Tätäkö se on?

"En ymmärrä oikeasti ihmisten tunteita, koska en ole rakastanut tai tullut koskaan rakastetuksi.
"

Rakastaminen kuten mikä tahansa harrastus tai duuni vaati aloitteellisuutta ja työtä. Unelmien prinssi/prinsessa harvoin tulee tosta noin vaan tekemättä mitään asioiden eteeen.

"johtuuko miehen voimakas tunneside minuun pelkästään siitä, että olen ollut niin tunneköyhä."

Tuskin. Totta tietysti, että jotkut ihmiset kokevat sen vetoavana, koska eivät tajua sitä ongelmaksi tai haavoittuneeksi asiaksi. Sellaiset ihmiset mieltävät sen pelkäksi luonteenpiirteeksi: kovuudeksi ja syvällisyyden puutteeksi. He saattavat haluta "yksinkertaisemman" ja tunteettoman kumppanin, koska ovat itsekin samanmoisia.

Vetoat todennäköisesti myös sellaisiin henkilöihin, jotka tunnistavat ongelmia ja vaikeutta, koska itse ovat tottuneet elämään omiensa kanssa. He luultavasti kokevat sinun olevan samalla taajuudella, tai että he voivat löytää taajuutesi.

Aika onnellinen = Siirtynyt eteenpäin, mutta ajattelee sinua aika paljon. Todennäköisesti miehen uusi ihastus antaa vastakaikua eikä torju miestä, kuten sinä ehkä teit. Siksi mies on ihan onnellinen tilanteestaan, mutta sisimmässään kokee olleensa enemmän ihastunut suhun. Kertoo sulle olevansa "aika onnellinen", jotta tiedät hänen olevan onnellinen ja ok teidän suhteen loppumisesta. Sanoo olevansa vain "aika onnellinen" ei "onnellinen", jotta tiedät hänen kokevan silti, että jotain puuttuu, koska uusi ihastus ei ole sinä.

Koska et ole lapsena rakkautta saanut, se on jättänyt jälkensä sinuun. Haluat olla rakastettu, mutta et kykene itse rakastamaan, koska pelkään saamasi rakkauden päättyvän. Et taatusti ole rakkaudeton, mutta et uskalla rakastaa. Jotkut kaltaisesi hankkivat kumppanikseen jollakin tavalla reppanan pitääkseen itsensä tarpeellisina ja siten rakastettavina. Tasavertaisen kumppanin kanssa tulee pelkotiloja, koska rakkautta ei pysty hallitsemaan tai sitomaan.

Täällä emme pysty ainua auttamaan, mutta hyvä terapeutti pystyy. Minulle siitä oli todella paljon apua.

Olen ollut samanlainen. Olen hiljaa opetellut antamaan myös toisille. Paljon olen ollut yksin, koska se on helpompaa. Kun oppii pitämään itsestään, oppii pitämään myös toisista.

Rakkaudessa on vaan uhrauduttava, laitettava itsensä peliin. Ei se niin kamalaa ole, jos itsensä paljastaa. Sinun ei kannata exääsi haikalla, hänellä on jo uusi rakas. Mutta sitten se seuraava, opettele avautumaan hänelle.

Aika onnellinen= onnellinen. Hän on siis realisti, ei kukaan ole kauttaaltaan onnellinen, sillä arkeahan me elämme ja aina on jotain pientä vastoinkäymistäkin. Kukaan, tai kenenkään elämä ei ole täydellinen. Mutta hän on tyytyväinen elämäänsä.

Jos te olette jo muutaman viikon päästä eronneet, olet tainnut jämähtää johonkin mielikuvitusolentoon. Ja jos joku on selkeästi päälleliimattua, usko pois, se on juurikin sitä! Jos joku tosissaan vonkaa toista suhteeseen takaisin viikon tuntemisen jälkeen, tulee mielleen onko hänellä tunnetasolla mitään menetettävää! Kokeilehan itse: jos ET ole ihastunut johonkin, sille on helpompi esittää flirttiä , kehua ja jutella kaikenlaista rennosti ja avata hyviä puoliaan kuin sellaiselle johon on juuri ihastunut. Uuden ihastuksen kanssa on aikalailla kipsissä alkuun, ja alussahan vasta tutustutaan.

" Vai onko kyseessä tunne, että en kestä pakkeja, joten pakko yrittää tuota naista niin pitkään, että hän sulaa?"

Jos sinä pidät häneen yhteyttä, hän pitää sinua mielellään varalla. Olet lisäksi vaaraton hänen nykyiselle suhteelleen, sillä teillä ei ole nyt mitään meneillään. Sinä olet jo tuttu, sinuun on helppo palata jos tarve vaatii.

