Kuinka välttyä tulemasta kärtyksi vanhukseksi?

Ensi kertaa vanha

Vai onko vahinko jo tapahtunut näissä ikäluokissa? Keskustelin eilen viisaan ystäväni kanssa, kun pinna alkaa palaa kaikista sietoyrityksisä huolimatta vihaisten, kärttyisten, kiukuttelevien vanhusten kanssa. Helvettiä tarjotaan hyvän huomenen toivotukseen jne. kyllä se pahatla tuntuu. Kohtaan vanhuksia vapaaehtoistyössä.

Ymmärrän,että tauteja on, että on huono päivä että on sitä ja on tätä, mutta vaikka kuinka koetan ottaa nämä huomioon, aina en jaksa sietää turhalta tuntuvaa kiukuttelua ja sulaa negatiivisuutta, jolle ei syytä. Ystävä sanoi,että monet eivät tiedä itse kiukuttelevansa ja monet ovat oikeastaan olleet ihan mukavia ihmisiä silloin joskus. Työn aloittaessani elättelin ruusuisia kuvitelmia mukavista vanhuksista, joiden kansa käydä kävelyllä, kahvitella jne., mutta olenkin vihan kaatopaikka. Pelkään lähteä tapaamisiin.

No, nämä ihmiset ovat jo mitä ovat, en minä heitä muuta, mutta itseäni voin muuttaa. Joillakin iteistä on varmaankin kokemuksia vanhustyöstä tai omaishoidosta. Miten siedätte kiukuttelua? Millä puratte teihin patoutuneen turhautumisen? Pitäisikö jättää koko homma, mutta miten ehkäistä,etten itse tule olemaan painajainen jollekin?

Ymmärrän,että tässä on aihe, jossa on helppoa heittää lokaa. En hauku vanhuksia, enkä kerjä sääliä, tilanne on tosi. Kun meistä kohta tulee vanhuksia itsestämme ja meitä on paljon, vapaaehtoisia ei liene joukoittain kotimme suojissa meitä auttamassa, jos olenkaan. Mitään apua ei tule herkästi, ellei käytöksemme ole sellaista,että meitä uskaltaa lähestyä pelkäämättä saavansa solvausryöpyn niskaan.

Miten kehittyä muita sietäväksi vielä vanhanakin? Silloin ei yksinäisyys tule olemaan ongelma eikä netin tarvitse olla ainoa väline, jota näprätä, kun muut eivät enää seuraamme kestä.

Onko ratkaisu uskonto, runsas tuttava- ja ystäväpiiri, elämänkumppani yksin ei välttämättä, koska hänkin voi jättää nopeammin kuin luulemme?

129

1550

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • omaishoitaja

      Näin se vaan on, Oprin kaltaisia vanhuksia ei ole kuin elokuvissa.

      • suvi.tuuletar

        Hoisin miestäni 11 vuotta, hän oli tosissaan pahapäinen, ja ilkeä, väkivaltainenkin. Mitäkö tein ? Purin hammasta ja yritin olla välittämättä, sairaus muuttaa ihmistä.
        Joitakin vuosia myöhemmin saattohoidin appi-ukkoani, hän puri, löi huitoi ja potki
        vaikka ei päässyt sängystä ylös. Sairas hänkin oli.
        Ei kai voi kuin toivoa ettei muutu kauhu-mummuksi ja riesaksi läheisilleen.
        Kuulin tuossa hyvän lauseen
        "tahdon kuolla nuorena, mutta mahdollisimman myöhään"

        Ja niin hyvää tätä päivää kaikille palstalaisille


      • Been there

        Näin on. Vanhainkodit eivät ole enää kodinomaisia paikkoja, joissa herttaiset harmaatukkaiset mummot kutoivat kiikkustuolissa istuen sukkaa. Varsinkin dementoivat sairaudet tuovat mukanaan myös käytöshäiriöitä. Kuvioihin tulee mukaan kiroilu, huutaminen, ilkeys jopa fyysinen väkivalta hoitajia ja läheisiäkin kohtaan.Nämä siis silloin kun vanhuksen kontrollikyky omasta käytöksestään on mennyt. Tällöin voimia hoitajille (niin vapaaehtoistyöntekijöille kuin terveyden ja sosiaalityön ammattilaisillekin) löytyy toisista työntekijöistä. Kun yhdessä puretaan päälle kaatuvaa taakkaa, se auttaa jaksamaan, sillä jonkunhan nämäkin hoidettavat on hoidettava.

        Asiallisilta vanhuksilta sen sijaan mielestäni voi odottaa ja vaatia asiallista käyttäytymistä.Jos tämä ei onnistu yrityksistä huolimatta, vidaan todeta että ehkä hän ei halua vapaaehtoistyöntekijän käyntiä tai ehkä vapaaehtoistyöntekijää tulee vaihtaa. kaikkien kemiathan ei muutoinkaan kohtaa.


      • Tositiivari

        Asenne ratkaisee aina. Uskon, että omilla ajatuksilla mahdollisuus muokata suhtautumista ja käytöstä. Aina on asioita joille ei voi mitään ne on vaan hyväksyttävä, -"näinhän se kuului mennäkin" ajatuksella .
        Kiitollisuus pienistäkin asioista.
        Kannattaa pitää kiinni ystävistä, kun niitä vielä on.
        Omaishoitajille toivon voimia auttamiseen, koska ilkeän käytöksen takana on usein pelko ja kipu.
        Hymyillään, vaikka tekohymyä lämmöllä


    • halvin vaihtoehto

      Tuossa kirjoituksessasi kiteytit aika hyvin sen, millaista vanhusten kanssa työskentely on, ja kuinka sen voi kokea, kun ei omaa ammatillista näkökulmaa asiaan.
      Aina puhutaan vapaaehtoistyöstä ja sen tärkeydestä, mutta kuvaamisiasi suhtautumistapoja on varmasti paljon muillakin alalle kouluttamattomilla, jotka vain haluaisivat tehdä vapaaehtoistyötä.
      Itse olen aina korostanut koulutuksen merkitystä ja tämä kirjoituksesi vahvistaa entisestään asiaa.

      • Vaivainen vapaaehtoi

        Mutta ajattele, koulutettujen määrä vähenee ja vanhuksia on yhä vaan enemmän.
        Jos ei vapaaehtoisia olisikaan niin paljon enemmän olisi kohta niitä kärttyisiäkin kun ketään ihmistä ei olisi lähellä.
        Ja vapaahtoisissakin voi olla pikkasen koulutettuja.
        On nimittäin hyviä kursseja joita voi käydä vaikka ei omaa alan koulutusta.


      • Been there
        Vaivainen vapaaehtoi kirjoitti:

        Mutta ajattele, koulutettujen määrä vähenee ja vanhuksia on yhä vaan enemmän.
        Jos ei vapaaehtoisia olisikaan niin paljon enemmän olisi kohta niitä kärttyisiäkin kun ketään ihmistä ei olisi lähellä.
        Ja vapaahtoisissakin voi olla pikkasen koulutettuja.
        On nimittäin hyviä kursseja joita voi käydä vaikka ei omaa alan koulutusta.

        Niin, eikö vapaaehtoistyöntekijöillekin ole koulutus ennen kuin voi alkaa tähän toimeen. Tulevaisuudessa vapaaehtoistyöntekijöiden osuus tulee entisestään vain kasvamaan Vapaaehtoistyöntekijän ei tarvitse olla sosiaali- tai terveysalan ammattilainen, vaan siihe kelpaa ihan tavallinen kiinnostunut auttamishaluinen ihminen. Ei sosiaali- tai terveydenhuoltoalan koulutus saa lyömistä, puremista, potkimista ja muuta käytöstä tuntumaan lainkaan miellyttävämmältä vaikka ehkä teoreettinen tieto sairauksista kasvaakin.


    • halvin vaihtoehto

      Kuinka sitten voi olla tulematta kärttyisäksi vanhukseksi on kokonaan toinen juttu. Tarvitseeko siitä huolta kantaa? Itse en ainakaan sitä murehdi. Minulla on kokemuksia mitä leppoisimmista vanhoista sukulaistädeitäni.
      Ammatissani tosin olen kohdannut monenlaisia vanhuksia, mutta aina siellä kärttyisyyden takana joku syy on ollut, kuten kivut, huoli omaisista, alkava dementia, oman elämänhallinnan menettämisenpelko, tai joku muu vastaava.

    • hyvä alotus ,,,

      antaa miettimisen aihetta.

      Mikä ihme meistä tekee kärtyisiä avun tarvitsijoita?
      Ehkä koemme itse olleemme parempia, tehneemme työt paremmin ja nyt kun emme enään itse jaksa olemme kiukkusia avuntantajillemme, heidä puuttelisen toimintansa vuoksi, emme hyväksy omaa puutteellista vanhuuttamme, meidät on unohdettu omanonnemme nojaan ja vanhoja kun olemme emme itse jaksa enään etsiä apua, olisko tämä syynä että meistä tulee kiukkuisia ärtyneitä vanhana, näin luulen.

      • Been there

        Niin ja lisäisin vielä tuohon, että kun itse emme jaksa toimia, muuta ottavat elämästämme "vallan" ts itsemääräämisoikeutemme kaventuu.Se jos mikä tekee kärtyisäksi.


    • Olkaailo(luonto)isia

      Minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa. Kävin yhteenaikaan usein erästä sukulaista katsomassa vanhainkodissa. Huomio kiinnittyi erääseen rouvaan, joka oli aina hyväntuulisen näköinen. Tunnistin naisen erääksi kotikyläni naiseksi. Nuorempana häntä pidettiin iloluontoisena naisena ja hänestä käytettiin varsin ikäviä haukkumasanoja. Hän oli nuorena Kaunis rehevä nainen, kuin Elisabet Taylor ja värjäsi tukkansa melkein mustaksi vielä kuuskymppisenä.

      Jos hoksaa liian myöhään, että elämä jäi elämättä, niin varmasti harmittaa. Joku oli liian kova lapsilleen, eikä heidän suuntaan kehittynyt lämpimiä siteitä. Sisäinen tyhjyys ja yksinäisyys kalvaa. Vanhuksissa on varmaan monia, joiden elämässä on ollut alistumista, omista tarpeista luopumista ja toisten tahtiin tanssimista selvästi enemmän kuin mitä meidän ikäluokkallamme. Tässä kirjoittaessa herää jo säälikin, mutta onhan se ihmisen oma valinta katkeroituuko, vai ottaako ilon irti vähästäkin.

      • vanhuus pelottaa

        " minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa " ei pidä pikkaansa,,,,,
        lapsena / nuorena pidin vanhoista ihmisistä, heillä oli hyviä juttuja lämpöä, olivat tosi ystävällisiä mukavia ihmisiä, hyviä neuvoja sateli elämän varalle, rakastin heitä, ja he välittivät minusta, nyt kun menetin puolisoni palvelukotii, kun itsen en enään jaksa enkä pysty häntä hoitamaan, en pidä vanhksista ollenkaan, on kamalaa vierailla dementikkojen laitoksessa, kaikki örisee omiaan selvää sanaa ei saa, toiset huutaa, toiset haisee kakat housuissaan, olen hyvä esimerkki siitä kuinka ihminen muuttuu vanhetessaan, kun omat voimat hiipuu, ei jaksa enään paneutua toisten auttamiseen kun itse jo tarvis apua, eikä sitä saa, meitä uusia vanhuksia tulee paljon meidät unohdetaan vaikka itse olemme antaneet aikoinaan elämälle kaikkemme, tämä voi olla syynä kärtyisyyteen, josta kuitenkaan en omalla kohdalla vielä ole varma, minkälainen vanhus minusta tulee kun en enään itse voi ja jaksa pitää huolta itsestä ja kun yhteiskunta unohtaa omanonnensa nojaan, sen näkee sitten, eikä se aika ole enään kaukana.


      • Olkaailo(luonto)isia
        vanhuus pelottaa kirjoitti:

        " minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa " ei pidä pikkaansa,,,,,
        lapsena / nuorena pidin vanhoista ihmisistä, heillä oli hyviä juttuja lämpöä, olivat tosi ystävällisiä mukavia ihmisiä, hyviä neuvoja sateli elämän varalle, rakastin heitä, ja he välittivät minusta, nyt kun menetin puolisoni palvelukotii, kun itsen en enään jaksa enkä pysty häntä hoitamaan, en pidä vanhksista ollenkaan, on kamalaa vierailla dementikkojen laitoksessa, kaikki örisee omiaan selvää sanaa ei saa, toiset huutaa, toiset haisee kakat housuissaan, olen hyvä esimerkki siitä kuinka ihminen muuttuu vanhetessaan, kun omat voimat hiipuu, ei jaksa enään paneutua toisten auttamiseen kun itse jo tarvis apua, eikä sitä saa, meitä uusia vanhuksia tulee paljon meidät unohdetaan vaikka itse olemme antaneet aikoinaan elämälle kaikkemme, tämä voi olla syynä kärtyisyyteen, josta kuitenkaan en omalla kohdalla vielä ole varma, minkälainen vanhus minusta tulee kun en enään itse voi ja jaksa pitää huolta itsestä ja kun yhteiskunta unohtaa omanonnensa nojaan, sen näkee sitten, eikä se aika ole enään kaukana.

        Tarkoitin iloisuutta, en suhtautumista vanhuksiin. Eli jos oppii olemaan positiivinen jo nuorempana, niin ehkä osaa olla iloinen vanhana. Silloin, kun mä olin lapsi, niin kuusseittemänkymppiset olivat mun mielestä vanhuksia, eikä ne olleet kärttyisiä. Mummoni, joka asui meillä, valitti aina jostakin, mutta hän olikin nivelreumaa poteva yli 8kymppinen.


      • vanha korppu
        Olkaailo(luonto)isia kirjoitti:

        Tarkoitin iloisuutta, en suhtautumista vanhuksiin. Eli jos oppii olemaan positiivinen jo nuorempana, niin ehkä osaa olla iloinen vanhana. Silloin, kun mä olin lapsi, niin kuusseittemänkymppiset olivat mun mielestä vanhuksia, eikä ne olleet kärttyisiä. Mummoni, joka asui meillä, valitti aina jostakin, mutta hän olikin nivelreumaa poteva yli 8kymppinen.

        Mummoni oli maailman ihanin ihminen, sain lapsuuteni viettä paljon aikaa hänen seurassaan, hänen muistollaan selvisin elämän myrskyistä.
        Kautta aikojen työelämässä, pidin vanhuksia aivan ihanina ystävinä ja ihmisinä, kaikki poistui aikanaan tuonpuoleiseen aikanaan, nyt kun itse olen vanhus siis lähes seitenkymppinen, en enään pidä vanhuksista , mieluummin hakeudun nuorten seuraan, koen vanhukset sairaiksi demnttisiksi, heillä ei ole enään mitään sanottavaa, vierailen usein palvelutalossa, siellä näky on lohduton, kauhulla ajattelen kuinka itseni tulee käymään, toivoisin lähteväni terveiltä jaloilata, kuten lähti omat vanhempanikin aikanaan., joten olen vahvasti sitä mieltä että ihminen muuttu vanhetessaan aivan toiseksi kuin mitä oli silloin kun oli nuori ja terve.


