Hyvää vauhtia alkoholistiksi

Oikeasti voit vähentää alkoholin käyttöä luopumalla sen käytöstä tilapäisesti määräajoin

Kun pirulle antaa pikkusormen, se vie koko käden.
Itse aloitin samalla tahdilla paljon, paljon vanhemmalla iällä, ja täysin vastoin omia kuvitelmia ja varmaa käsitystä minustakin hitaasti kehkeytyi päätoiminen juoppo, ja todellinen alamäki alkoi.
Olet jo nyt päätynyt valintatilanteeseen, hallinnoiko viina sinua, vai sinä viinaa?

Asia on kaikessa raadollisuudessaan hyvin yksinkertainen; siinä mitataan ihmisen tahdonvoima ja kantti, onko kykenevä kieltäymyksiin ja pysymään viinasta erossa, vai pakottaako jo kehittynyt alkoholiriippuvuus juomaan?
Hyvin usein pakkojuominen jatkuu ennenaikaiseen hautaan, tai totaaliseen lopettamiseen asti. Onnellisia olkoot kohtuukäyttäjät (joista heistäkin monesta kehkeytyy myöhemmin ongelmakäyttäjiä)

Hanki viikonlopuiksi harrastuksia. Loppu on vain itsestäsi kiinni, eli pystytkö pitämään korkin kiinni, ja hallinnoimaan mielialojasi ja mielihalujasi?
Jo yksi täysin viinaton kuukausi muuttaa käsityksesi, kun huomaat, että himo väistyykin, ja olotila muuttuu mitä parhaimmaksi.

Meillä oli entisen miehen kanssa käytäntönä pitää talvikaudet 'tipatonta' eli lumen ollessa maassa ei otettu yhtikäs mitään. Ei talvella edes tee niin mieli, voi harrastaa jotain muuta, käydä elokuvissa, lenkillä ym. Sitten voi kesäaikana vähän paremmalla omallatunnolla käydä kaljalla tai ottaa valkkaria, eikä kehity niin helposti riippuvuutta kuin jos jatkuvasti on viikonloput kännissä. Kroppakin voi paremmin. Minusta ihan hyvä systeemi, en edelleenkään juo talvella kuin tosi harvoin lasillisen, vaikka ei olla enää yhdessä.

Voi kun olisin itse aikonaan tajunnut saman ongelman kuin sinä nyt. Olisin säästynyt lähes 30 vuoden helvetiltä. Olihan siinä tosin paljon mukaviakin hetkiä, mutta kun ajattelee että kaikki "hauska" pyöri aina viinan ympärillä, niin sairastahan se on. Tarkkaile ja mieti hyvin tarkkaan miten käytät alkoholia. Mieti mistä juomisesi johtuu? Olisiko mahdollista kasvaa ulos arkuudesta, riittämättömyyden- tai hylätyksitulemisentunteesta? Suoritta itsetutkiskelua ja miettiä miltä tuntuu silloin kun alkaa tehdä mieli viinaa. Tietenkin hakeutuminen piireihin missä alkoholin käyttö on vähäistä ja on oikeasti hauskaa, niin että sen oikeasti tuntee, eikä viinan poistettua estoja. Alkoholismi on tunnesairaus ja sen syyt saattavat olla hyvinkin syvällä. Myös perimällä on osuutta asiaan. Tsemppiä ja tee oikeita päätöksiä. Olet syystä huolestunut.

Poikani,joka aloitti kaljan kanssa pelaamisen juuri teidän ikäisenä, kuoli juuri yli kolmikymppinsenä alkoholin tuomiin sairauksiin. Kannattaa todella miettiä, mikä on elämässä tarpeen,onko päihteet se ensimmäinen.

Jos haluat vähentää juomista, ei siihen juuri ole kikkakolmosia, muuta kuin antabus. :) Kehitys tässä asiassa tulee sisältä päin.

