Mitä merkitystä suvulla?

Kyllä sillä on monissa roduissa oikeasti merkitystä. Kärjistetysti varmaankin niissä, joissa on erikseen käyttö- ja show-linjoja. Rotumääritelmän mukainen ulkomuoto kyllä periytyykin. Ja omistajan vastuulle jää sitten myös osa. Kasvattajatkaan eivät voi tietää varmaksi, miten pennut kehittyvät, ja mitä niiltä on odotettavissa ulkomuodollisesti. Esimerkiksi oman koirani kasvattaja sanoi suoraan, että hän ei pitänyt pentua niin lupaavana, miksi se on nyt myöhemmin osoittautunut. Koiraamme ei ole edes varsinaisesti näyttelykoiraksi hankittu, mutta olemme harrastaneet sitä jonkin verran, koska kasvattaja toivoo sitä. Mutta pentu valittiin puhtaasti sen luonteen vuoksi, ja ensisijainen ajatus oli todellakin sen luonne ja valmiudet juuri meidän perheemme tarpeisiin ja olosuhteisiin. Ulkomuoto on tullut tavallaan vahingossa, ja koko ajan on ollut tähtäin vain siinä, että koiran terveys ja fyysinen kunto kestää sen rankan työn, mihin se joutuu metsästäessä kaverina.

Myös luonne muuten periytyy, ja toki omistaja voi vielä vaikuttaa siihenkin. Väärällä kohtelulla voi pilata koiran kuin koiran, mutta toiset koirat ovat van jo lähtökohtaisesti esimerkiksi epävarmempia kuin toiset. Tätä hajontaa on ihan saman pentueen jäsenissäkin, mutta vanhempien luonne kyllä määrittää jatkoa myös osaltaan. Samoin siis erittäin tärkeänä siihen vaikuttaa kasvuolosuhteet, missä koira elää.

Nämä ovat aina tätä samaa juttua. Oikeassa elämässähän ei "rotukoirien omistajat " ja seropien omistajat ole mikään eri ihmisryhmä. Meilläkin on seropikin. Ihan samoin perustein valittu kuin rotukoirammekin. Ja ihan yhtä täyspäiväisiä ja ihania koiria ovat olleet. Kukin täyttää sen kolon, mihin sitä on ajateltukin. Seropillamme on omat vahvuusalueensa, ja se on emännän apulainen mm. sienimetsässä ja marjastaessa. Se on erittäin helppo ollut opettaa etsimään jotain tiettyä haluttua asiaa metsästä. Ja se on väsymätön uurastaja siinä hommassaan. Toinen on isännällä metsästyskaverina. Ja loistava siinä. vapaa-ajallaan molemmat ovat mitä ihanimpia seuralaisia, ja väsymättömimpiä touhuajia, mihin mennäänkin. Kotona lasten kavereita ja lohduttajia.

Mikä ihme homma tämä on, oikeastihan valtaosa koiranomistajista ei todellakaan tuijota vain pelkkää ulkonäköä. Ja jokaikisessä näyttelyssä on muuten tuomarikin jollakin lailla ottanut kantaa myös luonteeseen. Ja jokainen on osunut oikeaan arvioissaan. Näyttelykehissä ei lähtökohtaisesti jotenkin "huonoluonteinen) koira edes pärjää, vaan kyllä niiden rodunomaisuutta arvioidaan pääsääntöisesti sielläkin. Tuo arvio sisältää siis muutakin kuin pelkän ulkomuodon.

Heh - oletko joskus kuullut jotain geeneistä ja periytyvistä ominaisuuksista?

Koirienkin jälkeläiset muistuttavat keskimäärin enemmän vanhempiaan ja lähisukulaisiaan kuin muita ko. rodun edustajia.

Se mainitsemasi "hieno suku" ei takaa näyttelymenestystä. Mutta tilastollisesti todennököisempää on saada hyvärakenteinen koira hyvärakanteisesta suvusta ja vanhemmista kuin suvusta, jossa koirien ominaisuudet ovat vähän mitä sattuu.

Ja ihan sama asia pätee käyttöominaisuuksiin, terveyteen ja luonteeseenkin.

Jos sinulla on mukava koira niin nauti siitä ja ole tyytyväinen. Se, että muut käyvät ihan oikeissa näyttelyissä rotukoiriensa kanssa ei vie sinulta mitään pois. Negatiiviset asenteet sen sijaan voivat tappaa ilon sinun ja seropisi suhteestakin.

Suosittelen perehtymistä geenien peritymiseen.
Myöskin jotkut sairaudet periytyvät.
Ja en ymmärrä, miksi sua ulkonäkö häiritsee, olethan sinäkin vanhempiesi näköinen.

Ensinnäkin, teillekkö on tärkein se näyttelyissä pärjääminen, eikä se että se on teidän ja koiran välinen yhteinen harrastus? Itse valitsisin tasan tarkkaan jos joskus rotukoiran ottaisin, sellaisen koiran jonka suku on terve ja täyspäinen. En sellaista joka on suhtkoht terve ja suhkoht täyspäinen, mutta todella hyvä näyttelymenestys.