      • Been there

        "oma valinta katkeroituuko, vai ottaako ilon irti vähästäkin"

        Kuka haluaa valita sen katkeroitumisen ja kuitenkin on katkeroituneita ja happamia ihmisiä.


    • Ihmisissä on luonne-eroavaisuuksia lapsesta lähtien, toinen on rauhallisempi, toinen iloisempi ja niin edelleen.
      Kyllä ne säilyvät vanhuuteen saakka.

      Olen työskennellyt vanhusten parissa ja heistä löytyi ihania, iloisia ihmisiä kuin myöskin kärttyisiä ja kiukuttelevia.
      Laidasta laitaan, kuten kaiken ikäisissä.
      Sairaudet voivat kiukuttaa, mutta ei sekään kaikille tuota ylipääsemättömiä ongelmia.

      Äitini luona käydessäni tapaan talon asukkaita ja pääsääntöisesti he ovat positiivisia ja elämänmyönteisiä vanhuksia.

      Oma suhtautuminen vaikuttaa paljon.

      • suvi.tuuletar

        Ikäväkseni olen huomannut että jokaisella palstalla on joku pessimistinen,
        ilkeä , toisia loukkaava ja nimittelevä henkilö.
        Minulle tulee väkisinkin heistä mieleen lapsuuteni noita-akat syylä nenineen ja karvaisine leukoineen.
        Jotkut ovat vain niin katkeria, että tekee vain mieli haukkua toisia,
        onkohan näin???
        kotikutoinen muka psykiatri suvi.tuuletar


      • suvi.tuuletar kirjoitti:

        Ikäväkseni olen huomannut että jokaisella palstalla on joku pessimistinen,
        ilkeä , toisia loukkaava ja nimittelevä henkilö.
        Minulle tulee väkisinkin heistä mieleen lapsuuteni noita-akat syylä nenineen ja karvaisine leukoineen.
        Jotkut ovat vain niin katkeria, että tekee vain mieli haukkua toisia,
        onkohan näin???
        kotikutoinen muka psykiatri suvi.tuuletar

        Samoja ihmisiähän täällä on kuin tuolla elävässä elämässäkin, samoine luonteenpiirteineen ja käytötapoineen.
        Miksi takertua huonoon tai ikävään ihmiseen, yrittää ymmärtää, että ongelmansa jokaisella.

        Etenkin kotikutoinen muka psykiatri tajuaa tämän. :)


      • pahuus on tietenki
        suvi.tuuletar kirjoitti:

        Ikäväkseni olen huomannut että jokaisella palstalla on joku pessimistinen,
        ilkeä , toisia loukkaava ja nimittelevä henkilö.
        Minulle tulee väkisinkin heistä mieleen lapsuuteni noita-akat syylä nenineen ja karvaisine leukoineen.
        Jotkut ovat vain niin katkeria, että tekee vain mieli haukkua toisia,
        onkohan näin???
        kotikutoinen muka psykiatri suvi.tuuletar

        meissä kaikissa jotkut vaan osaa sen kätkeä.

        suvi tuuli viljelee sana " ilkeä " eikai ilkeys asu suvi tuulen sisällä, en ole huomannu kenenkään muitten puhuvan ilkeilijöistä, hymm,,,


      • terävä huomio
        suvi.tuuletar kirjoitti:

        Ikäväkseni olen huomannut että jokaisella palstalla on joku pessimistinen,
        ilkeä , toisia loukkaava ja nimittelevä henkilö.
        Minulle tulee väkisinkin heistä mieleen lapsuuteni noita-akat syylä nenineen ja karvaisine leukoineen.
        Jotkut ovat vain niin katkeria, että tekee vain mieli haukkua toisia,
        onkohan näin???
        kotikutoinen muka psykiatri suvi.tuuletar

        Suvi.tuuletar
        sinä olet se noita-akka johon moni on jo kerinnyt kyllästyä.
        Itse mollaat ihmisiä ja sitten esität niiiiiiiiiin hyvää?
        Onko sinulla peili?


    • Eivät nuo taida auttaa.

      Useimmiten kärttyisyys tulee siitä kun huomaa että oma fyysinen ja henkinen suorituskyky alkaa hiipua eikä uskalla myöntää itselleen mistä se kertoo...

    • bessie*

      ,"Kuinka voin välttyä tulemasta kärtyksi vanhukseksi?"

      Miksi sinun pitäisi, jos ja kun toisenlainen, leppeämpi ja suvaitsevampi olotila ilmeisesti on sinulle väkinäinen, teeskentelyä ja ponnistelua vaativa.

      Jos kuitenkin tuntuu että pitäisi, niin ainoa tapa lienee tuo mainitsemasi itsesi muuttaminen. Se on kyllä vaikeaa, ehkä mahdotontakin.
      Parempi kuitenkin yrittää sitä kuin sitä huomattavasti helpompaa tapaa, avun tarpeessa olevan vanhuksen nujertamista nöyräksi ja hiljaiseksi, ehkä pelokkaaksikin, omista mieltymyksistään ja tavoistaan vastoin tahtoaan luopuvaksi sinun ehdoillasi eläjäksi.
      Ja eihän mahdotonta tarvitse edes yrittää, tavallisilla käytöstavoilla, tilanne- ja suhteellisuuden tajulla ja kohtuullisella joustamisella ja toisen kunnioittamisella yhteistyö sujuu. Eihän niitä sisimpiä tuntojaan tarvitse (autettaville ainakaan) kertoa ja purkaa tai näyttää.
      Ehkä kuitenkin kannattaisi olla hakeutumatta ympäristöön, joka ei ollenkaan vastaakaan omia ruusuisia kuvitelmia. Liian itsekäs asenne sen paremmin kuin uhrautuvakaan, ei mielestäni ole hyvä.
      Omat rajoituksensa on hyvä tunnistaa ja omat rajansa pitää tietenkin pystyä laittamaan.

      • 1943

        Olen vetänyt omat rajani. Vanhukset, joiden kanssa olen ollut/olen tekemisissä, ovat herttaisia. Joskus mieheni eläessä oli tuttavia, jotka aina valittivat ja halusivat, että tulisimme käymään. Järjestelmällisesti kieltäydyimme. Nyt minulle riittää kehitysvammaisen sisareni luona käyminen ja parista lähiomaisesta huolehtiminen. Nämä luen tietynlaiseksi velvollisuudeksi. Muut vanhukset, joiden luona käyn, ovat ystäviä. Mitä ihminen kylvää, sitä hän niittää. Jos aina vaan valittaa, valittakoon hamassa yksinäisyydessään. Niin teen minäkin, jos joskus tuollaiseksi muutun.


    • Minä vähän luulen että tällainen itsensäkuvaaminen ei paljoakaan helpota.
      Loppuvaihe on vain elettävä läpi miten parhaiten taitaa.
      H.

    • Ketjuun on tullut erilaisia viestejä, keskityn miten välttyä tulemasta kärttyisäksi vanhukseski.

      Yksinäisyys on pahin vihollinen. Yksinäiset ovat turhautuneempia kuin sellaiset, joilla on vilkas seuraelämä.

      Jos ihminen on sidottu yhteen tilaan, elämää rikastuttavat tapahtumat ympärillä sekä vaihtelut puuttuvat.

      Asun kirkonkylässä kerrostalossa, jossa asuu paljon vanhuksia, pihapiiri ja sen tapahtumat ovat ainoita asioita, jotka ikkunasta ulos tuijottavat vanhukset kokevat tärkeiksi tapahtumiksi. Jos heitä jututtaa on napuruston tekemiset tai tekemättä jättämiset niitä ainoita keskustelun aiheita jotka saavat heihin sykettä.

      Olen usein miettinyt, että jos olisin sidottu siihen parvekkeettomaan kaksiooni tulisin kärttyiseksi vanhaksi akaksi. Siksi asunkin siinä vain noin puoli vuotta ja toiset puolivuotta seikkailen toisaalla. Tämä mökki järven rannalla on kesät jatkuvassa käytössä ja ulkomaanmatkailu syksyisin ja keväisin pitää aivoni virikkeellisessä tilassa.

      Vanhempana eronneiden tai leskien ihmissuhteiden uudelleen luominen ei ole helppoa. Olemme usein Peterin kanssa keskustelleet siitä kuinka hyvä tuuri meillä kävi kun löysimme toisemme kypsällä iällä. En edes halua ajatella minkälainen olisi elämäni laatu jos eläisin yksin. Peter ei liioin olisi enää Suomessa.

      No, joku ehkä löytää onnellisen elämän yksin. Minä uskon kärttyisyyden johtuvan yksinäisyydestä ja yhdestä ikkunasta ulos tuijottamisesta.

      Vapaaehtoistyö on valittava omien vahvuuksien mukaan. Itse toimin ryhmänvetäjänä erilaisissa toimintapiireissä. Yksittäistä pitkäaikaisautettavia en halunnut, mutta hyviä kokemuksia minulle jäi lyhytaikaisista yksittäisen ihmisen auttamisista.

      • Korppis

        "Minä vähän luulen että tällainen itsensäkuvaaminen ei paljoakaan helpota.
        Loppuvaihe on vain elettävä läpi miten parhaiten taitaa"

        H :)


      • bessie*

        Yksinkertaista yleistämistä ja ikävän leiman lyömistä kanssaihmisiin, Korppis.

        Asuinympäristöissäni on aina asunut ihmisiä, erilaisia yksilöitä. Eivät he ole muuttuneet johonkin määrättyyn ikään tultuaan keskenään saman kaltaisiksi, enemmän tai vähemmän epämiellyttäviksi vanhuksiksi.

        En ole itse huomannut, että asuntoonsa sidotut ihmiset puhuisivat vain naapuruston tekemisistä tai tekemättä jättämisistä ja mistäpä he niistä tietäisivätkään? Etkä sinäkään voi tietää, mikä aihe kehenkin saa "sykettä", millään ohimenevällä "jututtamisella". Tai sitä, ovatko ihmiset kärttyisiä vain satunnaisesti ja aiheesta, vai pysyvästi ja aiheetta tai aiheesta.
        Enemmän olen huomannut heitä syyttä suotta syyteltävän tuollaisesta käytöksestä. Ja arvosteltavan jopa ikkunastaan ulos katsomisesta!

        Eräs asuntoonsa sidottu vanha ihminen pyysi minua säästämään itselleen ne Hesarin sivut, joissa onnelliset vanhemmat ilmoittivat uudesta vauvasta.
        Koko lehteä hän ei huolinut, etten olisi joutunut liian isoja lehtipinoja säästelemään ja aikoinaan hänelle kantamaan.
        Vauvojen kuvat kiinnostivat ja saivat hänen silmänsä syttymään ja ennestäänkin lempeän ilmeensä vielä rakastavammaksi. Ja tietysti myös oikeat vauvat ja lapset.
        Maailman ja lähiympäristönsäkin asioista hän oli myös kiinnostunut, mutta ei naapureidensa yksityisasioista.


      • Korppis*
        bessie* kirjoitti:

        Yksinkertaista yleistämistä ja ikävän leiman lyömistä kanssaihmisiin, Korppis.

        Asuinympäristöissäni on aina asunut ihmisiä, erilaisia yksilöitä. Eivät he ole muuttuneet johonkin määrättyyn ikään tultuaan keskenään saman kaltaisiksi, enemmän tai vähemmän epämiellyttäviksi vanhuksiksi.

        En ole itse huomannut, että asuntoonsa sidotut ihmiset puhuisivat vain naapuruston tekemisistä tai tekemättä jättämisistä ja mistäpä he niistä tietäisivätkään? Etkä sinäkään voi tietää, mikä aihe kehenkin saa "sykettä", millään ohimenevällä "jututtamisella". Tai sitä, ovatko ihmiset kärttyisiä vain satunnaisesti ja aiheesta, vai pysyvästi ja aiheetta tai aiheesta.
        Enemmän olen huomannut heitä syyttä suotta syyteltävän tuollaisesta käytöksestä. Ja arvosteltavan jopa ikkunastaan ulos katsomisesta!

        Eräs asuntoonsa sidottu vanha ihminen pyysi minua säästämään itselleen ne Hesarin sivut, joissa onnelliset vanhemmat ilmoittivat uudesta vauvasta.
        Koko lehteä hän ei huolinut, etten olisi joutunut liian isoja lehtipinoja säästelemään ja aikoinaan hänelle kantamaan.
        Vauvojen kuvat kiinnostivat ja saivat hänen silmänsä syttymään ja ennestäänkin lempeän ilmeensä vielä rakastavammaksi. Ja tietysti myös oikeat vauvat ja lapset.
        Maailman ja lähiympäristönsäkin asioista hän oli myös kiinnostunut, mutta ei naapureidensa yksityisasioista.

        Ole sinä sitä mieltä minä tätä mieltä. Olisin hyvin onneton jos olisin yksin.

        Kun esikoinen oli viikon luonani, olin onnellinen ja kun hän lähti tuli ikävä. Kirjoitin siitä aloituksenkin.

        Jos sinä viihdyt nyt yksin et tiedä mitä tapahtuu kun jäät pois työelämästä ja katsot aamulla ikkunasta ulos töihin meneviä.

        Yksin ei ole hyvä olla ; (

        Oliko se vanhus, jolle lapsien syntymäviestejä veit onnellinen muulloinkin kuin katsellessaan vauvan kuvia ; )) Minunkin silmäni loistavat kun lapseni ovat luonani.


      • jocus*
        bessie* kirjoitti:

        Yksinkertaista yleistämistä ja ikävän leiman lyömistä kanssaihmisiin, Korppis.

        Asuinympäristöissäni on aina asunut ihmisiä, erilaisia yksilöitä. Eivät he ole muuttuneet johonkin määrättyyn ikään tultuaan keskenään saman kaltaisiksi, enemmän tai vähemmän epämiellyttäviksi vanhuksiksi.

        En ole itse huomannut, että asuntoonsa sidotut ihmiset puhuisivat vain naapuruston tekemisistä tai tekemättä jättämisistä ja mistäpä he niistä tietäisivätkään? Etkä sinäkään voi tietää, mikä aihe kehenkin saa "sykettä", millään ohimenevällä "jututtamisella". Tai sitä, ovatko ihmiset kärttyisiä vain satunnaisesti ja aiheesta, vai pysyvästi ja aiheetta tai aiheesta.
        Enemmän olen huomannut heitä syyttä suotta syyteltävän tuollaisesta käytöksestä. Ja arvosteltavan jopa ikkunastaan ulos katsomisesta!

        Eräs asuntoonsa sidottu vanha ihminen pyysi minua säästämään itselleen ne Hesarin sivut, joissa onnelliset vanhemmat ilmoittivat uudesta vauvasta.
        Koko lehteä hän ei huolinut, etten olisi joutunut liian isoja lehtipinoja säästelemään ja aikoinaan hänelle kantamaan.
        Vauvojen kuvat kiinnostivat ja saivat hänen silmänsä syttymään ja ennestäänkin lempeän ilmeensä vielä rakastavammaksi. Ja tietysti myös oikeat vauvat ja lapset.
        Maailman ja lähiympäristönsäkin asioista hän oli myös kiinnostunut, mutta ei naapureidensa yksityisasioista.