Muuten heti alkuun ihmettelen, miksi eivät vanhempasi puutu juomiseen? Taitaa olla tätä nykyajan vanhemmuutta, että ottaan kavereita eikä vanhempia. Ja mistä sinulla niin paljon rahaa löytyy... Itse sain iässäsi 50e kuukausirahaa.

Olen nyt 25v ja vasta saamassa alkoholin oikeasti hallintaan. 3-4 kaljaa kerran viikossa on mun limitti; seitsemästä harkintakyky jo laskee niin, että päädyn baariin, ja sieltä en halua itseäni löytää enää.

Raitis ajanjakso tekee aina hyvää, viimeksi pidin tuossa kuukauden ihan muuten vain, himot laskivat. Nuorempana join paljon enemmän enkä välittänyt ajankohdista, kuten sinä. Sittemmin kehityin henkisesti, ja sain ryyppäämiseni kuriin 22-vuotiaana pitämällä 7 viikon tipattoman. Sen jälkeen päätin, että kerran viikossa voin juoda, mutta muuten ei pisaraakaan, ja se pysyi.

Tähän ei auta mikään muu, kuin henkinen kehitys (mitä ei suinkaan jokaisella tapahdu ainakaan tarpeeksi), urheilu ja terve syöminen. Silloin et halua myrkyttää itseäsi. Urheiluun kannattaa jäädä koukkuun, silloin ei halua tuhota treenejään juomisella - yksi känni on aina usean treenin takapakki.

Juomaan lähtemiseen sisältyy samanlaista euforiaa kuin ensirakkauteen, eikä joka jannulla ole sisua luopua siitä omasta tahdosta. En edes käsitä, miten olen näin huiman kehityksen saavuttanut itse. Monasti se mitä tahtoo, toteutuu, jos siihen omaa potentiaalin ja tekee työtä sen vuoksi.

Ei tuo minusra miyrnkään kummalle kuulosta. Tai ainakin täällä päin tuommoinen juominen on täysin normaalia. :) Nyt tämän kesän oon juonu 3-5 kertaa viikossa,eikä tunnu sille että tässä jotain kummallista olisi. Oon saman ikäinen kuin sinäkin. eikä tosiaan oo tarkotus nyt mitään vähätellä sinua tai huoltasi,minusta vn kuulostaa hassulle.

^Ai ei ole paha jos juo 3-5 kertaa viikossa? Pelkästään 1-2 annosta päivässä useana päivänä viikossa on epäterveellistä, ja nostaa mm maitohappotasot korkealle ja estää kehityksen urheilussa.

Älä yritä vähentää. Valitettavasti kuulostat sellaiselta ihmiseltä, joka ei voi koskaan käyttää alkoholia kohtuudella. Voit joko lopettaa kokonaan täi päätyä alkoholistiksi. Olen nähnyt näitä vanhoja alkkiksia sairaaloissa, usko pois, et halua päätyä sellaiseksi, ei kukaan heistäkään olisi halunnut. Erään miehen huoneessa oli paljon lasten piirtämiä kortteja. Yhdessä niistä oli mies ja pieni poika, alapuolella luki: "Sitten pappa kun pääset sairaalasta, mennään taas kalaan." Kliseistä mutta täysin totta. Eikä muuten menty enää kalaan, parin viikon päästä pappa oli jo ruumishuoneella ja turvonnut niin muodottomaksi, ettei olisi lapset edes tunnistanut. Vain viinan tähden.

Nuoret juovat paljon, mutta tuo ei mene enää sen piikkiin. Paljon kertoo myös se että salaat asian kavereilta ja juot yksin kotona. Jos lähdet tielle jossa lievität stressiä alkoholilla, tulet aina olemaan sillä tiellä. Ei se stressi ainakaan vähene kun siirryt työelämään.