En ole negatiivisella asenteella, minua vain ihmetyttää tämä. Ensinnäkin - voin käydä koirani kanssa näyttelyissä ihan vain sen vuoksi, että meillä on yhteinen harrastus. En sen vuoksi, jos se joskus sattuu pärjäämään, että noniin! Nyt on semmonen koira jonka kanssa käyn näyttelyissä siksi että se pärjää!

Te voitte ajatella ilmaisemani asian kuinka haluatte, ja ehkä en ilmaissutkaan sitä ihan hienotunteisesti ja niin kuin olin sen tarkoittanut. Anteeksi se - mutta edelleenkään en ymmärrä. Eikä minun varmaan sitä koskaan ole tarkoitus ymmärtääkkään.

Sinä aloitit kysymällä mitä merkitystä pennun suvulla on siihen miten se pärjää näyttelyssä. Nyt lähdit jo sivuraiteille ;-)

Ongelmasi on se, että sinulla on vähän vääristynyt maailmankuva näistä asioista - tai ainakin piintyneitä ennakkoluuloja. Eli tässä tapauksessa ns. happamia, sanoi...

Onpa kapea kuva sinulla jos oikeasti luulet että näyttelyissä kävijät olisivat kaikki vain tuloksen perään.
Itse en ollut ollenkaan suunnitellut että ensimmäinen koirani olisi näyttelykoira, mutta sitten päätyikin meille sijoitusnarttu kun kasvattaja niin upeaa työtä tekee että mieluusti halusin olla avuksi. Kasvattaa aika huonomaineista (luonteen puolesta) rotua ja tärkeysjärjestys on: terveys, luonne ja bonuksena ulkonäkö. Olen onnellinen siitä että saan olla mukana vaikuttamassa rodun maineeseen sillä että minun upealuonteisella koirallani, joka sattuu olemaan myös erittäin kauniskin, tehdään sitten lisää upealuonteisia vauvoja :)

Näyttelyissä kun käydään aina ryhmällä niin hauskaa on aina! Riippumatta tuloksista. Tietysti tulee aivan upea fiilis jos koiran ja sinun yhteispeli toimii niin hyvin että tulostakin tulee :)

Huomaathan myös, että mätsäreissä ja varsinaisissa näyttelyissä tarkastellaan eri asioita. Varsinaisissa näyttelyissä ulkomuodolla ja rotumääritelmänmukaisuudella on päärooli, kun mätsäreissä arvostellaan koiran ja handlerin yhteistyökykyä ja koira voi olla vaikka aivan oman rotumääritelmänsä vastainen. Koska ulkomuoto ja näin siis rotumääritelmänmukaisuus periytyy, on suvulla erittäin iso osa!

Omasta kokemuksesta...

Muotovalioista suvussa seuraa herkemmin hyvännäköisiä pentuja, jotka menestyvät näyttelyssä koska nillä on hyvä rakenne. Koska niillä on hyvä rakenne, koirat hoitavat hommansa metsässä ja elävät terveempinä ja pitempään.

Mitäs siinä sen kummempaa...

Hei!

Tosiaan, mätsäreissä katsotaan yhteistyötä ja omistajan esittämistaitoja... ei niinkään koiran rakennetta tai ulkonäköä.

Virallisissa näyttelyissä myös se luonne merkitsee. Koira joka puree tuomaria tai kusee alleen koskettaessa ei kovinkaan todennäköisesti saa erinomaisia arvosanoja....

Sinäkin muistutat isääsi ja äitiäsi, etkö vain? joltain osin ainakin. sinulla ja koirallasi on yhtäläiset mahdollisuudet periä vanhemmiltanne niin sairauksia, luonteenpiirteitä kuin ulkomuotoseikkojakin.

Virallisissa koiranäyttelyissä arvostellaan koiran rodunomaisuus.Esiintyminen mallikkaasti tuo toki koiralle plussaa,mutta ei pelasta sitä virheiltä.

Itselle "hieno suku" merkitsee ennemminkin tervettä sukua, jossa on hyvä luonteisia, hyvillä käyttöominaisuuksilla varustettuja koiria kuin hyvät näyttelyarvostelut saaneita koiria.

Hei! Ollaan kaverini kanssa kiinnostuneista koirista ja ajateltiin että olisi mukavaa mennä katsomaan match showta, näyttelyitä ja agility kisoja. Pääsekö näihin kaikkiin katsomaan ihmiset joilla ei ole koiraa? Maksaako se jotain? Kiitos jos viitsitte vastata tietämättömille?

Pahoitteluni. Luin kyllä kaikki vastaukset. Laitoin ensin tähän kysymyksen, mutta tajusin myöhemmin että voin aloittaa uuden keskustelun, sinne ihmiset eksyisivät ehkä helpommin. Pyydän anteeksi jos tämä häiritsee sinua kovasti. Olen kyllä kiitollinen kaikille vastanneille.