En usko että kaipaat pelimiestä kumppaniksesi. Loukkaat itseäsi vaan enemmän. Siis tuosta kirjoituksestasi sai juurikin sen kuvan, että mies on pelimies.

Ehkä tämä auttaa...vähän..

Synnyin ja kasvoin suht rakastavassa perheessä, poikana mieheksi. Kuitenkin huomasin myös mitä rakkaudettomuus teettää ja toisaalta mitä rakkaus merkitsee.

Kukaan nainen ei ole koskaan rakastanut minua. Syy on se ettei minulla ole luontaisesti tarpeeksi mahtavia ominaisuuksia, olemusta eikä suuria saavutuksiakaan.

Jo nuorempana kiinnostuin naisista puolestaan jotka eivät olleet kokeneet rakkautta ja usein halusin lohduttaa heitä tai "pelastaa heidät". En niinkään itselleni vaan noin yleisesti.

Mitäs sain palkaksi noista yrityksistä? En mitään. En vastarakkautta vaan pelkkää hyväksikäyttöä.

Lempeä sieluni ja rakastava sydämeni alkoi kuolla. Aluksi suojelin sitä erilaisilla muureilla, mutta lopulta muurit murtuivat ja sydän vain kuoli pois.

Kokemuksesta sanoisin että ehkä tuo mies näki että olet jäänyt rakkauden kokemuksesta paitsi ja "yritti pelastaa sinut".

"Aika onnellinen" tarkoittanee sitä että aikuinen ihminen on joutunut pettymään tunne ja suhdeasioissa sekä lopulta neuvotellut itsensä kanssa tilanteen johon on jollakin tapaa tyytyväinen -koska tietää ettei muuta ole tarjolla..

Minun tarinani loppu?...
No, suurin osa naisista joita kunnioitin ja arvostin paljastui kaikeksi muuksi kuin rakkauteni arvoiseksi ja tuon sydämeni kuoleman jälkeen kun tunne-elämäni on köyhtynyt ja minusta on tullut välinpitämättömämpi niin suosio naisten keskuudessa on kasvanut.

Opin läksyni: jos et ole luonnostaan rakastettava älä yritä rakastaa muita koska et tule rakkautta saavuttamaan.

Voi olla muuten että kuvittelet tuon tunnesiteenne voimakkaammaksi kuin se ehkä onkaan.
Ihmisillä on taipumus liittää merkityksiä asioihin ja varsinkin poikkeaviin asioihin. Voi olla että tuo mies näki sinussa jotain poikkeukselista sekä särkyvää joten yritti ehetä sitä. Sinä puolestaan näit tuossa miehessä jotain poikkeavaa.

Kyse on usein sattumasta. Jos olisin sinä niin unohtaisin, mutta se varmaan johtuu siitä että olen tottunut unohtamaan koska nämä asiat muuten tuottaisivat minulle vain tuskaa.

Nyt on suht tyhjä ja varsin tyytyväinen olo.

Miksi sitä pitää elää niin pitkään elämäänsä ennenkuin todella tajuaa, että kaikki ei ole niinkuin pitää. Minut kasvatettiin lujaksi ja pärjäämään, olemaan välittämättä asioista, että tässä elämässä pärjää. Muuta en sitten oppinutkaan, ihmissuhteista ja välittämisistä en yhtään. Minä olen toinen vastaavanlainen jäänainen. Torjunut ja saanut peräti paniikkikohtauksia, jos joku on yhtään osannut jostain näkymättömistä muureista tulla jostain raosta yhtään lähelle. Yleensä en päästä ihmisiä lähelle, en tee sitä tietoisesti, minun kanssani ei vain tulla koskaan läheiseksi, miehet siis. Jotkut ystävät ovat tulleet vuosien jälkeen. En ole koskaan ymmärtänyt sitä, miten tullaan läheisiksi. Ja koskaan en ole päässyt niiden ihmisten lähelle, joiden olisin halunnut. En ole pystynyt olemaan miehen kanssa juuri koskaan edes kahdestaan. En ole osannut olla oma itseni, eikä kukaan katsele niin kauan, että unohtaisin itseni.

Jouduin vaikean elämän vuoksi suojelemaan jo pienestä asti vanhempia kaikelta, mikä voisi tehdä heidän elämäänsä mitään huonoa. Olen aina joutunut nielemään kiukkuni, pettymykseni, suruni, toiveeni, haluni, pelkoni. Olen joutunut kantamaan vanhempieni ´tunteita ainakin noin 7-8 vuotiaasta saakka. Leikkimään tekopirteää, tsemppaamaan muita, olemaan aina jotakin toista varten. Itselläni ei ole ollut mahdollisuutta olla muuta, tilaa ei ole ollut. Muistan teini-ikäisestäkin kun toimin vanhemmilleni jonakin leelian lepotuolina kuuntelin murheet ja tuin. Pahimmillaan jouduin setvimään heidän keskinäisiä välejään molempien kanssa. Nyt aikuisena vasta järkyttyneenä tajunneena, että ei lapsen pidä kantaa aikuisten murheita. Minä tein niin, muuta vaihtoehtoa ei ollut.

