Uskovainen: millaisena näet ateistin?

Ateisti perheiden lapset ovat myös usein ateisteja, elleivät he sitten tule uskoon. Mutta myös uskovaisen kodin lapsista tulee sekä ateisteja että uskovaisia.

Uskovaisen kodin lapsilla on silleen niinkö helpompi tulla uskoon (kai?) kuin ateistiperheiden lasten, koska saa jatkaa samaa "perinnettä". Kuitenkaan ei äidin tai isän uskolla mennä taivaaseen, muuta kuin pikkulapsena.

Kukaan ei ole toistaan pahempi, vaan kaikki ovat samalla viivalla. Elikkä, jos ei ota henk.kohtaisesti pelastusta vastaan, ei ole mitään mahdollisuutta päästä taivaaseen oli sitten myyjänä Ärrän tai Siwan kassalla :)

Ateisti on ateisti, mutta se joka ottaa uskon vastaan on uskovainen.

"Ateisti on ateisti, mutta se joka ottaa uskon vastaan on uskovainen. "

Näkemyksistä huolimatta molempien, jos haluaa olla elämässä mukana, on opiskeltava, tehtävä työtä, harrastettava jotain, oltava mukana jollain tavalla yhteiskunnallisessa toiminnassa.

Näkisin että asia on niin että ateisteissa kuten meissä uskovaisissakin on erillaisia persoonia, yleistäminen ei tässäkään asiassa tee oikeutta kenellekkään.
Enkä minä näe ateisteja mitenkään "pahempina" ihmisinä tai "kieroutuneina ja pahoina". Me kaikki, uskovaiset mukaan lukien, ollaan kykeneviä pahuuteen, siihen synnin tekoon.

no niin.

suurin osa uskovaisista pitää kaikkia ihmisiä saman arvoisina.
-eli ei uskovaiset ole koko ajan arvottamassa ihmisiä sen mukaan mihin nämä ihmiset sattuvat uskomaan.

Kun uskonasioista tulee puhe, niin silloin tietty saattaa tulla vastakkainasettelua ihmisten välille, mutta eipä tämäkään niin vakavaa ole.

Ainoa poikkeus on fundamentalistit. He ovat koko ajan tuomitsemassa ihmisiä sen mukaan miten nämä elää ja ajattelee. Mutta ei hekään ateisteihin keskity.
-fundametalistit näet tuomitsee kaikki, niin kristityt, muslimit kuin ateistitkin. Heille näet kelpaa vain ne ihmiset, jotka ajattelee tismalleen samalla tavalla kuin he itse.
-nämä fundamentalistit ei ole kovin kristittyjä, joten en itse edes lue heitä kristityiksi. heille usko näet on vain keino pitää ääntä ittestänsä.

lähimmäinen, joka tarvitsee Jeesuksessa armoa ja totuutta.

"Katso ihmistä", sanoi Pilatus herjaavalle kansanjoukolle Jeesuksesta, mutta kuuroille korville meni se "puhe".

Luuk. 6:31

"Ja niinkuin te tahdotte ihmisten teille tekevän, niin tehkää tekin heille."

Vain rakkaudella ja inhimillisyydellä avataan sydänten ovia Jeesukselle.

No suurin osa tuntemistani ateisteista ovat olleet sellaisia vähän punaniskoja, puhuvat aika rasistisia juttuja ja ihalievat Adolf Hitleriä uskovat holocaust-salaliittoteoriaan, mutta ovat kai marginaaliporukkaa ateisti-piireissä, joita ei ole olemassa. normaaleimmat ateistit mitä olen tuntenut ovat kaikki kommareita ja aika normaaleita mukavia ihmisiä.

Jos näkisin sinut ja siskosi, pitäisin sinua todennäköisempänä ateistina. Suurin osa tuntemistani ateisteista on korkeasti koulutettuja humanisteja, sen sijaan moni satanistin tai rentun näköinen tyyppi on joko uskovainen tai ainakin myönteisen kiinnostunut uskonasioista.

Miksi näin?

