Elämäni olisi ollut paljon helpompaa jos isä ei olisi lähtenyt kun olin 7 vuotias ja äiti ei olisi sen jälkeen alkanut juomaan viinaa. Pari vuotta mutsi siinä joi kunnes huomasi että voi juoda vieläkin enemmän jos heittää ja hylkää meidät lastenkotiin veljeni kanssa. No niin siinä kävi et 26 vuotta myöhemmin äiti vieläkin juo viinaa. En ole edes joulukorttia ikinä saanut vaikka mutsi asunut koko ajan samassa kaupunkissa. Olin mä nuorena poikana kova urheilija ja kaikenlaisia lusikoita ja mitaleita tuli voitettua juoksu, hiihto, uinti, jalis pesis ja vaikka mistä kisoista. Tytötkin tykkäsi kun olin hyvä urheilija.
Nykyään urheilen vaan omaksi iloksi ja olen mä saanut viime vuosina pari pokaalia salibändystäkkin. Mut yksinäinen oon nyt eikä se muutu mihinkään.
Niin ne ajat vaan muuttuu.
Nykyään urheilen vaan omaksi iloksi ja olen mä saanut viime vuosina pari pokaalia salibändystäkkin. Mut yksinäinen oon nyt eikä se muutu mihinkään.
Niin ne ajat vaan muuttuu.
Vastaukset 9
Vanhimmat
No ei kai se yksinäisyys mihinkään muutu jos siitä vaan netissä huutelet.
Jos tosissasi etsit seuraa niin sitä myös löydät.
Ettisin jo ihan tarpeeksi kauan baareista ja muista kuppiloista, mut eipä ketään kiinnostanut.
No et sitten mistään muualta ole älynnyt seuraa etsiä? Itse juttelin juuri puoli tuntia itselleni tuntemattoman kauniin nuoren naisen kanssa punttisalilla.
Jos ei yksi seuranhakustrategia/paikka toimi niin tee muutos strategiaan tai vaihda paikkaa. Jollain yhdistelmällä tärppää varmasti.
Mä olen tän kaupunkin paikat kolunnut jo monesti. Ei huvita tehdä enään mitään aloitteitakaan kun vastakaikua ei saa. Olen kai sit niin kamala ihminen ettei kukaan halua tutustua. Tai omasta mielestä se johtuu naamasta enemmän kun luonteesta. Mut näillä korteilla pelataan mitä on saatu.
Meillä taas olis ollut helpompaa, jos äijä olis lähtenyt. Sekopää juoppo. Eikä äiti olis ollut masentunut. Eikä mua olis kiusattu koulussa. En muuten saanut isältä koskaan mitään lahjaa, en jouluna enkä syntymäpäivänä. Ikinä. Olin myös hyvä urheilija. Ja liikun vieläkin, omaksi ilokseni, en kenenkään muun iloksi.
Hei, haloo! Ei se noiden vika ole, mikä minä nyt olen! Mä olen tyytyväinen noista kaikista jutuista, koska ne on kasvattaneet mua ihmisenä. En vaihtais niitä kamaliakaan kokemuksia mihinkään. Olen selvinnyt niistä kaikista, "asioilla on taipumus järjestyä". Olen taatusti vahvempi ihminen kuin yksikään pumpulissa kasvanut. Ei saa jäädä tuleen makaamaan, eteenpäin!
Ei saa syyttää muita omasta elämästään. Sun vanhemmat ovat eläneet omat elämänsä, eivät sun elämääsi. Ei kenenkään vanhemmat ole täydellisiä. Kun mietin omiani, niin olen silti saanut heiltä hyvääkin. Niillä harvoilla hyvillä hetkillä mennään nyt!
Mikä on lahja? Ihan uusi sana mulle. en ole koskaan sanut mitään vanhemmiltani.
poljin muuten äsken kuntopyörällä 90 minsaa. Olisit nähnyt mikä hiki lammikko valui mun lattialle. Pari paitaakin sain ihan märäksi mut kunnon rehkimisen jälkeen tulee aina hyvä olo. Se on hienoo se.
Lahja on se omena ja pipari (nykyään taitaa olla pari karkkiakin), mikä löytyy siitä seurakunnan köyhille lahjoittamasta paperipussista jouluna. Jos eksyy erilaisiin seurakuntiin, kielillä puhuminen voi olla lahja. Yksi naapurin täti oli Lahja. Mutta selkeintä kai, kun kerron että se on jokin esine tai asia minkä antaa toiselle ihan ilman mitään korvausvaatimusta, ihan vaan siksi että siitä tulee itselle hyvä mieli, vaikkei siis saisikaan mitään takaisin.
Nyt olen kyllä vähän kade tuosta sun liikuntasuorituksestasi. Mulla on ollut huonompi kausi nyt pari viikkoa enkä ole saanut lähdettyä lenkille. Ja kuinka hyvää se tekiskään!!!
Kannattaa liikkua. kyllä mulle tulee morkkis nykyään jos en kuntoile joka päivä edes vähän. Nyt tosin työttömäksi kun jouduin niin on aikaa kuntoilla enemmänkin. En mä mikään huippu kuntoinen ole mut salibändyy jaksan pelata sen tunnin hyvin putkeen.
Mene opiskelemaan. Kuukausi-kaksi työttömänä on max aika, sitten olet jo luuseri sekä työnantajien että naisten silmissä. Aikuiskoulutuskeskuksessa tutustut uusiin ihmisiinkin.