        Yksinäisyys ei tee kärttyiseksi, mutta kärttyisyys tekee kyllä yksinäiseksi. Ainoa varma keino välttyä tulemasta kärttyiseksi vanhukseksi on kuolla nuorena tai viimeistään vanhuuden kynnyksellä. Eli pikapuoliin.


      • bessie*
        Korppis* kirjoitti:

        Ole sinä sitä mieltä minä tätä mieltä. Olisin hyvin onneton jos olisin yksin.

        Kun esikoinen oli viikon luonani, olin onnellinen ja kun hän lähti tuli ikävä. Kirjoitin siitä aloituksenkin.

        Jos sinä viihdyt nyt yksin et tiedä mitä tapahtuu kun jäät pois työelämästä ja katsot aamulla ikkunasta ulos töihin meneviä.

        Yksin ei ole hyvä olla ; (

        Oliko se vanhus, jolle lapsien syntymäviestejä veit onnellinen muulloinkin kuin katsellessaan vauvan kuvia ; )) Minunkin silmäni loistavat kun lapseni ovat luonani.

        Tiedän kyllä melko hyvin mitä tapahtuu kun jään pois työelämästä. Olenhan jo nykyään työelämässä vain koska haluan olla. Kun omasta halustani joskus lopetan, niin elämä ei muutu huonompaan suuntaan, muutos on ennakoitu. Jos työt loppuisivat yllättäen, niin tilanne olisi tietenkin toinen, mutta sekään mahdollisuus ei enää huolestuta tai pelota.

        Yksin tulen eläkkeelle jäätyäni viihtymään aivan yhtä hyvin kuin nytkin.
        On hyvin epätodennäköistä, että kävisi niin, ettei minua ei kukaan maailmassa rakastaisi. Varmasti en itse lakkaa koskaan rakastamasta. Näin ollen sekin, että tuntisin itseni yksinäiseksi on hyvin epätodennäköistä.
        Voisinhan sitäpaitsi aina huoletta laskea sukurasitteemme, voimakkaan velvollisuuden- ja vastuuntunnon varaan, en torjuisi tarjottua apua ja seuraa.

        Se vanhus ei varmastikaan ollut aina onnellinen, niin monia suuria suruja oli hänen elämässään ollut jo lapsuudesta lähtien. Aloituksen kärtty sanaa ei ikimaailmassa olisi hänestä puhuttaessa voinut käyttää, hän suhtautui ihmisiin enimmäkseen lämpimällä kiinnostuksella ja hyväksyen tai vähintään kohteliaan neutraalisti.

        Vaikka helposti monesta asiasta ärsyynnynkin, niin jostain syytä pystyn hyvin sietämään ärtyisyyttä, etenkin vanhoilta ihmisiltä mutta myös muilta. Siihen on minun mielestäni hyvin helppokin sovitella ja valita oma suhtautumistapa. Kiusallisempaa minulle on johonkin teeskennellyn ja liioitellun tuntuiseen sydämellisyyteen mukautua, tai ylitsepursuavia kiitoksia ja kehuja kuunnella.


      • bessie* kirjoitti:

        Tiedän kyllä melko hyvin mitä tapahtuu kun jään pois työelämästä. Olenhan jo nykyään työelämässä vain koska haluan olla. Kun omasta halustani joskus lopetan, niin elämä ei muutu huonompaan suuntaan, muutos on ennakoitu. Jos työt loppuisivat yllättäen, niin tilanne olisi tietenkin toinen, mutta sekään mahdollisuus ei enää huolestuta tai pelota.

        Yksin tulen eläkkeelle jäätyäni viihtymään aivan yhtä hyvin kuin nytkin.
        On hyvin epätodennäköistä, että kävisi niin, ettei minua ei kukaan maailmassa rakastaisi. Varmasti en itse lakkaa koskaan rakastamasta. Näin ollen sekin, että tuntisin itseni yksinäiseksi on hyvin epätodennäköistä.
        Voisinhan sitäpaitsi aina huoletta laskea sukurasitteemme, voimakkaan velvollisuuden- ja vastuuntunnon varaan, en torjuisi tarjottua apua ja seuraa.

        Se vanhus ei varmastikaan ollut aina onnellinen, niin monia suuria suruja oli hänen elämässään ollut jo lapsuudesta lähtien. Aloituksen kärtty sanaa ei ikimaailmassa olisi hänestä puhuttaessa voinut käyttää, hän suhtautui ihmisiin enimmäkseen lämpimällä kiinnostuksella ja hyväksyen tai vähintään kohteliaan neutraalisti.

        Vaikka helposti monesta asiasta ärsyynnynkin, niin jostain syytä pystyn hyvin sietämään ärtyisyyttä, etenkin vanhoilta ihmisiltä mutta myös muilta. Siihen on minun mielestäni hyvin helppokin sovitella ja valita oma suhtautumistapa. Kiusallisempaa minulle on johonkin teeskennellyn ja liioitellun tuntuiseen sydämellisyyteen mukautua, tai ylitsepursuavia kiitoksia ja kehuja kuunnella.

        Yksi asia jonka keskustelun kulussa on tyystin unohdettu on ihmisen seksuaalisuus. Seksi antaa positiivista energiaa, tiedän eilen oli täysikuu ja se pisti ulvomaan ,DD


      • 1943
        korppis kirjoitti:

        Yksi asia jonka keskustelun kulussa on tyystin unohdettu on ihmisen seksuaalisuus. Seksi antaa positiivista energiaa, tiedän eilen oli täysikuu ja se pisti ulvomaan ,DD

        Seksiä kärttyisille, seksiä aseiden kanssa heilujille? Onkohan asia noin yksinkertainen? Olihan se täysikuu torstai-iltanakin ja torstain ja perjantain välisenä yönä. Emme ulvoneet, vaan kuuntelimme yön hiljaisuutta uidessamme pitkin kuunsiltaa. Kuu valaisi makuuhuoneenkin, tunnelmaa.


      • uuno.utelias
        korppis kirjoitti:

        Yksi asia jonka keskustelun kulussa on tyystin unohdettu on ihmisen seksuaalisuus. Seksi antaa positiivista energiaa, tiedän eilen oli täysikuu ja se pisti ulvomaan ,DD

        Ja Petteri kuuli ulvonnan- mitä sitten?


      • 1943 kirjoitti:

        Seksiä kärttyisille, seksiä aseiden kanssa heilujille? Onkohan asia noin yksinkertainen? Olihan se täysikuu torstai-iltanakin ja torstain ja perjantain välisenä yönä. Emme ulvoneet, vaan kuuntelimme yön hiljaisuutta uidessamme pitkin kuunsiltaa. Kuu valaisi makuuhuoneenkin, tunnelmaa.

        On se aikasti yksinkertainen juttu, tulla hyväillyksi, kosketukset, suukottelut, uinti kuunsiltaa pitkin ja akti. Eihän seksuaalisuus minnee katoa vaikka ikää tulee, tietty nykyisin voi ostaa apuvälineitä yksinäisiin iltoihin kuunsiltaa tuijottaessa.

        Onko sinun seksuaalinen tyydytys vain kuunsillalla uintia?

        Eihän meidän ikäiset taida aseiden kanssa heilua kuin hirvi-tai sorsametsällä. Niin ja joka ampuu meidän pullasorsamme toivottavasti saavat ongenkoukun nieluunsa.


      • uuno.utelias kirjoitti:

        Ja Petteri kuuli ulvonnan- mitä sitten?

        Totta kait ; DDD hänellä sulaa vielä sokeri suussa..


      • suvi.tuuletar
        Korppis* kirjoitti:

        Ole sinä sitä mieltä minä tätä mieltä. Olisin hyvin onneton jos olisin yksin.

        Kun esikoinen oli viikon luonani, olin onnellinen ja kun hän lähti tuli ikävä. Kirjoitin siitä aloituksenkin.

        Jos sinä viihdyt nyt yksin et tiedä mitä tapahtuu kun jäät pois työelämästä ja katsot aamulla ikkunasta ulos töihin meneviä.

        Yksin ei ole hyvä olla ; (

        Oliko se vanhus, jolle lapsien syntymäviestejä veit onnellinen muulloinkin kuin katsellessaan vauvan kuvia ; )) Minunkin silmäni loistavat kun lapseni ovat luonani.

        Yksin on ihana olla, mutta yksin on ikävä jäädä.
        Pidän yksinolosta ja rauhallisesta ympäristöstä, joskin rakastan käyntejä lapsieni ja heidän lapsiensa luona, se on ihanaa, ja väsyttävää.
        Maalla riittää tekemistä joka päivälle, eikä ehdi kaikkea tehdäkään,
        se pitää minut virkeänä ja suht koht kunnossa.


      • 1943
        korppis kirjoitti:

        On se aikasti yksinkertainen juttu, tulla hyväillyksi, kosketukset, suukottelut, uinti kuunsiltaa pitkin ja akti. Eihän seksuaalisuus minnee katoa vaikka ikää tulee, tietty nykyisin voi ostaa apuvälineitä yksinäisiin iltoihin kuunsiltaa tuijottaessa.

        Onko sinun seksuaalinen tyydytys vain kuunsillalla uintia?

        Eihän meidän ikäiset taida aseiden kanssa heilua kuin hirvi-tai sorsametsällä. Niin ja joka ampuu meidän pullasorsamme toivottavasti saavat ongenkoukun nieluunsa.

        Tyynessä vedessä ne kalatkin..... Olen enemmän kala kuin susi ja itsestäänselviä asioita en koko maailmalle möläyttele.


      • 1943 kirjoitti:

        Tyynessä vedessä ne kalatkin..... Olen enemmän kala kuin susi ja itsestäänselviä asioita en koko maailmalle möläyttele.

        Heips 1943

        Kyllä ne vihjeet, joita usein kirjoitat ovat asioittesi kertomista rivien välistä joten heitä pois tuo hienotunteisuus vai liekö niin, jotta ikäisesi eivät ole oppineet puhumaan seksuaalisuudestaa avoimesti vaan ikään kuin kiellettynä ja salaisena paheena ; )

        Niin tuiki luonnollista, elämää ylläpitävä vietti.

        Eli voi kai höpöttää maailman napaan asti miksi ihmiset tulevat kärttyisiksi vahoina. Muuttaa itseään paremmaksi ihmiseksi, no joo huh hei ja silleen.


      • ongelmia?
        korppis kirjoitti:

        Heips 1943

        Kyllä ne vihjeet, joita usein kirjoitat ovat asioittesi kertomista rivien välistä joten heitä pois tuo hienotunteisuus vai liekö niin, jotta ikäisesi eivät ole oppineet puhumaan seksuaalisuudestaa avoimesti vaan ikään kuin kiellettynä ja salaisena paheena ; )

        Niin tuiki luonnollista, elämää ylläpitävä vietti.

        Eli voi kai höpöttää maailman napaan asti miksi ihmiset tulevat kärttyisiksi vahoina. Muuttaa itseään paremmaksi ihmiseksi, no joo huh hei ja silleen.

        Olet aina jonkun kimpussa?
        Nyt 1943;n?
        Miksi.
        Jos olet niin tyytyväinen kuin esität, miksi kajotat tänne pelkkää aggressiivisuutta.
        Ihan oman itsesi kannalta.Mietihän oletko todellakaan tyytyväinen.
        Agressiivisuus on yksinäisyyttä ja pelkoa pohjimmiltaan.
        Kun tarvitsee hyökkäillä onkun kimppuun, kertoo se kuitenkin ei niin tyytyväisestä ihmisestä.
        Tyytyväisellä ei ole tarvetta hyökkäilyyn, se vaan myhähtelee.


      • En tajua
        bessie* kirjoitti:

        Tiedän kyllä melko hyvin mitä tapahtuu kun jään pois työelämästä. Olenhan jo nykyään työelämässä vain koska haluan olla. Kun omasta halustani joskus lopetan, niin elämä ei muutu huonompaan suuntaan, muutos on ennakoitu. Jos työt loppuisivat yllättäen, niin tilanne olisi tietenkin toinen, mutta sekään mahdollisuus ei enää huolestuta tai pelota.

        Yksin tulen eläkkeelle jäätyäni viihtymään aivan yhtä hyvin kuin nytkin.
        On hyvin epätodennäköistä, että kävisi niin, ettei minua ei kukaan maailmassa rakastaisi. Varmasti en itse lakkaa koskaan rakastamasta. Näin ollen sekin, että tuntisin itseni yksinäiseksi on hyvin epätodennäköistä.
        Voisinhan sitäpaitsi aina huoletta laskea sukurasitteemme, voimakkaan velvollisuuden- ja vastuuntunnon varaan, en torjuisi tarjottua apua ja seuraa.

        Se vanhus ei varmastikaan ollut aina onnellinen, niin monia suuria suruja oli hänen elämässään ollut jo lapsuudesta lähtien. Aloituksen kärtty sanaa ei ikimaailmassa olisi hänestä puhuttaessa voinut käyttää, hän suhtautui ihmisiin enimmäkseen lämpimällä kiinnostuksella ja hyväksyen tai vähintään kohteliaan neutraalisti.

        Vaikka helposti monesta asiasta ärsyynnynkin, niin jostain syytä pystyn hyvin sietämään ärtyisyyttä, etenkin vanhoilta ihmisiltä mutta myös muilta. Siihen on minun mielestäni hyvin helppokin sovitella ja valita oma suhtautumistapa. Kiusallisempaa minulle on johonkin teeskennellyn ja liioitellun tuntuiseen sydämellisyyteen mukautua, tai ylitsepursuavia kiitoksia ja kehuja kuunnella.

        Anteeksi nyt, mutta olet bessie itse eräs kärttyisimmistä tämän palstan käyttäjistä ja siedät huonosti muita kirjoittajia ylipäätään. Sen osoittaa jälleen kommentointisi korppiksen kanssa. Missä sovittelunhalu muka on, eihän siitä kirjoituksissasi ja tavassasi kommentoida näy jälkeäkään. On vaihtoehtoja ystävä hyvä, se on elämää. Meistä useimmat ovat jo eläkeellä, sinä luulet tietäväsi, mitä tapahtuu. Me kerromme todellisuudesta, sinä luuloistasi.

        Ajattelen aika lailla samalla lailla kuin korppis. Mutta toki sinulla on oikeus omaan kantaasi. Noin kiukkuisesti sitä kylläkään ei olisi tarvinnut jyrätä esille. Viimeisen sanan voi jättää sanomatta, se on sovittelua.

        Toivon tosiaan,ettei elämäsi mene piirustusten mukaan, jotta oppisit enemmän suvaitsevaisuutta ja elämänmyönteisyyttä. Toivottavasti olet mukavampi ihminen luonnossa kuin kirjoitustesi perusteella muodostuva ylimielinen kuva sinusta on, varsinkin, jos toimit hoiva-alalla.

