Tapan itseni

Sama täällä, kouluu tullu haettua nyt se 6 vuotta ja en oo kertaakaan päässy sisään ja kavereita ei ole yhtään ja yksin tulee koko aja vietettyä aikani kun ei ole edes töitä kun ei ole koulutusta. Kyllähän tää masentaa joo.

Kuolema on tosi inhottava kokemus. Sitäpaitsi sinun ei tarvitse, koska olet konfirmoitu. "Ja kansa huusi Barabbas, Barabbas, mutta kuitenkin Jeesus tuomittiin." Halusin asian ja aihepiirin kovasti painuvan unholaan ja normaalin arjen jatkuvan. Mitä jos hänen henkensä on yksinäisyyden takia kiinni sinusta ja hän tarvitsee turvallisuutta jo nyt omasta lapsestaan? Hakea turvallisuutta, no pimpasta löytyy heti. Tarvitko?
Pelko on niin inhottavaa, että odottaa jotain muuta, mutta en pahalla koska en todellakaan kuulunut heidänkään lähiympäristöönsä, skandaalin sävyttämään yksityiselämään. Mä en yksityiselämälläni, haluaisi satuttaa kenenkään muun yksityiselämää. Mun yksityiset silmänosat. Vain puheella ja puheenvoimalla eletään arkista ja yhteistä ja rattoisaa elämää.
Aikuinen ihminen ja syyttää lasta kosmosmielisestä-koliikista. Joo, monellakin eri tavalla. Kuulunkohan mä kirkkoon? Kosmoksesta löytää usein apokalyptiikan.

Mä kokisin siitä nyt onnen hetkiä.

No just joo. mattoveittellä kurkku auki. on vaikeempaa kun uskotkaan. Etkä sää mitään tee. Tuskin olisit täällä kirjoittelemassa muuten.

Niinkun minä tiiä kertoikin täällä.

Jos ihminen päättää tehdä itsemurhan niin hän ei todellakaan kerro siitä etukäteen kellekkään.
Voi olla ehkä tapauksia 1/50 kertoo että tappaa itsensä....

Todista itsellesi olevasi parempi ja vahvempi ihminen. Jatka töiden etsimistä, kyllä se löytyy ennen pitkää! Työ antaa joka päivälle merkityksen ja rahaa tehdä vapaa päivänä mitä haluaa!

Koeta jaksaa! T. Toinen yksinäinen

Ei kannata tappaa, taistele pankkiirien ylivaltaa vastaa maailmassa. Sinua tarvitaan. Kansallissosialismi on sinunkin toivosi. Tervetuloa!

Miten ja missä teihin voittajiin voi liittyä?

Mene huomis päivänä lääkärin vastaan otolle / tai sairaanhoitajan puheille ja kerro miltä sinusta tuntuu...apua on saatavilla kun vain itse osaa asiansa/huolensa selvästi kertoa...Onnea matkaan ! Ps.olet varmaan kovin masentunut yms,

Jääköhän siinä aikaa tuntemaan tuskaa jos hyppää vaikka 15-20m korkeudesta naamalteen? Ei pitäisi kyllä?

hop hop! Äläpä masennu! tilanne voi nyt näyttää huonolta, mutta elämä jatkuu. Itse koetin tappaa itseni nuorempana, mutta onneksi en onnistunut, sanon nyt.
Täytyy lohdutautua sillä että tilanteessasi on monia muitakin. Et ole ainut ihminen jolla asiat on näin, nyt. Se että asiat on näin nyt ei tarkoita että se olisi pysyvä olotila. Ole severran utelias että elät.elämä on ainutkertainen kokemus ja matka. Elämässä on muutakin kuin työtä. ehkä voisit käyttää nyt saamasi vapaa-ajan ja pohdiskella hengellisiä asioita? Voisitko keskittyä johonkin harrastukseen silläaikaa? Voisit mennä jonnekin työharjoitteluun? Vapaaehtoistyöhön? kristillisillä järjestöillä, seurakunnilla, yhdistyksillä ja spr:llä on ainakin vapaaehtoistoimintaa. Voit myös itse keksiä, miten voisit auttaa jotakuta toista. Kaikki tällainen auttaa sinua aina eteenpäin. Saat kokemusta elämästä ja se on plussaa jatkossa kun haet kouluun tai työhön.
Monet ottavat jopa vapaa vuosia saadakseen miettiä rauhassa elämäänsä, mitä he haluavat ja miten saavuttavat asiat, tai sitten vain nauttiakseen joutenolosta tai keskittyäkseen hengelliseen elämään, etkö teksisi niin? Elämä on vaikeaa ja usein yksinäistä. Mutta kokemuksesi ei ole ainutlaatuinen, sinun ei ole syytä lannistua. Jos joku ovi sulkeutuu, huomaa että toisaalla toinen ovi voi olla avautumassa.

Kuolleena olet vieläkin yksinäisempi.

Aika tutun kuuloista. En ole käynyt tänä enkä vimeisenä kuutena kesänä missään. Kavereitakaan ei ole ollut ainuttakaan kuuteen vuoteen. Kaiken kukkuraksi jouduin muuttamaan takaisin vanhempien luokse (joten en ole täysin yksin tässä maailmassa). Olen säästänyt melkein joka pennin työttömyyskorvauksistani siltä ajalta kun olen asunut vanhempieni luona ja ajattelin nyt sijoittaa osan rahoistani kohta kunhan aallonpohja on lähellä/ koettu. Niin ja pääsinhän minä kouluunkin takaisin, toivonmukaan tällä kertaa saisin myös sosiaalisia kontakteja.

En ole ajatellut lopettaa itseäni, vaikka minulla ei ole ollut mitään viimeiseen kahteen vuoteen. Nyt vihdoinkin näen kajastavaa valoa tunnelin päässä. Ehkä sitten jos pyrkimykseni jälleen kerran murskataan niin tapan itseni ja mahdollisimman monta muuta.

Kannattaa miettiä jotain harrastuksia koska niistä usein löytää kavereita ja jos ei siihen pysty niin aina voi etsiä netistä jotain kirjeen vaihto kavereita :) ja sitten monet yksinäiset käyttää aikaansa nettipeleissä mistä myös löytää helposti kavereita/seuraa eli yrittämään vaan ei se mikään mahdoton tehtävä ole.. otatte vaan itteänne niskasta kiinni...

mietitä kuolemaa? Nää ihmiset on just sellasessa tilanteessa et ei voi enää mennä harrastuksiin, jossain kierteissä. Aika hassuja nää virkkulit täällä.

Minäkin tapan itseni, masennus on vienyt kaikki voimani. Ja olen niin yksinäinenkin...

tee se