Kun tuota miettii ihan tavallisen ihmisen näkökulmasta, niin tuolla tiellä on monta kuoppaa.
Ajatellaan että ihminen, joka ei nyt erityisemmin ole elämänsä aikana ollut kiinnostunut koko jutusta, alkaa vain jonain päivänä pohtia noita uskon asioita. Hän alkaa miettiä ja lukea kaikkea asiaan liittyvää. Jutteleekin vähän uskovien kanssa. Hänessä alkaa syttyä tunne, että hänkin kaipaa kovasti uskoa Jumalaan.
Miten on, onko väärin jos hän hiljalleen kasvaa tuohon uskoon? Pala palalta tietoa tulee Raamatusta sekä erilaisista tavoista uskoa. Ehkä jonain päivänä hänen ratkaisunsa on vahva. Hän etsii yhteisönsä monien tarjokkaiden joukosta.
Vai onko parempi että hän antaa vain asian olla. Kuuntelee heitä, jotka saarnaavat synnistä ja synnintunnosta. Ahdistus vain kasvaa. Tulee olo, ratkaisu on tehtävä nopeasti, on nöyrryttävä anomaan anteeksi antoa niistä synneistä, joita hän ei oikein edes hahmota mitä n e ovat. Ne kerrotaan hänelle. Kerrotaan että on ehdoton auktoriteetti, jota on vain toteltava, tuntui se oikealta tai väärältä.
Itse ei enää saa ajatella. On luotettava 100 % siihen mitä uskossaan ”vahvat” hänelle kertovat Raamatusta. Jokainen epäilys, hairahdus on vain merkki siitä, ettei hänen uskonsa ole oikeaa. On yritettävä uskoa enemmän. Jokainen Raamatun lause pitää oppia ymmärtämään ja tietämään ne seikat, jotka kertovat ”oikeasta” uskosta. On laitettava itsensä yhteisön edessä alttiiksi, jotta tuo uskon todistus voitaisiin punnita.
Kumpi ohjaa uskoa, luottamus Jumalan rakkauteen vai pelko Hänen kostostaan ja rankaisustaan? Joku kirjoitti kerran että ihminen ei voi ymmärtää Jumalan rakkautta. Mitä sellainen rakkaus on, jota ei ymmärrä? Se joka lyö ja tekee pahaa, on se rakastavin?
Miksi rakkaus halutaan käsittää kärsimyksenä? Miten voi löytää sen juuri oikean yhteisön, jonka auktoriteetti riittää kertomaan että juuri näin tulet oikeaan uskoon?
Miksi on niin vaikeaa olla ”oikea” uskovainen?
58
217
Vastaukset
- FUCKIFUU
Se joka vitsaa säästää se lastansa vihaa. Näin se näyttää olevan ainakin taivaan isän kohdalla!
- pertsa2010
mummomuori sanoi :
Kun tuota miettii ihan tavallisen ihmisen näkökulmasta, niin tuolla tiellä on monta kuoppaa.
_______________
Kuoppien paikkaa ei tarvitse matkalla tietää täytyy tietää vain oikea reitti.
____________________________________________________________
mummomuori sanoi :
Miten on, onko väärin jos hän hiljalleen kasvaa tuohon uskoon? Pala palalta tietoa tulee Raamatusta sekä erilaisista tavoista uskoa. Ehkä jonain päivänä hänen ratkaisunsa on vahva. Hän etsii yhteisönsä monien tarjokkaiden joukosta.
______________
On varmasti montakin tapaa jolla Jumala kutsuu ihmistä ja vetää hänet ristin juurelle.
Varmasti uskoon voi kasvaa pikkuhiljaa - minuakin Jumala kutsui monta kertaa ja kolmannella kerralla viesti meni
umpiluun läpi.
____________________________________________________________
mummomuori sanoi :
Kuuntelee heitä, jotka saarnaavat synnistä ja synnintunnosta.
_______________
Ratkaisut pitää tehdä itse - käyttää mahdollisimman itsenäisesti sitä valinnanvapauttaan erilaisissa tilanteissa uskon tiellä.
Missään tapauksessa ei saa antaa jonkin "Rakastettu johtaja" tyyppisen narsistin tehdä niitä valintoja ,jotka kuuluvat sinulle.
En oikein usko sinun noissa lahkoissa tuolla kyselevällä luonteellasi edes pärjäävän sillä siellä on yleensä joku joka sanelee miten hommat pitää hoitaa.
____________________________________________________________
Minua ei enää pelota Jumalan tuomio , sillä tiedän saavani vanhurskaan tuomion.Joku voi ajatella toisinkin minä en.
Tuosta se usko lähtee : Katso Jumalan Karitsa ,joka pois ottaa maailman synnin.Ilman Häntä meillä ei ole mahdollisuuksia pelastua.Samoin Egyptissä ,kun Jumala näki karitsan veren oven pihtipielissä niin hän kulki siitä ohi eikä surmannut esikoista siinä perheessä.Samoin nykyään olemme Jeesuksen veren turvissa.
Kaikki tiedot on itse kerättävä ja omaksuttava ,mutta evankeliumi ei ole kovin monimutkainen.Tiedätkö että tuon ratkaisun tekeminen on aivan eri asia sellaiselle joka jo entuudestaan (lapsuudesta tai nuoruuden aikana) tuntee uskollisen retoriikan kuin sellaiselle, jolle se on vierasta? Sanat voivat olla niin hämääviä.
Hienoa että ainakin sinä ymmärrät että uskon tie voi olla hiljaisen kasvun tie. Se ei välttämättä johda yhtäkkiseen uskoon. Umpiluu on varmaan useilla. Minulla sen viimein puhkaisi ymmärrys rakkaudesta. Mitä se voisi olla.
Hieno että sinä tiedät olevasi vanhurskas. Minä vain en tiedä, en voi mitään muuta kuin uskoa siihen, että Jumala ohjaa minua siihen suuntaan. Se mitä joku kutsuu synnittömyydeksi, voi olla toiselle ihan muuta. On syntejä joihin en syyllisty, mutta on syntejä joita edelleen teen. Osaan haluan muutosta, osaa mietin kovasti, ovatko ne syntejä vai muiden uskovien luomia syntejä? Avioliitto instituutio on yksi niistä. Olen ollut avioliitossa ja todennut ettei sillä ole mitään tekemistä todellisen rakkauden tai sitoutumisen kanssa.
Avioliitossa ei tarvitse rakastaa eikä edes tuntea toista kohtaan yhtään mitään – ei välttämättä edes nimeä. Lapista ei tarvitse välittää yhtään mitään. Se on olemassa vain omaisuutta ja vallan käyttöä varten.
Koen että jättäydyn tässä sellaisen armon valtaan, etten anna ihmisten tuomita edes Raamatun avulla, vaan sen tuomion lukee Jumala yksin. En ole ollut koskaan täydellinen näiden Raamatussa väitettyjen lakien suhteen. Sekin laki, mitä pyrin eläväksi tekemään, on tuomittu joidenkin uskovien suhteen. Rakastaa ei pidä ketään, armoa ei saa osoittaa eikä tuntea – sehän oli sitä lässytystä mitä Jumala ei hyväksy. Evankeliumi ei ole monimutkainen, mutta me ihmiset teemme siitä todella vaikean.- pertsa2010
mummomuori kirjoitti:
Tiedätkö että tuon ratkaisun tekeminen on aivan eri asia sellaiselle joka jo entuudestaan (lapsuudesta tai nuoruuden aikana) tuntee uskollisen retoriikan kuin sellaiselle, jolle se on vierasta? Sanat voivat olla niin hämääviä.
Hienoa että ainakin sinä ymmärrät että uskon tie voi olla hiljaisen kasvun tie. Se ei välttämättä johda yhtäkkiseen uskoon. Umpiluu on varmaan useilla. Minulla sen viimein puhkaisi ymmärrys rakkaudesta. Mitä se voisi olla.
Hieno että sinä tiedät olevasi vanhurskas. Minä vain en tiedä, en voi mitään muuta kuin uskoa siihen, että Jumala ohjaa minua siihen suuntaan. Se mitä joku kutsuu synnittömyydeksi, voi olla toiselle ihan muuta. On syntejä joihin en syyllisty, mutta on syntejä joita edelleen teen. Osaan haluan muutosta, osaa mietin kovasti, ovatko ne syntejä vai muiden uskovien luomia syntejä? Avioliitto instituutio on yksi niistä. Olen ollut avioliitossa ja todennut ettei sillä ole mitään tekemistä todellisen rakkauden tai sitoutumisen kanssa.
Avioliitossa ei tarvitse rakastaa eikä edes tuntea toista kohtaan yhtään mitään – ei välttämättä edes nimeä. Lapista ei tarvitse välittää yhtään mitään. Se on olemassa vain omaisuutta ja vallan käyttöä varten.
Koen että jättäydyn tässä sellaisen armon valtaan, etten anna ihmisten tuomita edes Raamatun avulla, vaan sen tuomion lukee Jumala yksin. En ole ollut koskaan täydellinen näiden Raamatussa väitettyjen lakien suhteen. Sekin laki, mitä pyrin eläväksi tekemään, on tuomittu joidenkin uskovien suhteen. Rakastaa ei pidä ketään, armoa ei saa osoittaa eikä tuntea – sehän oli sitä lässytystä mitä Jumala ei hyväksy. Evankeliumi ei ole monimutkainen, mutta me ihmiset teemme siitä todella vaikean.mummomuori sanoi :
Hieno että sinä tiedät olevasi vanhurskas.
________________________________
Tarkoitin ,että vanhurskas Jumala tuomitsee minut ja jättäydyn hänen käsiinsä.
Pistin tuon nyt ensin ennenkuin herättää yleistä pahennusta tuo väärinkäsitys. - pertsa2010
pertsa2010 kirjoitti:
mummomuori sanoi :
Hieno että sinä tiedät olevasi vanhurskas.
________________________________
Tarkoitin ,että vanhurskas Jumala tuomitsee minut ja jättäydyn hänen käsiinsä.
Pistin tuon nyt ensin ennenkuin herättää yleistä pahennusta tuo väärinkäsitys.mummomuori sanoi :
Sanat voivat olla niin hämääviä.
__________________
Sanojen merkityksen saat esimerkiksi kysymällä vaikka täällä sivustolla tai sitten noista pienseurakunnista ,joita pidän hiukan vaarallisina ,mutta uskon sinun tunnistavan narsismin jos sellaista siellä ilmenisi.
____________________________________________________________
mummomuori sanoi :
Hienoa että ainakin sinä ymmärrät että uskon tie voi olla hiljaisen kasvun tie. Se ei välttämättä johda yhtäkkiseen uskoon. Umpiluu on varmaan useilla. Minulla sen viimein puhkaisi ymmärrys rakkaudesta. Mitä se voisi olla.
_________________
Joka tuntee että uskon hehku ja rakkaus Jumalaan enenevät hänen sielussaan, kantaa sisimmässään Kristusta. Kristus ylentää hänen sielunsa maasta ja näkyväisistä ja valmistaa sille asuinpaikan taivaisiin. Joka huomaa sydämensä täyttyvän ilosta ja alkaa hartaan liikutuksen vallassa kaivata Jumalan sanomattomia hyvyyksiä, voi siitä tietää, että Pyhä Henki vaikuttaa hänessä. Kun hän sitten tuntee, että mieli on täynnä ihmeellistä valoa ja taivaallisen viisauden synnyttämiä ajatuksia, se on merkkinä, että Lohduttaja on laskeutunut hänen sieluunsa. Lohduttaja - Henki paljastaa taivasten valtakunnan aarteet, jotka ovat hänen sisimpänsä kätköissä. Tällöin hänen on varjeltava itseään huolellisesti - onhan hän Jumalan palatsi ja Hengen asuinsijat.
____________________________________________________________
mummomuori sanoi :
Avioliitossa ei tarvitse rakastaa eikä edes tuntea toista kohtaan yhtään mitään – ei välttämättä edes nimeä. Lapista ei tarvitse välittää yhtään mitään. Se on olemassa vain omaisuutta ja vallan käyttöä varten.
_________________
Tuollaistahan se saattaa pahimmillaan olla.En kiistä.
____________________________________________________________
mummomuori sanoi :
Koen että jättäydyn tässä sellaisen armon valtaan, etten anna ihmisten tuomita edes Raamatun avulla, vaan sen tuomion lukee Jumala yksin. En ole ollut koskaan täydellinen näiden Raamatussa väitettyjen lakien suhteen.
_________________
Sinun pitääkin itse ohjata omaa laivaasi ja valinnat ovat tietysti sinun - itsehän niistä vastaatkin.Ei siinä ole sitä vaadittavaa
rehellisyyttä jos vain apinoit , jonkun ukaaseja.Neuvoja voi aina kuunnella - koskaan ei voi tietää josko saisi lisää tietoa.
En tunne mummo täydellistä ihmistä noissa raameissa - ei näy peilissäkään vaikka kuinka siristelisi.
____________________________________________________________
mummomuori sanoi :
Rakastaa ei pidä ketään, armoa ei saa osoittaa eikä tuntea – sehän oli sitä lässytystä mitä Jumala ei hyväksy.
