Minusta tuntuu että olen niin kamalan heikko, suorastaan läpikuultava. Minulla ei tunnu olevan mitään annettavaa ihmisille. Tärkeimmät ominaisuudet, mitä ihmiset arvostavat, puuttuu: energisyys/puheliaisuus/iloisuus/hyvä itsetunto ja -varmuus. Itsetunto alkaa olemaan jo aika nollassa kun joutuu kerta toisensa jälkeen kokemaan kaveriporukan ulkopuolelle jättöä ja sitä että toisia ei vaan kiinnosta. Välillä herään yöllä inhottavaan tunteeseen jossa näen itseni ulkopuolisen silmin: hiljaisena, mitäänsanomattomana, miksi kukaan edes haluaisi tutustua minuun? Miksi kukaan haluaisi seurustella kanssani, ei minulla ole mitään annettavaa. Olen vain se josta täytyy pitää huolta. Jonka kanssa saa tehdä suurimman työn. Jonka kanssa ei saa helposti keskustelua aikaan. On rankkaa yrittää muuttaa itseään, ja luulisi jo 23 vuoden iässä olevan jo vähän enemmän itsevarmuutta. Miten niin monet ikäiseni voivatkin olla jo niin taitavia työssään ja taitavia sosiaalisesti, ja minä vain hitaana painiskelen alkeissarjassa.
Voitteko kuvitella että olen jopa ulkomaille uskaltautunut vaihto-oppilaaksi, käynyt kouluja, ollut töissä, harrastanut eri lajeja, olen joka päivä aktiivinen, hymyilen ja yritän olla mahdollisimman reipas, huolehdin ulkonäöstän, yritän rikkoa rajojani sosiaalisesti joka päivä mutta kai sitä sitten täytyy yrittää vieläkin enemmän... Kaikki tuntuu vaan olevan siitä kiinni miten paljon puhuu ja miten hauskaa ja rentoa läppää osaa heittää ihmisille, minä osaan tehdä sitä vain 5 % ajasta kun muut tekevät 50 &, joten jään alakynteen ja yksin.
Kun haluaisi olla ihmisten kanssa mutta ei tavallaan ole oikeutettu siihen kun en osaa puhua koko ajan. He eivät pidä minusta koska olen hiljaisempi kuin keskimäärin muut. Ihmiset eivät pidä minusta. Siksi jätän viestin laittamatta ja olen yksin.
Ps. On minulla pari kaveria joita nään kerran viikossa, mutta arjen elän yksin eikä ole sellaista kenen kanssa voisi vaan olla ilman sen kummempaa aikataulua...
Voitteko kuvitella että olen jopa ulkomaille uskaltautunut vaihto-oppilaaksi, käynyt kouluja, ollut töissä, harrastanut eri lajeja, olen joka päivä aktiivinen, hymyilen ja yritän olla mahdollisimman reipas, huolehdin ulkonäöstän, yritän rikkoa rajojani sosiaalisesti joka päivä mutta kai sitä sitten täytyy yrittää vieläkin enemmän... Kaikki tuntuu vaan olevan siitä kiinni miten paljon puhuu ja miten hauskaa ja rentoa läppää osaa heittää ihmisille, minä osaan tehdä sitä vain 5 % ajasta kun muut tekevät 50 &, joten jään alakynteen ja yksin.
Kun haluaisi olla ihmisten kanssa mutta ei tavallaan ole oikeutettu siihen kun en osaa puhua koko ajan. He eivät pidä minusta koska olen hiljaisempi kuin keskimäärin muut. Ihmiset eivät pidä minusta. Siksi jätän viestin laittamatta ja olen yksin.
Ps. On minulla pari kaveria joita nään kerran viikossa, mutta arjen elän yksin eikä ole sellaista kenen kanssa voisi vaan olla ilman sen kummempaa aikataulua...
Vastaukset 20
Vanhimmat
Ja jäljelle jää aina vaan katkeruus kun huomaan ettei toista kiinnosta olla kaverini. Aina sitä vaan tietenkin yrittää sen niellä ja ajatella positiivisesti ja jatkaa elämää. Mutta kuitenkin siitä jää sisälle paha olo.
Ja vaan vievät kaverini ja minä jään ulkopuolelle...
Kaikkien tie tässä elämässä ei ole kultaisilla askelmilla varustettu kuten toisilla on.
Voihan olla ettet vain ole kohdfannut niitä ihmisiä joiden kanssa tulisit toimeen ja jotka ottaisivat sinut vastaan sellaisena kuin olet. Toki tilanne varmaan ahdistaa jos oma puhumattomuus johtaa siihen ettei ihmiset kiinnostu sinusta.
En ole itse puhumaton mutta sen verran ymmärän että omankaltaisia ihmisiä on vaikea löytää ja jostakin syystä tuppaa olemaan niin että monet ihmiset vain häviävät elämästä.