        Jos täällä ei mielestäsi voi keskustella siitä tai tästä tai käyttää sitä tai tätä sanaa, keskustelu jää kovin vähiin. Siihen nähden väitteesi siitä, että olet hyvä sovittelemaan ei näytä onnistuvan palstaympyröissä. Voisit ottaa oppia vaikka korppiksesta, hän on huimasti sinua parempi joustamisessa.

        En ymmärrä, miksi sinulle on vaikeaa kuunnella kehuja, kun olet noin kovin erinomainen. Ei tässä maailmassa liikoja kehuja kukaan saa. Jos on helppoa valita oma suhtautumistapa, miksi sinun suhtautumistapasi täällä on musertava päällepäsmäröinti?


      • ongelmia? kirjoitti:

        Olet aina jonkun kimpussa?
        Nyt 1943;n?
        Miksi.
        Jos olet niin tyytyväinen kuin esität, miksi kajotat tänne pelkkää aggressiivisuutta.
        Ihan oman itsesi kannalta.Mietihän oletko todellakaan tyytyväinen.
        Agressiivisuus on yksinäisyyttä ja pelkoa pohjimmiltaan.
        Kun tarvitsee hyökkäillä onkun kimppuun, kertoo se kuitenkin ei niin tyytyväisestä ihmisestä.
        Tyytyväisellä ei ole tarvetta hyökkäilyyn, se vaan myhähtelee.

        Iltaa Leijanna!

        Enhän toki hyökkäile, kyselen jos huomaan epäjohdonmukaista kirjoittelussa. Olemme 1943 ja minä tehneet palstahistoriikkia kunnon nokkapokkasella ;))
        Eikä me toisiamme vihata ; ) keskustellaan niitä näitä. 1943:a ja minua yhdistää monta samankaltaista luonteenpiirettä ; ) Kovia mimmejä olemme, moni nuorenpi väsyy kun me vasta aloitamme vaikkapa metsänraivuun..


      • rauhallinen 64v
        korpikirjailija kirjoitti:

        Iltaa Leijanna!

        Enhän toki hyökkäile, kyselen jos huomaan epäjohdonmukaista kirjoittelussa. Olemme 1943 ja minä tehneet palstahistoriikkia kunnon nokkapokkasella ;))
        Eikä me toisiamme vihata ; ) keskustellaan niitä näitä. 1943:a ja minua yhdistää monta samankaltaista luonteenpiirettä ; ) Kovia mimmejä olemme, moni nuorenpi väsyy kun me vasta aloitamme vaikkapa metsänraivuun..

        Kyllä sinä hyökkäilet ja vastaat ilkein, toista halventavin sanoin moneen aivan tavalliseen viestiin.
        Et ehkä itse huomaa tätä tai sitten se on sinulle niin normaalia ettet sitä edes noteeraa.
        Haastat toisia nokkapokkaan, miksi? Eihän se ole oikeaa keskustelua.


      • Korppis*
        rauhallinen 64v kirjoitti:

        Kyllä sinä hyökkäilet ja vastaat ilkein, toista halventavin sanoin moneen aivan tavalliseen viestiin.
        Et ehkä itse huomaa tätä tai sitten se on sinulle niin normaalia ettet sitä edes noteeraa.
        Haastat toisia nokkapokkaan, miksi? Eihän se ole oikeaa keskustelua.

        Huomenta Korvessa kaunis aurinkoinen aamu. Nuaksella komiat laineet, tuulee kaakosta.

        Enpä saa sinusta rauhallista kuvaa vaan puskasta urputtajan, joka kokee tulleensa väärin ymmärretyksi. Ymmärtäminen on lukijan vastuulla, kukin ymmärtää haluamallaan tavalla.


      • äiti, äiti, se on pa
        Korppis* kirjoitti:

        Ole sinä sitä mieltä minä tätä mieltä. Olisin hyvin onneton jos olisin yksin.

        Kun esikoinen oli viikon luonani, olin onnellinen ja kun hän lähti tuli ikävä. Kirjoitin siitä aloituksenkin.

        Jos sinä viihdyt nyt yksin et tiedä mitä tapahtuu kun jäät pois työelämästä ja katsot aamulla ikkunasta ulos töihin meneviä.

        Yksin ei ole hyvä olla ; (

        Oliko se vanhus, jolle lapsien syntymäviestejä veit onnellinen muulloinkin kuin katsellessaan vauvan kuvia ; )) Minunkin silmäni loistavat kun lapseni ovat luonani.

        Käsittääkseni Sinulla on huomattavasti vanhemni mies, kuin itse olet. Miehethän kuolee mukamas ikäänsä nähden aikaisemmin, kuin naiset?

        Oletko ajatellut elämää Peterin jälkeen? Onnellisen liiton jälkeen on iäkkäänä vaikea solmia uusia suhteita, vaikka kuinka olisi "säihkysääret" ja korven kaunein kukka.

        Lapsillasikin voi olla uudet kuviot ja mainostamasi (sinä ja sinun Hollanti/Suomi!?, ei voi kuin nauraa typeryyttäsi) kansainvälisyys, joten asuvat ehkä ulkomailla!

        Ottaen huomioon luontesi, kuinka kohtelet täällä palstakirjoittajia, niin uskoisin että miniäsi uskaltavat tuoda julki mielipiteensä, eivätkä palvo sinua, kuten poikasi, joiden älykkyyttä hieman epäilen, mikäli eivät katso läpi sormien mielipiteitäsi.


      • Kauhun tasapaino
        En tajua kirjoitti:

        Anteeksi nyt, mutta olet bessie itse eräs kärttyisimmistä tämän palstan käyttäjistä ja siedät huonosti muita kirjoittajia ylipäätään. Sen osoittaa jälleen kommentointisi korppiksen kanssa. Missä sovittelunhalu muka on, eihän siitä kirjoituksissasi ja tavassasi kommentoida näy jälkeäkään. On vaihtoehtoja ystävä hyvä, se on elämää. Meistä useimmat ovat jo eläkeellä, sinä luulet tietäväsi, mitä tapahtuu. Me kerromme todellisuudesta, sinä luuloistasi.

        Ajattelen aika lailla samalla lailla kuin korppis. Mutta toki sinulla on oikeus omaan kantaasi. Noin kiukkuisesti sitä kylläkään ei olisi tarvinnut jyrätä esille. Viimeisen sanan voi jättää sanomatta, se on sovittelua.

        Toivon tosiaan,ettei elämäsi mene piirustusten mukaan, jotta oppisit enemmän suvaitsevaisuutta ja elämänmyönteisyyttä. Toivottavasti olet mukavampi ihminen luonnossa kuin kirjoitustesi perusteella muodostuva ylimielinen kuva sinusta on, varsinkin, jos toimit hoiva-alalla.

        Jos täällä ei mielestäsi voi keskustella siitä tai tästä tai käyttää sitä tai tätä sanaa, keskustelu jää kovin vähiin. Siihen nähden väitteesi siitä, että olet hyvä sovittelemaan ei näytä onnistuvan palstaympyröissä. Voisit ottaa oppia vaikka korppiksesta, hän on huimasti sinua parempi joustamisessa.

        En ymmärrä, miksi sinulle on vaikeaa kuunnella kehuja, kun olet noin kovin erinomainen. Ei tässä maailmassa liikoja kehuja kukaan saa. Jos on helppoa valita oma suhtautumistapa, miksi sinun suhtautumistapasi täällä on musertava päällepäsmäröinti?

        Olen samaa mieltä. Aina soittamassa suutaan ja vinoilemassa palstalaisille.
        Taitaa ketuttaa kun rinnanpäät lähestyy eccojen kärkiä.


      • bessie*21
        Kauhun tasapaino kirjoitti:

        Olen samaa mieltä. Aina soittamassa suutaan ja vinoilemassa palstalaisille.
        Taitaa ketuttaa kun rinnanpäät lähestyy eccojen kärkiä.

        No kylläpäs sinä "Kauhun tasapaino" oletkin kärttyisällä päällä.
        Hanki hyvät rintaliivit ja kauniimmat kengät.
        Soitan suutani vaikka Kiinan keisarille, jos sattuu huvittamaan.


      • bessie*
        En tajua kirjoitti:

        Anteeksi nyt, mutta olet bessie itse eräs kärttyisimmistä tämän palstan käyttäjistä ja siedät huonosti muita kirjoittajia ylipäätään. Sen osoittaa jälleen kommentointisi korppiksen kanssa. Missä sovittelunhalu muka on, eihän siitä kirjoituksissasi ja tavassasi kommentoida näy jälkeäkään. On vaihtoehtoja ystävä hyvä, se on elämää. Meistä useimmat ovat jo eläkeellä, sinä luulet tietäväsi, mitä tapahtuu. Me kerromme todellisuudesta, sinä luuloistasi.

        Ajattelen aika lailla samalla lailla kuin korppis. Mutta toki sinulla on oikeus omaan kantaasi. Noin kiukkuisesti sitä kylläkään ei olisi tarvinnut jyrätä esille. Viimeisen sanan voi jättää sanomatta, se on sovittelua.

        Toivon tosiaan,ettei elämäsi mene piirustusten mukaan, jotta oppisit enemmän suvaitsevaisuutta ja elämänmyönteisyyttä. Toivottavasti olet mukavampi ihminen luonnossa kuin kirjoitustesi perusteella muodostuva ylimielinen kuva sinusta on, varsinkin, jos toimit hoiva-alalla.

        Jos täällä ei mielestäsi voi keskustella siitä tai tästä tai käyttää sitä tai tätä sanaa, keskustelu jää kovin vähiin. Siihen nähden väitteesi siitä, että olet hyvä sovittelemaan ei näytä onnistuvan palstaympyröissä. Voisit ottaa oppia vaikka korppiksesta, hän on huimasti sinua parempi joustamisessa.

        En ymmärrä, miksi sinulle on vaikeaa kuunnella kehuja, kun olet noin kovin erinomainen. Ei tässä maailmassa liikoja kehuja kukaan saa. Jos on helppoa valita oma suhtautumistapa, miksi sinun suhtautumistapasi täällä on musertava päällepäsmäröinti?

        Sinulle, "En tajua"

        Etpä tosiaan tunnu tajuavan, mutta enhän minä kovin selkeästi kai aina kirjoitakaan.

        Mistähän sinä tiedät mitään minun sietämisistäni. Ei minun sietämisilläni ole edes mitään merkitystä, mutta siedän kyllä erittäin hyvin muita kirjoittajia, niitäkin joiden mielipiteet usein ärsyttävät minua.

        Mistä ihmeen sovittelusta ja sovittelunhalusta sinä oikein pöliset, en ymmärrä?
        Tyhmä voin olla, mutta en sentään niin tyhmä, että keskustelupalstalle sovittelunhalua perään kuuluttaisin, puhumattakaan että rupeaisin vetämään jotain 60 palstasovittelijapellen roolia.

        Miksi sinä esität minusta kaikenlaisia väitteitä, kuten "kärttyisin?, noin kiukkuisesti jyrätä?!, suvaitsevaisuuden ja elämänmyönteisyyden oppimisen tarvetta?!, kun olet noin kovin erinomainen?!, musertavaa päällepäsmäröintiä!?".
        Siedätkö huonosti minua?

        Ei minulle aiheellisten kehujen tai aiheettomien kohteliaisuuskehujen kuunteleminen ole lainkaan vaikeaa, päinvastoin.

        En ymmärrä purkaustasi yleensäkään, mutta erityisesti ihmettelen, olenko joskus väittänyt olevani hyvä sovittelemaan, kun se ei kuulosta lainkaan minulta.

        Kovin välkkyä ei mielestäni myöskään ole tuo täällä usein nähty "viimeisestä sanasta" kirjoittaminen. Keskustelupalstalla!
        Minkäs minä sille mahdan, jos - kuten arvelen - jätät sen minulle. Oikein toivoisin, ettet niin tekisi, vaan vastaisit edes noihin helppoihin kysymyksiini.




        Enköhän minä nyt sentään tiedä melkoisella todennäköisyydellä, mitä minulle "tapahtuu", kun joskus jään eläkkeelle.


    • 67-v

      Esimakua kärttyisyydestä.

      Ajatuskin tälläiseksi jäämisestä kauhistuttaa.
      Toivottavasti olotila on väliaikainen.

      Mikään ei tunnu sujuvan.
      Pikkuasiatkin ärsyttävät.

      Aikaisemmin elämään sisältöä antaneet asiat ovat harvassa. Tärkeimpänä "seurustelu" elinkumppanin kanssa.

      Eniten aikaa ottaneesta harrastuksestani olen joutunut luopumaan. Tilapäisesti?

      Jne!

      Kaikki nämä asiat ovat ikääntymisen myötä vastassa.
      Toivottavasti väistämättömän edessä osaan asennoitua toisin.

      Kun tuo kaameus toteutuu ja jos siihen liittyisi vielä leskeytyminen niin en tiedä miten selviäisin!

      • 1943

        Eräänlainen realismi auttanee. Esim. leskeytymisen suhteen sisäistin jo kauan sitten, että yleensä toinen lähtee täältä ennen. Emme eläneet sitkun elämää, vaan ihan täysillä mentiin.


      • 67-v
        1943 kirjoitti:

        Eräänlainen realismi auttanee. Esim. leskeytymisen suhteen sisäistin jo kauan sitten, että yleensä toinen lähtee täältä ennen. Emme eläneet sitkun elämää, vaan ihan täysillä mentiin.

        Kaamea kontrasti!

        Täysillä on menty tähän saakka mutta tämänhetkinen pakkojarrutteluhan saattoi pohtimaan tulevaa.

        Ehkäpä uskoni olotilani palautumiseen kärjistää tulevaisuuden pessimismiäni?


      • voihan sitä kehua
        1943 kirjoitti:

        Eräänlainen realismi auttanee. Esim. leskeytymisen suhteen sisäistin jo kauan sitten, että yleensä toinen lähtee täältä ennen. Emme eläneet sitkun elämää, vaan ihan täysillä mentiin.

        onnistumisellaan löytää uusi elämä, puolison kuolema saatoi olla helpotus kuten varmaan monelle onki.

        Näin vanhana leskeytyminen on paljon vaikeampi tapahtuma kuin esm. kymmenen vuotta sitten, vanhana ihmisen on aina vaikeampaa tottua uuteen tilanteeseen kuin nuorempana, kaikkein kamalinta on leskeytyä lähes seitenkympisenä.
        Monesti vanha puoliso kuoleekin aika pian toisen poistuttua tuonpuoleiseen.
        43 jäi nuorena leskeksi joten vertailu vanhempien välillä ei ole realistinen.


      • 1943
        voihan sitä kehua kirjoitti:

        onnistumisellaan löytää uusi elämä, puolison kuolema saatoi olla helpotus kuten varmaan monelle onki.

        Näin vanhana leskeytyminen on paljon vaikeampi tapahtuma kuin esm. kymmenen vuotta sitten, vanhana ihmisen on aina vaikeampaa tottua uuteen tilanteeseen kuin nuorempana, kaikkein kamalinta on leskeytyä lähes seitenkympisenä.
        Monesti vanha puoliso kuoleekin aika pian toisen poistuttua tuonpuoleiseen.
        43 jäi nuorena leskeksi joten vertailu vanhempien välillä ei ole realistinen.