Olen huono antamaan mitään rentoutumisvinkkejä, olen nytkin sairaslomalla masennuksen ja uupumuksen vuoksi. En ole onneksi lähtenyt lievittämään oireitani viinalla, mutta muutamia sellaisiakin tapauksia olen nähnyt. Mieti mistä sinä pidät. Mitä teit ennen kuin viina alkoi täyttää vapaa-aikaa? Jos tapaat kavereita, tapaa jossain missä ei voi juoda alkoholia. Tykkäätkö liikunnasta tai lukemisesta? Mikä vain alkoholiin liittymätön mielekäs tekeminen kelpaa.

Voimia sinulle viinapirusta irtautumiseen.

Älä anna alkoholista tulla ainoa rentouttaja, lääke ja rangaistus. Se tie on todella pitkä ja yhtä alamäkeä. Nyt et vielä osaa ehkä kuvitellakaan minkälaista on taistelu alkoholia vastaan. Ja sen häviää aina. Voi, kun olisin itsekin ollut noin fiksu sinun ikäisenäsi!

Kokeile ainakin alkoholitonta elämää. Jos sinulla ei ole ongelmaa juomisen kanssa, sen pitäisi onnistua helposti. Aivan kuten savuton ei kaipaa tupakkaa. Ei ole oikeasti mitään syytä, joka pakottaisi juomaan. Ja jos on, silloin alkoholi on ongelma!

..nimeltä "Selvästi päihtynyt".Auttoi minua selkiyttämään ajatuksia ja suhdetta alkoholiin.

Et ole vielä alkoholisti. Päätä, että et juo koskaan itseäsi humalaan. Aseta rajaksi vaikka neljä kaljaa kerralla. Jos se ei onnistu, lopeta kuukaudeksi alkoholin käyttö kokonaan. Hyvä, että olet tiedostanut ongelman! Kyllä se siitä!