Sikäli sanon tähän että osaa heittää rentoa läppää mutta samalla toisaalta puhdas sosiaalinen kanssakäyminen sosiaalisen kanssakäymisen takia tuottaa vaikeuksia koska se ei kiinnosta minua.
Samoin Suomessa vaikuttaa paljon se jos antaa ymmärtää ettei tietyntyyppiset illanvietot ja juomingit kiinnosta niin jää siitäkin seurasta paitsi.
Pahoittelen kovasti tilannettasi, mutta rohkaisen sinua etsimään vain seuraa yhä tiukemmin.
Vaikka olen itse puhelias niin minua ei haittaisi vähän puhumattomampi ihminen seurana kunhan hänestä näkee että hän on hereillä ja reagoi minun juttuihin ja ympärillä olevaan elämään.
Olen tavannut niitäkin jotka höpöttävät ja pälpättävät paljon (usein itsestään ja elämästään) mutta puhe on aika turhaa eikä sisällä sen erikoisempaa. Jos taas sinä vähäisempi sanoinesi sanot jotain painavampaa ja merkityksellisempää joka kerta niin kyllä sinuakin kuunnellaan.
"On minulla pari kaveria joita nään kerran viikossa, mutta arjen elän yksin eikä ole sellaista kenen kanssa voisi vaan olla ilman sen kummempaa aikataulua... "
Liity samaan kerhoon kuin minäkin. Suurin syy mm. parisuhteeseen minulle olisi se että jonkun kanssa saisi jakaa jokapäiväistä elämää omine hassutteiluineen. Aina ei tarvitse puhuakkaan niin paljon jos vain on läsnä.
Tsemppiä sinulle ja totuus on vain se että aika yksin täällä itsekukin on.
Itse olen suhteellisen samanlaisessa tilanteessa(23, epävarma, ei varsinaisia ystäviä, identiteetti hukassa). Jonkin verran asiaa pohtineena sanoisin, että keskityt liikaa ominaisuuksiin, joita sinulla ei ole ja annat niille liian suuren arvon. En usko ihmisen tärkeimpien ominaisuuksien olevan mitä listasit. Vaikka se kliseiseltä kuullostaakin, niin sinulla on varmasti useita hyviä ominaisuuksia.
Maailmasta löytyy aina ihmisiä, jotka ovat parempia jossakin kuin sinä. Itseään muihin vertaamalla pettyy aina. Toisaalta, vaikka kuinka hyvä olisit heittämään läppää en kyllä usko, että sillä kovinkaan hyviä ystäviä saisit.
Itsensä muuttaminen ei aina ole aiheellista. Jos jokin ei tunnu omalta, ei se todennäköisesti myöskään ole. Luulisin, että voisit paremmin, jos voisit hyväksyä itsesi etkä yrittäisi olla jotain mitä et ole. Tuskin haluat ystäviä, joille pitää jatkuvasti esittää jotain roolia.
Juu, pahinta olisi sellainen kumppani, joka puhua pälpättäisi lakkaamatta jonnin joutavia, ettei omia ajatuksia kuulisi. Minä pidän hiljaisuudesta, kainalossa olemisesta, siitä että toinen on läsnä ja tuntee minut ja liikuttaa kättään pitkin vartaloani samalla kun katselee telkkaria. Vastaa minulle, kun sanon tai kysyn jotain, katsoo syvälle silmiin hellästi ja aistii minut kaikilla aisteillaan vaikka ei sanottaisi sanaakaan, ymmärtää minua ja osaa lukea minun kasvoiltani huolen, ilon, surun, intohimon ja rakkauden.
Minä kaipasin kumppania, joka viihtyy kotona, osaa kokata, tarttuu imuriin, tykkää katsella leffoja sohvan nurkasta kanssani tai kuunnella täysillä stereotykityksillä hevimusaa, rokkia tai hempeitä kotimaisia, jonka kainalossa tuntee olonsa turvalliseksi, johon voi luottaa täysin, jolle voi avautua ihan mistä vaan, eikä hän tyrmää ja väheksy. Sellainen, joka antaa minun olla oma itseni, antaa minun tehdä sitä mistä pidän, antaa tilaa olla ja hengittää, ei vahdi, eikä kyttää, luottaa minuun, tukee ja autta minua ja kuuntelee minunkin toiveitani ja halujani, kyselee kuulumiseni, soittaa kun on poissa, kertoo monta kertaa päivässä kuinka tärkeä olen ja mitä hänelle merkitsen.