_________________
Armon osoittaminen on parhaimmillaan sitä vanhurskautta.Osoita vain mummo rakkautta - se on sitä oikeata Jumalanpalvelusta.
Aamos :
5:23 Vie pois minun edestäni virttesi pauhina, en tahdo kuulla sinun harppujesi soittoa.
5:24 Mutta oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus niinkuin ehtymätön puro.
____________________________________________________________
mummomuori sanoi :
Evankeliumi ei ole monimutkainen, mutta me ihmiset teemme siitä todella vaikean.
_______________
-Katso Jumalan Karitsa ,joka ottaa pois maailman synnin.
-Joka uskoo ja kastetaan hän pelastuu ,mutta joka ei usko se tuomitaan kadotukseen.
Jumalan siunausta Sinulle mummo matkallasi!
Toivoo Pertti ! - sielu kiittää
pertsa2010 kirjoitti:
mummomuori sanoi :
Sanat voivat olla niin hämääviä.
__________________
Sanojen merkityksen saat esimerkiksi kysymällä vaikka täällä sivustolla tai sitten noista pienseurakunnista ,joita pidän hiukan vaarallisina ,mutta uskon sinun tunnistavan narsismin jos sellaista siellä ilmenisi.
____________________________________________________________
mummomuori sanoi :
Hienoa että ainakin sinä ymmärrät että uskon tie voi olla hiljaisen kasvun tie. Se ei välttämättä johda yhtäkkiseen uskoon. Umpiluu on varmaan useilla. Minulla sen viimein puhkaisi ymmärrys rakkaudesta. Mitä se voisi olla.
_________________
Joka tuntee että uskon hehku ja rakkaus Jumalaan enenevät hänen sielussaan, kantaa sisimmässään Kristusta. Kristus ylentää hänen sielunsa maasta ja näkyväisistä ja valmistaa sille asuinpaikan taivaisiin. Joka huomaa sydämensä täyttyvän ilosta ja alkaa hartaan liikutuksen vallassa kaivata Jumalan sanomattomia hyvyyksiä, voi siitä tietää, että Pyhä Henki vaikuttaa hänessä. Kun hän sitten tuntee, että mieli on täynnä ihmeellistä valoa ja taivaallisen viisauden synnyttämiä ajatuksia, se on merkkinä, että Lohduttaja on laskeutunut hänen sieluunsa. Lohduttaja - Henki paljastaa taivasten valtakunnan aarteet, jotka ovat hänen sisimpänsä kätköissä. Tällöin hänen on varjeltava itseään huolellisesti - onhan hän Jumalan palatsi ja Hengen asuinsijat.
____________________________________________________________
mummomuori sanoi :
Avioliitossa ei tarvitse rakastaa eikä edes tuntea toista kohtaan yhtään mitään – ei välttämättä edes nimeä. Lapista ei tarvitse välittää yhtään mitään. Se on olemassa vain omaisuutta ja vallan käyttöä varten.
_________________
Tuollaistahan se saattaa pahimmillaan olla.En kiistä.
____________________________________________________________
mummomuori sanoi :
Koen että jättäydyn tässä sellaisen armon valtaan, etten anna ihmisten tuomita edes Raamatun avulla, vaan sen tuomion lukee Jumala yksin. En ole ollut koskaan täydellinen näiden Raamatussa väitettyjen lakien suhteen.
_________________
Sinun pitääkin itse ohjata omaa laivaasi ja valinnat ovat tietysti sinun - itsehän niistä vastaatkin.Ei siinä ole sitä vaadittavaa
rehellisyyttä jos vain apinoit , jonkun ukaaseja.Neuvoja voi aina kuunnella - koskaan ei voi tietää josko saisi lisää tietoa.
En tunne mummo täydellistä ihmistä noissa raameissa - ei näy peilissäkään vaikka kuinka siristelisi.
____________________________________________________________
mummomuori sanoi :
Rakastaa ei pidä ketään, armoa ei saa osoittaa eikä tuntea – sehän oli sitä lässytystä mitä Jumala ei hyväksy.
_________________
Armon osoittaminen on parhaimmillaan sitä vanhurskautta.Osoita vain mummo rakkautta - se on sitä oikeata Jumalanpalvelusta.
Aamos :
5:23 Vie pois minun edestäni virttesi pauhina, en tahdo kuulla sinun harppujesi soittoa.
5:24 Mutta oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus niinkuin ehtymätön puro.
____________________________________________________________
mummomuori sanoi :
Evankeliumi ei ole monimutkainen, mutta me ihmiset teemme siitä todella vaikean.
_______________
-Katso Jumalan Karitsa ,joka ottaa pois maailman synnin.
-Joka uskoo ja kastetaan hän pelastuu ,mutta joka ei usko se tuomitaan kadotukseen.
Jumalan siunausta Sinulle mummo matkallasi!
Toivoo Pertti !Vau, Pertsa, viisaita ja rohkaisevia sanoja sinulta nyt.
Kunpa kirjoittaisit tällaisia lisää.
"Joka tuntee että uskon hehku ja rakkaus Jumalaan enenevät hänen sielussaan, kantaa sisimmässään Kristusta." - linkki tsasounaan
sielu kiittää kirjoitti:
Vau, Pertsa, viisaita ja rohkaisevia sanoja sinulta nyt.
Kunpa kirjoittaisit tällaisia lisää.
"Joka tuntee että uskon hehku ja rakkaus Jumalaan enenevät hänen sielussaan, kantaa sisimmässään Kristusta."Nuo sanat taitavat olla joltakin ortodoksipyhältä.
http://www.tsasouna.net/
Taivasten valtakunnasta - Niketas Stithatoslainen linkki tsasounaan kirjoitti:
Nuo sanat taitavat olla joltakin ortodoksipyhältä.
http://www.tsasouna.net/
Taivasten valtakunnasta - Niketas Stithatoslainenlinkki tsasounaan sanoi :
Nuo sanat taitavat olla joltakin ortodoksipyhältä.
__________
Niin ovat - nuo sanat kuvasivat vain niin selkeästi uskovan elämää,että pistin ne
näkyville.- viisaita sanoja
linkki tsasounaan kirjoitti:
Nuo sanat taitavat olla joltakin ortodoksipyhältä.
http://www.tsasouna.net/
Taivasten valtakunnasta - Niketas StithatoslainenRistin tien mietiskely (katolinen kirkko)
corpuschristi.suntuubi.com/.../Katolisen kirkon rukouksia.pdf - viisaita sanoja
viisaita sanoja kirjoitti:
Ristin tien mietiskely (katolinen kirkko)
corpuschristi.suntuubi.com/.../Katolisen kirkon rukouksia.pdfLinkki ei toimi, mutta löytyy googlaamalla Katolisen kirkon rukouksia Ristintie.
Tule Pyhä Henki:
http://www.catholic.fi/usko/ruk/veni_sancte.htm
Pyhät seitsenlahjat ja Kristuksen seitsenmuotoinen Henki, joista rukouksessa puhutaan (pohjana Jes. 11:2)
http://www.apokryfikirjat.com/gelasius.htm sielu kiittää kirjoitti:
Vau, Pertsa, viisaita ja rohkaisevia sanoja sinulta nyt.
Kunpa kirjoittaisit tällaisia lisää.
"Joka tuntee että uskon hehku ja rakkaus Jumalaan enenevät hänen sielussaan, kantaa sisimmässään Kristusta."sielu kiittää sanoi :
Vau, Pertsa, viisaita ja rohkaisevia sanoja sinulta nyt.
Kunpa kirjoittaisit tällaisia lisää.
"Joka tuntee että uskon hehku ja rakkaus Jumalaan enenevät hänen sielussaan, kantaa sisimmässään Kristusta."
___________
Kuten siitä tekstistä näkyi niin Herramme seurakuntaan kuuluu kuuluu veljiä
myös katolisesta kirkosta.
Taidanpa ruveta tuomaan valittuja paloja heidän ajatuksistaan.
Katoliseen tai luterilaiseen kirkkoon ei kuitenkkaan pidä langeta.
Jos joku, joka ei ole erityisemmin ole ollut kiinnostunut uskoasioista alkaa pohtia niitä, niin silloin kannattaa tutustua mahdollisimman moniin erilaisiin uskontoihin, niiden oppijärjestelmiin, uskomuksiin ja miten edellämainitut ovat muuttuneet yhteisöjen kehittyessä.
Kannattaa tutustua uskomisen fysikaalisiin, sosiaalisiin ja psykologisiin syntymekanismeihin.
Kannattaa ottaa selvää erilaisten lahkojen ja oppisuuntien keskenään erilaisista "totuuksista" samankin uskonnon piirissä.
Eipä aikaakaan, kun huomaamme, että uskonnot ovat vain osa ihmislajin mielenkiintoista ja monipuolista kulttuuriperimää ja niitä yhdistää niiden palvomien jumaluuksien täydellinen poissaolo tosielämästä.
Jos yhä tuntee elämänsä tylsäksi, niin sykähdyttäviä mysteereitä löytyy vielä maailmankaikkeudesta ja planeettamme luonnosta sekä sen fysikaalisista ilmiöistä parin kolmen ihmisiän verran.
Ja ne ovat tosia!
Vau!Sinäpä sen sanoit. Noin voi käydä.
Olen muuten tehnyt juuri noin. Siksi minusta näemmä on tullut se paljon halveksittu ja parjattu ”liberaali”. Tämän nimekkeen täällä olen saanut. Tämän vuoksi en ole juuri uskaltanut ilmaista omaa näkemystäni ihan kaikesta. Tiedän että kaltaisiani on useampia mutta ne jäävät jyräävimpien mielipiteiden alle.
Ehkä on vielä vaikeaa pukea sanoiksi kaikkea sitä mitä koen uskon olevan, mutta se ei ole lainkaan sitä, etten noita tiedostaisi ja tietäisi.
On hyvä kuitenkin osata asettua heidänkin asemaan, joille uskoon tulo on suuri asia. Se voi olla käänteentekevä mullistus, jota ei voi väheksyä!mummomuori kirjoitti:
Sinäpä sen sanoit. Noin voi käydä.
Olen muuten tehnyt juuri noin. Siksi minusta näemmä on tullut se paljon halveksittu ja parjattu ”liberaali”. Tämän nimekkeen täällä olen saanut. Tämän vuoksi en ole juuri uskaltanut ilmaista omaa näkemystäni ihan kaikesta. Tiedän että kaltaisiani on useampia mutta ne jäävät jyräävimpien mielipiteiden alle.
Ehkä on vielä vaikeaa pukea sanoiksi kaikkea sitä mitä koen uskon olevan, mutta se ei ole lainkaan sitä, etten noita tiedostaisi ja tietäisi.
On hyvä kuitenkin osata asettua heidänkin asemaan, joille uskoon tulo on suuri asia. Se voi olla käänteentekevä mullistus, jota ei voi väheksyä!Onhan se niin, että joillekkin uskoontulo tai uskonelämä on täyttä totta.
En kuitenkaan kaipaa omaan elämääni subjektiivisten elämysten antamia harhaluuloja.
Ymmärrän toki, että jollekkin ne ovat tärkeitä, jopa välttämättömiä. Sallittakoon heille uskomuksensa. Niitä ei kuitenkaan kannata tuoda kritiikin "kiirastuleen" koeteltavaksi, sillä sitä ne eivät kestä. Ovathan ne eri maailmasta kuin järki ja logiikka.- edesauttamus
Phoebus kirjoitti:
Onhan se niin, että joillekkin uskoontulo tai uskonelämä on täyttä totta.
En kuitenkaan kaipaa omaan elämääni subjektiivisten elämysten antamia harhaluuloja.
Ymmärrän toki, että jollekkin ne ovat tärkeitä, jopa välttämättömiä. Sallittakoon heille uskomuksensa. Niitä ei kuitenkaan kannata tuoda kritiikin "kiirastuleen" koeteltavaksi, sillä sitä ne eivät kestä. Ovathan ne eri maailmasta kuin järki ja logiikka."Niitä ei kuitenkaan kannata tuoda kritiikin "kiirastuleen" koeteltavaksi, sillä sitä ne eivät kestä. Ovathan ne eri maailmasta kuin järki ja logiikka."
Minulla on toisenlaisia kokemuksia ja olen törmännyt lukuisiin jumalattomiin järkeilijöihin, mutta yleensä nämä jollakin tapaa sitten menevät päätelmissään solmuun eivätkä sitä kestä.
Usko on käsitteellisesti kyllä eri asia kuin järki ja logiikka, mutta kyllä ne useiden asioiden suhteen jakavat hyvin suuren rajapinnan. Ne myös vuorovaikuttavat, koska päättelemme paljon ainakin osittain uskonvaraisuuksista, mutta myös loppupäätelmiämme voimme pitää uskomuksinamme. Formaali logiikka lähtee tarkoista määritelmistä ja sovituista säännöistä tuottaen täsmällisiä päätelmiä, mutta ja on sellaisena abstraktia, joten kannattaa muistaa mitä abstrakti tarkoittaa. Sen jälkeen voi omata huomattavasti ymmärtävämmän ja nöyremmän suhteen uskoon ja logiikkaan, ja näiden väliseen suhteeseen. edesauttamus kirjoitti:
"Niitä ei kuitenkaan kannata tuoda kritiikin "kiirastuleen" koeteltavaksi, sillä sitä ne eivät kestä. Ovathan ne eri maailmasta kuin järki ja logiikka."