        Olin melkein 62 v leskeytyessäni ja surin todella elämäni suuren rakkauden poistumista peruuttamattomasti. Siis nuori leski, jonkun toisen mielestä vanhus? Mutta olen tottunut olemaan paljon yksin kuten juuri nytkin. Jokainen tämänlaatuinen menetys opettaa jotain. En mielestäni ole mitenkään kehunut, on suuri ihme, että on löytynyt ystävä, jonka seurassa viihtyy.


      • 1943 kirjoitti:

        Olin melkein 62 v leskeytyessäni ja surin todella elämäni suuren rakkauden poistumista peruuttamattomasti. Siis nuori leski, jonkun toisen mielestä vanhus? Mutta olen tottunut olemaan paljon yksin kuten juuri nytkin. Jokainen tämänlaatuinen menetys opettaa jotain. En mielestäni ole mitenkään kehunut, on suuri ihme, että on löytynyt ystävä, jonka seurassa viihtyy.

        Olen nyt hengaillut täälläkeskusteluissa nyt syksyllä tulee viisi vuotta ja olet kertonut koko nettihistoriani ajan olleesi puolivallaton leski, jolla on kumppanuussuhteet ovat tuon tuosta vaihtuneet. Nyt kirjoitat jääneesi leskeksi 62-vuotiaana ja jos tuo nimmarisi on syntymävuotesi juttusi stemmaa.

        Vai olenko käsittänyt väärin?


      • korppis kirjoitti:

        Olen nyt hengaillut täälläkeskusteluissa nyt syksyllä tulee viisi vuotta ja olet kertonut koko nettihistoriani ajan olleesi puolivallaton leski, jolla on kumppanuussuhteet ovat tuon tuosta vaihtuneet. Nyt kirjoitat jääneesi leskeksi 62-vuotiaana ja jos tuo nimmarisi on syntymävuotesi juttusi stemmaa.

        Vai olenko käsittänyt väärin?

        Siis juttusi EI stemmaa.


      • hymmm,,,,,
        korppis kirjoitti:

        Olen nyt hengaillut täälläkeskusteluissa nyt syksyllä tulee viisi vuotta ja olet kertonut koko nettihistoriani ajan olleesi puolivallaton leski, jolla on kumppanuussuhteet ovat tuon tuosta vaihtuneet. Nyt kirjoitat jääneesi leskeksi 62-vuotiaana ja jos tuo nimmarisi on syntymävuotesi juttusi stemmaa.

        Vai olenko käsittänyt väärin?

        sivusta katsottuna 43 :lla on vilkas mielikuvitus, jutuista puolet totta, puolet kuviteltua, esm. itse kehu valtaisaa, joten alla piilee heikko pelokas ihminen.

        totuus joskus kirpasee

        "onkohan niitä miehiä niin paljon tarjolla " ?????


      • valitsemaan joutunut
        hymmm,,,,, kirjoitti:

        sivusta katsottuna 43 :lla on vilkas mielikuvitus, jutuista puolet totta, puolet kuviteltua, esm. itse kehu valtaisaa, joten alla piilee heikko pelokas ihminen.

        totuus joskus kirpasee

        "onkohan niitä miehiä niin paljon tarjolla " ?????

        Ja voi sitä kateuden määrää, jos jollain on mistä valita. Ei sitä voi ainakaa näillä palstoilla ilmaista, ellei halua hyeenalaumaa kimppuunsa.
        Kadehtijoita riittää ainakin tässä ikäluokassa.


      • hymmm,,,,,,
        valitsemaan joutunut kirjoitti:

        Ja voi sitä kateuden määrää, jos jollain on mistä valita. Ei sitä voi ainakaa näillä palstoilla ilmaista, ellei halua hyeenalaumaa kimppuunsa.
        Kadehtijoita riittää ainakin tässä ikäluokassa.

        hohhoijaaaaa, jooo se mielikuvitus, totuutta on joskus vaikea katsoa silmästä silmään, jos ihminen tervehtii, ei se merkitse että on tarjolla ja on sulhanen, näitäki kehujia on nähty,,,,, heh

        " äiti, tuo mies mua tuijottaa "


      • valitsemaan joutunut
        hymmm,,,,,, kirjoitti:

        hohhoijaaaaa, jooo se mielikuvitus, totuutta on joskus vaikea katsoa silmästä silmään, jos ihminen tervehtii, ei se merkitse että on tarjolla ja on sulhanen, näitäki kehujia on nähty,,,,, heh

        " äiti, tuo mies mua tuijottaa "

        Kyllähän se katkeraksi vetää noilla kokemuksilla, kuten varmaan hyvin tiedät.


      • joo joo
        hymmm,,,,,, kirjoitti:

        hohhoijaaaaa, jooo se mielikuvitus, totuutta on joskus vaikea katsoa silmästä silmään, jos ihminen tervehtii, ei se merkitse että on tarjolla ja on sulhanen, näitäki kehujia on nähty,,,,, heh

        " äiti, tuo mies mua tuijottaa "

        Rumaa on Korppiksen puskailla.
        Etkö uskalla heittää herjoja omalla nimimerkilläsi?


      • 1943
        hymmm,,,,, kirjoitti:

        sivusta katsottuna 43 :lla on vilkas mielikuvitus, jutuista puolet totta, puolet kuviteltua, esm. itse kehu valtaisaa, joten alla piilee heikko pelokas ihminen.

        totuus joskus kirpasee

        "onkohan niitä miehiä niin paljon tarjolla " ?????

        Oikein huvittaa moni asia. Ensinnäkin se, että jokikinen pikkujuttu muistetaan. Itse olen täällä tyyliä tuuli tuo, tuuli vie. Ett sorry nyt vaan, en muista minkään nikin elämäntilannetta. Kertomani vuodet pitävät paikkansa. Ja miestuttuja oli joku, mutta kolmisen vuotta leskeydyttyäni vasta. Ja mielikuvitusta en elämääni tarvitse, se on tosi mielenkiintoista ja vaihtelevaa. Juuri nyt olin nelisen tuntia metsässä. Saaliina iso korillinen sieniä, vaihteeksi 3/4 kantarelleja. Pari litraa poimin mustikoita, ja pitää lähteä kauppaan ostamaan piimää. Mustikoista, piimästä ja sokerista tulee makoisa välipala. Sen jälkeen syö keitettyjä pensaspapuja omasta maasta paistettujen sienien kera. Lisää kateuden aihetta antanevat syksyn ensimmäiset hirvikärpäset, joita vedin puoleeni 4 kpl. Joten mars mars metsään nauttimaan kaikin aistein.


      • jooooo,,,,
        valitsemaan joutunut kirjoitti:

        Kyllähän se katkeraksi vetää noilla kokemuksilla, kuten varmaan hyvin tiedät.

        jooooo, heh


      • joo joo kirjoitti:

        Rumaa on Korppiksen puskailla.
        Etkö uskalla heittää herjoja omalla nimimerkilläsi?

        Höps tökkänään, minä sanon sanottavani omalla nimmarilla, ei yhtään pelota kuten sinua mennä puskaan pissalle ja vielä omille kintuillesi. ; )


      • 1943 kirjoitti:

        Oikein huvittaa moni asia. Ensinnäkin se, että jokikinen pikkujuttu muistetaan. Itse olen täällä tyyliä tuuli tuo, tuuli vie. Ett sorry nyt vaan, en muista minkään nikin elämäntilannetta. Kertomani vuodet pitävät paikkansa. Ja miestuttuja oli joku, mutta kolmisen vuotta leskeydyttyäni vasta. Ja mielikuvitusta en elämääni tarvitse, se on tosi mielenkiintoista ja vaihtelevaa. Juuri nyt olin nelisen tuntia metsässä. Saaliina iso korillinen sieniä, vaihteeksi 3/4 kantarelleja. Pari litraa poimin mustikoita, ja pitää lähteä kauppaan ostamaan piimää. Mustikoista, piimästä ja sokerista tulee makoisa välipala. Sen jälkeen syö keitettyjä pensaspapuja omasta maasta paistettujen sienien kera. Lisää kateuden aihetta antanevat syksyn ensimmäiset hirvikärpäset, joita vedin puoleeni 4 kpl. Joten mars mars metsään nauttimaan kaikin aistein.

        Tottakai me vakionikit muistamme mitä toiset vaksat kirjoittavat. Olimmehan mekin keskenämme aika kovassa myrskynsilmässä joskus 2007 muistaakseni. Minullekin jäi kuva, että olit jäänyt leskeksi jo nuorenpana sillä sinulla oli tuolloin joku taiteilija kierteessä.

        Parhaat ystävät livessä olen aina löytänyt vastustajistani.

        Onhan minunkin kirjoittamiseni hyvin monien muistissa ja arkistosta löytyy jos kiinnostaa muistelemistä lisää. Usein kun pyydän todistusaineistoa väitteisiini esim. herjoihini en ole saanut yhtään vastinetta joten se siitä.

        Tässäkin ketjussa joku puska veti herneet nenuun vaikka itse tuli ekaksi urputtamaan.

        Minä en ole metsään toennut vaan olen tehnyt perhejuhlasuunnitelmia, rakensin ison pöydän laiturille. Keskiviikkona syömme kahdeksan hengen porukalla suomalaista erikoisruokaa, poronkäristystä, muusia ja puolukkasurvosta (sen verran olen lähimetsässä kyykkinyt, että teen tuoretta puolukkasurvosta). Jälkiruoaksi paistamme vohveleita nautimme ne suomalaisten mansikoiden kanssa.

        Vieraani ovat sekalaista seurakunta, eri kansalaisuuksien sekoituksia.


      • Rimpulakaula
        korpikirjailija kirjoitti:

        Tottakai me vakionikit muistamme mitä toiset vaksat kirjoittavat. Olimmehan mekin keskenämme aika kovassa myrskynsilmässä joskus 2007 muistaakseni. Minullekin jäi kuva, että olit jäänyt leskeksi jo nuorenpana sillä sinulla oli tuolloin joku taiteilija kierteessä.

        Parhaat ystävät livessä olen aina löytänyt vastustajistani.

        Onhan minunkin kirjoittamiseni hyvin monien muistissa ja arkistosta löytyy jos kiinnostaa muistelemistä lisää. Usein kun pyydän todistusaineistoa väitteisiini esim. herjoihini en ole saanut yhtään vastinetta joten se siitä.

        Tässäkin ketjussa joku puska veti herneet nenuun vaikka itse tuli ekaksi urputtamaan.

        Minä en ole metsään toennut vaan olen tehnyt perhejuhlasuunnitelmia, rakensin ison pöydän laiturille. Keskiviikkona syömme kahdeksan hengen porukalla suomalaista erikoisruokaa, poronkäristystä, muusia ja puolukkasurvosta (sen verran olen lähimetsässä kyykkinyt, että teen tuoretta puolukkasurvosta). Jälkiruoaksi paistamme vohveleita nautimme ne suomalaisten mansikoiden kanssa.

        Vieraani ovat sekalaista seurakunta, eri kansalaisuuksien sekoituksia.

        " taiteilija kierteessä " hyvä korppis.


    • Sviddu!
      Minuahan eivät nuoret pyörittele, olkoon kuinka piukat pimpit ja pippelit tahansa.
      Minä olen tämän maan maannut ja maksanut, heevetti!
      Saavat kakarat kestää nuoreutensa ja minun kiukutteluni, saastana!

      Ei tää vanheneminen, kato, herkkua oo, on lerppakilliä ja roikkuvaa nahkaa, paksu meikkikin tekee naamasta vahanuken ja se lohkeilee illanmittaan vahoineen päivineen.
      Kuolemakin kolkuttaa, vaikka vasta eilen olin yhtä hehkeä.
      Olis ees vanha akkani kääntelemässä, ei tarvis katella noita pyöreitä poskia ja sirkeitä silmiä, hyi peekele!
      H.

      • suvi.tuuletar

        Hei hunksz ! Älähän nyt ala katkeraksi, katsos jos tahtoo elää vanhenee,
        ja se laki on meille kaikille yhteinen,
        huumorilla ja rinta pystyssä maaliin :))


    • Uskon positiivisen ajattelun ja hupsun huumorintajun voimaan.

      Ystävällisyys, ihmisen kunnioittaminen, empatia, kohteliaisuus ja hellä kosketus voivat saada kärttyisen vanhuksen kohtaamistilanteessa vähitellen ihmeitä aikaan. Vapaaehtoistyössä "vihaisten, kärttyisten, kiukuttelevien vanhusten kanssa" pitäisi yrittää säilyttää ammattimainen ote ja siirtää omat tunteet syrjään. Jos keskittyy enemmän toiseen kuin itseensä, tilanne muuttuu toiseksi. Vapaaehtoistyössä on varmaan - tai ainakin pitäisi olla - asiantuntija-työnohjaaja, jolle voisi kertoa kokemastaan ja purkaa omaa pahaa oloaan sekä saada uusia toimintamalleja haastavien kohtaamisten varalle.

      Kärttyisän kommentin voisi mielestäni sivuuttaa esim. toteamalla: "Teidän huomenenne ei sitten tainnutkaan olla kovin hyvä. Miten voisimme tehdä päivästänne paremman? Mitä minä voisin tehdä helpottaakseni oloanne?"

      Joku väitti, ettei itseään voi muuttaa. Väitän vastaan: itseään ja omaa käyttäytymistään voi muuttaa, jos oikeasti haluaa, mutta se vaatii paljon aikaa ja harjoitusta. Minäkin olen harjoitellut positiivista ajattelua jo 1970-luvulta lähtien, mutta edelleen saan itseni ajoittain kiinni turhan kriittisistä, negatiivisista ajatuksista. - Taitaa olla turha toivoa, että niistä pääsisi koskaan kokonaan eroon. Kannattaa kuitenkin yrittää. Se on palkitsevaa.

      Luulen, että vanhuuden kärttyisyyttä voisi välttää, jos opettelee huomaamaan ja ottamaan ilolla vastaan kaiken elämän tarjoaman hyvän, eikä aseta kohtuuttomia vaatimuksia. Olen kohdannut muutamia ihastuttavia yli 90-vuotiaita, jotka todistavat, ettei nuorena kuoleminen ole ainoa keino välttyä kärttyisäksi vanhukseksi tulemista.

      • joopajoo!

        En tiedä, mistä olet oppisi saanut, mutta tuo kärttyisän kommentin ohittamisneuvo tuntui kovin tekemällä tehdyltä ja jos vanhuksella hoksottimet pelaa, taitaisi lisätä ärsyyntymistä entuudestaan, jos hoitajan kommentit olisivat tuota tasoa.


      • Pirre*

        Varmasti huumorilla pärjää pitkälle vanhustenkin kanssa, ainakin itsellään vanhusta tai sairasta omaistaan hoitavalla on parempi olo jos jaksaa ottaa "rennommin".