Teoria: ateismi sellaisena kuin me sen ymmärrämme on länsimaisen sivistyksen luomus. Keskittyminen teoreettiseen pohdiskeluun ja ihmisen moraalisen tason ihmislähtöinen kasvattaminen on luonut käsityksen, että Ihminen ei tarvitse Jumalaa. Mutta yhteiskunnan hylkiöt ovat aina tarvinneet Jumalaa; samoin yhteiskunnan arvostelijat ja paremmasta maailmasta haaveilijat ovat keskimääräistä uskonnollisempaa porukkaa.

Siksipä onkin nurinkurista että kirkkojen toiminnasta niin suuri osa tuntuu keskiluokkalaisille provareille räätälöidyltä kulttuurihötöltä. Tosi kristinusko on aina ollut vähän boheemimpaa hommaa.

Ja minä olen siis keskituloinen perheellinen heteropappi, ja silti tätä mieltä... ;)

Sinä ja siskosi olette täysin samanarvoisia.

Olette yhtä rakastettuja ja arvostettuja.

Ainut eromme täällä ihmiskehossamme on vain tietoisuutemme ja se kuinka paljon muistamme siitä keitä todella olemme.

Tällä ei kuitenkaan ole mitään merkitystä siihen kumpi on parempi tai huonompi. Olette yhtä hyviä, yhtä rakastettuja kuten ovat kaikki muutkin kanssamatkaajanne.

Tuo loppukysymys oli hassu. Pahempana ja ....kierotuneita ja pahoja. Tämä on toki hyvä tietää, että kristitystä on tällaisia ennakkoluuloja...Vai pitääkö tässä olla uskovainen, että voi vastata. Olen siis vain pelkkä kristitty. ( Olisi kiva jättää tuo uskovainen-sana kokonaan, se on jotenkin ällöttävä). Ranskaksi se kuulostaa paremmalta ja italiaksi. (Ja latinaksi, en ole silti katolinen).= Oikeastaan suomeksi uskova. = Jumalaan uskova ihminen. Niin siis tältä kantilta voisinkin tietysti olla uskovainen ja vastata tähän kysymykseen, mutta vastaan kristittynä:
1) Kumpikaan ei ole pahempi kuin kukaan muukaan tällä kaiken kaikkiaan kieroutuneella planeetalla
2) Olemme kaikki kieroutuneita ja pahoja
Miten tällaiset ateistit eroavat toisistaan: I have no idea

Itse ajattelen ateisteista, että on Jumalan asettamia ateisteja ja sitten ihmisten tekemiä ateisteja

Yleisesti ottaen ajattelen ateisteista, että heitä on joka junaan kuten kaikissa muissakin ihmisryhmittymissä.

Hassuun kysymykseen hassu vastaus.

"Jumalan asettamia ateisteja ja sitten ihmisten tekemiä ateisteja"

Mielenkiintoinen ajatus.

Mistä sitten ihminen tietää kumpaan hän kuuluu? Tarvitseeko sitä edes tietää? Jos sitten kuitenkin tietää olevansa Jumalan astettama ateisti, niin mikä tälläisen ihmisen tarkoitus on täällä? Mihin Jumala pyrkii asettamalla jonkin ihmisen ateistiksi? Mitä tarkoittaa olla Jumalan asettama ateisti? Pääseekö Jumalan asettama ateisti taivaaseen vai onko hän suoraan päätä tuomittu helvettiin jo syntymällä ateistiksi?

Entä sitten ihmisten tekemiä ateisteja? Tarkoitatko tällä että joku toinen ihminen tekee jostain toisesta ihmisestä ateistin? Vai mitä tämä tarkoittaa? Onko sillä sitten mitään väliä loppujen lopuksi onko ihmisen tekemä vai Jumalan tekemä ateisti. Molemmathan kuitenkin päätyvät helvettiin, vai mitä?

Mielenkiintoiseen ajatukseen lisää mielenkiintoisia kysymyksiä.

Jumalan asettama ateisti on ihminen, jonka kautta hän koettelee heikkouskoisten uskoa. Jumalan täytyy tietää ihmisen uskon määrä loppukoetuksessa, että Hän tietää, mistä kohtaa vahvistaa ihmistä. Tällainen ateisti on siis Jumalan hommissa. Sitten on ihmisten tekemiä, eli kuka mistäkin syystä. Näitä on täysin mahdoton erottaa toisistaan.