Minulla on toisenlaisia kokemuksia ja olen törmännyt lukuisiin jumalattomiin järkeilijöihin, mutta yleensä nämä jollakin tapaa sitten menevät päätelmissään solmuun eivätkä sitä kestä.
Usko on käsitteellisesti kyllä eri asia kuin järki ja logiikka, mutta kyllä ne useiden asioiden suhteen jakavat hyvin suuren rajapinnan. Ne myös vuorovaikuttavat, koska päättelemme paljon ainakin osittain uskonvaraisuuksista, mutta myös loppupäätelmiämme voimme pitää uskomuksinamme. Formaali logiikka lähtee tarkoista määritelmistä ja sovituista säännöistä tuottaen täsmällisiä päätelmiä, mutta ja on sellaisena abstraktia, joten kannattaa muistaa mitä abstrakti tarkoittaa. Sen jälkeen voi omata huomattavasti ymmärtävämmän ja nöyremmän suhteen uskoon ja logiikkaan, ja näiden väliseen suhteeseen."Minulla on toisenlaisia kokemuksia ja olen törmännyt lukuisiin jumalattomiin järkeilijöihin, mutta yleensä nämä jollakin tapaa sitten menevät päätelmissään solmuun eivätkä sitä kestä."
Minun kokemukseni taas ovat juuri päinvastaisia.
Tietysti uskolla, jopa jumaluskolla ja logiikalla on paljon yhtymäkohtia ja rajapintoja, ovathan ne kaikki saman ihmisen pään sisällä tapahtuvia asioita.
Kirjoituksestasi ei tule aivan selväksi tarkoitatko uskolla uskomista tavallisiin asioihin vai yliluonnollisiin.
Luonnollisesti uskomme moniin asioihin vajavaistenkin "todisteiden" perusteella, jos ne eivät ole ristiriidassa aikaisempien kokemuistemme kanssa ja sopivat maailmankuvaamme.
Monet ihmiset saattavat uskoa sillä tavalla myös joihinkin yliluonnollisiin asioihin, sillä he eivät ole kyseenalaistaneet heille uskoteltuja asioita, esim heidän ympäristössään dominoivaa käsitystä jumalista. Kuitenkin he torjuvat välittömästi yhtä hyvin dokumentoidun väitteen örkkien olemassaolosta tai jostain toisesta jumaluudesta, sillä se ei sovi heidän ennakko-oletuksiinsa.
Toisilla taas on vahva subjektiivinen usko yliluonnolliseen. He tulkitsevat kokemuksiaan uskonsa kautta torjuen (usein tiedostamattaan) asiat, jotka voisivat sitä horjuttaa.
Uskominen on useiden ihmisten ajattelurakenteeseen vahvasti iskostunut asia. Sen huomaa hyvin siitä, että uskomista esintyy kaikialla maailmassa. Kuitenkin se, mihin uskotaan vaihtelee suuresti. Kummasti ympäristön vaikutus määrää uskomisen yksityiskohdat, ei suinkaan mikään yliluonnollinen taho.
Kun pystyy tunnustamaan itselleen uskomisen jo hyvin tiedossa olevat fysiologiset, sosiaaliset ja psykologiset syntymekanismit voi todellakin nöyrin mielin tarkastella sitä mielenkiintoisena yleisinhimillisenä ilmiönä asettamatta mitään uskomusta toisen yläpuolelle.- edesauttamus
Phoebus kirjoitti:
"Minulla on toisenlaisia kokemuksia ja olen törmännyt lukuisiin jumalattomiin järkeilijöihin, mutta yleensä nämä jollakin tapaa sitten menevät päätelmissään solmuun eivätkä sitä kestä."
Minun kokemukseni taas ovat juuri päinvastaisia.
Tietysti uskolla, jopa jumaluskolla ja logiikalla on paljon yhtymäkohtia ja rajapintoja, ovathan ne kaikki saman ihmisen pään sisällä tapahtuvia asioita.
Kirjoituksestasi ei tule aivan selväksi tarkoitatko uskolla uskomista tavallisiin asioihin vai yliluonnollisiin.
Luonnollisesti uskomme moniin asioihin vajavaistenkin "todisteiden" perusteella, jos ne eivät ole ristiriidassa aikaisempien kokemuistemme kanssa ja sopivat maailmankuvaamme.
Monet ihmiset saattavat uskoa sillä tavalla myös joihinkin yliluonnollisiin asioihin, sillä he eivät ole kyseenalaistaneet heille uskoteltuja asioita, esim heidän ympäristössään dominoivaa käsitystä jumalista. Kuitenkin he torjuvat välittömästi yhtä hyvin dokumentoidun väitteen örkkien olemassaolosta tai jostain toisesta jumaluudesta, sillä se ei sovi heidän ennakko-oletuksiinsa.
Toisilla taas on vahva subjektiivinen usko yliluonnolliseen. He tulkitsevat kokemuksiaan uskonsa kautta torjuen (usein tiedostamattaan) asiat, jotka voisivat sitä horjuttaa.
Uskominen on useiden ihmisten ajattelurakenteeseen vahvasti iskostunut asia. Sen huomaa hyvin siitä, että uskomista esintyy kaikialla maailmassa. Kuitenkin se, mihin uskotaan vaihtelee suuresti. Kummasti ympäristön vaikutus määrää uskomisen yksityiskohdat, ei suinkaan mikään yliluonnollinen taho.
Kun pystyy tunnustamaan itselleen uskomisen jo hyvin tiedossa olevat fysiologiset, sosiaaliset ja psykologiset syntymekanismit voi todellakin nöyrin mielin tarkastella sitä mielenkiintoisena yleisinhimillisenä ilmiönä asettamatta mitään uskomusta toisen yläpuolelle."Luonnollisesti uskomme moniin asioihin vajavaistenkin "todisteiden" perusteella, jos ne eivät ole ristiriidassa aikaisempien kokemuistemme kanssa ja sopivat maailmankuvaamme."
Osaltaan juuri tuon perusteella niin moni on kehäpäätelmänsä vanki ja pysyttäytyy väkisinkin vanhassa maailmankuvassaan.
Siten muuttaisin seuraavaa kirjoittamaasi yhden sanan osalta voidakseni olla samaa mieltä:
"Toisilla taas on vahva subjektiivinen usko yliluonnolliseen. He tulkitsevat kokemuksiaan uskonsa kautta torjuen (usein tiedostamattaan) asiat, jotka voisivat sitä horjuttaa."
Ajatus menisi näin:
Toisilla taas on vahva subjektiivinen suhtautuminen yliluonnolliseen. He tulkitsevat kokemuksiaan uskonsa kautta torjuen (usein tiedostamattaan) asiat, jotka voisivat sitä horjuttaa.
Näin vältytään asennoitumiselta, joka olisi suopea vain ateistisille ennakkokäsityksille.
"Kuitenkin se, mihin uskotaan vaihtelee suuresti"
https://www.youtube.com/watch?v=HDDGl79x4Pc
Megapitkä sarja tämän tiimoilta kristillisestä näkövinkkelistä. Itseänsä valistuneena ateistina pitävän kannattaisi ehkä tutustua siihen jo siksi, että keskustelut kristityn kanssa voisivat sen jälkeen olla hedelmällisempiä. Oma näkemyksesi koostuu mainitsemistasi elementeistä: "fysiologiset, sosiaaliset ja psykologiset syntymekanismit". Jottet antaisi yksinomaan niiden määrätä kantaasi, ehdotan sarjan käymistä läpi. Vaivaa siitä on, mutta eri näkökulmia painottavalle tuossa sarjassa on niputettu yhteen erittäin ansiokkaasti hyvin paljon sellaista tietoa, jonka koostaminen muuten olisi valtavan paljon työläämpää. edesauttamus kirjoitti:
"Luonnollisesti uskomme moniin asioihin vajavaistenkin "todisteiden" perusteella, jos ne eivät ole ristiriidassa aikaisempien kokemuistemme kanssa ja sopivat maailmankuvaamme."
Osaltaan juuri tuon perusteella niin moni on kehäpäätelmänsä vanki ja pysyttäytyy väkisinkin vanhassa maailmankuvassaan.
Siten muuttaisin seuraavaa kirjoittamaasi yhden sanan osalta voidakseni olla samaa mieltä:
"Toisilla taas on vahva subjektiivinen usko yliluonnolliseen. He tulkitsevat kokemuksiaan uskonsa kautta torjuen (usein tiedostamattaan) asiat, jotka voisivat sitä horjuttaa."
Ajatus menisi näin:
Toisilla taas on vahva subjektiivinen suhtautuminen yliluonnolliseen. He tulkitsevat kokemuksiaan uskonsa kautta torjuen (usein tiedostamattaan) asiat, jotka voisivat sitä horjuttaa.
Näin vältytään asennoitumiselta, joka olisi suopea vain ateistisille ennakkokäsityksille.
"Kuitenkin se, mihin uskotaan vaihtelee suuresti"
https://www.youtube.com/watch?v=HDDGl79x4Pc
Megapitkä sarja tämän tiimoilta kristillisestä näkövinkkelistä. Itseänsä valistuneena ateistina pitävän kannattaisi ehkä tutustua siihen jo siksi, että keskustelut kristityn kanssa voisivat sen jälkeen olla hedelmällisempiä. Oma näkemyksesi koostuu mainitsemistasi elementeistä: "fysiologiset, sosiaaliset ja psykologiset syntymekanismit". Jottet antaisi yksinomaan niiden määrätä kantaasi, ehdotan sarjan käymistä läpi. Vaivaa siitä on, mutta eri näkökulmia painottavalle tuossa sarjassa on niputettu yhteen erittäin ansiokkaasti hyvin paljon sellaista tietoa, jonka koostaminen muuten olisi valtavan paljon työläämpää.Tervehdys edesauttamus.
Voihan sen uskon vaihtaa suhtautumiseksi. Siinä alkuperäinen sanoma tosin hieman laimentuu, mutta pääsemmehän me jumalattomatkin sitten siihen mukaan :)
Kiitos linkistä!
Vaikuttaa avausjakson perusteella todella mielenkiintoiselta.
En valitettavasti pääse alkamaan sen katselua ennen ensiviikkoa, mutta onhan hauskaa olla vähän aikaa iloisessa odotuksessa.
Olisi vielä mielenkiintoisenpaa, jos yleensä uskonnoista ja uskomisesta olisi olemassa samanlainen sarja. Olemmehan me keskenäisessä vuorovaikutuksessamme ateisti ja teisti, emme akristitty ja kristitty.
Nyt kun minä olen tavallaan ottanut haasteen vastaan ja aion katsella mainitsemasi sarjan (suurella mielenkiinnolla) läpi, niin sinä voisit puolestasi "irrottautua" ajatuksissasi hetkeksi kristinuskostasi ja tarkastella uskomista planeetanlaajuisena kokonaisuutena. Miksi jumalia on niin monia erilaisia? Miksi samaankin jumalaan uskovat uskovat siihen niin eritavoin? Miksi Intialaiset lapset useinmiten löytävät hindujumalat eikä esim. YHWH:ta? Miksi muidenkin uskontojen jumalat tekevät "ihmeitä"? Miksi muidenkin uskontojen jumalat vastaavat rukouksiin?
Toivottavasti et pysähdy helpoimman vastauksen eteen, vaan oikeasti mietit asiaa.- tao777
mummomuori kirjoitti:
Sinäpä sen sanoit. Noin voi käydä.
Olen muuten tehnyt juuri noin. Siksi minusta näemmä on tullut se paljon halveksittu ja parjattu ”liberaali”. Tämän nimekkeen täällä olen saanut. Tämän vuoksi en ole juuri uskaltanut ilmaista omaa näkemystäni ihan kaikesta. Tiedän että kaltaisiani on useampia mutta ne jäävät jyräävimpien mielipiteiden alle.
Ehkä on vielä vaikeaa pukea sanoiksi kaikkea sitä mitä koen uskon olevan, mutta se ei ole lainkaan sitä, etten noita tiedostaisi ja tietäisi.
On hyvä kuitenkin osata asettua heidänkin asemaan, joille uskoon tulo on suuri asia. Se voi olla käänteentekevä mullistus, jota ei voi väheksyä!Usko on uskomista siihen mitä ei näe.
Phoebus kirjoitti:
Tervehdys edesauttamus.
Voihan sen uskon vaihtaa suhtautumiseksi. Siinä alkuperäinen sanoma tosin hieman laimentuu, mutta pääsemmehän me jumalattomatkin sitten siihen mukaan :)
Kiitos linkistä!
Vaikuttaa avausjakson perusteella todella mielenkiintoiselta.
