2007 ihastuin, 2009 tutustuin, 2010 hylkäsin

Mikä säälittävä aikajana täynnä perhosia vatsassa, mutta liikaa mokailuja. Ja edelleen kaipaan. Kaduttaa tekemäni ratkaisut. Syksyn tulo tekee muutenkin mielen ankeaksi. En ole nähnyt häntä viikkokausiin, oikeastaan kuukausiin, en puhunut lähes vuoteen. Silti on ajatuksissani sama mies ja samat tunteet, jotka yritin jo useaan otteeseen tukahduttaa. Olen vältellytkin sitä törmäämistä viime viikkoina entistä enemmän.
8170
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat

kyllä jaksan odottaa

Äänestä
  • Mikäs turotin siellä odottaa ja ketä hän odottaa?

    2010...aloittaja on hylännyt, miksi täytyy hylätä jos..?

    Äänestä

Joskus käy mielessä ajatus että entä jos kumpikin näin tuntee, mutta nyt vaan ei syystä tai toisesta ota yhteyttä..

Se olisi harmillista.

Äänestä
  • Samoja ajatuksia.Mutta itseltä se yhteydenotto ei onnistu, en halua sotkea hänen tilannettaan ja jos oikein olen ymmärtänyt, ei ole vapaalla jalalla. Silloin olisi ollut.

    Äänestä

  • ap kirjoitti:

    Samoja ajatuksia.Mutta itseltä se yhteydenotto ei onnistu, en halua sotkea hänen tilannettaan ja jos oikein olen ymmärtänyt, ei ole vapaalla jalalla. Silloin olisi ollut.

    Sen enempää tilanteestasi tietämättä.. ei aina kannata uskoa mitä joku muu sanoo, vihjailee. Joillakin voi olla omat tarkoitusperänsä.

    Äänestä

  • törmäilijä m kirjoitti:

    Sen enempää tilanteestasi tietämättä.. ei aina kannata uskoa mitä joku muu sanoo, vihjailee. Joillakin voi olla omat tarkoitusperänsä.

    No kyllä omat silmät aika paljon kertoo. Harmi sinänsä, kauan tuli sillä silmällä kummankin katseltua ja silti meni puihin koko juttu. Toisaalta itseäni siitä saan enemmän syyttää, siksi tämä mielessä pyöriminen tuntuukin huvittavalta.

    Äänestä

Odotus on elämän tuhlausta. Aika ei anna mitään ilmaiseksi sen hinta on armoton ja säälimätön.

Äänestä

Jaa

Äänestä

Kommentoi aloitusta


tahtoo pois kirjoitti:

Mikä säälittävä aikajana täynnä perhosia vatsassa, mutta liikaa mokailuja. Ja edelleen kaipaan. Kaduttaa tekemäni ratkaisut. Syksyn tulo tekee muutenkin mielen ankeaksi. En ole nähnyt häntä viikkokausiin, oikeastaan kuukausiin, en puhunut lähes vuoteen. Silti on ajatuksissani sama mies ja samat tunteet, jotka yritin jo useaan otteeseen tukahduttaa. Olen vältellytkin sitä törmäämistä viime viikkoina entistä enemmän.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu