http://www.suomenmaa.fi/Paakirjoitus.html
Kokoomus valitsi
nuoren puoluejohtajan
Vaikka kokoomuksen puheenjohtajavalinta vaikutti yllättävältäkin, Jyrki Katainen oli jälkeen päin ajatellen puolueen ainoa mahdollisuus: hänen päävastustajistaan Ilkka Kanerva kuuluu sarjaan menneisyyden poliitikot, ja Marjo Matikainen-Kallström ei osannut edes käydä kunnon kampanjaa.
Katainen pystyy epäilemättä kokoamaan kokoomusväen taakseen. Se ei kuitenkaan riitä. Kokoomus odottaa vaihdoksen näkyvän myös puolueen kannatusluvuissa, pitkällä tähtäimellä myös paluuna valtaan. Syksyn kunnallisvaalit ovat uuden puheenjohtajan ensimmäinen mittari.
Kataisen tie ei ole helppo. Kokoomuksen poliittinen linja on neljän vaalikauden pituisen yhtäjaksoisen hallitustaipaleen jäljiltä hukassa. Käytännön oppositiotyöhönkin sen on hieman vaikea vielä tarttua. Edellisten hallitusten tekemiset ja tekemättä jättämiset ovat hyvässä muistissa. Hyvä esimerkki tästä ongelmasta on nykyhallituksen päättämä yritysverotuksen kevennys. Kokoomus on yrittänyt moittia sitä. Kokoomuslaisen valtiovarainministerin ja puolueen ex-puheenjohtajan aikana yritysverotusta kuitenkin vain kiristettiin. Kokoomuskritiikissä onkin nyt epärehellistä makua.
Kataisen taidot joutuvat tärkeimpään testiinsä seuraavien eduskuntavaalien puheenjohtajakeskusteluissa. Hallituspuolueiden johtajien kanssa ei selvitä pelkillä mielipiteillä, on hallittava myös asiat. Oppositiojohtajalle tämä on vaikeaa, vaikka Kataisella on sentään jo nyt takanaan yksi vaalikausi hallituspuolueen kansanedustajana ja kaksi vuotta kokoomuksen varapuheenjohtajana. Matikainen-Kallströmin valinta olisi voinut tässä suhteessa olla puolueelle suoranainen katastrofi.
Eduskuntavaalit ovatkin vuorossa yllättävän nopeasti. Edessä on kesä, ja Kataisenkin näkyvä puheenjohtajuusaika alkaa oikeastaan vasta syksyllä. Siitä ei enää olekaan kuin runsaat kaksi vuotta vaalitaistelun käynnistymiseen. Jos punamultahallituksen työ sujuu samaan tahtiin kuin tähän asti, Kataisenkaan johtamasta kokoomuksesta ei ole suurta pelkoa, vaikka syksyllä nähdäänkin epäilemättä erilainen oppositiopuolue kuin kuluneena talvikautena.
Katainen näyttää ymmärtävän tilanteen. Hän näkee punamultayhteistyön sujuvan. Siksi hän ei sitonutkaan tulevaisuuttaan hallitukseen pääsyyn seuraavien vaalien jälkeen vaan näyttää siirtävän tähtäintä suosiolla vuoteen 2011.
Uhoaminen ei olekaan viisasta. Mutta Kataisen harmiksi voi käydä vielä niinkin, että hänen realisminsa tulkitaan luovuttamiseksi ja antautumiseksi heti alkumetreillä. Kataisella, 32, on kyllä aikaa odottaa mutta onko kokoomuksella malttia?
Kataisen valinta merkinnee kokoomuksen peruslinjan säilymistä maltillisena, ”keskusta-oikeistolaisena, jossa vapaamielisyys ja suvaitsevaisuus yhdistyy sosiaaliseen vastuuseen”, kun uusi puheenjohtaja luonnehti. Tällainen maltillisuus lisää kokoomuksen yhteistyöarvoa.
Tästä yleislinjastaan poiketen Katainen julisti kuitenkin kuin nuoruuden innolla Nato-sympatioitaan ja käänsi koko puolueensa tässä suhteessa uudelle raiteelle. Tämä olikin hänen ainoa uusi antinsa puolueen uudelle alulle.
Gallupluvut eivät tällä vielä kuitenkaan kohene. Kansalaisten ylivoimainen enemmistö on aivan toista mieltä niin Nato-jäsenyydestä kuin myös siitä, kuinka tärkeällä sijalla sotilaallisen turvallisuuspolitiikan kysymykset arkipäivässä ovat. Vaikka kokoomus on suurista puolueista selvästi Nato-suuntautunein, myös sen äänestäjien piirissä on vahvoja epäilyksiä sotilasliittoon liittymisen tarpeesta.
Kataisen Nato-kanta voikin olla ongelma. Kiilaa sillä ei hallituspuolueiden väliin ainakaan lyödä, pikemminkin päin vastoin.
