Olen 24 v. nainen ja olen ainakin omasta mielestäni masentunut tällä hetkellä..aamuisn herätessäni itken elämääni, päivän mittaan vähän helpottaa, mutta tunnen, ettei minulla ole tarkoitusta tässä elämässä. Miksi pitäisi elää, tuntuu niin vaikealta. Elämääni hallitsee vielä jonkin verran ero miehestäni, siitä on vuosi, mutta kaipaan häntä edelleen. Puolisen vuotta sitten sairastuin pitkäaikaiseen sairauteen, nämä kaikki asiat ovat saaneet minut maahan täysin. Kaipaisin kumppania vierelleni, mutta en osaa lähestyä miehiä, ja minulla on vieläkin paljon tunteita exääni. Entä jos en voi enää koskaan edes rakastua uudelleen. Ja usein minua vaivaa menettämisen pelko, pelkään että jään yksin, menetän vanhempani...minulla on kyllä ystäviä, mutta entä jos he katoavat viereltäni. Jaksavatko he minua, koska en ole nyt oma iloinen itseni mitä olin ennen. Olen myös lähiaikoina valmistumassa, tosin ammattiin joka vaatisi työn takia muuttamaan pois täältä, kauas tutuista piireistä, en usko että kestäisin sitä vielä että joudun täysin uuteen ympäristöön yksin.. Auttaisiko, jos menisin juttelemaan ammattiauttajalle? Elämä tuntuu välillä niin tuskaisen toivottomalta ja vaikealta..välillä sitä toivoo ettei heräisi aamulla, miten minusta tulikaan näin surullinen?
Onko elämällä tarkoitus?
en taida jaksaaaaa..
392
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllä se olisi hyödyllistä mennä MTT-toimistoon juttusille ja kertoa nuo samat asiat sinne.
Käy terveyskeskuslääkärillä. Osaavat neuvoa eteenpäin. Ainakin mulla on aikamoinen kynnys mennä mielenterveystoimistoon ihan ensimmäisenä valittamaan.
Mulla on ihan samanlaisia ajatuksia. Pelot alkaa vaan vähenemään, sillä mun vanhemmat jo kuolivat ja muutama ystäväkin tässä viime vuosina. Yksin tulee ihan hyvin toimeen.
Olen rakastunut kerran elämässäni, ja aivan väärään ihmiseen. Siitä on nyt muutamia kk aikaa kun se loppui, eikä sitä kestänyt kuin vajaa 2 vuotta. Olen kohta 40-v, joten ehkä sitä ei rakastu kuin kerran... Olipa kokemus...
Mene ihmessä juttelemaan johonkin. Aina se vähän helpottaa, kun saa päästellä paineita. Mulle ei terapeutista ole ollut mitään hyötyä, se vaan möllöttää ja haukottelee. mutta jos siellä on parempia tapauksia.
http://www.tulevaisuus.org tuollakin voi käydä lueskelemassa.