Lisäksi ateistin tehtävänä on harjoittaa kristityn rakkautta ja kärsivällisyyttä, koska hän hengellisesti kaikkein ylimielisin koko planeetalla, joten hän myös puhuu sen mukaisesti, ajattelee olevansa kaikkien ihmisten yläpuolella, eikä kunnioita toisen maailmankatsomusta, on useimmiten pilkallinen ja melko rivopuheinen. Tätä henkilöä pitää silti rakastaa ja olla erittäin kärsivällinen hänen kanssaan. Se on erittäin hyvää harjoitusta. Suosittelen kaikille!

En rupea leikkimään Jumalaa ja tietämään, kuka menee minnekin.

Mielenkiintoista.

Eli osalla ateisteja ei ole vapaata tahtoa, koska Jumala on asettanut heidät ateisteiksi? Onko tämä asetus kuinka kauan voimassa? Heistä ei siis voi koskaan tulla esim. Jumalaan uskovia tai kristittyjä?

Asettiko Jumala sinut sitten kristityksi jo ennen kuin synnyt? Vai miten sinun laitasi on suhteessa Jumalan asetuksiin?

Entä sitten muut uskovat, kuten muslimit, katoliset, ortodoksit, buddhalaiset? Onko heidät asetettu tähän rooliinsa vai onko se ihmisten asettamaa?

"....eikä kunnioita toisen maailmankatsomusta..."

Kunnioittavatko kristityt tai kaikki muut Jumalaan uskovat uskonnosta riippumatta toisten maailmankatsomusta?

"...ajattelee olevansa kaikkien ihmisten yläpuolella,..."

Onko niin että uskovat eivät ajattele olevansa toisten ihmisten yläpuolella? Jos ei niin koskeeko tämä vain kristittyjä vai muitakin uskonnonharjoittajia?

"...Tällainen ateisti on siis Jumalan hommissa..."

Eikö siis voitaisiin nähdä että tälläinen Jumalan hommissa oleva ateisti ole yhtä arvokas Jumalalle kuin uskovakin. Jumalahan on asettanut ateistin harteille arvokkaan tehtävän. Luulen, että tälläinen Jumalan asettama ateisti saa kaiken hyväksynnän ja rakkauden Jumalalta aivan yhtä lailla kuin jokin Jumalaan uskovakin saa. Vai meneekö uskoonsa horjumaton uskovainen ateistin edelle jollain tavalla?

Lisäksi näen ateistin ihmisenä, joka ei ole tietoinen Jumalasta eikä haluakaan olla. Ja koska näin on, saa puolestani haluta olla epätietoinen, toivon vain, että hän ymmärtäisi, että kaikki eivät halua samaa.

Uskon :-), että suurin osa uskonnollisesta tai filosofisesta pohdinnasta pohjatuu aina saman kysymyksen juurelle eli mikä on elämän tarkoitus? Koska mitään yleistä elämän tarkoitusta ei ole olemassa, niin jokainen meistä joutuu sen asian pohtimaan omalta kohdalta erikseen. Toisekseen "elämän tarkoitus" vaihtelee iän ja elämäntilanteiden myötä. Näin uskovaisista tulee joskus ateisteja ja jotkut tulevat uskoon.

Uskovaisuus nostaa yleensä päätään silloin kun elämässä on vaikeaa. Täytyy pystyä turvautumaan johonkin ja usein se on kussakin yhteiskunnassa vallitseva valtauskonto. Tarviiko ihmisen uskoa johonkin? Mihin ateisti uskoo hädän hetkellä?

Riippumatta siitä mikä uskontojen tai kristinuskon historiallinen viitekehys on, niin siitä huolimatta ihmisellä on tarve uskoa johonkin.
Itse ajattelen, että ihmiset ovat alunperin uskoneet johonkin tai pelänneet jotain ja tarve uskonnolle on ollut olemassa. Uskon kohde on muuttunut ihmiskunnan kehittyessä. Voi olla, että tätä uskon tarvetta ovat oppineet käyttäneet hyväksi ja perustaneet uskontoja sitä tarkoitusta silmällä pitäen, että ihmiset saadaan noudattamaan edes jotain säännöstöä yhteiskunnassa, ettei vaivuta anarkiaan tms. käyttäytymiseen tai sitten uskonnot ovat syntyneet ihan aidosta hyvyydestä, mutta sitä on käytetty sitten välineenä paljon muuhunkin.

