Väisäsen trilogiaa, Toiset kengät jne.
- scarabaeus
niinpäniin, ja sekin sitten miten media muovailee kirjailijoita. Että voi höö sentään, satuitteko katselemaan aamutelkusta tätä kuinka minusta tulikaan milionääri ?
Joo,
se siitä sit..... huoh! - telkkari vex
Pitääkö se televisionpyhimys vetää joka ketjuun?
- scarabaeus
...........niinpäniin, kaikki ei aina mene strömsöönmukaan minullakaan... ja siksipäjuuri olen tuijottanut telkkua tavanomaista enemmän, eikä pyhimyksistä ole oikein pulaa siellä nököjään.
Huoh! - Alalla oleva
Kun nyt taas eksyin tänne pyörimään, haluan törkeällä viiveellä tarkentaa kiiressä kirjoittamaani typerää vastausta Vapaan kirjoittajan puntaroituun ja asialliseen viestiin. Anteeksipyynnön ohella haluan tehdä tunnustuksen: vastausten perusteella uskon, että jokunen sneak peak Vapaan kirjoittajan tuotannosta olisi palstalle oivaa oppimateriaalia hallitusta tekstistä.
Anyway, asiaan! Aiheen tunteminen ei ole yhtä kuin henkilökohtaisen kokemuksen vaatimus: en siis tarkoittanut, että taustoja tutkimalla ja "vieraita maailmoja" ymmärtämään pyrkimällä ei saisi aikaan legitiimiä l. toimivaa tekstiä; kuten sanottua, juuri kovan faktan yhdistäminen luovaan fiktioon on ammattikirjailijan elinehto. On kuitenkin aina kysyttävä itseltään kirjoittajana seuraavat kysymykset:
1) Onko tekstini maailman keskiössä mediaseksikkääksi ja tuottoisaksi mieltämäni trendiaihe vai minulle aidosti tärkeä teema, johon pystyn samastumaan?
2) Somistanko jännää juttua vai kerronko koskettavaa tarinaa?
2) Shokeeraanko stereotypioilla vai luonko perusteltuja hahmoidentiteettejä?
3) Löysinkö teeman, joka puhuttelee minua juuri tässä miljöössä vai löysinkö miljöön, johon aion ympätä jotakin, en ainakaan teemaa, jonka tunnistin omassa kokemuspiirissäni ja jota pelkään?
4) Kun joku nillittäjä löytää taustatutkimuksestani aukon, miten perustelen sen, että faktani ovat toissijaisia suhteessa fiktiooni?
Älä kuitenkaan ylianalysoi omia motiivejasi tai tekstiäsi. Yksinkertaistettuna faktan ja fiktion suhde luovassa kirjoittamisessa kristallisoituu seuraavassa ajatuksessa, jonka lähdettä en valitettavasti muista: "Ei ole pakko olla entinen narkkari kirjoittaakseen huumeista. Mutta tietysti se auttaa."- Mennyt maailma
Et kai ole K-A alias S......e.
- nakiska
"löysinkö miljöön, johon aion ympätä jotakin, en ainakaan teemaa, jonka tunnistin omassa kokemuspiirissäni ja jota pelkään?"
- mitäköhän tuo tarkoittaa? onko hyvä kirjoittaa siitä mitä pelkää? en tajua. - Toimittaja
No niin, löytyihän täältä Alalla olevaa lisääkin. Kuulostaa uskottavilta ajatuksilta kaikin puolin.
- Elämän Käpy
Lukematta viestiketjua todettakoon, että on kertakaikkisesti todella eriskummallista, että joku on saanut wsoy:ltä jonkin vastauksen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 175480
Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin2242795- 412445
Onko muita oman polkunsa kulkijoita
Jotka ei oikein pärjää kenenkään kanssa eli on niin omat ajatukset ja omat mielenkiinnon kohteet yms. On tavallaan sella432151Minua nainen harmittaa, että en pääse sun rahoihin käsiksi
En pysty myöskään pilaamaan elämääsi niin kauan kun sulla on fuck off pääomaa. Harmittaa myös etten tiedä kuinka paljon332106Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja731727Sydän karrella
Jos yritän olla niin rehellinen kuin pystyn paljastamatta mitään tärkeää. Ensiksi mä huomasin sun tuijottavan mua. Ihme131500- 381370
- 1641302
Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o651267