En valitettavasti pääse alkamaan sen katselua ennen ensiviikkoa, mutta onhan hauskaa olla vähän aikaa iloisessa odotuksessa.
Olisi vielä mielenkiintoisenpaa, jos yleensä uskonnoista ja uskomisesta olisi olemassa samanlainen sarja. Olemmehan me keskenäisessä vuorovaikutuksessamme ateisti ja teisti, emme akristitty ja kristitty.
Nyt kun minä olen tavallaan ottanut haasteen vastaan ja aion katsella mainitsemasi sarjan (suurella mielenkiinnolla) läpi, niin sinä voisit puolestasi "irrottautua" ajatuksissasi hetkeksi kristinuskostasi ja tarkastella uskomista planeetanlaajuisena kokonaisuutena. Miksi jumalia on niin monia erilaisia? Miksi samaankin jumalaan uskovat uskovat siihen niin eritavoin? Miksi Intialaiset lapset useinmiten löytävät hindujumalat eikä esim. YHWH:ta? Miksi muidenkin uskontojen jumalat tekevät "ihmeitä"? Miksi muidenkin uskontojen jumalat vastaavat rukouksiin?
Toivottavasti et pysähdy helpoimman vastauksen eteen, vaan oikeasti mietit asiaa.Tulipa tuo mainittu videorypäs Youtubessa katseltua läpi.
Ei se ollutkaan niin hyvä kuin luulin trailerin perusteella, eikä edes siitä aiheesta kuin odotin.
Videosarjan tekemisessä oli totta totisesti nähty paljon vaivaa. Asiat esitettiin vakuuttavasti ja asiaatuntevan oloisesti.
Kuitenkin kun ohjelmassa esitettyihin tietoihin ja väitteisiin etsi varmennusta ja lisätietoja, niin huomasi miten videon tekijät ovat valinneet vain omaa agendaansa tukevia tulkintoja ja jättäneet monet todennäköisemmät vaihtoehdot kertomatta.
Ohjelma laittoi miettimään sitä, miksi tekijät, jotka ovat selvästi perehtyneet aineistoon ja siten saaneet todennäköisesti laajemman ja oikeammankin kuvan aiheesta, ovat valinneet suppean ja vääristellyn näkemyksen. Voiko niin tapahtua vahingossa vai onko kyse tahallisesta sumuttamisesta?
Ohjelmasta jäi päällimmäiseksi hämmästys siitä, voiko joku todella uskoa kaiken tuon. Hämmästyttävää ja mielenkiintoista.- ??
Phoebus kirjoitti:
Onhan se niin, että joillekkin uskoontulo tai uskonelämä on täyttä totta.
En kuitenkaan kaipaa omaan elämääni subjektiivisten elämysten antamia harhaluuloja.
Ymmärrän toki, että jollekkin ne ovat tärkeitä, jopa välttämättömiä. Sallittakoon heille uskomuksensa. Niitä ei kuitenkaan kannata tuoda kritiikin "kiirastuleen" koeteltavaksi, sillä sitä ne eivät kestä. Ovathan ne eri maailmasta kuin järki ja logiikka."Sallittakoon heille uskomuksensa. Niitä ei kuitenkaan kannata tuoda kritiikin "kiirastuleen" koeteltavaksi, sillä sitä ne eivät kestä. Ovathan ne eri maailmasta kuin järki ja logiikka. "
On huvittavaa huomata, joidenkin ihmisten kummallinen asennoituminen uskoontulleesen ihmiseen ! Että JÄRKI ja LOGIIGA heitettäis menemään ?!
Me eletään uskovinakin tässä samassa mailmassa, kuin muutkin olemme samojen lakien alaisina, ja käytämme järkeämme ja logiigaamme kuin muutkin.
Kuitenkin Raamatun ohjeiden lisäksi.
Se, että meille myös taivaalliset asiat ovat olemassa, uskon kautta, ei tee tätä lihassa elettävää elää sen kummemmaksi.
Mutta uskomattoman ihmisen on kai sitä vaikea käsittää, hänelle ne kun eivät ELÄ ! Hän näkee vain sen mitä silmien edessä on. ?? kirjoitti:
"Sallittakoon heille uskomuksensa. Niitä ei kuitenkaan kannata tuoda kritiikin "kiirastuleen" koeteltavaksi, sillä sitä ne eivät kestä. Ovathan ne eri maailmasta kuin järki ja logiikka. "
On huvittavaa huomata, joidenkin ihmisten kummallinen asennoituminen uskoontulleesen ihmiseen ! Että JÄRKI ja LOGIIGA heitettäis menemään ?!
Me eletään uskovinakin tässä samassa mailmassa, kuin muutkin olemme samojen lakien alaisina, ja käytämme järkeämme ja logiigaamme kuin muutkin.
Kuitenkin Raamatun ohjeiden lisäksi.
Se, että meille myös taivaalliset asiat ovat olemassa, uskon kautta, ei tee tätä lihassa elettävää elää sen kummemmaksi.
Mutta uskomattoman ihmisen on kai sitä vaikea käsittää, hänelle ne kun eivät ELÄ ! Hän näkee vain sen mitä silmien edessä on."On huvittavaa huomata, joidenkin ihmisten kummallinen asennoituminen uskoontulleesen ihmiseen ! Että JÄRKI ja LOGIIGA heitettäis menemään ?!"
Hauska kuulla, että olet huvittunut, se on mukavan positiivinen tunne.
Mielestäni uskontojen on vaikeaa selittää järkiperäisesti esimerkiksi muutamia asioita:
Miksi ihminen valitsee uskonnokseen sen, joka on hänen lähipiirissään ja asuinympäristössään vallitseva?
Kysehän on selvästi ympäristössä vakiintuneen asian omaksumisesta, ei minkään jumalaluuden vaikutuksesta. Jos jumalilla olisi osuutta asiaan, niin sopivat yksilöt löytäisivät "oikean" jumaluuden syntyivätpä he minnepäin planeettaa tai minkäuskoiseen perheeseen tahansa.
Miten sama jumaluus voi ohjeistaa eri uskoviaan jopa täysin erilaisilla ohjeilla?
Jollekin jumala sallii naispapit kun taas toiselle sama jumala tuomitsee asian. Toisen jumala on rakkaus sanoissa ja teoissa, toiselle vain sanoissa. Sama jumala?
Onko Raamattu täysin totta?
Siinä on lukuisia virheitä, epäloogisuuksia ja sisäisiä ristiriitoja. Miten sitä voi sanoa loogiseksi? Miten sitä voi loogisesti noudattaa?
Mitä tiedämme jumalista?
Emme mitään. Meillä ei ole ainuttakaan kriittisen tarkastelun kestävää todistetta yliluonnollisen olemassaolosta.
Meillä on vain subjektiivisia tuntemuksia ja muiden ihmisten kertomuksia asiasta. On ymmärrettävää, mutta ei loogista että ihmiset uskovat asiaan.
Tuollaiset nyt tulivat nopeasti mieleen.
Luonnollisesti usko on uskojalle todellisuutta. Onhan ilmiö todellinen kriittisestikin tarkasteltuna. Siihen ei kuitenkaan liity ilman muuta mitään yliluonnollista, kaikki voi tapahtua pelkästään ihmisen mielessä ja alitajunnassa.
Voimme selittää uskomisen psykologisena ilmiönä eikä meillä ole ainuttakaan luotettavaa todistetta jumalien olemassaolosta. Jätän lukijalle johtopäätöksen tekemisen tällä kertaa, järjellä ja logiikalla.
- luminarsku
1. Jos uskonasiat alkavat kiinnostaa ihan älylliseltä pohjalta, voi tietenkin tutustua vaikka kaikkiin maailman eri uskontoihin ja tehdä valintansa ihan omien mieltymysten ja järkeilyjen pohjalta.
2. Unohdat sen, että kun Jumala alkaa vetää ihmistä puoleensa, siinä ollaan tekemisissä yliluonnollisen voiman kanssa. Kun itseäni alkoi kiinnostaa yliluonnolliset asiat, luin valtavasti paranormaalia kirjallisuutta, niin ennustajista kuin ihan kristinuskoakin käsittelevää. Minulle kävi niin, että kaikki muu sälä menetti mielenkiintoni, vain kristinuskoa käsittelevä veti puoleensa.
Jos 1-kohdan tyyppi julistaa jumaluuksien poissaoloa tosielämästä, koska ei ole kokenut omasta itsestään lähtevässä uskontovalinnassaan minkäänlaista yliluonnollista, niin onhan se nyt aika suppeata julistaa 2-tyypin puolesta, joka on kokenut yliluonnollisen elementin omassa elämässään, että se onkin vain kulttuuriperimää. Miksi ei voida kunnioittaa toisten kokemuksia, miksi ne pitää selittää pois omalla kokemattomuudella? Miksi väittää toisen puolesta sykähdyttäviksi mysteereiksi vain sitä, mitä itse pitää sykähdyttävänä?
Kristityllehän juuri luonto ja avaruus puhuu Luojasta hyvinkin sykähdyttävällä tavalla, sen avulla ymmärtää pikkuriikkisen Jumalan suuruudesta. Tulee toisenlainen kunnioitus luontoa ja eläimiä kohtaan, kun ymmärtää ne luoduiksi siinä missä itsekin on suuremman käden luomus. Koko luonnon monimuotoisuus ja rikkaus tyrmistyttää välillä, erityisesti kun muistaa, miten paljon on kuollut lajeja sukupuuttoon. Itseäni ainakin alkoi esim. avaruus kiehtoa ihan eri tavalla kuin ennen uskoontuloa."Unohdat sen, että kun Jumala alkaa vetää ihmistä puoleensa, siinä ollaan tekemisissä yliluonnollisen voiman kanssa."
Yliluonnollista ei ole olemassakaan. Ei jumalia, ei tonttuja, ei keijuja, ei kummituksia. Näinollen niistä ei voi olla kenelläkään mitään kokemuksia.
Ihmiset pystyvät kylläkin tulkitsemaan havaintojaan yliluonnollisten ilmiöiden tai vaikuttajien aikaansaannoksiksi sekä luomaan yliluonnollisia aistimuksia ihan oman päänsä sisälläkin.
Olen itsekkin kokenut asioita, jotka voidaan tulkita yliluonnollisiksi, joten en ole tietämätön asiasta. Ymmärrän kuitenkin, että kyseessä on pelkästään oman tietoisuuteni ja alitajuntani välinen vuorovaikutus, täysin normaali ja luonnollinen asia.
En edellytä, että jokainen saisi väristyksiä samoista asioista kuin minäkin. Halusin vain antaa esimerkin siitä, että romanttisessa selittämättömänkaipuussa ihmisen ei tarvitse luoda mielikuvitushahmoja, vaan ihan arkitodellisuudessakin on riittävästi ihmettelemistä.
Minulle todellisuus kertoo ihmisen pienuudesta mittaamattomassa kaikkeudessa sekä myös suuruudestamme tasavertaisina pölyhiukkasen ja tähtisumun kanssa. Kukaan ei ole toistaan arvokkaampi tai toistaan huonompi. Jokainen atomi kehossamme on yhtä vanha kuin maailmankaikkeus (tosin osa niistä on muuttanut muotoaan supernovien tuhoutuessa). Olemme yhtä kaiken elävän kanssa planeetallamme ja ehkä jopa sen ulkopuolellakin. Meillä on yhteisiä geenejä jopa kasvien ja sienten kanssa!
Mihin ihmeeseen me vielä tarvitsemme jumalia?- edesauttamus
Phoebus kirjoitti:
"Unohdat sen, että kun Jumala alkaa vetää ihmistä puoleensa, siinä ollaan tekemisissä yliluonnollisen voiman kanssa."
Yliluonnollista ei ole olemassakaan. Ei jumalia, ei tonttuja, ei keijuja, ei kummituksia. Näinollen niistä ei voi olla kenelläkään mitään kokemuksia.
Ihmiset pystyvät kylläkin tulkitsemaan havaintojaan yliluonnollisten ilmiöiden tai vaikuttajien aikaansaannoksiksi sekä luomaan yliluonnollisia aistimuksia ihan oman päänsä sisälläkin.
Olen itsekkin kokenut asioita, jotka voidaan tulkita yliluonnollisiksi, joten en ole tietämätön asiasta. Ymmärrän kuitenkin, että kyseessä on pelkästään oman tietoisuuteni ja alitajuntani välinen vuorovaikutus, täysin normaali ja luonnollinen asia.
En edellytä, että jokainen saisi väristyksiä samoista asioista kuin minäkin. Halusin vain antaa esimerkin siitä, että romanttisessa selittämättömänkaipuussa ihmisen ei tarvitse luoda mielikuvitushahmoja, vaan ihan arkitodellisuudessakin on riittävästi ihmettelemistä.
Minulle todellisuus kertoo ihmisen pienuudesta mittaamattomassa kaikkeudessa sekä myös suuruudestamme tasavertaisina pölyhiukkasen ja tähtisumun kanssa. Kukaan ei ole toistaan arvokkaampi tai toistaan huonompi. Jokainen atomi kehossamme on yhtä vanha kuin maailmankaikkeus (tosin osa niistä on muuttanut muotoaan supernovien tuhoutuessa). Olemme yhtä kaiken elävän kanssa planeetallamme ja ehkä jopa sen ulkopuolellakin. Meillä on yhteisiä geenejä jopa kasvien ja sienten kanssa!