Tein tunnelukkotestin, ja järkytin itseänikin saamalla maksimipisteet kaltoinkohtelusta, monesta paljon, mutta eniten siitä. Ei ole ollut mitään väkivaltaa tai vastaavaa, mutta tunteeni, tarpeeni ja ajatukseni eivät ole koskaan merkinneet yhtään mitään, olen ollut ihmisenä aika arvoton. Olen haudannut kaikki tarpeet tai toiveet niin syvälle, etten itsekään tiedä saavatko ne olla olemassa ja vaikka olisivatkin, olen tottunut siihen, että niillä ei ole mitään merkitystä. enkä ole edes tiedostanut asiaa. Oudointa oli se, että vasta tajusin, etten ole pitkälle aikuisuuteen osannut haluta itselleni yhtään mitään. En pienintäkään asiaa. Olen ajatunut tilanteesta toiseen, ystävistäkin toisiin, mutta en ole koskaan kokenut voivani olla aktiivinen elämäni valinnoissa. Enkä tiedä osaanko edes. Nyt vasta pitkien aikojen päästä olen oppinut jotenkin suuntaamaan elämää ja haluja. Saatoin pahimmillaan jopa pikkuasioita valitessa kaupassa olla tietämättä, mitä haluan ja saatoin lähteä pois. Koska en osannut haluta.

Haluaisin läheisyyttä, yhtälailla pelkään sitä aivan hirveästi, koska en ole tottunut siihen, että haluaminen tarkoittaa mitään. Ymmärrän niin hyvin tuon ajatuksesi, että läheisyys on sekä hyvä että paha. Olen tunneköyhä varmasti myös. En tiedä osaanko välittää muista, en ole koskaan pystynyt näyttämään sitä, ja mistä tiedän onko ihastuminen ihastumista vai jotain vaan.

Huvittavaa mutta tunnistan osia tuosta henkisestä ilmapiiristä kotona sillä erotuksella että tunisn kyllä rakkautta, mutta tuli tunne että tuon lisäksi ei saanut olla muita haluja.

Lopulta se johti minun kohdalla siihen että odotin rakkautta samalla oletusarvoilla kuin kotona mutten osannut vaatia ja haluta sitä. Toisin santotuna odotin että kun annan rakkautta jollekin naiselle niin lähtökohtaisesti saisin sitä tietysti myös takaisin ja jos en saanut niin jotenkin etsin syitäni itsestäni ja tekosistani miksen "ansaitsisi" tuota rakkautta.

Vasta myöhemmin tajusin että sukupuolisissa suhteissa naisen rakkaus pitää "ostaa" tietynlaisilla ominaisuuksilla ja palveluksilla eikä se tulisi tuosta vain kuten kotona.

Toisaalta aivan kuten sinäkin vasta myöhemmin tajusin että se mitä minä todella kaipasin oli se että joku rakastaisi minua. En osannut vain sitä odottaa koska kotona oli opetettu että vähään pitää tyytyä ja ennen kaikkea osata itse osoittaa rakkautta sekä ottaa sitä vastaan.

"Olen ajatunut tilanteesta toiseen, ystävistäkin toisiin, mutta en ole koskaan kokenut voivani olla aktiivinen elämäni valinnoissa. Enkä tiedä osaanko edes. Nyt vasta pitkien aikojen päästä olen oppinut jotenkin suuntaamaan elämää ja haluja. Saatoin pahimmillaan jopa pikkuasioita valitessa kaupassa olla tietämättä, mitä haluan ja saatoin lähteä pois. Koska en osannut haluta. "

Kuulostaa samalta kuin minulla sillä erotukselal että valinnanvapauteni on ollut niin suuri etten ole tiennyt mitä valita.
Toisaalta se asia jota kaikkein eniten olen kaivannut eli rakkaus on jäänyt saavuttamatta joka on sitten luonut suhteellisen ahdistavan ilmapiirin maailmassa jossa on paljon vaihtoehtoja mutta kaikki ovat vääriä.

Ennen kaikkea olen oppinut sen että pitäisi osata rentoutua jota en nuorempana osannut koska rakkauteen kotona kuului vastuuntunto ja olin kai ikäisiäni aina "kypsempi".
Se toisin kuin voisi kuvitella ei johtanut rakkausasioissa onnistumiseen koska kannoin liian suurta vastuuta ja huolta ihmisistä enkä antanut vain mennä.