Kristinuskonnon niinkuin muidenkin uskontojen nimissä on tehty hirmutekoja. Tosin hirmutekoja on tehty myös monien muidenkin asioiden nimissä ja nämä hirmuteot on varmaankin aiheuttanut pelko oman heimon, perheen tai yhteisön säilymisesetä. Niinkuin nykyäänkin pelätään esim. muslimien vallan kasvua.
Väkivalta on kuulunut ihmiskunnan historiaan uskonnoista huolimatta ja kuuluu edelleenkin.

Tämä uskontojen historia ei siis ole oleellista nykypäivänä koska maailma ja ihmiset muuttuvat.

Se mikä on oleellista on se, että ihminen pelkää edelleen (yhteiskunnan kehittymisestä huolimatta) ja on yksin sen totuuden edessä että hänen elämänsä on rajallinen.

Tämä eksistentialitinen tuska on joskus niin voimakas, että se pakottaa tekemään outojakin valintoja, jotta löytäisi elämälleen tarkoituksen.

Ihmisiä on moneen lähtöön koska ihminen on vapaa tekemään ihan mitä tahansa. Ilman mitään sääntöjä ihminen myös tekisi mitä tahansa. Sekä hyvää että pahaa. Koska se on mahdollista. Uskonto antaa turvaa ihmisen omaa pahuutta vastaan. Se antaa ajatusmalleja ja neuvoja tämän pahuuden kukistamiseksi. Voisi olettaa, että ateisti on periaatteessa alttiimpi tälle itsessään asuvalle pahuudelle, mutta jos ateisti löytää tarkoituksen elämälleen niin se on aivan sama onko hän uskovainen vai ei.

(Miksei ihmiskunta voisi elää yhä edelleen ilman yhteiskuntia ja sääntöjä? Joku voisi pohtia mitä sitten tapahtuisi?)

Loppujen lopuksi ihmispoloinen ei tarvitse muuta kuin hyväksyntää ja rakkautta sellaisena kuin hän on. Ensimmäiseksi hänen tarvitsee hyväksyä itsensä sellaisena kuin hän on. Kaikki tämä on niin kovin vaikeaa ja sen takia hän tarvitsee jotian muuta. Uskonnon opettavat juuri näitä asioita uskonnosta riippumatta.

Lopuksi vielä sellainen huomio, mikä on askarruttanut minua, että ihmisistä puhutaan aina kuin he olisivat kaikki samanlaisia. Periaatteessa ihmisiä on moneen lähtöön ja jotkut ovat kehittyneempiä kuin toiset. Toiset ajattelevait asioita enemmän, kun taas toiset eivät ollenkaan.
Mitä ajattelevampi ihminen on niin sitä vaikeampaa hänellä voi olla elämässään. Nerous ja hulluus kävelevät käsi kädessä.

Tietämättömät ja lapsenmieliset ihmiset elävät vaatimattomasti ja onnellisesti. Viisas ihminen pyrkii vapaaehtoiseti tämän samaan. Kaikki muut ovat jotain siltä väliltä.

Näen jokaisen vain ihmisenä. Uskovana olen samanlainen ihan tavallinen ihminen kuin sinä ja siskosi ja kaikki muutkin. Olen vain sellainen, joka haluaa turvautua Jeesukseen.

Siskosi on OK. Ei hän tee mitään laitonta.

Ehkä teidän elämässänne tapahtuu jossain vaiheessa niin, että että kysely ja etsintä johtaa Jeesuksen luo, ehkä ei. En halua käännyttää ketään. Minä olen itse entinen ateisti. Suhtauduin kaikkeen uskoon ja uskontoon hyvin negatiivisesti. Mutta maailmankatsomukseni on tullut kristilliseksi.

Meissä uskovissa on kyllä luvattoman paljon suvaitsemattomia ja muuten pöhköjä, mutta seuraansa voi valita ja jättää kaikki äärihihhulityypit sekoilemaan keskenään...