Mihin ihmeeseen me vielä tarvitsemme jumalia?"Yliluonnollista ei ole olemassakaan. Ei jumalia, ei tonttuja, ei keijuja, ei kummituksia. Näinollen niistä ei voi olla kenelläkään mitään kokemuksia."
Sitä ollaan julistamassa? Teit julkilausuman, jota todistelit mielipiteilläsi.
Argumenttiosuus menikin sitten poskelleen, koska argumentoit itseäsi vastaan. Kun ensin maalailet uskovien maailmankuvan romanttisista ajatuksista kumpuavaksi, teet jumalattomana sen heti itse:
"romanttisessa selittämättömänkaipuussa ihmisen ei tarvitse luoda mielikuvitushahmoja"
&
"Minulle todellisuus kertoo ihmisen pienuudesta mittaamattomassa kaikkeudessa sekä myös suuruudestamme tasavertaisina pölyhiukkasen ja tähtisumun kanssa. Kukaan ei ole toistaan arvokkaampi tai toistaan huonompi. Jokainen atomi kehossamme on yhtä vanha kuin maailmankaikkeus (tosin osa niistä on muuttanut muotoaan supernovien tuhoutuessa). Olemme yhtä kaiken elävän kanssa planeetallamme ja ehkä jopa sen ulkopuolellakin. Meillä on yhteisiä geenejä jopa kasvien ja sienten kanssa!" edesauttamus kirjoitti:
"Yliluonnollista ei ole olemassakaan. Ei jumalia, ei tonttuja, ei keijuja, ei kummituksia. Näinollen niistä ei voi olla kenelläkään mitään kokemuksia."
Sitä ollaan julistamassa? Teit julkilausuman, jota todistelit mielipiteilläsi.
Argumenttiosuus menikin sitten poskelleen, koska argumentoit itseäsi vastaan. Kun ensin maalailet uskovien maailmankuvan romanttisista ajatuksista kumpuavaksi, teet jumalattomana sen heti itse:
"romanttisessa selittämättömänkaipuussa ihmisen ei tarvitse luoda mielikuvitushahmoja"
&
"Minulle todellisuus kertoo ihmisen pienuudesta mittaamattomassa kaikkeudessa sekä myös suuruudestamme tasavertaisina pölyhiukkasen ja tähtisumun kanssa. Kukaan ei ole toistaan arvokkaampi tai toistaan huonompi. Jokainen atomi kehossamme on yhtä vanha kuin maailmankaikkeus (tosin osa niistä on muuttanut muotoaan supernovien tuhoutuessa). Olemme yhtä kaiken elävän kanssa planeetallamme ja ehkä jopa sen ulkopuolellakin. Meillä on yhteisiä geenejä jopa kasvien ja sienten kanssa!"Taisipa tulla vähän julistettua.
Muuten vastauksesi menikin sitten poskelleen.
En kirjoittanut, että pelkästään uskovaisilla on kaipuu romantiikkaan, vaan että se kaipuu on ihmisillä.
Minäkin olen ihminen, uskotko?
Pointtihan oli siinä, että kun tuo kaipuu nyt kerran meissä on, niin voisimme suunnata sen olemassaoleviin asioihin, ei pelkästään mielikuvitushahmoihin.
Ei minulla ole mitään mielikuvitustakaan vastaan. Sehän on todella hieno asia, mutta sitä ei pidä ottaa tosissaan.
Ei uskominen muuten ole pelkkää romantiikankaipuuta. Se on paljon monimutkaisempi prosessi. Lisäksi eri yksilöillä uskomisen syyt vaihtelevat ja niitä on yleensä useita.- edesauttamus
Phoebus kirjoitti:
Taisipa tulla vähän julistettua.
Muuten vastauksesi menikin sitten poskelleen.
En kirjoittanut, että pelkästään uskovaisilla on kaipuu romantiikkaan, vaan että se kaipuu on ihmisillä.
Minäkin olen ihminen, uskotko?
Pointtihan oli siinä, että kun tuo kaipuu nyt kerran meissä on, niin voisimme suunnata sen olemassaoleviin asioihin, ei pelkästään mielikuvitushahmoihin.
Ei minulla ole mitään mielikuvitustakaan vastaan. Sehän on todella hieno asia, mutta sitä ei pidä ottaa tosissaan.
Ei uskominen muuten ole pelkkää romantiikankaipuuta. Se on paljon monimutkaisempi prosessi. Lisäksi eri yksilöillä uskomisen syyt vaihtelevat ja niitä on yleensä useita."Minäkin olen ihminen, uskotko?"
Kyllä, ja sen mukaisesti arvostan sinua lähimmäisenä.
"Pointtihan oli siinä, että kun tuo kaipuu nyt kerran meissä on, niin voisimme suunnata sen olemassaoleviin asioihin, ei pelkästään mielikuvitushahmoihin."
Tarkoittamasi pointti tuli kyllä selväksi, mutta nostin esiin myös tahattoman pointtisi eli sokean täpläsi, jotta näin esimerkin kautta huomaisit miten päätelmäsi näissä uskonasioissa ovat asenteesi myötä virheellisiä. Inhimillistähän se on, enkä minä ole poikkeus, mutta rehellinen argumentointi kaipaa myös jatkuvaa asennetarkistusta, sekä oikeutetun kritiikin huomioimista, myös maailmankuvallisten loppupäätelmien suhteen.
"Lisäksi eri yksilöillä uskomisen syyt vaihtelevat ja niitä on yleensä useita."
Noin on. edesauttamus kirjoitti:
"Minäkin olen ihminen, uskotko?"
Kyllä, ja sen mukaisesti arvostan sinua lähimmäisenä.
"Pointtihan oli siinä, että kun tuo kaipuu nyt kerran meissä on, niin voisimme suunnata sen olemassaoleviin asioihin, ei pelkästään mielikuvitushahmoihin."
Tarkoittamasi pointti tuli kyllä selväksi, mutta nostin esiin myös tahattoman pointtisi eli sokean täpläsi, jotta näin esimerkin kautta huomaisit miten päätelmäsi näissä uskonasioissa ovat asenteesi myötä virheellisiä. Inhimillistähän se on, enkä minä ole poikkeus, mutta rehellinen argumentointi kaipaa myös jatkuvaa asennetarkistusta, sekä oikeutetun kritiikin huomioimista, myös maailmankuvallisten loppupäätelmien suhteen.
"Lisäksi eri yksilöillä uskomisen syyt vaihtelevat ja niitä on yleensä useita."
Noin on.En todellakaan tiedä kaikkea ja myös tiedostan sen. Tiedostan myös asenteellisuuden ja sen aikaansaamat rajoitukset. Yksinkertaistakaamme siis asiaa, jotta tiedämme mistä oikein keskustelemme.
Kaiken lähtökohtahan uskonasioista keskusteltaessa on: Onko yliluonnollista olemassa?
Hieman rajaten kysymyksen voi tarkentaa: Onko jumalia olemassa?
Kristinuskoihin kuuluvien kanssa keskusteltaessa voi rajata edelleen: Onko kristinuskojen jumalia olemassa?
Jonkun tietyn kristinuskon edustajan kanssa voi kysyä: Onko sen uskon mukainen jumala olemassa?
Siitähän me periaatteessa keskustelemme: Onko sinun jumalasi olemassa vai ei.
Kummallakaan meistä ei ole ainuttakaan luotettavaa todistetta asiasta puoleen eikä toiseen.
Sinulla on uskosi sen olemassaolosta ja minulla puolestani puuttuu usko kaikkiin jumaliin, myös sinun jumalaasi muiden mukana.
Lopullista totuutta asiasta ei voi saada, ennenkuin joku jumala ilmaisee itsensä vastaansanomattomalla tavalla, mikä ei liene liikaa vaadittu jumalalta.
Olemme samalla viivalla sen suhteen, että kumpi tahansa voi olla oikeassa yliluonnollisen olemassaolon suhteen. Mutta sitten kun alamme määritellä yliluonnollisen ominaisuuksia ilman todisteen häivääkään, pelkän intituution ja muiden sepittämien kertomusten perusteella, teisti astuu arvailun heikolle jäälle uskonnottoman* jäädessä edelleen rannalle tiedostaen tietämättömyytensä asiasta.
*Onhan niitä sellaisiakin ateisteja jotka väittävät ehdottomasti tietävänsä, ettei jumalia ole. Olen minäkin vakuuttunut niiden olemattomuudesta, mutta jos kysytään todisteita asian puolesta, niin minulla ei ole sellaisia.En tarkoittanut tuota älyllistä pohjaa vaan ihan sitä konkretiaa, mitä yksilö kohtaa. Eikö se aina vedä puoleensa, jossa on jotain tuttua esim. lapsuudesta tai nuoruudesta? Mikä näistä eri liikkeistä on tuttu tai mikä niistä tuntuu helpoimmalta kohdata.
”…Jumala alkaa vetää ihmistä puoleensa, siinä ollaan tekemisissä yliluonnollisen voiman kanssa.”
Hmm, missä on raja luonnollisen ja yliluonnollisen suhteen? Tällöin jos Jumalaa pitää yliluonnollisena on olemassa ns. ateistinen pohja, eli jossain on määritelty se mikä on luonnollista eli luonnon mukaista. Itse kavahdan kaikkea tuollaista, sillä se juuri voi olla se pettävä pohja. Se oma mieli alkaakin luoda jotain, mikä ei ole totta lainkaan. Olen toki tutustunut näihin ”paranormaaleihin” juttuihin, mutta vaikka ne ovat kiehtovia, ovat ne kuitenkin enemmän tarua kuin totta.
Luonto ja maailman kaikkeus on aina kiehtonut minua. Oikeastaan usko tuleekin juuri noiden kautta, kun kävi miettimään kuinka kaikki luonnossa pelaa yhteen niin hämmentävällä tavalla. Ihminen on ainoa joka ei alistu elämään luonnollisella tavalla vaan häiritsee, tuhoaa ja rellestää täällä. Kuinka Jumala voi hyväksyä meitä oman pesän likaajia? Jumalan kutsun koin toki muuten, mutta nämä kaikki pohdinnat auttoivat minua ottamaan tuon kutsun vastaan.- Phoebus ei kirj
mummomuori kirjoitti:
En tarkoittanut tuota älyllistä pohjaa vaan ihan sitä konkretiaa, mitä yksilö kohtaa. Eikö se aina vedä puoleensa, jossa on jotain tuttua esim. lapsuudesta tai nuoruudesta? Mikä näistä eri liikkeistä on tuttu tai mikä niistä tuntuu helpoimmalta kohdata.
”…Jumala alkaa vetää ihmistä puoleensa, siinä ollaan tekemisissä yliluonnollisen voiman kanssa.”
Hmm, missä on raja luonnollisen ja yliluonnollisen suhteen? Tällöin jos Jumalaa pitää yliluonnollisena on olemassa ns. ateistinen pohja, eli jossain on määritelty se mikä on luonnollista eli luonnon mukaista. Itse kavahdan kaikkea tuollaista, sillä se juuri voi olla se pettävä pohja. Se oma mieli alkaakin luoda jotain, mikä ei ole totta lainkaan. Olen toki tutustunut näihin ”paranormaaleihin” juttuihin, mutta vaikka ne ovat kiehtovia, ovat ne kuitenkin enemmän tarua kuin totta.
Luonto ja maailman kaikkeus on aina kiehtonut minua. Oikeastaan usko tuleekin juuri noiden kautta, kun kävi miettimään kuinka kaikki luonnossa pelaa yhteen niin hämmentävällä tavalla. Ihminen on ainoa joka ei alistu elämään luonnollisella tavalla vaan häiritsee, tuhoaa ja rellestää täällä. Kuinka Jumala voi hyväksyä meitä oman pesän likaajia? Jumalan kutsun koin toki muuten, mutta nämä kaikki pohdinnat auttoivat minua ottamaan tuon kutsun vastaan.Sinulle usko tuntuu olevan jotain, joka kumpuaa sisältäsi, muttet oikein osaa saada selvää, mitä se oikein on.
Tietysti uskonnottomana minulla on maallinen vastaus valmiina, että se on sinun alitajuntasi, joka yrittää laukaista viettitoimintaa. Kuitenkin kyseessä on todellinen ilmiö, vaikkakaan ei välttämättä yliluonnollinen.
Eihän sinun välttämätä tarvitse arkipäiväistää sitä hengiltä. Voit myös nauttia niistä varmasti hienoista tuntemuksista ja ajatuksista mitä se tuo mukanaan.
Älä myöskään salvaa sisäistä ääntäsi pakottamalla sitä johonkin valmiiksitehtyyn häkkiin (siis uskontoon, ymmärsit varmaan muutenkin), vaan anna sen nousta siivillen ja lentää. Onhan kysessä sinun oma elämäsi ja saat tehdä sillä mitä haluat minusta tai muista välittämättä.