        Omaishoitajuuteen sisältyy paljon sellaista joka puuttuu vieraitten vanhusten hoidosta..tosin en ole hoitanut koskaan vieraita vanhuksia, sukumme vanhukset ovat kyllä olleet aika mukavia..ja niinhän aina kylässä käydessä on..:)


      • Been there
        joopajoo! kirjoitti:

        En tiedä, mistä olet oppisi saanut, mutta tuo kärttyisän kommentin ohittamisneuvo tuntui kovin tekemällä tehdyltä ja jos vanhuksella hoksottimet pelaa, taitaisi lisätä ärsyyntymistä entuudestaan, jos hoitajan kommentit olisivat tuota tasoa.

        Kyllä vanhusten haitattelut ja muuta negatiiviset tunteenpurkaukset joutuu usein ohittamaan ja se jos mikä' on sitä ammattitaitoa. Siis ohittaa ne mahdolliset haistattelut eikä tarttua niihin kiinni. Kun istahtaa vanhuksen viereen ja kysyy:

        "Teidän huomenenne ei sitten tainnutkaan olla kovin hyvä. Miten voisimme tehdä päivästänne paremman? Mitä minä voisin tehdä helpottaakseni oloanne?"

        Siinä moni vanhus sitten sulaa ja kertoo perimmäisen syyn kärtyilyynsä ja sitten päästään asioissa eteenpäin. Saat enemmän kuin usien kiitoksen kun kuuntelet, arvostat, otat huomioon ja annat päättää itse.


      • :)

        Hyvä sinä "optimisti-orvokki" sinua tarvitsemme monistettuna!!!


    • lejanna

      Kuolla nuorena, niinpä ei tule vanhukseksi.
      .

    • bibimbap

      Ehkä se katse pitäisi kääntää ulkoapäin sisäänpäin, kehittää itseään.
      Ottaa uusia ajattelutapoja käyttöön.
      Jouduin töissä tekemään ratkaisun erittäin vaikean työtoverin takia.
      Että pidän suuni kiinni omista asioistani.
      Muutenkin kuuntelupuolella olen ja puhun vain sen mitä työ vaatii.
      Se on muuttamassa minua ihmisenä paljon.
      En tunne tarvetta kommentoida kaikkea tyhmää muuallakaan nykyisin.
      Pystyn seuraamaan vierestä asioita ja menemään sitten omiin touhuihini.
      En enää pyri muuttamaan maailmaa vaan annan sen mennä omia aikojaan.
      Pienikin muutos saattaa tehdä ison eron.

    • Ystävt varmaan ja tuttavatkin..kyllä se ilahduttaa kun joku muistaa yllättäen 16 vuoden takaa, niinkuin minulle viime viikolla kävi, kaupassa vain törmättiin, se toisen iloinen moikkaus ja kuulumisteni kysely..kyllä piristi. :)

      Ja kaikki ihanat ihmiset, joita tapaa esim. toimistoissa asioidessaan...

      Kivut masentaa varmasti monia, ja yksinäisyys, - ihmisen pitäisi pakottaa itsensä ottamaan yhteyttä toisiin ihmisiin, eikä jäädä vain odottamaan tulevia yhteydenottoja.

    • naapurin täti

      Sairaus ja huono olo tekee kärttyisäksi ja kivuissa kärvistely itsekeskeiseksi. Ei voi mitään.

      Minulla kyllä on aivan toisenlainen kokemus vapaaehtoistyöstä kolmen vuoden ajalta.
      Olen saattanut ihmisiä lääkäriin, labraan ja erilaisiin tilaisuuksiin. Kohdalleni on ilmeisesti sattunut ne mukavat ihmiset. Olen tavannut pääosin valoisia ihania, jopa yhdeksänkymppisiä jotka pyytävät katsomaan onko hiukset kauniisti ja kaulukset ojennuksessa.
      Monenlaisia mielenkiintoisia keskusteluja on käyty vastaanottojen odotushuoneissa. Paljon on tullut kiitosta tuesta, vaikka minusta on sinänsä palkitsevaa kun voi olla tukena ihmiselle siinä tilanteessa.

      Tiedän kyllä että vanhukset eivät suinkaan aina ole herttaisia. Äiti sairasti dementiaa ja hänen huonoina hetkinä sain huorittelut ja kaiken loan niskaani. Olin myös mieheni omaishoitajana viisi vuotta. Kipujen ja sekavuuden keskellä hän oli kaikkea muuta kuin mukava. Haukkuja ja moitteita tuli joka päivä, huitomisia ja lyöntiyrityksiä vähän väliä. vaikka hän ei terveenä ollut mitenkään väkivaltaan taipuvainen. Onneksi olin silloin vielä sen verran ketterä, että ehdin väistää.
      Jokainen vanhenee tavallaan, harva meistä paranee siinä prosessissa kuten viini.

    • ei ehtis kärtylillä

      eikä kiukutella, ei meitä kukaan hoida kumminkaa, ku rahat menee eteläeuroopan ELÄTETTÄVILLE , omat vanhukset pannaan kärsimään.

      Eutanasia olis ratkaisu, heti ku huomaa tulleensa ärtyneeksi, dementtiseksi, ja tahtoo pois, olis hyvä saada se onnellinen pilleri itse katsomanaan sopivana aikana.

      • jocus*

        Sinun kohdallasi tilanne on jo ohi. Olet jo perussuomalainen kärttyinen vanhus.


      • minäki olen
        jocus* kirjoitti:

        Sinun kohdallasi tilanne on jo ohi. Olet jo perussuomalainen kärttyinen vanhus.

        Oletko mukava kaveri on jocus* ?


      • satu,,
        minäki olen kirjoitti:

        Oletko mukava kaveri on jocus* ?

        jocus * on parasta mitä tiedän


      • ????????????????????
        satu,, kirjoitti:

        jocus * on parasta mitä tiedän

        Miksi olit juuri satu-nimimerkin, panit perään kaksi pilkkua?
        Sehän on jo rekattu nikki.


      • satu,, on satu
        ???????????????????? kirjoitti:

        Miksi olit juuri satu-nimimerkin, panit perään kaksi pilkkua?
        Sehän on jo rekattu nikki.

        hyvä kysymys ???


      • demeter
        jocus* kirjoitti:

        Sinun kohdallasi tilanne on jo ohi. Olet jo perussuomalainen kärttyinen vanhus.

        Ai Jocus*ilta irtoskin pikadiagnoosi (ei ehtis kärttyillä).. Älä nyt kuitenkaan ammu viestintuojaa. Aika moni taitaa olla nimimerkin kanssa samaa mieltä. Eikö sais olla ?


      • jocus*
        demeter kirjoitti:

        Ai Jocus*ilta irtoskin pikadiagnoosi (ei ehtis kärttyillä).. Älä nyt kuitenkaan ammu viestintuojaa. Aika moni taitaa olla nimimerkin kanssa samaa mieltä. Eikö sais olla ?

        Onko kärttyisyys sairaus? Voiko kärttyisyyteen kuolla, kysyi Paavo Väyrynen hieman vulgäärimmin ilmaisuin.

        Saahan toki täällä kärttyillä minulta lupaa kyselemättä. Tämä palsta itse asiassa voi estää jonkun turhautuneen suistumasta perussuomalaisiin, kun voi näin purkaa pahaa oloaan julkisesti (sinun teoriaasi hieman laajentaen).


      • Korppis*
        jocus* kirjoitti:

        Onko kärttyisyys sairaus? Voiko kärttyisyyteen kuolla, kysyi Paavo Väyrynen hieman vulgäärimmin ilmaisuin.

        Saahan toki täällä kärttyillä minulta lupaa kyselemättä. Tämä palsta itse asiassa voi estää jonkun turhautuneen suistumasta perussuomalaisiin, kun voi näin purkaa pahaa oloaan julkisesti (sinun teoriaasi hieman laajentaen).

        Sinulla kuulostaa olevan hyvin vaikea ongelma, perussuomalaisuus ; )


      • bessie*
        jocus* kirjoitti:

        Onko kärttyisyys sairaus? Voiko kärttyisyyteen kuolla, kysyi Paavo Väyrynen hieman vulgäärimmin ilmaisuin.

        Saahan toki täällä kärttyillä minulta lupaa kyselemättä. Tämä palsta itse asiassa voi estää jonkun turhautuneen suistumasta perussuomalaisiin, kun voi näin purkaa pahaa oloaan julkisesti (sinun teoriaasi hieman laajentaen).

        Mukailen toista valtiomiestä.
        Paras argumentti kärttyisyyden puolesta on viiden minuutin lueskelu suomi24 palstalla.

        Mikä helvetti siinä kärttyisyydessä niin kamalaa on, että kuoleminenkin olisi kärttyiselle varteen otettava ja toivottukin vaihtoehto?

        Taitaa olla pallo hukassa yhdeltä jos toiseltakin, eikä maalin suunnasta tietoakaan, jos vaikka pallon löytyisikin.
        Kuinka juuri elämänkaarensa loppupäässä olevien mahdollinen kärttyisyys voi olla niin vaikea hyväksyä, eikö sen nyt voisi ajatella olevan aika luonnollista ja ymmärrettävääkin useimmiten.
        Vaikuttaa ikäsyrjinnältä ja kunnioituksen sekä sietokyvyn puutteelta.


      • demeter
        jocus* kirjoitti:

        Onko kärttyisyys sairaus? Voiko kärttyisyyteen kuolla, kysyi Paavo Väyrynen hieman vulgäärimmin ilmaisuin.

        Saahan toki täällä kärttyillä minulta lupaa kyselemättä. Tämä palsta itse asiassa voi estää jonkun turhautuneen suistumasta perussuomalaisiin, kun voi näin purkaa pahaa oloaan julkisesti (sinun teoriaasi hieman laajentaen).

        Voihan se (kärttyisyys) ollakin sairaus, Jocus*. Idän entisaikainen viisaus katsoi, että ellei ihminen pysty kokemaan ihmetystä ja olemaan kiitollinen, hän ei ole terve...


      • bessie*
        demeter kirjoitti:

        Voihan se (kärttyisyys) ollakin sairaus, Jocus*. Idän entisaikainen viisaus katsoi, että ellei ihminen pysty kokemaan ihmetystä ja olemaan kiitollinen, hän ei ole terve...

        Eihän ne (valikoidut) Idän Viisaudet välttämättä täällä toimi, mehän elämme lännessä, vielä lännemmän opeilla ja ehdoilla.
        Ollaan me sen idän viisaudenkin mukaan melko terveitä, porukkahan ihmettelee silmät pyöreinä, ihmettemästä päästyään.


      • demeter
        bessie* kirjoitti:

        Eihän ne (valikoidut) Idän Viisaudet välttämättä täällä toimi, mehän elämme lännessä, vielä lännemmän opeilla ja ehdoilla.
        Ollaan me sen idän viisaudenkin mukaan melko terveitä, porukkahan ihmettelee silmät pyöreinä, ihmettemästä päästyään.

        Heh, heh...Ihmettelyä taitaa tosiaankin piisata. Vaan mun korvaan ihmetys kuulostaa vähän juhlallisemmalta ja liittyy elämän mysteeriin. Mutta mitään "oikeaa" tulkintaa ei tietenkään ole.

        Niinhän on sanottu, että itä on itä ja länsi on länsi, eivätkä ne koskaan kohtaa.
        Vaan kovasti idästä on tuotu viisautta meille, eiköhän koko New Age-liike lähtenyt sieltä, jos siitä nyt sitten mihinkään oli..

        Kiitollisuutta meidän ikäiset vielä saattavat kokea, nuorille se taitaa olla outo tunnetila, ainakin mun tuntemille, enkä usko heidän kovasti poikkeavan valtavirrasta.


      • jocus*
        Korppis* kirjoitti:

        Sinulla kuulostaa olevan hyvin vaikea ongelma, perussuomalaisuus ; )

        Perussuomalaisuus ei ole ongelma lainkaan minulle vaan tälle palstalle. Vastustan aina ja kaikkialla suvaitsemattomuutta ja vihankylvöä esiintyipä se islamilaisuutena, perussuomalaisuutena tai muuna vastaavana kiihkoiluna. Tällä palstalla islamilaisuutta ei usein esiinny.


      • vanhuus on sairautta
        demeter kirjoitti:

        Heh, heh...Ihmettelyä taitaa tosiaankin piisata. Vaan mun korvaan ihmetys kuulostaa vähän juhlallisemmalta ja liittyy elämän mysteeriin. Mutta mitään "oikeaa" tulkintaa ei tietenkään ole.

        Niinhän on sanottu, että itä on itä ja länsi on länsi, eivätkä ne koskaan kohtaa.
        Vaan kovasti idästä on tuotu viisautta meille, eiköhän koko New Age-liike lähtenyt sieltä, jos siitä nyt sitten mihinkään oli..

        Kiitollisuutta meidän ikäiset vielä saattavat kokea, nuorille se taitaa olla outo tunnetila, ainakin mun tuntemille, enkä usko heidän kovasti poikkeavan valtavirrasta.

        muodossa jos toisessa, se aiheuttaa kärtyisyyttä, mikä ei tarkota pahuutta.

        oma kokemus on, kun olen fyysisesti jotenki "jaksamaton " siis koen
        fyysisesti kireyttä, väsymystä, jakasmattomuutta, tämä aiheuttaa sen, voin tiuskahtaa esm. "etkö ny itte sitä saa " siis huono vajaa kunto aiheuttaa kärtyisyyttä, vaikka ei paha olekkaa, joskus vaan vaatii itteltään liikaa yrittää liikaa, kaikella jaksamisella on rajansa.
        Sydämmen vajaa toiminta aiheuttaa väsymystä ja jaksamattomuutta, kokemusta on.


      • rakkaudella satu,,,
        jocus* kirjoitti:

        Perussuomalaisuus ei ole ongelma lainkaan minulle vaan tälle palstalle. Vastustan aina ja kaikkialla suvaitsemattomuutta ja vihankylvöä esiintyipä se islamilaisuutena, perussuomalaisuutena tai muuna vastaavana kiihkoiluna. Tällä palstalla islamilaisuutta ei usein esiinny.

        siis " jocus*" käänteisesti, oletkin itse suvaitsematon,,,,,, et suvaitse suvaitsemattomi, kuika tämän selität ??? ,,, mietippä mitä kirjoitit, ,,,
        tuon ole huomannu ijät ja ajat sitte, jokaisella meistä on omat suvaitsemattomat alueemme, kuinka voimme vaatia toisilta täydellisyyttä kun itse emme sitä ole ???

        raamatussa täydellinen vastaus,,,, jeesukselta,,, " se heittäköön ensimäisen kiven joka on täysin syytön " kiven heittäjää ei löytyny....


      • rakkaudella satu,,, kirjoitti:

        siis " jocus*" käänteisesti, oletkin itse suvaitsematon,,,,,, et suvaitse suvaitsemattomi, kuika tämän selität ??? ,,, mietippä mitä kirjoitit, ,,,
        tuon ole huomannu ijät ja ajat sitte, jokaisella meistä on omat suvaitsemattomat alueemme, kuinka voimme vaatia toisilta täydellisyyttä kun itse emme sitä ole ???

        raamatussa täydellinen vastaus,,,, jeesukselta,,, " se heittäköön ensimäisen kiven joka on täysin syytön " kiven heittäjää ei löytyny....

