Mitäs sä täällä huhuilet oikein?
Kaipaatko tosiaan?
Ollakko vaiko ei olla`
Häh?
Kaipaatko tosiaan?
Ollakko vaiko ei olla`
Häh?
Lonely, lonely, lonely....
<3!
29264
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Huhuilen ko suoraankaan voi kysyä, lupasin... Kaipaan kyllä, jäit mieleeni pyörimään, myönnän. Ehkä se on sitte 1-0 sulle. Haluan sinua!
Huhuu....kaipaan ...Hamlet..ollaan vaan .
Mieleesi´kö jäin?
Mikä teki näin?
Ulkona niin pisaroi, kastuahhan siellä voi.
Taivas itkee sadoin pisaroin, olla kanssas kyllä voin.
Ulkona tuuli puissa kertoilee, joku minua kaipailee.
Mielessäni näen sateen loppuneen, sinitaivas on tullut jäädäkseen, ohuesti piirrän kuvaa haaveistain..
Täällä huhuilen..
Kaipaan niin valtavasti että rintaa raastaa, istun napit korvilla ja mietin sinua...en välitä ympärilläni olevasta mitään...et kuule kun kutsun...???
Ollako vai eikö olla, niin mitä haluat...pallo on sinulla kuten kaikki muukin jos haluat.
Niin se nyt vain on, nyt se on....
Kesätuuli on laulanut kaipuusi sun, tieni vaan muualle vieneet on mun.
Kukaan ei vienyt oo paikkaasi sun, asiat vain vaativat toisaalle mun.
Sua joskus nähnyt oon kulkiessain, mutta vain hetken sua katsoa sain....
Et kuullut silloin kutsua mun, jos tiesi vieneet pois on sun.
Paikkani sielussasi tiennyt oon ain, mutta kulkea oon sun antanut vain.
Sinä tullut oot mukana sydämessäin, sen viimekerralla huomata sain.
Muistan sen katseen kysyvän niin, kun katsoi hän minua arkaillen silmiin,
Silloin näin jotain niin tuttua ja aitoa, se oli sitä esteltyä rakkautta, jota ei halunnut liata tunteiden loskaan, vaan siinä se oli aidompana kuin koskaan.
Mitä kokea saimme kahden vain, silloin kun sielumme yhdistyä sai, ei ohjannut hetkeä kukaan, ei sitä voinut vastustaa, se oli jotain suurempaa, unelmaakin kauniimpaa..
En koskaan muuta kaivata voi, vain lauluissa sen kauneus soi...
Kaunis viesti, kiitos siitä! Kenelle lie tarkoitettu?
Uskoisin, että arka kysyvä katseeni miehelle paljasti taannoin tunteeni. Jossain alitajunnassa olen aina tiennyt paikkani hänen sielussaan, silti sen ajatuksen itseltäni pitkään kielsin, kuljimme omia teitämme vain.
Sattuma yhdisti tiemme kerran, silloin olimme viimein kahden. Sielumme, ruumiimme, sydämemme(?) yhdistyivät. Se kaunis hetki kulkee mukanani päivittäin. Sitä katsetta en vaan enää tavoita, monet sanat sanomatta ovat, tulevaisuus avoinna.
Missä katseenne kavatut kohtasivat, saivatko he toisensa.
Viimein kad¨hden hänet näin, en tiennyt käyvän näin, pois kaikesta jäin.
Minne katseen hukkasit, voisinko olla luonasi, minne tiemme johtaa, en vain tiedä kohtaa, josta aloittaa..
Neuvotko hieman kulkijaa??
Hän soi minun sisimmässäni.
Ajatus hänen silmistään tuo haaveet mieleeni.
Tällaista tämä elämä on. Haaveeksiko jää..
Toisensa saivat hetkeksi vain, tulee kai vaikeaa olemaan tää ain. Luonani olla voisit hetkellä tällä, luvata enempää en voi vaikka sydän on hällä. Katseen näen lähes päivittäin, mutta kerro se ei tunteista näin. Ehkä se on piilossa arjen, löytyy sitten kun sitä eniten tarvin?
Sateinen päivä kirkastui näin herkän ja kauniin tekstin luettuani. Kiitän.
Uskomatonta, jota ei voi unohtaa - tämä kahden ihmisen kohtaaminen !
Hyvää torstaipäivää . . .
Sua ei vaan voi unohtaa, joku taisi sussa muhun kolahtaa. Siksi sua täällä huhuilen, seurastasi haaveilen.
Mitä, missä, milloin?....mietin tätä usein illoin.
Vesilläkö vaiko maalla?
Oletko nyt missä?
Olen täällä:)
Kanssasi nyt yhtä matkaa, tahdon tätä tietä jatkaa.
Silmäs, olemus heitti sydämeeni tunteen suuren,
kasvoi,
teki pesän,pisti syvän juuren.
Sitä ei voi repiä pois kukaan, tuletko... tähän matkaan mukaan.
oi :) kaunista ja osuvaa
Täh, mitä sinä höpiset?
Taitaa olla kaikki nämä viestit naisilta joihin on toinen nainen vastannut.
Minä mitään höpise, ei musta runoilijaa saa...
Rannan tavernassa illoin, näen kirkkaan tähtitaivaan...
Nyt ei tähdet tuiki ei loista kuu...
Tuleppas nyt ulos lenkille....Oitis!
Kävin kävelemässä ja olipa happirikasta ilmaa.....Sua ei näkynynnäkään....
Kääk!
Otan rakkauden siveltimen, sivelen sillä kasvojasi, silmiäsi, huultesi kaaret käyn hitaasti läpi...
Kuljetan sivellintäni ympäri kehoasi, piirrän sinut varvas kerrallaan....
Kerron samalla itsestäni...kerron kuka minä olen...mistä tulen...ja miksi....
Kerron tunteistani sinuun...tunnustan rakkauteni...
Sivelen sinuun sulaa suklaata...piirrän suklaa sydämiä.....amorin nuolet, jotka lävistävät kaksi suklaa sydäntä.....
Laulan sinulle samalla, laulan kaipuustani, ikävästäni, laulan rakkaudestani sinuun....
Sinä nukahdit......Hyvää yötä
Salaa ja hiljaa ei voi nuolla kukaan,
olisit tullut uneeni mukaan.
Siellä ois voinut olla sitä taikaa,
sekä paljon menetettyä yhteistä aikaa
huhuu
Sade on kuin kevyt kosketus ihollain, niin hiljaa ja hennosti se hyväilee kasvojain.
On ihme jos sun tänään nään, mielelläni juttusilles jään.
Jos kaipuusi on suunnaton;
sun pakko vastaan tulla on.
Mä sulle kättä heilautan;
niin luoksein silloin tulethan?
Sinun kädellesi painan pään ja sydämelläin unta nään.
Sateen jäljet pyyhkii linnut siivillään.....
:::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::
Olen runo johon kirjoittaa sun sydämesi lauseen saa, avoin kirja täytä lehti kerrallaan......
Syys sateet sen jos pyyhkii kastellen, kuin lehdet puiden äärilleni jäävät kuin yö.
:::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::
Soittaako hän fore me?
Soittaako hän..?
Vai näänkö vain illan kylmenevän?
Viestikin vois, ikävän viedä pois.
Vai yksinkö saan jatkaa, tätä turhamaista matkaa?
Ei näin arvata voi, jos puhelin ei soi :(
Tää runoilu saa riittää ja voin menneestä kiittää.
Ei kyyneleitä nää, tää on siis vain elämää.