Vasta nyt vanhempana päälle 30-vuotiaana osaan ottaa rennommin johtuen osittain jo siitä että paljon elämässä on mennyt ohi ja menetetty.

Nyt on oikeataan aivan sama mitä tapahtuu joten ei tarvitse huolehtia mistään.

Kärsin muuten minäkin paniikkikohtauksista, muutama on ilmaantunut esimerkiksi silloin kun olen huomannut välittäväni jostakusta naisesta "liikaa" tietäen että lopputulos on aina huono.

Summa summarum...kaiketi tunneasioilla on paljon merkitystä ihmisen persoonaan ja asiat niiltä osin eivät ole koskaan yksioikoisia.

Olet varmaan oikeassa että jos toinen sanoo olevansa "aika onnellinen" niin se ei tarkoita että olisi onnellinen. Enemmänkin tulee mieleen se että hän ei ole onnellinen, mutta ei uskalla ilmaista tunteitaan kun on vanhat haavat yhä pinnassa.

Kyllä ihmisten mielenkiinto voi olla aitoa. Oletko ikinä miettinyt että mihinkä nämä miehet ovat ihastuneet? Ehkäpä luonteessasi on jotain sellaista mikä saa ihastumaan. Tunneköyhyyteen en usko, mutta siinä olet oikeassa että parisuhteesi menevät pilalle jos pelkäät ja analysoit liikaa. Ei pitäisi antaa peloille valtaa tässä elämässä ja miettiä liikaa asioita omassa päässään vaan puhua niistä yhdessä.

Tätä ei pidä pitää minään "herran sanana" mutta tuommoisia ajatuksia tuli mieleen.

Taidat olla kuitenkin aika ihastunut tähän mieheen ja mielessäsi pyörittelet kaikenlaista? :)

Et ole mielestäni jääkuningatar vaan ihan inhimillinen ihminen.

Olen tässä muutaman päivän setvinyt tunteitani ja tullut siihen tulokseen, että omista tunteistani tuskin tulen koskaan pääsemään selvyyteen, mutta mies rakastui minuun ainakin hetkellisesti ja onnistui siten opettamaan minulle rakkauden tunteen. Hän oli varmasti se ensimmäinen mies henkilö, joka näytti minulle hyvin voimakasta rakkauden tunnetta. Olen vasta jälkikäteen ajatellut kuinka paljon rakkautta tuossa miehessä oli. Ehkä aistin sen jo ihan alkuun, minkä takia en olisi halunnut syventää suhdettamme. Tiesin alitajuntaisesti, etten voi vastata kutsuun ja lähteä kevyeen romanssiin. Nyt kuitenkin koen olevani kuin uudesti syntynyt. Tiedän myös, että kohdatessani näin tunteikkaan miehen pystyn tällä kertaa vastaamaan kutsuun pelkäämättä riskejä. Eihän niistä tunteiden sopivuudesta pääse muuten selvyyteen. Ehkä mietin, että jos mies olisi ollut minulle oikea, olisin kyennyt vastaamaan tunteeseen tunnelukostani huolimatta. Minusta jotenkin tuntuu, että alan rakastumaan kaikkiin vastaantulijoihin vain sen takia, koska olen oppinut vasta nyt syvällisemmin ymmärtämään tunteitani. En pelkää rakastaa.

Katsellessani ihmisiä huomaan ensimmäistä kertaa, että on olemassa kahdenlaisia ihmisiä: Heitä, jotka ymmärtävät ja näyttävät tunteita ja heitä, joilla tunteet ovat lukon alla piilossa.

Olen ääritunteellinen ihminen, joten onko mahdollista rakastaa tai ihastuu useampaan mieheen? Minusta nimittäin tuntuu, että voisin ainakin hetkellisesti rakastaa useampaa.

"---johtuuko miehen voimakas tunneside minuun pelkästään siitä, että olen ollut niin tunneköyhä" -> voisiko olla, että sun oma tausta (tunnekylmät tai muuten poissaolevat vanhemmat) on saaneet sut epäilemään seurustelukumppaniesi tunteita? Ehkä epäilet heidän tunteitaan, kun et ole varma omista tunteistasi?

Varmaan on hylkäämisen pelkoa ja luottamuspulaa taustalla. On vaikea sitoutua kehenkään, kun on sellainen perusluottamuksen puute ihmisiin, elämään ja itseensä.

"johtuuko miehen voimakas tunneside minuun pelkästään siitä, että olen ollut niin tunneköyhä" -> tätä en usko. Ehkä hän on nähnyt sinussa hyvät ominaisuutesi, ja yrittänyt saada sinut sulamaan ja rennoksi. Kun se ei ole onnistunut, niin hän on vain yrittänyt enemmän ja enemmän ja sinä taas mennyt lukkoon/jäätynyt enemmän.