kärsin ahdistuneisuushäiriöstä. se ilmenee siten että yleisillä paikoilla joissa on paljon ihmisiä sydän alkaa jyskyttämään kauheeta vauhtia,tuntuu koko ajan siltä että olisi tarkkailun kohteena. Onko mitään apuja tähän. En haluaisi turvautua lääkkeisiin.
ahdistuneisuushäiriö
APUA111111111
5167
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
VAI NIIN
Minullakin on jotain kaltaista, ei ala sydän jyskyttämään mutta haluaa hinnalla millä hyvänsä äkkiä pois ja ellei ole aivan pakko mennä niin välttelen viimeiseen asti, vapaaehtoisesti en mene julkisille paikoille. Kyllä sen ihmiset huomaa kun joku panikoi tai on ahdistunut kun aina selitetään että "tunteita ne vain on, ei sinua kukaan katso".
Joo kyllä se huomataan. Eri asia on se kuinka isona asiana ne muut sitä pitävät. Eivät varmaan lähellekään niin isona kuin panikoija itse, mutta kyllä se huomataan. Ainakin minun kokemukseni mukaan. Minulla nyt pahimpana paikkana ruuhkabussit. Siellä oleminen on todella tukalaa, matka pysäkille jossa jää pois tuntuu loputtomalta. Kaikki lihakset jäykistyy, hiki valuu, katsetta ei pysty kohdistamaan mihinkään ja ahdistaa niin pirusti. Mutta pakko niillä on matkustaa jos meinaa esim. töistä kotiin päästä. Taksilla ei ole varaa työmatkoja tehdä, heh. En kylläkään pidä myöskään kaupoista, enkä edes kaduista, varsinkin jos on paljon muita liikkujia. Onneksi syksyllä tulee iltaisin/aamuisin pimeää, ei ole niin alttiina ympäröivälle maailmalle. Ihme touhua tämä, ei voi muuta sanoa.
Ei sitä muut välttämättä isona asiana pidä, mitäs merkitystä sillä, mutta kyltämättömän kurjaa se on ihan itsellekin. Onkohan se "fobiaa", vai voiko olla ihan ihmisen ominainen piirre tai luonto? Ei suurkaupungit, ruuhkabussit sun muut ole luonnosta. Ehkä toiset ei vaan pidä siitä ja jos on pakko, esim. työt, koulutus jne, niin siitä syntyy tämän kaltainen ikävä reaktio.
Mulle on diagnosoitu ahdistuneisuushäiriö ja on juuri noita kuvaamasi kaltaisia oireita. Muistan esimerkiksi yhdet opiskelukaverin juhlat, joissa sain tuollaisen ahdistuskohtauksen ja pelkäsin kuolevani. Ole siinä sitten juhlissa. Kannattaa hakea apua vähintään terveyskeskuslääkäriltä eikä pidä pelätä lääkitystä, itsellänikin ongelma pysyy lääkkeillä kurissa. Voisit ajatella myös psykologille eli terapiaan hakeutumista. Aika paljon riippuu siitä, kuin paljon asia haittaa elämääsi. Jos välttelet sen takia tilanteita, on apu tarpeen.