"Ihminen on ainoa joka ei alistu elämään luonnollisella tavalla vaan häiritsee, tuhoaa ja rellestää täällä."
Ihminen on osa luontoa ja kaikki mitä me teemme on luonnollista.
Ei planeettamme tulevaisuudesta kannata olla huolissaan. Se toipuu tuossa tuokiossa kun me olemme hävittäneet lajimme. Ihmiskunnan tilanne sensijaan on hieman epävarmalla pohjalla. - luminarsku
Phoebus kirjoitti:
En todellakaan tiedä kaikkea ja myös tiedostan sen. Tiedostan myös asenteellisuuden ja sen aikaansaamat rajoitukset. Yksinkertaistakaamme siis asiaa, jotta tiedämme mistä oikein keskustelemme.
Kaiken lähtökohtahan uskonasioista keskusteltaessa on: Onko yliluonnollista olemassa?
Hieman rajaten kysymyksen voi tarkentaa: Onko jumalia olemassa?
Kristinuskoihin kuuluvien kanssa keskusteltaessa voi rajata edelleen: Onko kristinuskojen jumalia olemassa?
Jonkun tietyn kristinuskon edustajan kanssa voi kysyä: Onko sen uskon mukainen jumala olemassa?
Siitähän me periaatteessa keskustelemme: Onko sinun jumalasi olemassa vai ei.
Kummallakaan meistä ei ole ainuttakaan luotettavaa todistetta asiasta puoleen eikä toiseen.
Sinulla on uskosi sen olemassaolosta ja minulla puolestani puuttuu usko kaikkiin jumaliin, myös sinun jumalaasi muiden mukana.
Lopullista totuutta asiasta ei voi saada, ennenkuin joku jumala ilmaisee itsensä vastaansanomattomalla tavalla, mikä ei liene liikaa vaadittu jumalalta.
Olemme samalla viivalla sen suhteen, että kumpi tahansa voi olla oikeassa yliluonnollisen olemassaolon suhteen. Mutta sitten kun alamme määritellä yliluonnollisen ominaisuuksia ilman todisteen häivääkään, pelkän intituution ja muiden sepittämien kertomusten perusteella, teisti astuu arvailun heikolle jäälle uskonnottoman* jäädessä edelleen rannalle tiedostaen tietämättömyytensä asiasta.
*Onhan niitä sellaisiakin ateisteja jotka väittävät ehdottomasti tietävänsä, ettei jumalia ole. Olen minäkin vakuuttunut niiden olemattomuudesta, mutta jos kysytään todisteita asian puolesta, niin minulla ei ole sellaisia.>Pointtihan oli siinä, että kun tuo kaipuu nyt kerran meissä on, niin voisimme suunnata sen olemassaoleviin asioihin, ei pelkästään mielikuvitushahmoihin.<
Ei, vaan pointti on siinä, että se kaipuu meissä ei täyty millään maallisella näkyvällä asialla. Ihminen on henkiolento ja henki meissä, syntiinlangenneessa tilassa ja erossa Jumalasta, vaatii ns. veronsa; se ei tyydyty mistään muusta kuin Jumalasta. Se huutaa täyttymystään, joillakin voimakkaammin ja näkyvämmin, joillakin heikommin, jotkut saattavat elää elämänsä torjuen sisimpänsä äänen.
Usko nyt, uskovalla ei ole pelkkä usko vaan kyllä Jumala antaa ihan konkreettisen todistuksen olemassaolostaan. Ei kokemuksen saanut uskova pelkän intuition ja sepitelmien avulla uskoaan todeksi elä. En minä ainakaan sellaista jaksaisi. - miten selviät elämäs
Phoebus kirjoitti:
"Unohdat sen, että kun Jumala alkaa vetää ihmistä puoleensa, siinä ollaan tekemisissä yliluonnollisen voiman kanssa."
Yliluonnollista ei ole olemassakaan. Ei jumalia, ei tonttuja, ei keijuja, ei kummituksia. Näinollen niistä ei voi olla kenelläkään mitään kokemuksia.
Ihmiset pystyvät kylläkin tulkitsemaan havaintojaan yliluonnollisten ilmiöiden tai vaikuttajien aikaansaannoksiksi sekä luomaan yliluonnollisia aistimuksia ihan oman päänsä sisälläkin.
Olen itsekkin kokenut asioita, jotka voidaan tulkita yliluonnollisiksi, joten en ole tietämätön asiasta. Ymmärrän kuitenkin, että kyseessä on pelkästään oman tietoisuuteni ja alitajuntani välinen vuorovaikutus, täysin normaali ja luonnollinen asia.
En edellytä, että jokainen saisi väristyksiä samoista asioista kuin minäkin. Halusin vain antaa esimerkin siitä, että romanttisessa selittämättömänkaipuussa ihmisen ei tarvitse luoda mielikuvitushahmoja, vaan ihan arkitodellisuudessakin on riittävästi ihmettelemistä.
Minulle todellisuus kertoo ihmisen pienuudesta mittaamattomassa kaikkeudessa sekä myös suuruudestamme tasavertaisina pölyhiukkasen ja tähtisumun kanssa. Kukaan ei ole toistaan arvokkaampi tai toistaan huonompi. Jokainen atomi kehossamme on yhtä vanha kuin maailmankaikkeus (tosin osa niistä on muuttanut muotoaan supernovien tuhoutuessa). Olemme yhtä kaiken elävän kanssa planeetallamme ja ehkä jopa sen ulkopuolellakin. Meillä on yhteisiä geenejä jopa kasvien ja sienten kanssa!
Mihin ihmeeseen me vielä tarvitsemme jumalia?" Yliluonnollista ei ole olemassakaan. Ei jumalia, ei tonttuja, ei keijuja, ei kummituksia. Näinollen niistä ei voi olla kenelläkään mitään kokemuksia."
Voi pyhä yksinkertaisuus ! Jos mulla ei ole tikkaria ei ole muillakaan. luminarsku kirjoitti:
>Pointtihan oli siinä, että kun tuo kaipuu nyt kerran meissä on, niin voisimme suunnata sen olemassaoleviin asioihin, ei pelkästään mielikuvitushahmoihin.<
Ei, vaan pointti on siinä, että se kaipuu meissä ei täyty millään maallisella näkyvällä asialla. Ihminen on henkiolento ja henki meissä, syntiinlangenneessa tilassa ja erossa Jumalasta, vaatii ns. veronsa; se ei tyydyty mistään muusta kuin Jumalasta. Se huutaa täyttymystään, joillakin voimakkaammin ja näkyvämmin, joillakin heikommin, jotkut saattavat elää elämänsä torjuen sisimpänsä äänen.
Usko nyt, uskovalla ei ole pelkkä usko vaan kyllä Jumala antaa ihan konkreettisen todistuksen olemassaolostaan. Ei kokemuksen saanut uskova pelkän intuition ja sepitelmien avulla uskoaan todeksi elä. En minä ainakaan sellaista jaksaisi."Usko nyt, uskovalla ei ole pelkkä usko vaan kyllä Jumala antaa ihan konkreettisen todistuksen olemassaolostaan."
Ystävä hyvä.
"Jumala" antaa sinulle subjektiivisen tuntemuksen, ei konkreettista todistusta.
Tuntemuksesi voi olla hyvin voimakas ja tuntua todelliselta. Todistukseen tarvitaan kuitenkin jotain, mikä voidaan luotettavasti todentaa.
Tuntemuksesi on tietenkin aito. Aito psykologinen ilmiö. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sen takana on jotain yliluonnollista.
Tietenkään me emme voi tietää mitään siitä, mistä meillä ei ole luotettavia havaintoja. Emme voi täysin varmasti tietää, että jumalia ei ole olemassa tai että niitä on, ennen kuin jotain konkreettista niistä havaitaan.
Tiedämme kuitenkin melkoisen paljon ihmisen psykologiasta.miten selviät elämäs kirjoitti:
" Yliluonnollista ei ole olemassakaan. Ei jumalia, ei tonttuja, ei keijuja, ei kummituksia. Näinollen niistä ei voi olla kenelläkään mitään kokemuksia."
Voi pyhä yksinkertaisuus ! Jos mulla ei ole tikkaria ei ole muillakaan."Voi pyhä yksinkertaisuus ! Jos mulla ei ole tikkaria ei ole muillakaan."
Miten ne uskovaiset aina sivuuttavatkaan raamattukritiikin: Asia on irroitettu asiayhteydestään.
Ennen kuin jotain kiistattomia todisteita esim. keijuista on olemassa kyseessä eivät ole kokemukset, vaan tuntemukset tai harhat.
Yhdestäkään "yliluonnollisesta" ilmiöstä ei ole kritiikin kestäviä, luotettavia todisteita. Jos joku sellaisen löytää, niin Randin lupaama palkkio on edelleen odottamassa saajaansa.
Sen sijaan ne on selitettävissä joko luonnollisina ilmiöinä tai ihmismielen tekeminä väärinä tulkintoina.
- juutas.
Parhain mummomuori,
Mitähän oikein olet etsimässä? Uskonnollista yhteisöä, johon aktiivisesti kuulua, vaiko ylipäätään harjoittaa uskontoa?
Miksi sinulla pitäisi olla joku kaavoitettu ja ohjattu uskonnonharjoitustapa? Eikö uskonnoksi riitä, että yrität olla kiva kaverillekin? Kyllä se taivaspaikka silläkin luulisi tulevan, jos on tullakseen.
Jos seuraa ja tekemistä kaipaat, niin ei kai seurakunnat ja lahkot ole ainoa vaihtoehto. Liity vaikka Marttakerhoon.Kiitoksia kannustuksesta, mutta sitä en itse kaipaa (Vihoviimeiseksi mitään Martta-kerhoja!) . Ajattelen vain heitä, jotka ovat etsimässä sitä omaa uskon tietään. Eiköhän jokaisella synny kaikenlaisia kysymyksiä joihin he haluavat vastuksia?
Suurimalla osalla on tuollainen ”kaavoitettu ja ohjattu” tapa. Samoin suurin osa etsii jotain yhteisöä, missä voi kysellä ja puhua uskostaan, tavata muita sekä kuunnella vaikka saarnoja ja evankeliumia.
- kyllästynyt vaan
Sullakin on muori niin stereotyyppinen kuva uskosta ja uskovaisita, etten jaksa alkaa kirjoittelemaan, vaikka kysysmys ihan ok onkin.
Vai oliko aloitus provo- pertsa2010
kyllästynyt vaan sanoi :
Sullakin on muori niin stereotyyppinen kuva uskosta ja uskovaisita, etten jaksa alkaa kirjoittelemaan, vaikka kysysmys ihan ok onkin.
Vai oliko aloitus provo
__________
Minä "uskon" ,että mummomuori on rehellinen etsijä ja tunnistan kyllä sieltä
takaa miksi hän puhuu niin kuin puhuu.
Ei se ole koskaan kovin helppoa tuo valintojen tekeminen , jos haluaa olla
myös rehellinen.
Totuutta on helppo puolustaa ja siksi oman uskontonsa puolustamisesta tuleekin turpaan.
"Kumpi ohjaa uskoa, luottamus Jumalan rakkauteen vai pelko Hänen kostostaan ja rankaisustaan? "
Jotkut uskoo rakkauteen, kun se on hienompaa...Useimmat ymmärtävät kristinuskon perustuvan monelta osin keksittyihin asioihin, joten he uskovat Helvetin pelosta....EI heistäkään jokainen vaeltele levottomana ja mieti helvettiä, vaan he sanovat uskovansa Jeesuksen sen vuoksi, kun ei heitä oikeasti kiinnosta uskonto....varmuuden vuoksi uskovat.....Eihän siiitä ole haittaa vaikka uskoisikin...
Heitä kutsutaan kulttuurikristityiksi.
ja tämän tueksi on mm. tutkimukset suomalaisten uskonnollisuudesta ja kirkossa olevien osuus...suuressa ristiriidassa keskenään.
http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/2007/09/suomalaisten_uskonnollisuudessa_ei_suuria_muutoksia_250156.html
"World Values 2005 -arvokartoituksen mukaan edelleen melkein kaksi kolmannesta pitää itseään uskonnollisena, reilu kolmannes ei-uskonnollisena ja kolme prosenttia vakaumuksellisena ateistina. "
ja sitten se hieno pätkä...
"Lähes puolet suomalaisista uskoo yhteen Jumalaan ja lähes joka kolmas jonkinlaiseen henkeen tai elämänvoimaan. Vain seitsemän prosenttia uskoo, ettei ole olemassa minkäänlaista Jumalaa, henkeä tai elämänvoimaa."
