Äitiyslomalla on tylsää. Kaverit bilettää, kodin siivous kyllästyttää, kaupassa ja kävelyllä käynti tulee jo korvista ulos.
Vauva on 3kk, kulkee helposti mukana vaunuissa. Aikaisemmin kävin töissä päivällä ja iltaisin löhösin. Nyt en osaa olla kun virtaa riittää, mutta ei huvita tehdä aina vaan niitä samoja asioita... ja aina yksin tai siis kahdestaan vauvan kanssa.
Vauva on 3kk, kulkee helposti mukana vaunuissa. Aikaisemmin kävin töissä päivällä ja iltaisin löhösin. Nyt en osaa olla kun virtaa riittää, mutta ei huvita tehdä aina vaan niitä samoja asioita... ja aina yksin tai siis kahdestaan vauvan kanssa.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Keksi eri projekteja, sisusta, askartele!
Mutta tuota se on silloin äitiyslomalla. Ja tulee tosiaan korvistakin ulos. Mutta äitiyslomakin loppuu aikanaan ja sitten PÄÄSEE takaisin töihin. Kun on tottunut olemaan töissä ja siinä rytmissä, niin ei se ihan helppo nakki ole olla vuotta periaatteessa yksin kotona ja periaatteessa jutella seinille ja lattioille. Oikeastaan aika rankkaa.
Sosiaalinen elämä ja muu elämä on kyllä aika seis tuon vauvailun aikana. Ainakin suurimmalla osalla.
Älä lannistu, mene heti töihin sitten, kun mahdollista. Lapsi perhepäivähoitoon ja siitä se lähtee.
Käydään äiti-vauvajumpassa ja bailatino mama&baby tunneilla sekä imetystukiryhmän tapaamisissa. Tungen kavereille kylään, valokuvaan, hoidan puutarhaa, leivon, soittelen ihmisille... ja ihan vaan jutustelen ja "leikin" vauvan kanssa paljon. Suihkussakin saatetaan käydä vain ajan kuluksi, kun molemmat siitä nauttii! Harkitsen avoimen yliopiston opintoja vähän myöhemmin.
Meiltä löytyis myös perhekahvilaa, "nuorten" (max. 25v) äitien ryhmää, yksinhuoltajien ryhmää, monikkoperheiden ryhmää jne., avoimia päiväkoteja (kannattaa tutustua) ja vaikka mitä muuta. Tietoa saa esim. kunnan nettisivuilta tai neuvolasta.
Siis herranjestas sentään, miksi sinä olet tehnyt lapsia jos äitiyslomalla JOUTUU olemaan ja sitten kun PÄÄSEE töihin niin elämä taas kirkastuu (etkä lastasikaan mainitse koko tekstissäsi)! Ei niitä lapsia ole pakko tehtailla (kun muillakin on) jos se noin rankkaa on. Itse olin kaikkien lasten kanssa äitiysloman hoitovapaan (3v.) oikein mielelläni, ja töihin JOUDUIN lähtemään...
Mene bilettäää!!
Olin ennen lapsia aikas työkeskeinen ja ajattelin, miten jaksan olla kotona (työkaverit nauroivat, että palaan heti äippälomalta töihin kuitenkin). Ensimmäisen lapsen kohdalla äitiyslomalla välillä tylsistytti, koska se vauva (alle 1-vuotias) nukkuu vielä paljon päivisin, mutta itse rupesin nauttimaan kotona olemisesta kun rupesin käymään muskareissa, kerhoissa ja kun tyttö täytti 1v, niin aina oltiin puistoissa joka aamupäivä ja tuntui, että mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa, sitä "vähemmän tylsää" kotona on lapsen kanssa: taaperon kanssa voi jo vaikka siivota/leipoa yhdessä, käydä uimahallissa, yms. ja tehdä vaikka mitä kivaa! Nyt lapsia on kaksi 1,5 vuoden ikäerolla ja olen edelleen kotona ja nyt NAUTIN SIITÄ! Koko päivä on yhtä työtä, kun on kaksi vaippaikäistä, ulkoilemme puistossa päivittäin, kohta aloitamme taas kerhot ja muskarit, teen ruoat ja siivoan yhdessä lasten kanssa ja nautin siitä jopa :-). Itse asiassa nykyään tapaan enemmän ihmisiä kuin ollessani töissä, joten ei se kotiäitinä oleminen aina ole sosiaalisesti tyhjää! Mene johonkin äititoimintaan mukaan, niin saat seuraa ja päivät ei ole niin yksitoikkoisia!
