Paras lapsuudenystäväni kuoli tässä taannoin sairauteen. Emme olleet kuitenkaan enää aikuisiällä oikeastaan tekemisissä välimatkan vuoksi, elämä vain kuljetti ja yhteydenpito jäi. Hänen kuolemastaankin tiesin vasta kuolinilmoituksen nähdessäni. Tunsin suurta surua tapahtuneesta ja siitä että yhteydenpito aikanaan jäi.
Viime yönä näin hänesta unta, istuimme parvekkeella ja juttelimme. Aurinko paiston hänen takaansa ja hänen hiuksensa olivat kauniin vaalean kultaiset, kirkkaammat ja vaaleammat kuin mitä ne oikeasti olivatkaan. Unessa iloitsin ja olin ihmeissäni että eihän hän olekkaan kuollut.
Mistä tämä uni kertoo? Kaipauksesta, huonosta omastatunnosta?
Viime yönä näin hänesta unta, istuimme parvekkeella ja juttelimme. Aurinko paiston hänen takaansa ja hänen hiuksensa olivat kauniin vaalean kultaiset, kirkkaammat ja vaaleammat kuin mitä ne oikeasti olivatkaan. Unessa iloitsin ja olin ihmeissäni että eihän hän olekkaan kuollut.
Mistä tämä uni kertoo? Kaipauksesta, huonosta omastatunnosta?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Voihan se olla kaipuutakin, mutta todennäköisesti ystäväsi on käynyt tervehtimässä sinua rajan takaa. Kirkkaus kertoo elämän taakan poistumisesta ja puhdistumisesta, se että koit että ystäväsi ei olekaan kuollut, on sitä että elämä jatkuu maallisen kuoleman jälkeen. Toisekseen et olisi voinut olla luonteva, jos olisit tuntenut hänet kuolleeksi ja hän ei ehkä halunnut sinun pelästyvän itseään.
Olen itse ollut monesti samanlaisessa unikontaktissa edesmenneisiin läheisiini ja joskus olen siinä havahtunut siihen kun olen tajunnut läheiseni olevan kuollut ja heti on se hyvä fiilis kadonnut koska pelko täyttää mielen, sillä me elävät kavahdamme kuolemaa vaikka kuin olisimme sinut kuoleman kanssa.
Kiitos vastauksestasi. En muista nähneeni hänestä aiemmin unta, ajatus siitä että hän olisi käynyt hyvästelemässä minut tuntuu hyvältä.
Kun saisin vielä takaisin ajan että hän olisi elossa ja voisin ottaa häneen yhteyttä.. :(
Elämäni on muutenkin ollut niin raskasta viime vuosina, en tunnu pääseväni tästä yli..
Loppujen lopuksi me kaikki olemme yhtä ja ero läheisistä on vain näennäistä, johtuen meidän rajoittuneista aisteistamme. Tässä ajassa me emme kykene vielä aistimaan ympärillämme olevaa maailmaa täydellisenä ja siksi kuolema tuntuu meistä niin lopulliselta. Unessa me olemme vapaampia ja voimme vierailla siinä toisessa olotilassa, jossa voimme tavata edesmenneitä läheisiämme.
Kaikella on oma aikansa ja tarkoituksensa, vaikka emme sitä aina ymmärrä, emmekä hyväksy. Ajattelepa aikaa taaksepäin, näet varmaankin monia asioita elämässäsi, jotka silloin tuntuivat niin vääriltä ja pahoilta, mutta nyt jälkeenpäin näet, että ne ovat antanut sinulle paljon ja jos juuri niitä asioita ei olisi tapahtunut jokin todella tärkeä olisi jäänyt saavuttamatta/oppimatta.
Toivon sinulle voimia ja ole luottavainen huomisen suhteen.