Minä en ole kovin ujo, mutta olen ollut äärttömän heikko, puolustukyvytön tunneköyhän ihmisen kynnysmatto, paniikkihäiriöinen, ahdistunut, turvaton, pelokas, yksinäinen ja ties vaikka mitä. Minut vei yksinäisyyteen ja epätoivoon luonnehäiriöinen ihminen jonka kanssa elin, hän sairastutti ja teki minusta toimintakelvottoman ja yksinäisen. Hän oli kuin syöpäläinen, joka imi minusta kaiken energian. Kun pääsin hänestä eroon sain tilalle kuin taivaasta ihmisen, joka teki minusta jälleen ehjän, jonka seura rauhoittaa ja jolta saan voimaa ja itsevarmuutta. Monen vuoden tuskan jälkeen tunnen, että taas elän Olen kuin kuolleista herännyt, paniikkihäirö on hallinnassa, ahdistus poissa kokonaan ja osaan jälleen nauttia ja iloita elämästä. Minun ei tarvitse vetää roolia, ei jaksaa ellen jaksa, ei olla muuta kuin se mitä olen. Mikä parasta kumppanini tuntee minulla olleen häneen saman vaikutuksen, olemme kuin yhtä puuta, ilman häntä en olisi mitään, en voisi elää, enkä hengittää, niin suuri vaikutus hänellä on ollut minuun. Hän ei ole täydellinen, mutta jokin ihmeellinen ja selittämätön mystinen voima ja energia hänessä on, joka tuntuu kaikkialla kehossani, kun hän on lähelläni.
Yksinäisyys on syvältä, mutta yksinäisyydenkin olisin kestänyt yksinäni mielummin kuin luonnehäiriöisen aiheuttaman yksinäisyyden ja kuolleen tyhjän olon. Se, joka on kokenut mitä on olla parisuhteessa tunteiltaan kuolleen, kylmän ihmisen kanssa, tietää totisesti mitä on YKSINÄISYYS,..se tulee kaikilla mausteilla ja herkuilla ja se on kuin kuolema.
arvaa tykkääkö minusta joku?
Tykkää sinusta aivan varmasti joku. Hän taitaakin olla ihan lätkässä sinuun :D
No ei tykkää, varsinkaan naiset. En muista milloin joku nainen olis mulle viimeks jutellut kunnolla. Siitä on meinaa aikaa paljon.
heiiii
ei se ihan noin mene.Mä olen puhelias ja aina keskellä.MUTTA koen silti olevani yksin.parisuhteessa,kaveripiirissä,jne.olen se pelle joka kutsutaan viihdyttämään vieraita jne,.ei sen takia ,että musta tykättäs.eli pelle.!sittenkun en jaksa heittää paskaa läppää, kaikki ihmettelee mikä mullon.Että niintai näin aina väärinpäin.Uskon sun kohtaavan jonkun ,kunhan pidät silmät auki .Ja et sulkeudu koppiin.Minäkin ole nyt yksin ja juon viini lasin kun vtttääää.
Sun äitisikin on nainen. Se on varmaan jutellut sun kanssa ihan lähiakoina?
Mun äitini hylkäs mut kun olin 9 vee. Ei ole soittanut tai lähettänyt postikorttia edes sen jälkeen eli siitä on jo 26-27 vuotta aikaa
Minkäs sille voi, kun pärstä on mikä on. Koskaan ei ole kukaan nainen lähestynyt ja kun itse teen aloitteen kuuluu "mää vittuun siitä". Elämä on laiffia...
Älä turhaan yritä väkisin miellyttää muita. Et ole mikään koira vaan yksilö, ihminen. Jos olet kohtelias, mukava, kiltti ja se ei muille kelpaa niin haistakoot paskat.
Yksi kohta vain: jos et osaa puhua koko ajan, rupea esittämään lyhyitä välikysymyksiä ja mieleen tulevia kommentteja. Ystävällisiä tai neutraaleja, ei missään tapauksessa ikinä vihaa tai halveksuntaa. Paras jättää ensi alkuun sarkasmitkin omaksi tiedoksi.
Kiitos näistä viesteistä, tuli heti parempi olo :) ihanaa kun on näin ajattelevia ihmisiä...ei kyllä siltä tosielämässä tosin vaikuta...