Kyllä se on aika tylsää näin miehen kannalta koska hoisin lastani -90 luvun puolivälissä vuoden kun oli työttömänä ja kun rahat rupesi loppumaan vaikka oli asiosidonnaisella niin naiseni meni töihin ja vaiika käytiin uimassa ja vaikka missä niin se aikuisen seura mitä kaipain oli kova ja sitten sasta kun lapsi oppii puhumaan niin siitä on kunnon seuraa mutta hauska oli seurata kun lapsi kehittyy ja niin edelleen mutta miehnä en olisi koskaan ruvennut koti-isäksi ja töihin kun pääsi niin illalla oli kiva olla lapsen kanssa ja touhuta kaikkea kivaa.
Yksi asia on että milläs elät kun noin kauan olet kotona ollut ja niin edelleen.
Nyky uhteiskunnassa ei yhden palkalla eletä että silleen.
Käykää paljon ulkoilemassa (eli vaunuttelemassa), saat siinä liikuntaa, mieli piristyy ja aika kuluu :), leivo, neulo vaippoja/vaatteita vauvalle, tapaa ystäviäsi (tai etsi uusia puistoista, MLL-kahviloista, jne.), käykää muskarissa, avoimessa päiväkodissa/kerhossa, tee ruokia pakkaseen, jumppaa...
Vauva-aika on siitä ihanaa, että äidillä on aikaa tehdä ihan mitä vaan, jos vauva nukkuu hyvin! Tuota omaa aikaa ei enää ole taaperon kanssa :)
Opiskele. Tähän aikaa on avoimessa yliopistossa hakuaikoja käynnissä vaikka kuinka. Valitse sieltä jokin kurssikokonaisuus, joka kiinnostaa tai josta on hyötyä työssäsi kun palaat työelämään. Itse aloitin juuri äitiysloman (eli vauva ei ole syntynytkään) ja aloitan myös nyt syksyllä kasvatustieteiden opinnot. Jos olen pari vuotta kotona, saan ne aika hyvään malliin ja niistä on todellakin hyötyä työssäni. Ja aihe on kiinnostava.
"Kaverit bilettää"
Ei kai ne sun kaverit päivisin biletä? Kutsu niitä kahville joku ilta tai jos joku tekevät vuorotyötä niin vaikka aamulla?
Tuo biletys-asia on kyllä sellainen, mikä hämmästyttää täällä palstalla. Onko teidän kaikkien kaverit todellakin sellaisia, jotka könyävät baarissa kaiken vapaa-aikansa? Anteeksi vaan, mutta hiukan vaikea uskoa. Yleensä kiinnostus baareja kohtaan alkaa useimmilla hiipua nopeasti parinkympin jälkeen, vaikka ei olisi lapsia tai edes parisuhdetta. Baarit on nopeasti nähty ja sitä deittailuseuraakin on kivempi löytää muualta.
Tuntuu ihan käsittämättömältä lukea noita juttuja, kun ystävien kanssa on aina jo nuoresta asti keksitty muuta tekemistä (kahvittelua, ostoksilla käyntiä, kyläilyä puolin ja toisin, lenkkeilyä tms). Baarissa on käyty vain vappuna ja uutena vuotena tai silloin kun joku on järjestänyt tuparit tai synttärit. Aina näistäkään tapahtumista ei ole välttämättä ravintolaan suunnattu, vaan vietetty illanistujaisia vain kotona.
Mikä ihmeen ongelma teille tietyille (huom, ei siis kaikille) äideille tuossa baarissa käymisessä on? Itse käyn lapsettomana ihmisenä baarissa 2-3 kertaa vuodessa, mutta tämäkin tuntuu olevan liikaa eräälle lapsen saaneelle ystävälleni. Hän nimittäin aina muuttuu ynseäksi ja suorastaan suuttuu jos kuulee minun olleen jossakin illanvietossa. Itse on ainakin sanonut, ettei baarielämä kiinnosta, mutta ilmeisesti kukaan muukaan ei saa tällaista harrastaa. Onhan se jo lähes maailmanluokan loukkaus jos joku ei eläkään täsmälleen samanlaista elämää kuin itse...
Totta tuo baarijuttu. Täysikäisenä jo alettiin porukalla käymään ravintoloissa syömässä ja välillä jossain pubissa tuopillisella. Baarit jäi kun ikää karttui. Ja päivätreffeillä vaikka jossain hyvässä ruokapaikassa voi olla tenava mukana.
Käy vauvasi kanssa vaikka musiikkileikkikoulussa, siellä me käytiin ihan vauvasta lähtien. Kuviakin löytyy jossa natiainen paukuttaa rumpua naama kurtussa vaikkei hienomotoriikasta ole vielä tietoakaan.