Kuinkas tuossa täyttyy kristinuskon kriteerit :D
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Virolaiset maailman v%C3%A4hiten uskonnollisia %E2%80%93 suomalaiset sijalla 14/1135243455640
"Suomalaiset olivat vähiten uskonnollisia kansoja vertailtaessa hieman kauempana, 14. sijalla. Suomessa 29 prosenttia vastaajista piti uskontoa tärkeänä. "
Mielenkiintoista on, että norjassa kuuluu 80% kirkkoon, mutta silti he on yksi vähäuskoisimpia...Pohjoismaat on muutenkin hyvin edustettuna vähäuskoisimpien maiden joukossa. Jommassa kummassa artikkelissa puhuttiinkin yksilöiden etujen korostumisesta ja silloin sitä viedään yhteisön eduilta...Nyt olisi hyvä tilaisuus ruomia homoja :D mutta eipä se sitä oikeasti tarkoita...taloudellista ja oman perseen edun tavoittelua... ja kirkko muuten osaa sen yhteisönäkin..Kyllä mua kiinnostaa uskonnot ja etenkin miksi ihmiset uskoo. Mun oikeustajuun ei vain sovi, että moraalia opettaa lahko, jonka näytöt/teot eivät sovi opettamaan moraalia...Tosin ei minunkaan, mutta minäpä esitänkin vaihtoehtoja...Ihmiset päätelkööt teksteistä itse kuka on lähimpänä lukijan totuutta.
- pertsa2010
kyllästynyt vain .. sanoi :
Mikä sinun motiivis oikein on jauhaa näitä, kun et sano olevasi millään tavalla edes kiinnostunut mistään uskosta. Tekemisen puutetta vai mitä ..?
___________
Ajatteleminen on mielekäs tapa käyttää aikaansa , eikö sinusta?
Erilaisten vaihtoehtojen pohtiminen kussakin ajattelun kohteessa
saattaa hyvinkin selventää käsitystä ympäröivästä "todellisuudesta".
Eikö totta?
"Miksi on niin vaikeaa olla ”oikea” uskovainen?"
- kuinka niin?
Eihän sen pitäisi olla kovinkaan vaikeaa, koska Pyhä Henki on annettu uskovalle.
Pyhä Henki johtaa kaikkeen totuuteen ja opettaa asioita, jos vaan annamme Hänelle siihen valtuudet.
Tietysti on joskus taisteluja oman lihan mielitekojen ja Jumalan tahdon välillä, mutta kaikissa saamme jalon voiton.
"Ajatellaan että ihminen, joka ei nyt erityisemmin ole elämänsä aikana ollut kiinnostunut koko jutusta, alkaa vain jonain päivänä pohtia noita uskon asioita. Hän alkaa miettiä ja lukea kaikkea asiaan liittyvää. Jutteleekin vähän uskovien kanssa. Hänessä alkaa syttyä tunne, että hänkin kaipaa kovasti uskoa Jumalaan.
Miten on, onko väärin jos hän hiljalleen kasvaa tuohon uskoon? Pala palalta tietoa tulee Raamatusta sekä erilaisista tavoista uskoa. Ehkä jonain päivänä hänen ratkaisunsa on vahva. Hän etsii yhteisönsä monien tarjokkaiden joukosta."
- uskoon, tai Jumalan valtakuntaan ei mielestäni kasveta, vaan synytään. Uskossa voidaan kasvaa ( lujittua, rohkaistua ) ja se onkin Jumalan tahto.
- omakohtainen kokemukseni on, että kertalaakista maailmani muuttui, kun rukoilin epäuskoisen rukouksen; Jeesus, jos olet olemassa, anna syntini anteeksi ja ota omaksi lapseksesi.
Tuo oli vallankumous elämässäni, ei siinä tarvinnut etsiä eri tapoja uskoa, vaan Jumalan Henki muutti minut totaalisesti. Sitä Jeesuksen sanat tarkoittavat, kun Hän sanoi, että; joka ei synny uudesti ylhäältä, ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa.
Uudestisyntyminen on alku uskon tiellä, Raamattu avautuu siinä sitä mukaa, kun sitä lukee, Pyhän Hengen opettamana.
"Itse ei enää saa ajatella. On luotettava 100 % siihen mitä uskossaan ”vahvat” hänelle kertovat Raamatusta. Jokainen epäilys, hairahdus on vain merkki siitä, ettei hänen uskonsa ole oikeaa. On yritettävä uskoa enemmän. Jokainen Raamatun lause pitää oppia ymmärtämään ja tietämään ne seikat, jotka kertovat ”oikeasta” uskosta. On laitettava itsensä yhteisön edessä alttiiksi, jotta tuo uskon todistus voitaisiin punnita "
- mistähän tuollainen ajatus sulle on tullut?
Tottakait saa ja pitääkin ajatella omilla aivoillaan. Lisää uskoa ei saada yrittämällä, pinnistämällä, usko tulee kuulemisesta. ( Sanan tutkiminen ja rukous ). Nykyään usko tahtoo mennä kuulemisesta (saarnojen)
Likoon laittaminen sen vuoksi, että "piireissä" hyväksyttäisiin, on menemistä takasin lain alle, josta Jeesus juuri vapauttaa uskovan. Suoritus taakoittaa ihmisen, juuri se on syynä pahoinvointiin, uskon haaksirikkoihin.
"Kumpi ohjaa uskoa, luottamus Jumalan rakkauteen vai pelko Hänen kostostaan ja rankaisustaan? Joku kirjoitti kerran että ihminen ei voi ymmärtää Jumalan rakkautta. Mitä sellainen rakkaus on, jota ei ymmärrä? Se joka lyö ja tekee pahaa, on se rakastavin?
Miksi rakkaus halutaan käsittää kärsimyksenä? Miten voi löytää sen juuri oikean yhteisön, jonka auktoriteetti riittää kertomaan että juuri näin tulet oikeaan uskoon?"
- Totuus yhdessä Rakkauden kanssa, nuiitä ei saa erottaa toisistaan. Totuus tekee joskus kipeää.
Väkivalta on väärin tietystikin ja eri asa kokonaan.
Erinimiset yhteisöt ei niinkään tärkeitä, Jeesus näyttää meille Pyhän Henkensä kautta "oikean uskon".
On liian monia yhteisöjä, kristikunta on hajaantunut, se ei ole Jumalan tahto, että erinimisiä "kuppikuntia" on olemassa.Kuppikuntia on ja tulee olemaan, se vain kuuluu meidän ihmisten luontoon. Kun yhdessä on enemmän kuin kolme, niin mielipiteet alkavat olla erilaisia.
”…uskoon, tai Jumalan valtakuntaan ei mielestäni kasveta, vaan synytään.”
Tässä olen vähän eri mieltä. Eiköhän se ole niin, että lapsi kasvaa siihen arvo ja käsitemaailmaan missä hän elää?
”Tottakait saa ja pitääkin ajatella omilla aivoillaan. Lisää uskoa ei saada yrittämällä, pinnistämällä, usko tulee kuulemisesta.”
Jo tuossa esität yhden esimerkin siitä, mitä on ”oikealla” tavalla uskominen. Ketä siis pitää kuunnella? Tämä tuli mieleen eräästä keskustelusta, jossa nimenomaan sanottiin, ettei itse pidä ajatella vaan heittäytyä uskoon – Jumala ohjaa kaikessa.
”Totuus yhdessä Rakkauden kanssa, nuiitä ei saa erottaa toisistaan. Totuus tekee joskus kipeää.”
Niinpä, kun vain vielä tuohon lisään vapauden, niin alat olla oikeilla jäljillä. Tässä vain tarkoitin sitä koston Jumalaa, mitä täällä moni markkinoi ainoa ja oikeana ”rakkautena”.
- PSARI
Monilla itseään uskovaisena ja vanhurskaana pitävällä on käsitys, että he ovat vahvasti uskossa tai tosiuskovaisia, kun lukevat Raamattua ja tutkivat sitä päivästä toiseen, mutta he eivät huomaa sitä, että heidän uskonsa on vain heidän itsensä kehittämä uskonto ja oman ymmärryksensä tuotos Raamatun pohjalta.
Jeesus ei lukenut Raamattua, vaan toteutti omaa uskoaan elämällä ihmisten keskuudessa tekemällä hyvää toisten ihmisten hyväksi. Jeesuksen oma usko oli hyvää työtä ihmisten keskellä, eikä suinkaan nenä kirjassa lukemista.
Nykyajan uskovaisuus syntyy itse kunkin kirjallisten oppien kautta, eikä suinkaan itsestään, vaan aina tuon uskonnon taustalla on tieto.
Kristillinen elämä on toisten auttamista, tukemista, rahan antamista nälkää näkeviin ja kuivuudesta kärsiviin maihin jne. eli toimimista elävässä elämässä, eikä netin ääressä istumista ja paikallaan oloa.
Käykää kaupassa ja ostakaa tuoreita leipiä ja viekää naapurin vanhuksille sekä vammaisille tai yksinäisille ihmisille, niin ilahdutatte lähimmäistänne ja hyvillä teoillanne saatte myös itsellenne hyvän mielen ja kiitosta. Kirkkokin toimii näin auttaen lähimmäistä.
Uskovaisena olemisessa tarvitaan myös hyviä tekoja ja anteeksiantoa sekä elämistä elävässä elämässä toteuttaen inhimillistä ajattelua, eikä vain Raamatun lukua! - luminarsku
mummomuori,
kerro mitä käsität erilaisilla tavoilla uskoa. Haetko niistä eri tavoista sitä omaasi?Sanotaanko näin että olen hakenut. Itselläni on oma näkemys.
Se on aivan hyvä että ei tarvitse välttämättä liittyä mihinkään. Minkään opin suuntia ei tarvitse silloin noudattaa siksi, että olisi joku yhteisö minkä linjaamia näkemyksiä tulisi noudattaa. Eikä ole vaaraa siitä, että erotettaisiin tai hylättäisiin.
Tunnen vain monia, jotka etsivät hämmentyneenä paikkaansa tällä uskontojen kartalla. Se on ainakin tullut heidän kohdallaan selväksi, että autoritäärisen suunnat karkottavat heidät vain kauemmas.
Kyllä sinäkin sen tiedät, että pelkkä usko Jumalaan ei todellakaan riitä kaikille. Sen lisäksi täytyy tehdä muutakin. Samoin olet täältä lukenut, mitenkä tapellaan siitä, kenenkä näkemys onkaan oikein.
- ei-uskis
Taivaspaikan tavoittelu tuntuu kovin vaikealta ja on vain harvojen etuoikeus.
Ainakin, mikäli uskomme palstan kovimpia uskovia.
Heistä jokainen tarjoaa omanlaistaan reittiä kohti taivasta.
Suurin osa maapallon ihmisistä ei ehdi jokapäiväisen ruokansa etsimiseltä noita asioita edes miettiä.
Jää kasteet ottamatta, kun jo juomaveden hankkimiseen menee puolet ajastaan.
Tämmöiseen hiustenhalkomiseen ja raamatunlauseiden vuosikausien analysointiin pystyy vain yltäkylläisyydessä elävät, tämänpäivät hyväosaiset teollisuusmaiden asukkaat. Mummomuorin alkuperäiseen kysymykseen:
Ei todella ole väärin, että hiljalleen kasvaa uskoon. Luterilaisuudessa ei ole perinteisesti korostettu uskonratkaisua, jossa henkilö yhtäkkiä tulee uskoon jonkun tilanteen ohjaamana. Tällainen yhtäkkinen uudestisyntyminen mielletään enemmän vapaiden suuntien piirissä tapahtuvaksi heräämiseksi, mutta sen tyyppisiä kokemuksia voi olla myös luterilaisuuden piirissä elävillä. Sanoisinkin siksi, että ei ole oikeaa tai väärää tapaa löytää Jumala ja saada rauha sydämeensä. Pääasia on tie, se, että kulkee kohti toivoa. Usko on matka, jolla jossain kohti usko on lujempi kuin toisessa kohdin. Jeesus itsekin muuten sanoi olevansa tie, totuus ja elämä.
Toivon todella, että kukaan ei menen yhteisöön, jossa pakotetaan uskomaan ja 100 prosenttisesti luottamaan auktoriteettiin ilman omaa ajattelua. Joskus kuulee näinkin tapahtuneen. Ihminen Jumalan kuvana on niin arvokas, että hän ansaitsee rakkauden ja rauhan, eikä pelkoa ja kostoa. Uskon etsinnässä voi seurata sydämensä ääntä ja rukoilla johdatusta elämänvalintoihin. Ainoa auktoriteetti, joka uskossa tarvitaan on Jumala itse, yhteisö ei voi sitä osaa Jumalalta ottaa.
Siunausta sinulle!
Meri-Anna
teologi- juutas.
"Toivon todella, että kukaan ei menen yhteisöön, jossa pakotetaan uskomaan ja 100 prosenttisesti luottamaan auktoriteettiin ilman omaa ajattelua"
Parahin Meri-Anna,
Tuosta tulee sellainen tunne, että jumalusko ja uskonnolliset yhteisöt saattavat olla suorastaan vaarallisia. Jos uskominen olisi hyvä ja suorastaan tavoiteltavin asia, ja seurauksena pelkkää hyvää, niin ei haittaa pitäisi kai olla vaikka vähän pakotettaisiinkin? Ja eikös usko perustu nimenomaan sataprosenttiseen luottamukseen auktoriteettiin, eli Jumalaan?