Kuka maailmassa eniten huutaa, sillä on yl.vähiten asiaa.Usko pois,juuri tuo ominaispiirteesi tekee sinusta mielenkiintoisen vielä monen ihmisen mielestä.Ei ole huono asia ollenkaan osata olla vaiti. Et ole alakynnessä,päinvastoin. Eihän tämä elämä vitsikilpailua ole. Ja mikä sitten oikeasti on sitä hauskaa läppää..?yl.toisten kustannuksella pilailu tms.Sinähän pohdit asioita,käytät aivojasi, tarkkailet, tunnet olevasi kuuntelijan roolissa ja oletkin.Se on tärkeä asema,sillä täytyyhän suupalteilla olla kuuntelija.Ei se tark sitä,että olisit huonompi.Kuten itsekin toteat, olet ok ihmisenä.Sen kuulee viestistäsikin.Tärkeintä on,että olet oma luotettava itsesi edelleen.Ihmisten kohtaamisessa ei vitsit kauas kanna. Kun tapaat kiinnost ihmisen, niin osoita se hälle olemalla hänestä ja hänen asioistaan kiinnostunut. Kaikki tykkäävät jos joku on kiinn.Eikä kaikki ole ansainneet edes seuraasi, ei tarv olla seurassa jossa ei ole hyvä olla.. Ihmiset kyllä ovat huomanneet sinut.Epävarmuus kätketään just vitsien taakse ja olet ehkä coolimpi kuin tiedätkään näiden supliikkityyppien miel ja pelkäävät lähestyä koska et ole pelle eikä sinun tarv,olla esillä koko ajan. Asioilla on aina monta katsantokulmaa..:)
Jatkan vielä sen verran, että uskalla olla rohkeasti "tyhmä" ja kysyä jotain keskust.aiheesta jos alue on sell mistä et mitään tiedä. Annat näin mahdollisuuden toiselle olla asiantuntijana..:)Saat tod.näk hyvin pian kaverin itsellesi.Aidosti kiinnostuneet ihmiset ovat tänä päivänä vähissä jokaisen elämässä. Ehkäpä tämä voi johtaa jopa uuden harrastuksen pariin,jos kiinnostutkin aiheesta oikeasti,eikä asia jääkään tietotasolle.Varmasti löytyy opettajia uuteen lajiin, jossa toinen on jo konkari ennestään. Älä välitä muusta kuin siitä, että jos sinulla olisi jotain sanottavaa jollekin, ettet jätä sanomatta vaan avaa suusi. Ei se ole sen kummempaa.Asiasi on aivan yhtä tärkeä kuin muidenkin eikä huonompi tms.Suu pitää avata silloin, kun olisi asiaa. Siihen meillä kaikilla on oikeus.Tulet yllättymään positiivisesti. Pallo on sinulla.
anna rakkauta niin sinuleki anetaan .pää pystyn nyt.
Itsellä aika sama olo.
Positiivista on, että minä ottaisin kaltaisesi ihmisen ystäväkseni. Minua ei haittaisi jutella kanssasi asioistasi ja auttaa sinua. Pidän hiljaisemmista ihmisistä, tai sellaisista ihmisistä joilla ei ole kauheaa hinkua olla aina paras kaikessa ja esillä eniten. Voisit ehkä kokeilla hetken totutella olemaan itsenäsi.
Tarkoitan sitä, että minä taistelin kauan siitä olosta, kun en halunnut oikein mennä mihinkään, nähdä ketään, tai kuunnella kenekään juttuja, halusin kovasti olla normaali tyhjänpuhuja ja olla esillä ja tuntea "turhat" asiat tärkeiksi, muttei siitä vain ole tullut mitään enää pitkään aikaan.
Lopulta ymmärsin, että tälläinen minä vain olen, en jaksa esittää, pidän aitoudesta ja oikeista asioista. Huolenani kuitenkin oli aina se, että jään yksin luonteeni takia. Kuitenkin koitan nyt uskoa, ja jotenkin uskonkin, että tämän tajuaminen on vain minulle vahvuus, koska nyt ehkä vihdoin löydän kaltaistani seuraa itselleni jostain, ja olen sellaista löytänytkin jossain määrin. Olen tutustunut pariin mielestäni hienoon ihmiseen, ja olen tutustunut heihin näiden "tyhjänpuhujien" kautta.
Ensin hyväksyin kuka olen, ja sitten oli paljon helpompaa olla missä tahansa seurassa. Sitten hetken oltuani tutustuin pariin ihmiseen, joita nyt haluan nähdä. Ja se että haluan nähdä joitain ihmisiä on erittäin harvinaista minulle, todella harvinaista. Jos koko ajan yrittää olla jotain muuta kuin mitä luonne on, niin se väsyttää eikä lopulta missään tunnu olevan mitään järkeä, eikä kukaan haluamasi ihminen halua sinua, koska he eivät näe sinua sellaisena kuin olet.
En voi taata mitään, en edes itselleni, en tiedä tulenko olemaan aivan yksin koko lopun ikäni ja koska tämä aika mahdollisesti alkaa, mutta kun tunnen mitä tunnen ja tunnen sen avoimesti, niin minun oloni on helpottanut paljon. Tunnen halua olla joidenkin tiettyjen ihmisten kanssa, ja aion hakeutua heidän seuraansa.
Kokeile samaa, ole rauhassa se kuka olet ja anna pölyn laskeutua ja katso mitä sen jälkeen näet :)
vau... te ootte ihan helsvetin syvällisiä! mä ihailen teitä!