Vikka lapsia on niin kyllä kerran kuussa on hyv' käydä tuulettumassa ja miehnä minulle riitti ne pari olutta lähibäärissa ja kun tanssiravintolat eivät kiinostaneet ja parikertaa viikossa koripalloa pelaamaan niin hyvä tulee ja muut liikunnat päälle.
Komppaan kyllä aloittajaa, äitiyslomalla OLI järkyttävän tylsää. Siivosin talon päivittäin suunnilleen lattiasta kattoon. Pesin uunin kerran viikossa. Leivoin pakastimen täyteen piirakoita, pullaa, leivoksia, väänsin helposti kaksi lämmintä ateriaa päivässä. Leikin koirien kanssa pihalla. Käytiin muskarissa (kerran viikossa, joka kerta samaa lallatusta, puolen vuoden jälkeen lopetin). Vauvauintiin emme päässeet, poika oli kuulemma jo liian iso kun kyseinen ryhmä vihdoin alotti toimintansa.
En ole kiinnostunut käsitöistä, sisustamiseen ei ollut rahaa, se iäinikuinen vaunujen työntely pitkin puistoja, kaupoissa kiertely ja kahvilassa istuskelu rupes ihan tosissaan masentamaan. En tunne tästä kaupungista ketään, muutimme juuri ennen pojan syntymää (mieheni kotikaupunkiin).
Ostin crosstrainerin, että olis edes jotain tekemistä kun muksu nukkuu, niinkuin teki suurimman osan päivää.
Poika oli 2kk kun PÄÄSIN töihin. Riemulla ei rajaa! Olen siitä onnekas, että olen ilta/yötöissä, joten poika oli isänsä kanssa minun työskennellessäni. Mies itse käy päivätöissä.
Silmät rupes taas tuikkimaan, oli ihan mahtavaa tavata aikuisia, saada uusia työkavereita ja päästä pois kotoa. Hetkeäkään en ole katunut.
Poika on nyt 1,5v ja edelleen kotihoidossa, vaikka tässä välissä perustin oman firmankin, onhan meitä kaksi häntä hoitamassa.
Neuvolan tädin kauhisteluihin tuumasin, että käsittääkseni Suomessakin olin ennen vanhaan äitiysloman kesto juurikin sen 2kk, eikä lapsi kaipaa äitiään yöllä nukkuessaan. Sitä paitsi suhde isäänkin on näin läheisempi, meillä on enemmän rahaa ja onnellisemmat vanhemmat.
Uskoakseni firma tuottaa parin vuoden päästä jo niin, että voin pitää kunnon kesäloman ja viettää laatuaikaa viikkotolkulla lapseni kanssa. Ne kesät hän muistaa, ei sitä oliko äiti töissä vai ei vauva-aikana.
Näin meillä, kukin tavallaan.
kyselisin että missä välissä nukuit jos yön töitä teit ja mies päivän? Ehkä alussa kuvittelisin päivälläkin pystyvän nukkuu päiväuniaikaan mutta kyllähän vauvan kasvaessa unimäärä lyhenee.
Mulla kans vauva 3kk ja samalta tuntuu :/ Ootan kovasti et tyttö olis isompi nii päästäis porukassa enemmän reissaa ja liikkumaan. Nyt on niin tasaisen tylsää arkea.. Vaikkakin tietysti iloitsen lapsestani ja tykkään seurustella hänen kanssaan yms yms, mutta kyllä sitä olis kiva kun olis jotain vaihtelua. Tosin me paljo kolmistaa (minä, mies, vauva) käydään päivittäin kävelyllä, monesti käyää vierailemassa ja lenkillä käydään yleensä aina eri paikassa että siihe ees vaihtelua. autolla ajetaa johonki kauemmas käpöstelemään.
En tiiä oikei et mitä sitä vois muuta tehä vielä tässä vaiheessa kolmistaan.
Mutta pianhan lapsi kasvaa ja kohta sitä avautuukin uusia mahdollisuuksia.
Baareihin/bilettää mulla ei oo mikään kiire. Ollaan vaa miehen kans nii reissaamishaluisia ihmisiä että on haasteellista olla suurimmaks osaks kotona. Ja harrastetaa moottoripyöräilyä ja moottorikelkkailua, mutta jäävät tosiaan nyt vuodeksi vähemmälle. Ensi vuonna sitä pääsee jo enemmän tosiaan touhuumaan- koko perheen voimin
edellinen jatkaa:
Nii siis mulla ei kyllä oo töihin mikään kiire! Oon todellakin mieluummin lapsen kanssa kotona. Ja aijon ollakin niin kauan kunnes hän on tarpeeksi iso olemaan kotona yksin.
