Olen taas pyöritellyt mielessäni-Uskallanko päästää tunteet irti,kestäisikö se varmasti,mitä jos mua taas --------- ,onko hän varmasti luotetttava,mitä jos heillä onkin jotain enemmän kuin kaveruus,ystävyys.Mitä jos he jotain kuitenkin selkäni takana,jos olenkin kaikessa väärässä.Toisaalta,pidän hänestä aivan älyttömästi,tykkään,himottaa,mitään ei saa jollen mitään yritä,haluan luottaa häneen,kokea hänen kanssaan sen,johonkin pitää tässä maailmassa uskoakin,mutta se yksi sekoittaa kuviota,jos kuitenkin on niin,jos ei kuitenkaan ole.=Pakko katsoa mitä tästä tulee,tätä en voi ohittaa,aika näyttää,pakko nyt uskaltaa,luottaa,haluan..... :)
Liian varovainen/arka
taas miettinyt
13791
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
varmistaa ja vielä kerran varmistaa päässään, sekoaa varmasti. Puhu mieluummin, anna ajan tehdä tehtävänsä. Elämässä ei pysty koskaan varmistelemaan kaikkea.
Rauhotu vähän. Kyl se siitä ;)
tuntea ilman kommunikointia, ei voi tietää hänen ajatuksistaan, mielipiteistään,
toiveistaan, haluistaan. Siihen on vain yksi tie.
Mutta pahinta mitä voi tehdä on tuomita hänet jonkun menneen vuoksi. Hän ei
ole syyllinen toisen ihmisen käytökseen.
Paha paikka olenhan ton käynnyt läpi . Jos lähi piirissä joku sekoittaa pakkaa niin se varmasti sen tekee hänellä kaiketi omat syynsä . Tälläinen yksilö syytä saada pois lähipiiristä .Jos ei onnistu niin unohda koko juttu . Niin se vain menee siltä miltä joku asja näyttää niin sitä se on, ei toki välttämättä .luota vaistoihisi nyt ei kannata luottaa tunteisiin jos toinen on mahdollisesti petollinen
vanha kappale " syyttömänä syytetty " .. tekee aika ison virheen syyttämällä
tietämättä tai tuntematta ollenkaan !
Jos on noin paljon pahoja ajatuksia ja luuloja hänestä ilman mitään tietoa ja
vielä vertaat häntä ihmiseen joka on ollut epäluotettava niin anna olla.
Tekisit hänen elämänsä helvetiksi.
Kiitos! Arvasin kyllä mitä vastaatte,olette oikeassa.En minä syytä häntä mistään,oli vain ajatusten purkua johonkin.Ei ole sellaista tuntia,minuuttia,ettenkö häntä ajattelisi.Olen antanut hänen odottaa aivan liian kauan,omia ajatuksiani olen selvitellyt ja yrittänyt nousta tästä omasta suostani.Pitää nyt jotenkin päästä juttelemaan hänen kanssaan.
Tiedätkö, tätä minä tarkoitin...liian tuttuja sanoja...liian tuttuja lauseita...
Minun suo alkaa siitä jos edes annan itselleni ehdotuksen kuunnella sinua, jos kuuntelen minulla ei ole jäljellä mitään muuta kuin hautani...jonne minut olet ajanut...
Aloita pienesti, älä " hyökkää " , tekstisi perusteella ainakin saa kuvan että olet
jättänyt täysin yhteyden pitämättä ? omien pelkojesi takia ? Jos niin on, tietääkö toinen osapuoli syyn hiljaisuuteen ?
Jos ei niin voi olla kinkkinen paikka. Olisi ehkä ollut viisasta ainakin antaa pieni
vinkki miksi olet hiljaa. Voi olla tullut vääriä käsityksiä.
Riippuu tietysti siitäkin kuinka pitkästä ajasta on kyse, kauanko tuo " aivan liian kauan " on.
Kannattaa kuitenkin jolllakin tasolla varautua siihenkin että se aika on ollut liian
pitkä eikä hän puolestaan enään ole kiinnostunut yhteydestä.
Tsemppiä kuitenkin !
Vähän vähemmän dramatiikkaa, kiitos !
Olisi varmaan parempi että kertoisit tuon sille oikealle ihmiselle !
Vieraita ihmisiä on turha syyttää että ovat sinut hautaan ajaneet !
Vähän käytöstapoja sentään !
:) Jospa vaikka huomenna illalla yhden viestin näpyttelisit mulle, siitä se sitten vois lähteä.
saattaa toinen tuollaiseen tilanteeseen. Tietämättä mistä hiljaisuus johtuu.Paha.
Itsekin pelkäsin kertoa tunteitani "liian aikaisin" vaikka koko ajan sydämessäni tiesin mitä häntä kohtaan tunnen! Nyt olen kertonut niitä pikkuhiljaa, mutta tuntuu että toinen on aivan hämillään ja ihmettelee mitä "yhtäkkiä" tapahtui....Ei minua enää pelota, muutakuin se etten saa enää itseäni ns. "vakuutettua" hänelle! Jatkan kuitenkin tunteideni ilmaisua enkä hittovie luovuta koska tämä on jotain mitä olen aina halunnut tuntea! Ja eniten toivon että saan tuntea tään tunteen loppuelämäni - saada näyttää ja antaa hänenkin tuntea ne, saada niistä suuren osansa....vielä jonainpäivänä!