        Samaan johtopäätökseen olen itsekin tullut. Jocus on suvaitsematon. Jocus ei ole koskaan itse sitä mieltä mitä kirjoittaa vaan hän kirjoittaa mielestään yleisesti palstalaisten suulla. Hän ei puhu itsestään vaan muista ja etenkin suvaitsemattomista kuten hän muita erilailla ajettelevia kutsuu. Kun menin läpi hänen kommenttejaan perussuomalaisuus on hänelle piikki lihassa siis kieroutunut yhteiskuntamme ongelma. Perussuomalainen puolue on nyt kalluppien mukaan suurin puolue, eli koskettaa osaa suomalaisia ainoana oikeana puolueena.

        En kuulu persuihin, mutta olen ymmärtänyt, että he ajavat suomalaisuuden ja suomalaisten etuja tavalla, joka voi erilailla ajettelevaa ärsyttää jopa vihaan asti..


      • bessie*
        korpikirjailija kirjoitti:

        Samaan johtopäätökseen olen itsekin tullut. Jocus on suvaitsematon. Jocus ei ole koskaan itse sitä mieltä mitä kirjoittaa vaan hän kirjoittaa mielestään yleisesti palstalaisten suulla. Hän ei puhu itsestään vaan muista ja etenkin suvaitsemattomista kuten hän muita erilailla ajettelevia kutsuu. Kun menin läpi hänen kommenttejaan perussuomalaisuus on hänelle piikki lihassa siis kieroutunut yhteiskuntamme ongelma. Perussuomalainen puolue on nyt kalluppien mukaan suurin puolue, eli koskettaa osaa suomalaisia ainoana oikeana puolueena.

        En kuulu persuihin, mutta olen ymmärtänyt, että he ajavat suomalaisuuden ja suomalaisten etuja tavalla, joka voi erilailla ajettelevaa ärsyttää jopa vihaan asti..

        No ohhoh!

        Etkö sitten lukenut niistä hänen kommenteistaan, mikä perussuomalaisissa PUOLUEENA on sellaista, mitä hän ei voi hyväksyä?
        Onko hän mielestäsi suhtautunut perussuomalaisia äänestäneisiin suvaitsemattomasti kautta linjan? Ei minusta.
        En myöskään ole kokenut, että yksikään puolue olisi hänelle "piikki lihassa".
        Tuolla ylempänä olevan Jocuksen lyhyen kommentin "Sinun kohdallasi jne.."
        tulkitsin kyllä kuivaksi huumoriksi ja mahdollisesti myös "ansaksi", etkös sinäkin niitä virittele joskus?

        Perussuomalaisiin kuulunee monenlaisia ihmisiä, niin äänestäjiin kuin kansanedustajiin.
        Näkyvä ja kuuluva osa heistä toimii kyllä kaikkea muuta kuin suomalaisuutta ja suomalaisten etuja ajatellen ja palvellen.
        Täysin ilman vihan tunteita voi ilmoittaa eriävän mielipiteensä tai sen ettei voi jotain asiaa hyväksyä. Muiden sisimpään en näe, mutta tiedän sen itsestäni.


      • bessie*
        vanhuus on sairautta kirjoitti:

        muodossa jos toisessa, se aiheuttaa kärtyisyyttä, mikä ei tarkota pahuutta.

        oma kokemus on, kun olen fyysisesti jotenki "jaksamaton " siis koen
        fyysisesti kireyttä, väsymystä, jakasmattomuutta, tämä aiheuttaa sen, voin tiuskahtaa esm. "etkö ny itte sitä saa " siis huono vajaa kunto aiheuttaa kärtyisyyttä, vaikka ei paha olekkaa, joskus vaan vaatii itteltään liikaa yrittää liikaa, kaikella jaksamisella on rajansa.
        Sydämmen vajaa toiminta aiheuttaa väsymystä ja jaksamattomuutta, kokemusta on.

        Ymmärrän hyvin sinua. Jokaisella on oikeus olla juuri sillä tuulella kuin on, ja reagoida tai olla reagoimatta omien voimiensa ja mielialansa mukaan.

        Olen saanut vanhanaikaisen ja ehkä vähän pikkutarkankin tapakasvatuksen. Esimerkiksi niin, että tulija tervehtii aina ensin. Se pätee niin kodeissa, virastoissa, työpaikoilla, kaupoissa kuin julkisissa kulkuneuvoissakin.
        Aika usein olen lukenut (en muista josko täällä) vaatimuksia, että juuri minut on aivan erityisesti huomioitava heti ja oitis ja erittäin ystävällisellä ja henkilökohtaisella tavalla.
        Ja miten tämä nyt tämän ketjun aiheeseen liittyy? Siten, että tuollainen asenne
        mielestäni voi kertoa liiallisesta itsekeskeisyydestä, tosin tietysti muustakin.


      • jocus*
        rakkaudella satu,,, kirjoitti:

        siis " jocus*" käänteisesti, oletkin itse suvaitsematon,,,,,, et suvaitse suvaitsemattomi, kuika tämän selität ??? ,,, mietippä mitä kirjoitit, ,,,
        tuon ole huomannu ijät ja ajat sitte, jokaisella meistä on omat suvaitsemattomat alueemme, kuinka voimme vaatia toisilta täydellisyyttä kun itse emme sitä ole ???

        raamatussa täydellinen vastaus,,,, jeesukselta,,, " se heittäköön ensimäisen kiven joka on täysin syytön " kiven heittäjää ei löytyny....

        Ei tuo oivalluksesi suvaitsemattomuuden suvaitsemisesta ole uusi. "Suvaitsen kaikkea muuta paitsi suvaitsemattomuutta", on joku viisas sanonut jo kauan sitten. Absoluuttista suvaitsevuutta ei siis voi olla, vaan se on aina suhteellista. Käsite ei ole ihan helppo, mutta sana on silti käyttökelpoinen.

        Maailmassa on paljon asioita, joita en suvaitse. En suvaitse epäoikeudenmukaisuutta, hyväksikäyttöä, vihanlietsontaa, julmuutta, kansalliskiihkoa jne. Suvaitsevuus ei suinkaan tarkoita sitä, että pitäisi hyväksyä mitä tahansa.

        Suvaitsen ihmisiä silloinkin, kun ei voi hyväksyä heidän elämäntapaansa tai aatteitaan. Suvaitsen siis perussuomalaisia ja islamisteja, vaikka en kaikkia heidän arvojaan hyväksykään, enkä ole karkottamassa kumpiakaan maasta.


      • jocus*
        korpikirjailija kirjoitti:

        Samaan johtopäätökseen olen itsekin tullut. Jocus on suvaitsematon. Jocus ei ole koskaan itse sitä mieltä mitä kirjoittaa vaan hän kirjoittaa mielestään yleisesti palstalaisten suulla. Hän ei puhu itsestään vaan muista ja etenkin suvaitsemattomista kuten hän muita erilailla ajettelevia kutsuu. Kun menin läpi hänen kommenttejaan perussuomalaisuus on hänelle piikki lihassa siis kieroutunut yhteiskuntamme ongelma. Perussuomalainen puolue on nyt kalluppien mukaan suurin puolue, eli koskettaa osaa suomalaisia ainoana oikeana puolueena.

        En kuulu persuihin, mutta olen ymmärtänyt, että he ajavat suomalaisuuden ja suomalaisten etuja tavalla, joka voi erilailla ajettelevaa ärsyttää jopa vihaan asti..

        Sinun tapasi keskustella on ensin kertoa, mitä keskustelukumppani ajattelee, ja sitten teilata nuo päätelmäsi.

        Ei perussuomalaisuus ole mielestäni kieroutunutta vaan pikemminkin yksinkertaistettua politiikkaa. Vaikeisiin ongelmiin etsitään ovelan yksinkertaisia kansaan uppoavia ratkaisuja. Perussuomalaisten kannatus ei tietenkään kerro sitä, kuinka oikeita ajatuksia puolueella on. Siksi toisekseen: vain noin 14 % äänestäjistä on puolueelle äänensä antanut. Puolueen kansallista itsekkyyttä - jota myös nationalismiksi on sanottu - en minäkään epäile.

        En yleensä kirjoita itsestäni, kun henkilölläni ei ole mitään tekoa käsiteltävien asioiden kanssa, mutta omiani mielipiteeni silti aina ovat. Kuinka minä muiden ajatuksia osaisin kirjoitta? Eivätkä läheskään kaikki minun kanssani eri tavoin ajattelevat ole suvaitsemattomia. Mistä sellainenkin voi päähäsi äljähtää?


    • näin on näreet

      Olen jo kärtynen, en voi sietää vanhoja ihmisiä, ennen oli toisin, ihminen muuttuu vanhetessaan sille ei voi yhtikäs mitään.

    • kärtynen korppu

      mikään ei ole pahempaa kuin tyhjänpäiväinen niljakas lässyttäminen
      vahat usein sortuu moiseen

    • olkaamme oma itsemme

      Ei kannata pingottaa, on paljon parempi elää, pysyy terveenä ku purkaa pahimmat höyryt ulos, ei tuu veritulpaakaa niin helposti.

    • meeriamanda

      Minulla on pitkä työhistoria ikäihmisten parissa, siihen on mahtunut tuulta ja tyyntä.
      Ammatillinen koulutus antaa itselle suojaa ettei mene henkisesti mukaan liian syvälle.
      Kun on vapaaehtoistyöntekijä voi päättää mihin menee mihin ei, kun olet virkasuhteessa on mentävä. Siinä on suuri ero.

      Kaverini äiti oli mitä herttaisin ihminen, vaan kun dementtia aloitti tulemisensa oli silmiinpistävä muutos hetkessä. Alkoi kiroileminen ja tylytys, uskoisin sen johtuvan hätääntymisestä omasta tilastaan, sen mitä kykeni käsittämään.
      Surullista oli katsoa, ja pitkään hän oli dementtiaosastolla käänneltävänä.

      Ihan mahdotonta sanoa millaiseksi muuttuu ja muka ohjailla käytöstään, kun se on tulevaisuuden asioita, ken elää ...hän näkee!

    • itsari mielessä josk

      Olipa paljon kommenteja, ohjeita ja neuvoja, kuten myös tavallista kinailua ja arvailuja, kuka on puskassa taas, vaikka on rekattu.

      Omien mielipiteiden/olettamuksien omasta itsestä kertominen on vaikeaa, koska välillä tyrmätään itsestä kertominen, kun toisaalta ei ole suotavaa toisista kirjoitella.

      Aihe on mielenkiintoinen, koska juuri uutisoitiin vanhusten itsemurhista karmeita lukuja. No, taisi olla niitä ikinuoria, ei siis yli 80-v, mutta kuitenkin.

      - Jotenkin ei voisi uskoa, että iloinen ja positiivinen ihminen tappaisi itsensä, mutta ihan itsestäni nyt kirjoitan, että niinkin voi käydä ja lisäyksenä ainakin kerran "alkoholilla oli osuutta asiaan".

      Pohjimmainen syy ei kaiketi ollut kuolema, koska elän vielä, mutta kerran aikeeni pelasti lapseni, joka tuli yllättäen kotiin keskellä yötä ja pillerien syönti oli kesken.

      Onkohan enkeleitä olemassakaan?

      Nykyisin ei ole mitään syytä lopettaa itseään ennenaikaisesti vaikka asunkin yksin, enkä pelehdi enää sänkyleikkejä, eikä minulla ole kumppania, enkä kaipaa sellaista.

      Nuoruuden kärkkäydestä olen muuttunut suvaitsevaiseksi vanhukseksi, ....no, en tosin, jos minua arvostellaan mielestäni aiheettomasti, joka ei perusteluista huolimatta oikene. Näihin liittyy yleiset juorut, siis toisten olettamukset elämäni kulusta.

      Puskassa olen, koska en halua henkkareitani mihinkään rekisteriin ja se lienee useimman puskalaisen motiivi, joten haukkukaa vain ja pitäkää riesananne ne roskapostit.

      • demeter

        Olet oikeassa, "itsari mielessä..." Ihan mitä tahansa ei varmasti kannata näillä palstoilla kertoa koska vaikeuksissa ollessaan ihminen on erityisen haavoittuvainen.

        Omista itsetuhoajatuksistaan kannattaa minusta kertoa jollekin luotetulle taholle, ammatti-ihmisille tai sitten hyvälle ystävälle. Ja kun tunnut saaneen elämän syrjästä kiinni, olisiko syytä yrittää selvittää syitä, mitkä johtivat sinut umpikujaan ?
        Toisten mielipiteitä ja luuloja emme ehkä pysty muuttamaan, mutta jossain määrin voimme oppia pitämään ne loitolla itsestämme. Onnea matkaan...
        P.s. Enkeleitä on, jos uskomme niihin..))


      • .
        demeter kirjoitti:

        Olet oikeassa, "itsari mielessä..." Ihan mitä tahansa ei varmasti kannata näillä palstoilla kertoa koska vaikeuksissa ollessaan ihminen on erityisen haavoittuvainen.

        Omista itsetuhoajatuksistaan kannattaa minusta kertoa jollekin luotetulle taholle, ammatti-ihmisille tai sitten hyvälle ystävälle. Ja kun tunnut saaneen elämän syrjästä kiinni, olisiko syytä yrittää selvittää syitä, mitkä johtivat sinut umpikujaan ?
        Toisten mielipiteitä ja luuloja emme ehkä pysty muuttamaan, mutta jossain määrin voimme oppia pitämään ne loitolla itsestämme. Onnea matkaan...
        P.s. Enkeleitä on, jos uskomme niihin..))

        demeter on palstan enkeli, kiitos siitä


      • demeter
        . kirjoitti:

        demeter on palstan enkeli, kiitos siitä

        Äläs nyt, hukun täällä kyyneliin... Mutta kätken sanasi sydämeeni ja otan esille silloin, kun oikein koetellaan...


    • demeter

      Minunkin mielestäni luonne on kohtalo ja sitä niittää mitä on kylvänyt.
      Paljon ei ole enää loppupeleissä tehtävissä. Ei itsellä eikä toisilla.

      Mutta hienoa, että olet kuitenkin yrittänyt kantaa lähimmäisvastuuta, aloittaja.
      Yli voimiensa ei minustakaan kannata tehdä, voithan ottaa kokemuksen eräänlaisena realiteettiterapiana itsellesi. Tai sitten olla odottamatta
      vapaaehtoistyöstäsi yhtään mitään, kunhan hengailet mukana.
      Itseäsi sinun ei tarvitse muuttaa, mutta työ voi muuttaa sinua, kuin
      huomaamatta.

      Kysyt: "miten kehittyä muita sietäväksi vielä vanhanakin". Kunpa tietäsi.
      Kannattaisiko olla miettimättä koko asiaa ? Jos ei siedä, niin sitten ei
      siedä. Mua on jotenkin lohduttanut nuoren Pentti Saarikosken tilitys:
      "Yksinäisyyteni olen ansainnut palauttamalla ihmisille sen kiven, jota he minulle leipänä tarjosivat". Edelleen minua on kiehtonut Eeva Kilven ajatus ihmisen perusyksinäisyydestä. Hän katsoi, että omasta yksinäisyydestään käsin ihminen välillä kurkottaa toisia ihmisiä kohti, mutta kukaan ei tuota yksinäisyyttä poistaa. "Itsensä kanssa on opittava elämään, kuin vaikean taudin" (Helena Anhava) . Anteeksi nyt nämä runsaat sitaatit, mutta kun
      minulle kirjat ovat olleet aarreaitta, silloin kun en ole jaksanut "kurkottaa toisia ihmisiä kohti". Voimia sinulle, älä vaadi itseltäsi liikaa...