Tosi on: Otsikko on oikeassa, valitettavasti

Tässäpä oma tarinani:
Juomiseni alkoi murrosikäisen kokeiluna, kuten niin monella muullakin nuorella.
Ensimmäisestä humaltumiskokemuksesta lähtien syntyi sidos, jota kesti n. 25 vuotta.
Koin olevani heti koukussa alkoholin tuomaan vapauden tunteeseen.
Olin luonteeltani ujo ja sisäänpäinkääntynyt eikä minun ollut helppo solmia ystävyyssuhteita.
Alkoholin vaikutuksesta nämä asiat helpottuivat ja koin olevani ajoittain onnellinen ja tyytyväinen itseeni. Myös itsetuntoni oli todella heikko. Tunsin olevani muita selkeästi huonompi ja mitättömämpi. Olin hyvin ahdistunut lapsesta asti.
Näin jälkeenpäin ajateltuna, rupesin lääkitsemään itseäni alkoholilla.
Aluksi se oli viikonloppukäyttöä kerran viikossa. Melko pian kuitenkin määrä lisääntyi kahteen kertaan viikossa. Satunnaisesti saattoi olla kolmekin kertaa viikossa jos oli jotain erikoista; hyviä bändejä keikoilla tms.
Alkoholin käyttöäni hillitsi kahden lapsen raskaudet. Raskausaikana pystyin pidättäytymään täysin alkoholista. Synnytysten jälkeen käyttö kuitenkin jatkui. Ei tosin niin rajuna, sillä muutamien vuosien ajan juominen väheni jopa vain kertaan viikossa. Tällöinkin juominen oli toki aina humalahakuista. Joka kerta muisti oli välillä enemmän välillä vähemmän poissa.
Lasten kasvettua kerrat alkoivat kuitenkin taas kasvaa kuten myös juodut kerta-annokset.
Vuodet vierivät ja alkoholi pysyi kuvioissa. Lopulta niin paljon, että se hallitsi kaikkea elämää. Olin tosi väsynyt ja masentunut. En jaksanut enää käydä juurikaan ravintoloissa juomassa, kuten olin tähän asti tehnyt. Nyt aloin juoda yksin kotona. Olin pieni ihminen ja juomani alkoholimäärät oli niin suuria, etten tahtonut pysyä jalkeilla. Tämä hävetti minua niin, että mieluummin join yksin kotona.
Monen vuoden ajan olin rukoillut Jumalalta vapautusta alkoholinkäytöstä.
Olen uskonut Jumalaan lapsesta saakka. Rukoilin läpi elämäni aina hädän hetkellä. Raamattua luin myös ja minua kosketti kun siellä sanottiin, että se, jonka Jumalan Poika tekee vapaaksi, se saa olla todellisesti vapaa.
Tätä vapautusta en kuitenkaan saavuttanut rukouksistani huolimatta. Tein parannusta monet kerrat juomisjaksojen jälkeen ja annoin lupauksia Jumalalle kaiken muuttumisesta. Mikään ei kuitenkaan muuttunut. Löysin itseni aina samasta pisteestä, juomasta.
Tulin jo epätoivoiseksi kaiken muuttumattomuudesta. Halusin lopettaa, mutten kuitenkaan pystynyt. Sidos oli niin kova.
Juomiseni vaikutti jokaisella elämäni alueella. Kävin töissä ja minulla olikin raskas ja vastuullinen työ. Tänä päivänä en ymmärrä miten jaksoin ja miten yleensä pysyin hengissä kaiken tuon läpi.
Olin ollut työmatkalla ja juonut rankasti useana päivänä. Tein vääriä valintoja tuon matkan aikana, jotka johtivat tilanteeseen, että koin tulleeni matkani päähän. Jos olin ollut aikaisemmin väsynyt kaikkeen, nyt olin sitä todella! Huusin sydämestäni: Jeesus, auta minua! Minä en jaksa enää!
Jälkeenpäin ymmärsin, että Jumala oli kuullut minun rukoukseni koko ajan. En ollut kuitenkaan itse ollut valmis vastaanottamaan vapautusta. Halusin elää omien himojeni ja halujeni mukaan. Nyt olin siihen kuitenkin valmis ja tartuin Jeesukseen kuin viimeiseen oljenkorteen.
Lähdin niiltä sijoiltani seurakuntaan ja pyysin siellä, että puolestani rukoillaan. Siellä kohtasin elävän Vapahtajan. Vaikka olin aina uskonut Jumalaan ja Jeesukseen, nyt sain kohdata Hänet oikeasti, sydämessäni. Tunsin kuinka Jeesus rakastaa minua ja haluaa antaa minulle kaikki syntini anteeksi. Hänen rakkautensa sulatti minun sydämeni. Tietämällä tiesin siinä hetkessä, että nyt olen täysin vapaa niin alkoholista kuin kaikesta muustakin, joka minua oli sitonut ja pitänyt Jumalan rakkauden kokemisen ulkopuolella.
Tästä kaikesta on kulunut seitsemän vuotta. Tippaakaan ei ole tarvinnut juoda. Kiusauksia on toki ollut, varsinkin alussa oli hankalaa. Olen saanut kokea Jumalan konkreettista voimaa näissä kiusauksissakin. Ja se Jumalan sana on tullut todeksi kohdallani: ”Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.”
Muistan sinua rukouksin, että sinäkin löytäisit tarkoituksen elämällesi ja pääsisit vapaaksi alkoholin kautta tulevasta valheesta!

En tiedä auttaako yhtään, kun kerron mitä tulevaisuutesi alkoholin liikakäytöstä tuo tullesssaan. Alkoholistin läheisenä tiedän, että ennen niin mukava mies muuttui pikkuhiljaa aivan eri ihmiseksi. Alkoholi aiheuttaa tunne-elämässä muutoksia. Pinna pettää helposti. Sinusta tulee ilkeä läheisellesi, jota sinä kuitenkin rakastat. Hän itkee ja sairastuu huonosta kohtelusta.
Yhteiset reissunne menevät aina pieleen , kun sinä ajattelet vain missä olisi seuraava juottola. Nyt vielä voit tehdä asialle jotakin. Toivon, että tahtosi voittaa orastavan riippuvuuden!

Ootko sannut apua näistä kirjoituksista?