Nauti tästä kiireettömästä ajasta lapsesi kanssa. Kerkiät vielä moneen kertaan touhuta ja aikatauluttaa elämäsi.
Kotiäitiys on ihanaa nimenomaan sen takia, että voi itse päättää mitä milloinkin tekee ja minne lähtee. Nauttikaa rauhallinen aamupala, käykää kylässä tai kerhoissa, nukkukaa päiväunet, katsokaa telkkaria, lukekaa, lenkkeilkää jne. Ihan mitä vaan ja ihan omaan tahtiinm. Tuollainen mahdollisuus on luksusta tänä päivänä.
Kiitos viesteistä, ootte ihania :)
ap
Mullakin meni alku aika hitaasti.Varsinkin ne kolme ensimmäistä kuukautta, jolloin vauva nukkui meillä paljon.
Sitten keksin mennä seurakunnan perhekerhoon, käytiin esikoisvauvakerhossa ja perhekahvilassa. Aivan hyvin myös vauvan kanssa voi mennä niihin, eikä ne edes maksa mitään:) kahvista voi tietenkin joutua jotain maksamaan. Kannattaa käydä oman seurakunnan nettisivuilla katsomassa mitä toimintaa on tarjolla.
Sitten on myös avoimia päiväkoteja (ainakin jollain paikkakunnilla) joihin voi myös mennä. Ja muutaman kuukauden päästä voit viedä vauvan leikkipuistoon vaikka keinumaan :) Myös asukaspuistoja on joillakin paikkakunnilla...oman kaupungin nettisivuilta voi yrittää metsästää niitä...
Joskus teki hyvä käydä vaikka ihan yksinään asioilla. Mies katsoi vauvaa, joka onneksi myös suostui juomaan pullosta.
Minusta tuntuu, että sosiaalinen elämä vaan lisääntyi lapsen myötä. Työ on mulla aika yksinäistä, mutta nyt on aina puistoissa tai kerhoissa juttuseuraa.Ja kotityöt on jäänyt vähemmälle, kun ollaan usein menossa..
Hei olkaa iloisia että teillä on sitä aikaa ja vauvat nukkuu!!
Meidän 2kk poika nukkuu päiväsaikaan tunnin päikkärit vaunulenkillä ja sit yöunet. Onneks yöllä nukkuu hyvin (6-9h putkeen) että saa ite ladattua akut sillon. Mua on aina huvittanut sanonta et nuku aina sillon kun vauvanukkuu päiväunia. MItä päiväunia?! :D
Välillä tuntuu, et äitikin vois haluta tehdä muuta kun ilmeillä pojan vieressä ja luritella, hän kun ei viihdy yhtään itsekseen.
Ei lattialla, ei sitterissä, kantoliina koitin, ei käynyt =( Tuntuu ahdistavalta kun päivä menee kirjaimellisesti kantaessa poikaa klo 8-17. Kun isi tulee töistä klo 17, saan hetken aikaa että pystyn käymään suihkussa ja syömään rauhassa. Mies tekee kahta työtä, joten on tosi paljon pois kotoa, mikä harmittaa meitä molempia mut minkäs teet kun rahaa tarvitsee..
Mutta täytyy myöntää että luovuus, organisointikyky ja keksiliäisyys huipussaan täällä :) Illalla järkkään paikat aina niin että aamupala on valmiina senkun ottaa vaan kaapista viereensä sinne lattialle sen, samoin lounas. Vesipulloja täyttelen valmiiksi joka huoneeseen ettei tartte niitä lähteä hakemaan. Samoin kaikkea muuta päivää helpottavaa kylvän pitkin kämppää (liivinsuojia, pientä välipalaa yms.)
Pyykkikoneen täytän illalla valmiiksi, samoin astianpesukoneen. Rattaat, lenkkivaatteet ja lenkkikengät on eteisessä jonossa valmiina senkun kävelee eteisestä läpi ja pukee samalla vaatteita päälle kun poika roikkuu sylissä tai makaa hetken lattialla jolloin huuto yleensä jo alkaa.
Mutta ulos on päästävä joka päivä heti aamusta koska meillä on koira, joka kaipaa lenkitystä. Plus, liikkuvat vaunut on melkeinpä ainoa mihin poika rauhoittuu ja kattelee maisemia ja äitin ilmeilyä ja jutustelua makuultaan.
Heh, en oo katkera, vaikka siltä saattaa "kuulostaa". Yritin vaan sanoa, että olkaa onnellisia jos saatte sitä ylimääräistä omaa aikaa, esim siivoiluun, suihkuun tai syömiseen. Sehän on tosi hienoa :) Itse odotan että pojalle tulisi ikää vähän lisää ja kiinnostuisi jostain muusta kuin äidistä.