Kokoomus valitsi
nuoren puoluejohtajan
Vaikka kokoomuksen puheenjohtajavalinta vaikutti yllättävältäkin, Jyrki Katainen oli jälkeen päin ajatellen puolueen ainoa mahdollisuus: hänen päävastustajistaan Ilkka Kanerva kuuluu sarjaan menneisyyden poliitikot, ja Marjo Matikainen-Kallström ei osannut edes käydä kunnon kampanjaa.
Katainen pystyy epäilemättä kokoamaan kokoomusväen taakseen. Se ei kuitenkaan riitä. Kokoomus odottaa vaihdoksen näkyvän myös puolueen kannatusluvuissa, pitkällä tähtäimellä myös paluuna valtaan. Syksyn kunnallisvaalit ovat uuden puheenjohtajan ensimmäinen mittari.
Kataisen tie ei ole helppo. Kokoomuksen poliittinen linja on neljän vaalikauden pituisen yhtäjaksoisen hallitustaipaleen jäljiltä hukassa. Käytännön oppositiotyöhönkin sen on hieman vaikea vielä tarttua. Edellisten hallitusten tekemiset ja tekemättä jättämiset ovat hyvässä muistissa. Hyvä esimerkki tästä ongelmasta on nykyhallituksen päättämä yritysverotuksen kevennys. Kokoomus on yrittänyt moittia sitä. Kokoomuslaisen valtiovarainministerin ja puolueen ex-puheenjohtajan aikana yritysverotusta kuitenkin vain kiristettiin. Kokoomuskritiikissä onkin nyt epärehellistä makua.
Kataisen taidot joutuvat tärkeimpään testiinsä seuraavien eduskuntavaalien puheenjohtajakeskusteluissa. Hallituspuolueiden johtajien kanssa ei selvitä pelkillä mielipiteillä, on hallittava myös asiat. Oppositiojohtajalle tämä on vaikeaa, vaikka Kataisella on sentään jo nyt takanaan yksi vaalikausi hallituspuolueen kansanedustajana ja kaksi vuotta kokoomuksen varapuheenjohtajana. Matikainen-Kallströmin valinta olisi voinut tässä suhteessa olla puolueelle suoranainen katastrofi.
Eduskuntavaalit ovatkin vuorossa yllättävän nopeasti. Edessä on kesä, ja Kataisenkin näkyvä puheenjohtajuusaika alkaa oikeastaan vasta syksyllä. Siitä ei enää olekaan kuin runsaat kaksi vuotta vaalitaistelun käynnistymiseen. Jos punamultahallituksen työ sujuu samaan tahtiin kuin tähän asti, Kataisenkaan johtamasta kokoomuksesta ei ole suurta pelkoa, vaikka syksyllä nähdäänkin epäilemättä erilainen oppositiopuolue kuin kuluneena talvikautena.
Katainen näyttää ymmärtävän tilanteen. Hän näkee punamultayhteistyön sujuvan. Siksi hän ei sitonutkaan tulevaisuuttaan hallitukseen pääsyyn seuraavien vaalien jälkeen vaan näyttää siirtävän tähtäintä suosiolla vuoteen 2011.
Uhoaminen ei olekaan viisasta. Mutta Kataisen harmiksi voi käydä vielä niinkin, että hänen realisminsa tulkitaan luovuttamiseksi ja antautumiseksi heti alkumetreillä. Kataisella, 32, on kyllä aikaa odottaa mutta onko kokoomuksella malttia?
Kataisen valinta merkinnee kokoomuksen peruslinjan säilymistä maltillisena, ”keskusta-oikeistolaisena, jossa vapaamielisyys ja suvaitsevaisuus yhdistyy sosiaaliseen vastuuseen”, kun uusi puheenjohtaja luonnehti. Tällainen maltillisuus lisää kokoomuksen yhteistyöarvoa.
Tästä yleislinjastaan poiketen Katainen julisti kuitenkin kuin nuoruuden innolla Nato-sympatioitaan ja käänsi koko puolueensa tässä suhteessa uudelle raiteelle. Tämä olikin hänen ainoa uusi antinsa puolueen uudelle alulle.
Gallupluvut eivät tällä vielä kuitenkaan kohene. Kansalaisten ylivoimainen enemmistö on aivan toista mieltä niin Nato-jäsenyydestä kuin myös siitä, kuinka tärkeällä sijalla sotilaallisen turvallisuuspolitiikan kysymykset arkipäivässä ovat. Vaikka kokoomus on suurista puolueista selvästi Nato-suuntautunein, myös sen äänestäjien piirissä on vahvoja epäilyksiä sotilasliittoon liittymisen tarpeesta.
Kataisen Nato-kanta voikin olla ongelma. Kiilaa sillä ei hallituspuolueiden väliin ainakaan lyödä, pikemminkin päin vastoin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
....puheenjohtajana ovat olleet erinomaista seurattavaa.
Selkeät ja vakuuttavat kannanotot purevat kuulijakuntaan. Ero pääministeri Vanhasen takelteluun oli silmiinpistävä eilisessä TV-vaalikeskustelussa.
Hieno alku, Jyrki - jatka samaan tahtiin ja olet voittaja!