Ateisti on eksytetty ihmisraukka, vailla toivoa.

"Olen miettinyt tälläistä asiaa, että millaisena uskovaiset näkevät ateistin?"

Sellainen ainakintulee mieleen että hienoimmat tapaamani ihmiset ovat kaikki olleet ateisteja.

Kaikki ihmiset ovat Jeesukselle rakkaita. Ja jokainen ihminen on toisensa lähimmäinen.

Ihan samanlaisia syntisiä ihmisiä ollaan Raamatunkin mukaan. Valitettavaa, että media muokkaa ja vääntää kieroon ja antaa vääristynyttä kuvaa uskovaisista ja herätysliikkeistä. Tunnen useammankin uskovaisen homoseksuaalin. Hekin ovat ottaneet Jeesuksen sovitustyön vastaan, mutta eivät kädenkäänteessä vapaudu homoseksuaalisuudestaan elleivät sitten edes koko elämänsäkään aikana enkä kyllä menisi sitä heiltä vaatimaankaan. Sama asia kun jotkut uskoon tulleet alkoholistitkin pysyvät alkoholisteina kuolemaansa asti. Uskovilla kun on tarve joillakin osoitella sormella farisealaisen tekopyhästi toisten virheitä, mutta ovatkin samalla sokeita omilleen. Mutta sitten ovatkin myös ne aidot, rakkaudelliset, ihanat, säteilevät, elävässä aidossa uskossa olevat uskovat, jotka tunnistat siitä että heille on niin helppo puhua, heidän seurassaan on niin hyvä olla, he eivät tuomitse eivätkä moiti yhtään, he auttavat aina arkisissa pienissäkin asioissa jos vaan heillä on siihen mahdollisuus. Rukoile, että löytäisit sellaisia aitoja uskovia luoksesi niin sitten yllätyt ja oikein kunnolla... = )

Itse uskon Jeesukseen Kristukseen, mutten ole mikään tiukka tai perinteinen uskovainen. Oikeastaan olen monen silmissä varmasti hyvin huono uskovainen :D Seurustelen ateistin kanssa (tosin minua ei haittaisi, jos hänkin uskoisi, mutta jos ei niin ei sitten, en halua pakottaa). Kaverini ovat aina olleet enimmäkseen ateisteja, jopa muutama hevarikin, tosin ei nyt mitään varsinaisia saatananpalvojia. Minun puolestani kaikki voivat uskoa mitä haluavat tai olla uskomatta, niin kauan kun se ei aiheuta suurempaa harmia kenellekään. Ateistit on ihan ok, ja suurin osa niistä on ihan järkeviä ihmisiä kuten uskovaisistakin.

Eniten kuitenkin vitúttaa ne meuhkaavat ateistit, joita netittikin on pullollaan. Juuri he, jotka tuntuvat suorastaan vihaavan kaikkia uskovaisia ja ovat ottaneet asiakseen oikein todistelemalla todistella, ettei mitään jumalaa/jumalia ole olemassa ja kaikki uskovaisuus on turhaa ja typerää. Mielestäni tämän tyyppiset ovat täysin naurettavia, koska he ova itse yhtä pahoja kuin nämä heidän vihaamansa hihhulit. He itse ovat tehneet ateismista itselleen miltei uskonnon ja tuomitsevat muita (useinhan ateistit kritisoi kaikkia uskovaisia juuri tuomitsemisesta). Kaiken lisäksi tällaisten ateistien kanssa on mahdoton rakentavasti keskustella mistään. He ovat äärimmäisen ärsyttävää sakkia ja menevät samaan kategoriaan ääriuskovaisten kanssa.

Mutta normaali ateismi järjen rajoissa, mitä pahaa siinä on. Ja jos te ateistit olettekin oikeassa, niin samahan tuo teille sitten uskotteko vai ette, lopputulos olisi kuitenkin sama. Monelle uskovaiselle usko kuitenkin antaa elämään tarkoitusta, turvaa ja iloa. Joten miksi siitä ei nauttisi, vaikka hypoteettisesti ateistit olisivatkin oikeassa eikä mitään Jumalaa olisikaan. Ihmisen onnellisuus on kuitenkin tärkeintä.

