Olen viimeiset neljä vuotta ollut kuntoutustuella ja ennen sitä sen vaaditun 300 päivää sairaslomalla. Olen siis 24-vuotias ja ollut ennen kuntoutustukea vaan vajan vuoden työelämässä. Nyt kuitenkin 1.9. on ensimmäinen työpäiväni viiteen vuoteen. Pelottaa sairaasti. En ole yhtään varma, että pärjään normaaleiden ihmisten keskellä normaalissa arjessa.
Onko kellään jotain vinkkejä kuinka saada homma toimimaan?
Onko kellään jotain vinkkejä kuinka saada homma toimimaan?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Pidä sairausdiagnoosi omana tietonasi. Voit saada uuttakin sairaslomaa, jos tarve vaatii. Osoita työnteollasi, että olet siitä kiinnostunut. Kysy vaikka pomoltasi - onko hän tyytyväinen työhösi ? ja että pidät suorasta palautteesta. Toive osoittaa rohkeutta, ja vastedes pomosi osaa arvostaa sinua.
Usein kun töissä on mennyt huonosti, on epäluulot olleet molemminpuoleisia jo heti alusta alkaen.
Tsemppiä työhönpaluuseen. En halua pelotella, mutta mulla pelko tuli niin suureksi, että paluusta ei tullut mitään. Pääsin eläkeyhtiön kautta työhönvalmentajalle, sen avulla etsittiin uusi duuni ja palasin työelämään pikkuhiljaa, ensin neljä tuntia päivässä ja sit kuusi ja nyt normaaliaikaa. Anna itsellesi aikaa muutokseen, olet ollut pitkään poissa.
Työhönvalmentajista voin suositella noposta, on iso firma. Olin ensin toisella valmentajalla, kävin siellä melkein kaksi vuotta, vain muutaman kerran vuodessa tavattiin ja valmentajakin vaihtui välissä monta kertaa. Mitään ei tapahtunut ja minut siirrettiin sitten pois. Noposella kävin paljon useammin ja se valmentaja oli ihan eri lainen. Minulta kysyttiin mitä minä itse elämältäni haluan ja sen pohjalta sain sitten uuden työpaikan jonne menin ensin pariksi tunniks ja nyt teen jo ihan täyttä päivää. Koen, että ilman tätä ulkopuolista apua minusta ei olisi ollut enää työhönpalaajaksi.
Mulla pelko on niin iso, että hain taas lisää sairaslomaa. Onko kellään vinkkejä miten tästä kierteestä pääsee eron.
Joskus on helpompaa mennä uuteen työhön kuin palata vanhaan työyhteisöön.Yksin ei tarvitse selvitä kaikesta, pyydä apua mielenterveystoimistosta, uravalméntajalta, tukihenkilöltä tms.
Minä en voinut kuvitellakaan että olisin palannut entiseen työhön. Uusi työ oli helpompi, pelko oli kasvanut niin suureksi.
Kiitos neuvoista. Ehkä se on sitten mietittävä muita hommia, se tuntuisi vähän paremmalta kuin vanhaan paluu, vaikka uuteenkin työhön meneminen pelottaa..