Vai onko nyt niin, että uskonnolliset yhteisöt harjoittavat vain jäsenistönsä ja johtohenkilöidensä kehittämiä sääntöjä, käytäntöjä ja rituaaleja. Koska Jumala itse ei kenellekään suoraan kommunikoi, kertoo ja tulkitsee yhteisön johto Jumalan tahdon ja välittää terveiset jäsenistölle. Toiset yhteisöt ovat tiukempia ja toiset vapaamielisempiä, ja toiset potentiaalisesti ihmisen psyykelle haitallisempia kuin toiset.
Pitäisikö uskonnollisiin yhteisöihin liittyminen tehdä viranomaisvalvonnan alaiseksi? Ensinnäkin vaadittaisi vähintään täysi-ikäisyyttä. Mieluummin kuitenkin 20-vuotta, jolloin kaikkien vahvojen henkien (spirits) nauttiminen olisi samoin kontrolloitua. Liittymislomakkeessa pitäisi olla THL:n varoitus samaan tapaan kuin savukeaskeissa (Uskonto saattaa vaarantaa mielenterveytesi....) Kiitos, sinä puit kyllä sanoihin sen, mitä oma käsitykseni on.
Etsin vain selitystä sille, mikä on se ydin, mikä erottaa nämä käsitykset toisistaan.
Itse kuvaisin että joiden mielikuva Jumalasta on hyvin autoritaarinen. Autoritaarisyys on yksi persoonallisuuden piirre, jota voi kuvata näin;
”… autoritaarinen persoonallisuus on todettavissa ja tutkittavissa yhdeksän ominaisuuden yhdistelmänä, jotka ovat:
1. Sovinnaisuus: jäykkä sitoutuminen sovinnaisiin keskiluokkaisiin arvoihin
2. Autoritaarinen alistuminen: alistuva ja kritiikitön suhtautuminen ihannoituja moraalisia arvovaltoja kohtaan
3. Autoritaarinen hyökkäävyys: pyrkimys etsiä, tuomita ja torjua epäsovinnaisia ihmisiä
4. Anti-intraseptio: mielikuvituksellisuuden ja helläluontoisuuden vastustaminen
5. Taikauskoisuus ja stereotyyppisyys: usko kohtalon taianomaiseen määräytymiseen ja taipumus jäykkien luokittelujen käyttämiseen ja huonoon moniselitteisyyden sietämiseen
6. Valta ja kovaluontoisuus: liioiteltu kovaluonteisuus, kiinnostus vallan, voiman ja hallinnan leimaamiin suhteisiin ja niiden perusteella tehtyihin erotteluihin, joissa samaistutaan nimenomaan voimakkaampaan osapuoleen
7. Tuhoavuus ja kyynisyys: yleistynyt vihamielisyys ja inhimillisyyden pilkkaaminen
8. Heijastavuus: taipumus heijastaa tiedostamattomia tunneyllykkeitä maailmaan siten, että tuloksena on epäily vaarallisten ja hillittömien asioiden tapahtumisesta maailmassa
9. Sukupuolisuus: liioiteltu kiinnostus toisten sukupuolielämään.”
http://fi.wikipedia.org/wiki/Autoritaarisuus
Joiden kuva taas on rakkaudellinen. Tarkoittaa juuri päinvastaisia asioita kuin edellä.
Jumala on auktoriteetti mutta mielestäni rakkaudellinen sellainen.- juutas.
mummomuori kirjoitti:
Kiitos, sinä puit kyllä sanoihin sen, mitä oma käsitykseni on.
Etsin vain selitystä sille, mikä on se ydin, mikä erottaa nämä käsitykset toisistaan.
Itse kuvaisin että joiden mielikuva Jumalasta on hyvin autoritaarinen. Autoritaarisyys on yksi persoonallisuuden piirre, jota voi kuvata näin;
”… autoritaarinen persoonallisuus on todettavissa ja tutkittavissa yhdeksän ominaisuuden yhdistelmänä, jotka ovat:
1. Sovinnaisuus: jäykkä sitoutuminen sovinnaisiin keskiluokkaisiin arvoihin
2. Autoritaarinen alistuminen: alistuva ja kritiikitön suhtautuminen ihannoituja moraalisia arvovaltoja kohtaan
3. Autoritaarinen hyökkäävyys: pyrkimys etsiä, tuomita ja torjua epäsovinnaisia ihmisiä
4. Anti-intraseptio: mielikuvituksellisuuden ja helläluontoisuuden vastustaminen
5. Taikauskoisuus ja stereotyyppisyys: usko kohtalon taianomaiseen määräytymiseen ja taipumus jäykkien luokittelujen käyttämiseen ja huonoon moniselitteisyyden sietämiseen
6. Valta ja kovaluontoisuus: liioiteltu kovaluonteisuus, kiinnostus vallan, voiman ja hallinnan leimaamiin suhteisiin ja niiden perusteella tehtyihin erotteluihin, joissa samaistutaan nimenomaan voimakkaampaan osapuoleen
7. Tuhoavuus ja kyynisyys: yleistynyt vihamielisyys ja inhimillisyyden pilkkaaminen
8. Heijastavuus: taipumus heijastaa tiedostamattomia tunneyllykkeitä maailmaan siten, että tuloksena on epäily vaarallisten ja hillittömien asioiden tapahtumisesta maailmassa
9. Sukupuolisuus: liioiteltu kiinnostus toisten sukupuolielämään.”
http://fi.wikipedia.org/wiki/Autoritaarisuus
Joiden kuva taas on rakkaudellinen. Tarkoittaa juuri päinvastaisia asioita kuin edellä.
Jumala on auktoriteetti mutta mielestäni rakkaudellinen sellainen.Parahin mummomuori,
etsitkö siis auktoriteettiä elämääsi? juutas. kirjoitti:
Parahin mummomuori,
etsitkö siis auktoriteettiä elämääsi?Henkilökohtaisesti en etsi sitä kenestäkään ihmisestä.
Tiedän että moni sellaista kaipaa. Tuossa edellä puhun vieläpä autoritaarisesta sellaisesta. Tuon kaltaiset vetoavat helposti ihmisiin, jotka ovat epävarmoja ja eivät osaa ottaa itse vastuuta päätöksistään.
Kuinkas itse?
- elakim
mummomuori
Jos sinulla on lapsenuskoa Jumalaan, niin ei sun silloin kannata kuunnella ketään kirjaviisasta.
Kivahan se on niistä kirjoistakin jutella.
Mutta se usko on tärkeämpää. Hmm... jos uskoa pitää miettiä ja epäillä, on todellakin syytä ajatella ja etsiä totuutta. Aluksi totuus on tietenkin, että Jumala on ja häneen on pakko uskoa.
Mutta kun seuraa uskovia, omaa uskomista ja rukouksen tehoa, vertaa Raamatun juttuja ja niiden toteutumista, katsoo näkyykö Jumalan voima missään, niin pikkuhiljaa totuus alkaa löytyä.
Toiset saavat todeta, että Jumala on ja jatkavat uskomista, toiset taas (kuten minä) toteavat, että Jumalaa ei ole missään, ja lopettavat uskomisen turhana. Mikä sen sitten aiheuttaa, jos samoista aineksista tulee eri lopputulos? En tiedä.Sepä se. Mikä sen aiheuttaa, että toisen kokemus Jumalasta on todellinen ja toiselle se ei ole? Kuka sen voi lopullisesti sanoa? Aina voi vedota omaan kokemukseen, mutta toisen kokemusta ei voi tehdä tyhjäksi edes järkipuheella. Voi vedota myös tietoon, mutta uskon kohdalla se ei ole aivan ongelmatonta, sillä usko ei perustu tietoon vaan luottamukseen ja kokemukseen.
Juutakselle. Usko perustuu Jumalan lupaukseen ja Jumala sanansa kautta on uskon auktoriteetti, jos nyt auktoriteetista halutaan puhua. Vaaralliseksi uskonnon tekee se, jos joku ihminen ottaa itselleen Jumalan aseman ja alkaa käyttää asemaansa väärin. Pakottaminen ei ole oikein. Se on väkivaltaa ja sitä ei pitäisi uskonnon nimissä tapahtua. Minusta viranomaisvalvontaa ei tarvita. Kuka meistä haluaisi uskoa kontrollin alla? Uskonnonvapauslaki on tarpeellinen ja hyvä olla, ja sitä pitää tarkistaa ja tarkentaa säännöllisesti.
Meri-Anna
teologi- juutas.
kuunteleva_kirkko kirjoitti:
Sepä se. Mikä sen aiheuttaa, että toisen kokemus Jumalasta on todellinen ja toiselle se ei ole? Kuka sen voi lopullisesti sanoa? Aina voi vedota omaan kokemukseen, mutta toisen kokemusta ei voi tehdä tyhjäksi edes järkipuheella. Voi vedota myös tietoon, mutta uskon kohdalla se ei ole aivan ongelmatonta, sillä usko ei perustu tietoon vaan luottamukseen ja kokemukseen.
Juutakselle. Usko perustuu Jumalan lupaukseen ja Jumala sanansa kautta on uskon auktoriteetti, jos nyt auktoriteetista halutaan puhua. Vaaralliseksi uskonnon tekee se, jos joku ihminen ottaa itselleen Jumalan aseman ja alkaa käyttää asemaansa väärin. Pakottaminen ei ole oikein. Se on väkivaltaa ja sitä ei pitäisi uskonnon nimissä tapahtua. Minusta viranomaisvalvontaa ei tarvita. Kuka meistä haluaisi uskoa kontrollin alla? Uskonnonvapauslaki on tarpeellinen ja hyvä olla, ja sitä pitää tarkistaa ja tarkentaa säännöllisesti.
Meri-Anna
teologi"Usko perustuu Jumalan lupaukseen ja Jumala sanansa kautta on uskon auktoriteetti, jos nyt auktoriteetista halutaan puhua. Vaaralliseksi uskonnon tekee se, jos joku ihminen ottaa itselleen Jumalan aseman ja alkaa käyttää asemaansa väärin."
Parahin Meri-Anna,
Kenelle Jumala on luvannut jotakin? Mistä tieto tuollaisista lupauksista on peräisin? Eikö olekin niin, että että tiedot "jumalan lupauksista" ovat toisten ihmisten välittämiä? Mitenkään Jumalaan suoraan ei saada kontaktia noiden lupausten varmistamiseksi. Meillä on siis vain olemassa ihmisiä, jotka väittävät Jumalan luvanneen jotain. Kuten sinä esimerkiksi. Mistä olet saanut Jumalan lupauksista tiedon?
Ottaako Jumalan lupauksia välittävä ihminen itselleen Jumalan aseman? Sanoisin että ottaa. Hän antaa ymmärtää saaneensa tai saavansa jostain tietoa Jumalan lupauksista.
"Pakottaminen ei ole oikein. Se on väkivaltaa ja sitä ei pitäisi uskonnon nimissä tapahtua."
Jos uskonto on hyvää, miten sen nimissä voi tapahtua pahaa? - elakim
juutas. kirjoitti:
"Usko perustuu Jumalan lupaukseen ja Jumala sanansa kautta on uskon auktoriteetti, jos nyt auktoriteetista halutaan puhua. Vaaralliseksi uskonnon tekee se, jos joku ihminen ottaa itselleen Jumalan aseman ja alkaa käyttää asemaansa väärin."
Parahin Meri-Anna,
Kenelle Jumala on luvannut jotakin? Mistä tieto tuollaisista lupauksista on peräisin? Eikö olekin niin, että että tiedot "jumalan lupauksista" ovat toisten ihmisten välittämiä? Mitenkään Jumalaan suoraan ei saada kontaktia noiden lupausten varmistamiseksi. Meillä on siis vain olemassa ihmisiä, jotka väittävät Jumalan luvanneen jotain. Kuten sinä esimerkiksi. Mistä olet saanut Jumalan lupauksista tiedon?
Ottaako Jumalan lupauksia välittävä ihminen itselleen Jumalan aseman? Sanoisin että ottaa. Hän antaa ymmärtää saaneensa tai saavansa jostain tietoa Jumalan lupauksista.
"Pakottaminen ei ole oikein. Se on väkivaltaa ja sitä ei pitäisi uskonnon nimissä tapahtua."
Jos uskonto on hyvää, miten sen nimissä voi tapahtua pahaa?juutas
`Kenelle minä olisin velkaa?.`.
- helppo :)
Koska on aina olemassa se enemmän oikeassa oleva uskovainen joka ei malta olla siitä numeroa nostamatta?
Minkäs Jumala ihmisen luonteelle mahtaisi.
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Minulla heräsi huoli sinusta ajatteluni kohteesta!
Toivottavasti sinulla on siellä jossain kaikki hyvin. Välitän sinusta edelleen vaikka olet varattu, etkä tykkää minusta.947806- 1723761
- 533279
Missä Sanna nyt suvaitsevaisuus?
Tekijä on nyt kuitenkin jotain muuta kuin suomalainen niin eikös nyt pitäisi suvaita kulttuuri eroja ja rakastaa tekijä2492487- 482165
- 422015
Mieleenpainuvin hetki kaivattusi kanssa.
Mieleenpainuvin hetki kaivattusi kanssa. Millainen se oli?271912- 481902
- 601778
- 191773