Pidättekö siskoani pahempana ihmisenä kuin minua, vai onko kaikki ateistit yhtä kieroutuneita ja pahoja? Miten tälläiset ateistit eroavat toisistaan teidän mielestänne?

runoilija kirjoitti-- ei paha ole kenkaan ihminen--vaan toinen on heikompi toista..

itse en tuohon usko--ainakaan norjan tapahtuman jalkeen-- ei olisi uskonut runoilijakaan..
mutta Jumalan edessa olemme kaikki syntisia.ja tarvitsemme armahdusta.sen saa suurikin syntinen,ja siivosyntinen ja kaikki silta valilta...mutta ei ilman pyyntoa,

johannes 3/16 kertoo kaiken

Millaisena uskova näkee ateistin?

Ensiksikin jokainen ihminen on jumalan kuva (1. Moos. 1:27) rakas lähimmäinen, Jeesuksen kalliilla verellä ostettu. Kaikki ihmiset ovat Jumalan edessä samanarvoisia.

Gal. 3:28

Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.

Kol. 3:11

Ja tässä ei ole kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikkausta eikä ympärileikkaamattomuutta, ei barbaaria, ei skyyttalaista, ei orjaa, ei vapaata, vaan kaikki ja kaikissa on Kristus.

Arvot, ammatit ja tittelit eivät paina myöskään mitään Jumalan mittakaavasta katsottuna. Jeesus itse oli puuseppä.

Ette ole pahoja vaan molemmat hyviä ihmisiä joilla ei vaan ole uskoa Jumalaan. mistä voisin tietää onko toinen pahempi kuin toinen ku en es tunne teitä :D

Kenet tahansa ateistin näen ihan tavallisena kansalaisena mutta joka ei ole hengellinen ja joka ei ole vielä löytänyt valoa. On harmillista että maailmassa on vuosi vuodelta enemmän ihmisiä jotka kieltäytyvät etsimästä maailmankaikkeuden suurinta salaisuutta ja totuutta eli Jumalaa vain koska hänen olemassaolonsa vaikuttaa epätodennäköiseltä, vaikka kyseessä onkin vain yksilön oma näköalan ja hengellisyyden puute.

Eihän tällaiseen voi muuten vastata kuin kokemuksella eli sillä minkälaisia ateisteja olen kohdannut omassa elämässäni.

Oikeesti, en tiedä, olenko kohdannut koskaan ateistia, koska kukaan ei ole minulle tullut koskaan sanomaan, että "Kuule, minä en usko Jumalan olemassaoloon." Ja toisaalta, minä uskovaisena en ole kohdannut koskaan ateistia, jolle olisin voinut sanoa, että "Kuule, minä uskon Jumalaan."

Kohdalleni on kyllä sattunut juoppoja, pettäjiä, kommunisteja, taiteilijoita, äkkirikastuneita, vararikon kokeneita, korkeasti koulutettuja ja vähemmän koulutettuja jne. jne., mutta en minä heidän perimmäisestä arvomaailmastaan oikein ole saanut mitään selvää...en ole viitsinyt kysyä eikä heitäkään ole tuntunut kiinnostavan minun arvomaailmani pohja.

Tällä tavalla sitä ohitellaan ihmisiä sujuvasti, kun ei päästä liian lähelle ketään, ei tarvitse joutua typeriin riitoihin jostain maailmankatsomuksellisista asioista. Tosiasia on, että jonkun muun ihmisen maailmankatsomus ei minua niin kauheasti kiinnostakaan, pääasia on, että olen itse onnellinen valitsemastani "tiestä", jota kuljen.

Ainoastaan elämänkumppania "valkatessani" olen kyllä ottanut tarkkaan selvää, mikä hänen maailmankatsomuksensa on ja uskooko hän Raamatun ilmoittamaan Jumalaan. Tällä olen halunnut varmistaa sen, että arvopohja olisi mahdollisimman samanlainen ja eliminoida yhteiselämää mahdollisesti vaikeuttavat asiat mahdollisimman vähiin.

Suoraan kysymykseen suora vastaus.

Pidän ateisteja tylsinä.