Sinä et ole ymmärtänyt minusta mitään...

Miksi minä ymmärtäisin, kun oletat minun olevan telepaatti ja osata nähdä naamiosi taakse ? Kerro minulle mitä tahdot, niin voin yrittää. Asiat eivät ole toiselle itsestäänselvyyksiä, vaan niitä pitää osata pyytää ja tarvittaessa vaatia. Se on sitä todellista välittämistä ja rakkautta

Mitään ei voi tietää etukäteen varmaksi ja tunteilleen ei kukaan voi mitään. Samoin, mitä kauemmin kun on vain omia ajatuksia, mitä käsitellä eikä muuta, on vaikea tietää mikä on totta ja mikä ei. Vahvuutta on se, että todellisuus hyväksytään, jos on ymmärtänyt toisen täysin väärin.

Kamala, kun ihmiset eivät osaa kommunikoida ja puhua niin että saisivat asiansa selvitettyä ilman turhaa vänkäämistä ja syyttelyä. Sanon sinulle, jos toisen tarvitsee alkaa kertomaan mitä hän tahtoo tai hänestä näkee, että hän ei ole onnellinen niin voit kysyä myös itseltäsi enkö ole tarpeeksi huomioinut, ollut läsnä, tukenut, auttanut tms...Minulla on karvaat muistot siitä miten luonnehäiriöisen kanssa tuota samaa virttä veisattiin, eikä hän silti koskaan osannut ja oppinut empatiakyvyttömänä tajuamaan vaikka kuinka olisin hänelle selittänyt mitä tahdon ja mitä en tahdo. Aina se selitteleminenkään ei auta, jos toiselta puuttuu kyky tunneasioiden ymmärtämiseen ja tunteiden näyttämiseen.

tämä hetki, tulevaisuudesta ei tiedä. Suunnitella voi ja kannattaakin, mutta toteutumisen näyttää aika. Loppuelämä on tänään alussa.

Toivoisi kelpaavansa itsenään virheineen, varsinkin jos niiden korjaamiseen on käyttänyt aikaa ja energiaa.

Kommunikaatiovaikeuksistahan ne suhteiden erot osaksi johtuvat. Ei pahasta hajusta tai rumasta naamasta, jos kerran on yhdessä jo oltu vähän pitemmän aikaa. Jokaisessa parisuhteessa on yhteenliittämättömiä särmiä ja niitä joutuu hiomaan koko ajan sitä mukaa, kun ikää ja kokemusta karttuu. Joskus toinen osaa puhua, mutta toinen ei osaa kuunnella ja särmät eivät sitten hioidu. Särmien hiomiseen sitten voi tarvita vaikkapa kaverin tai ulkopuolisen auttajan apua. Kaikki kuitenkin lähtee loppukädessä siitä, haluaako etsiä apua vai toimiiko helpomman kaavan mukaan, eli lähtee lätkimään. Tietenkin sekin vaihtoehto saa olla olemassa, kunhan punnitsee kumpi on itsellensä tärkeämpää ja toimii sen mukaan. Turhalla syyttelyllä ja voivottelulla ei saada mitään aikaiseksi. Kaverini vaimo sanoi pitkän parisuhteen jälkeen, että hän ei enää kestä parisuhteen ongelmia ja haluaa parisuhdeterapeutille. Toinen vain lukkiutui tilanteesta ja kieltäytyi jyrkästi, jolloin vaimon oli pakko ottaa ero, koska toinen ei halunnut edes tätä mahdollisuutta käydä lävitse. Siinä kuitenkin vaimo hoiti tilanteen viisaasti. Koki että parisuhde on puutteinensa kuitenkin ihan ok ja halusi parantaa sitä, mutta toinen ei, joten tällöin hän teki viisaan ratkaisun, kaverin epäonneksi, mutta kuitenkin.

Oon erimieltä Koira mies siinä, että ero ei todellakaan oo pitkän suhteen jälkeen "helpoin kaava". Se on jumalattoman raskasta molemmille osapuolille, olit sitten lähtijä tai jätetty.