      • been there

        Jos mieleesi tulee miettiä miten kehittyä muita sietäväksi ja siedettäväksi vielä vanhanakin, todennäköisesti olet jo sitä :-). Sairaudet ja niiden tuomat käytöshäiriöt ovat erikseen.


      • demeter
        been there kirjoitti:

        Jos mieleesi tulee miettiä miten kehittyä muita sietäväksi ja siedettäväksi vielä vanhanakin, todennäköisesti olet jo sitä :-). Sairaudet ja niiden tuomat käytöshäiriöt ovat erikseen.

        Kiitos kannustuksesta, been there..)) - jos minulle vastasit.


      • been there
        demeter kirjoitti:

        Kiitos kannustuksesta, been there..)) - jos minulle vastasit.

        Noo, vastaukseni oli ylipäätään kaikille heille, jotka huomaavat miettivänsä miten olsi helpompi tapaus kanssaihmisille :-). Se on jo puoli voittoa kun oivaltaa asian.


      • Ensi kerran vanha

        Kiitos demeter jälleen kerran sanoistasi. Tätä kirjoittaessani olen jo luopunut tästä vapaaaehtoistyöstä. Teen jatkossa hommia, mutta ihan muuta. Se sopii varmasti minulle ja vanhuksille paremmin.Mikä kenellekin sopii, sitä ei voi aina etukäteen tietää ellei aikaisempaa kokemusta ole.

        Ketjuun vastanneille "ammattilaisille" tai sitä teeskenteleville sanon kuitenkin,että ilman vapaaehtoistyötä tämä yhteiskunta ei tule selviämään nyt eikä tulevaisuudessa. Antakaa siis arvoa tälle työpanokselle sen sijaan,että kisaatte siitä,ettemme ole ammatilaisia. Ei ole tarkoituskaan olla, koska suhde ei ole potilas-hoitajasuhde. Vapaaehtoinen ei saa hoitaa vanhusta, ei nostella,työntää, vääntää, kääntää, ei antaa lääkkeitä, ei siivota, ei kokata jne. Meillä ei ole muuta roolia kuin olla ihminen ihmiselle. Kukaan ei pakota vanhusta ottamaan seurakseen vapaaehtoista, he kaikki ovat seuraa pyytäneet.

        Se "rooli" on lähimmäisen osa ja se on vaikeaa jopa ammattilaisille. Voiko siinä yleensä ollakaan ammattilainen, mielestäni ei voi, koska lähimmäiseksi ei voi ketään kouluttamalla kouluttaa.

        Vapaaehtoistyötä vanhusten parissa tarjotaan aika epärealistisin perustein, epäkohdista vaietaan. Niiden, jotka vapaaehtoisia hakevat työhön, pitäisi myös tarkemmin tuntea vanhukset, jotka seuraa haluavat. Kuitenkin, jos työ alkaa olla vastenmielstä, siitä pitää hakeutua heti pois. Niin myös vanhuksella on oikeus olla ottamatta jotakin vapaaehtoista, jos suhde suju. Vapaaehtoisuus on vapaaehtoisuutta. Siinä ei olla työsuhteessa eikä oteta roolia päälle ja roolia pois. Potilas sen sijaan harvemmin voi valita, hoitaako häntä tietty hoitaja.

        Mitä tulee ns. ammattilaisten rooleihin ja niiden muka helppouteen selvitä noin vain vaikeista tilanteista, muistanemme kaikki hoitoalan tapaukset. joissa eräät ammattilaiset päättivät hoidella vanhukset tappamalla heidät. Hoitoala on kuuluisa myös henkilökunnan sisäisistä kiusaamisjutuista ja jaksamisen loppumisesta sairauseläkkeeseen. Tämä kertoo,että roolittelu ei suju kuin leikki vain alalla, jossa ollaan niin potilaan iholla kuin vain voi olla.

        Hauskaa, että aihe on kiinnostanut ja että hyviä, syyllistämättömiä kirjoituksia on todella paljon, kuten myös käytännön ohjeita, miten oppia elämään toiset huomioon ottaen ja silti itseään liikaa syyllistämättä. Minulla ei ole vakinikkiä, ei ole vuosiin ollut eikä enää tule. Puskassa saa olla yhtä hyvin ihmisiksi kuin rekattuna - vai kuinka?


    • 0ree

      Lopetetaan vertailemasta Suomea Ruotsiin.
      Tunnustetaan, että meillä on ollut autoritaa-
      riset ja heikot johtajat. Ovat tehneet vääriä
      ratkaisuja.
      He ovat vienneet meitä kuin pässiä narusta.
      Oli jatkosota, sotakorvaukset, jälleenrakennus,
      Sonera-kriisi, pankkikriisi, ja nyt taas pankki-
      kriisit maailmalla. Vaatikaamme, että päätök-
      sentekoon tarvitaan koko kansa.
      Jatkosota oli meidän päättäjien suuri virhe, ja
      siitä alamäki alkoi.

    • 1943

      Voihan ainakin osa ratkaisusta olla melko helppo: monipuolinen, maittava ja riittävä ruoka. Varsinkin B-ryhmän vitamiinien puute vaikuttaa hermoihin. Ja mahdollisuus ateriointiin hyvässä seurassa parantanee tilannetta.

    • liikaa yleistetty

      Missähän te olette olleet.? Minä olin 20 vuotta vanhainkodin yleisellä osastolla töissä. Ja meillä ei ollut kuin mukavia mummoja. En muista, että kukaan olisi ärissyt. Hymy huulilla tuli hyvät huomenet. . Ei kukaan hoidettavista koskaan sanonut pahasti. Muutama työkaveri joskus kiukuspäissään. Mutta yleensä oli sopuisaa.

      • Been there

        Saako kysyä, millä vuosikymmenellä tämä oli? Ei minun mummoni aikoinakaan vanhainkodeissa ollut kuin hymyileviä mummoja. Tosin aika kultaa muistot, ei vanhoina hyvinä aikoinakaan kaikki mummot olleet yhtä auringon paistetta. He keittelivät vierailleen kaffet ja kaikki oli kuin mummolassa. Nykyisin vanhainkoteihin päästää ainakin joillain paikkakunnilla vasta kun et yhden auttamana kotona pärjää. Sinne vaan vaippoihin ja latjoen sisään, kyllä siinä hymyt hyytyy.


    • ;;;;;

      Vanhukset sijotetaan persoonallisuuden, sairauden, ym luonteen mukaisesti eri laitoksiin, pirteät terveemmät toisten kanssa suurinpiirtein samanlaiseen, vaikeasti sairaat, heillä on eri osastot, ym, näin se menee ainaki suuremmissa kaupungeissa, tiedän koska puolisoni on laitoksessa, hänet sijotettiin kuntonsa mukaiseen laitokseen, kunto kun huononee hänet taas siiretään eri laitokseen.
      Siksi kokemukset vanhusten luonteista on monella hyvin erilaiset.

    • tulevaisuutemme,,,,

      tiedoksi vaan, jos elämme vanhaksi, tulemme avuttomiksi, tarvitsemme hoivaa ja huolenpitoa, niin meidät lajitellaan sairauden, kunnon, luonteen ym. mukaisiin laitoksiin, suurinpiirtein samanlaiset samanlaisiin osastoihin.

      • Been there

        Ei kai nyt sentäs luonteen? Toimintakyvyn paremminkin.


      • meeriamanda

        Kyllä, näin tehdään isoimmissa kaupungeissa, akuutisessa tarpeessa saa paikan joka on vapautunut...mut hänet laitetaan jonoon, johon on katsottu hänen tilansa sopivaksi ja siirto tulee kun paikka vapautuu.

        Hieman hymyilyttää ...kun pitäisi tehdä niin ja noin ettei kärtsyä...kerroin mieheni äidistä, uskoisin et oli viimeinen joka olisi halunnut ilkeilijäksi muuttua!

        Hänet muutti sairaus nimeltä dementia, miten siinä tilassa enää nämä viisastelut auttaa? Monikaan ei tiedä mistä kirjoittaa...toivoahan aina voi, entä jos ei hallitse tilanteita enää? Ei voi tietää mitä itselle iäkkäämpäänä tapahtuu, on totuus.


    • ,,,,

      juuu, niin ehkä, mutta jokatapauksessa lajitellaan ,,,,

      • Been there

        Meil päi laitetaan sinne missä on vapautunut paikka, siinä on lajittelemista kerrakseen :-).


    • Tilja K

      Olet hyvin suosittu, kunhan ujostelematta kerrot kaikille, jotka suostuvat kuuntelemaan, sairauksistasi ja lääkkeistäsi. Esim kolestrooli ja verenpainelääkitykset ja veriarvot ja vielä verenpaineet. Ja suolen toiminta.

      Kannattaa myös esitellä valokuvia lastenlapsistasi, niistä pienistä neroista kultamussukoista. Pidä aina mukanasi kenkälaatikollinen fotoja.

    • oon just niin ärtsy

      kuin itte tykkään.

      nyppiikö jokin sua noin pahasti, ei silti en jaksa kuunella toisten vaivoja, omissa tarpeeksi , totta omahyväiset ihmiset tosiaa rasttaa,,,

    • 1 ihan vaa tavalline

      yleistäminen
      on aika kurja juttu
      - lapset sitä
      -vanhukset tätä
      - hoitajat ne vasta ovatkin
      - uskovaiset karmeita
      -rikkaat joutaa helvettiin
      -köyhillä sitä sun tätä jne jne...

      Luetteloja kai voisi jatkaa loputtomiin.
      Jokainen ihminen on kuitenkin yksilö, ihan omanlaisensa.

    • sinisirkku-ek

      Onhan ollut mainio ketju lukea! Hymy alkoi syttyä edetessä, ja hyväntuulisuus vielä lisääntyi loppua kohden:D Kiitos!

      Hyvää jatkoa toivottaen 70

    • bbeerrttaa

      En juuri pidä ihmisistä, yksi ystävä on ja sisarukset.
      Muihin en pidä yhteyttä kuin pakon edessä.
      En kai osaa olla kuin oma itseni, puhun rehellisesti, sitä on jotunut katumaan.
      Saan helposti ihmiset puolelleni ja ystävistä ei olisi puutetta.
      En mitenkään eroitu kärttyisenä, saatan vaikuttaa jopa helposti lähestyttävältä ja sosiaaliselta, kunnes joku yrittää liian lähelle..
      En ole vihamielinen, annan myös muiden elää kuten heille sopii, ihmisten asiat eivät juuri kiinnosta.
      Olen tyytyväinen elämääni tällaisena.

      • Nainen 60

        Minulla on myös yksi ystävä ,jonka luokse matkustan muutaman kerran vuodessa.
        Saunomme,lenkkeilemme,rakastelemme ja nautimme elämästä.
        Hän käy mulla 3-4 kertaa vuodessa,jolloin hän saa nauttia pääkaupungin
        kulttuurielämästä,käydä ostoksilla ym mukavaa.

        On ihana rakastella pitkän tauon jälkeen. Se on taivaallista ja tekee
        tosi hyvää kun saa kokea alastoman miehen läheisyyttä.


    • Pidän ihmisistä, mutta nautin myös omasta rauhasta, - yleensä hakeudun ihmisten pariin kun oma seura alkaa kyllästyttämään. Toivottavasti vanhanakaan en pelkää ihmisiä, eikä ...ihmiset minua..:)

    • eilainkeri

      Elä rohkeasti ja toteuta unelmiasi nyt. Muista, että elämme nyt-elämää, emme suinkaan sitku,mutku,josku tai muuta sellaista.
      Mulle ainakin tulee mieleen joku asia uudestaan ja uudestaan.
      alan miettiä, että jospa sen aika on nyt. Yleensä onkin.

    • Anonyymi

      Vanha ketju, mutta omasta isästäni tuli äärimmäinen kiukuttelija/vittuilija +55 ikä vuoden jälkeen.

      Eniten minusta siinä paistoi katkeruus muiden saavutuksia kohtaan. Näin ei varmaan saisi sanoa, mutta isäni oli sellainen ettei vaan saanut mitään aikaan. Ja se oli aina muiden vika, joka paheni sitten äärimilleen tuon +55 vuoden jälkeen. Valitusta 99% ajasta miksi tuo ja miksi tämä, äärimmäisen rasittavaa kuunnella. Ja mitään ei voinut tietenkään itse tehdä, eikä itsessä ollut mitään vikaa.

      Äitini oli aivan eri maata, vaikkei elämä ollut taloudellisesti eikä terveydellisesti juhlaa.

    • Anonyymi

      Yksinkertainen resepti: iloista seuraa ja hyvää, ravitsevaa ruokaa.

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. 534
      8597
    2. Aamuseuraa/rehevää naista

      uhkean rehevät m-xxxl naiset/rouvat/pari 18-80v kutsu luokses 31.1 aamusta päiväpanoille 32v hetero mies.oon innokas nuo
      Keuruu
      5
      3688
    3. 24h Kirppis

      Olen muuttamassa paikkakunnalle ja mietin olisiko tälläiselle liikkeelle tarvetta alueella?
      Jämsä
      7
      2203
    4. Suomessa eletään liian pitkään

      "Ihmisten on kuoltava" Asiantuntija varoittaa: Suomi ei ole valmis siihen, että niin moni elää pitkään: ”Kaiken täytyy
      Maailman menoa
      161
      1203
    5. Kerotakaa joensuun kontiolahden paiholan laitoksesta jotain

      Mun kaveri joutuu paiholan laitokseen nyt lähi aikoina niin voisko ihmiset kertoa minkälaista siellä on tarinoita jne ja
      Joensuu
      17
      846
    6. Sun ulkonäkö on

      Kyllä viehättävä. Kauniit piirteet. Todella sievät. Ja olemus on ihana. Olet tehnyt vaikutuksen.
      Ikävä
      40
      764
    7. Olen niin haaveillut

      Sinusta. Ollut hullun rakastunut. Ajatellut kaikkea mitä yhdessä voisimme tehdä. Mutta ei ei yhtään mitään. Usko vaan lo
      Ikävä
      57
      752
    8. Oletko koskaan

      Tavannut/tuntenut ihmistä, jonka kanssa vuosisadan rakkaustarina olisi ollut mahdollinen, mutta joku este tuli väliin?
      Sinkut
      68
      726
    9. Näyttääkö kaivattusi

      Miten hyvältä ❤️
      Ikävä
      46
      715
    10. En voi ottaa

      Jos ikinä aiot ottaa yhteyttä, niin tee se nyt. On aika, kun todella todella tarvitsisin sinua. Naiselle.
      Ikävä
      36
      657
    Aihe