3.§. Narsismin hoitomenetelmä:

Nyt kun sanoit, niin huomaan sanoessani ajatelleeni itsehoitoa. Se jäi täsmentämättä. Addiktion seurauksien hoitoa. ... Seurauksien hoitoa.

Tässä kohtaa tää joku kylvettäis ja vaihtais vaipat ettet sais ihottumaa.

http://www.youtube.com/watch?v=ikAFrmMqo-g&feature=related

A kirjoitti:

Nyt kun sanoit, niin huomaan sanoessani ajatelleeni itsehoitoa. Se jäi täsmentämättä. Addiktion seurauksien hoitoa. ... Seurauksien hoitoa.

Tässä kohtaa tää joku kylvettäis ja vaihtais vaipat ettet sais ihottumaa.

http://www.youtube.com/watch?v=ikAFrmMqo-g&feature=related

Ei addiktion hoito ole addiktion seurauksien hoitoa vaan ihan samojen käytösongelmien kanssa painivat siellä kuin "narsistisetkin" ja joutuvat opettelemaan tunnistamaan niitä saadakseen langasta kiinni, lieventääkseen.

Jos esim 20 vuotta vetää kamaa tai viinaa ja elää "narsistin piirrelistan" mukaisesti, siinä on opettelemista yhteen ihmiselämään kun pitäis taktiikkaa vaihtaa....

UPDATE_9507895 kirjoitti:

Ei addiktion hoito ole addiktion seurauksien hoitoa vaan ihan samojen käytösongelmien kanssa painivat siellä kuin "narsistisetkin" ja joutuvat opettelemaan tunnistamaan niitä saadakseen langasta kiinni, lieventääkseen.

Jos esim 20 vuotta vetää kamaa tai viinaa ja elää "narsistin piirrelistan" mukaisesti, siinä on opettelemista yhteen ihmiselämään kun pitäis taktiikkaa vaihtaa....

Ne on juuri niitä seurauksia. 20 vuoden aikana kehittyneitä. Kaivan yhden tekstin, niin ymmärrät varmaan paremmin mitä ajan takaa. Hetkinen.

A kirjoitti:

Ne on juuri niitä seurauksia. 20 vuoden aikana kehittyneitä. Kaivan yhden tekstin, niin ymmärrät varmaan paremmin mitä ajan takaa. Hetkinen.

Lynett,

Niistä seurauksista ja addiktion seurauksien hoidosta. Tässä alla tehdään selkeä erottelu kolmen näkökulman välillä. Puheena on läheisriippuvuus. (Ko. läh-riipp. mielessäni tulkitsen joko uhriuttavaksi tai uhriutuvaksi, jotkut sanovat narsistiseksi tai käänteisnarsistiseksi käyttäytymismalliksi.)

Uhriuttavaa tai uhriutuvaa käytöstä voidaan katsoa addiktion näkökulmasta tai psykiatrian näkökulmasta tai moraalin näkökulmasta. Nämä kolme siis eroteltu.

Jos addiktioon ulotetaan addiktion seurauksien hoito, niin hoidetaan addiktiota. Jos ei uloteta, niin seurauksien sijasta hoidetaan alkysyytä. No alkusyy on tietysti pahuus (tai velttous tai joku muu pahe, näitä helposti keksii tunnekuohuissaan).

Kopsaan tekstin. Sinun älykkyydelläsi otetaan siitä selvää. Varmaan viestin sinulle seuraavaa: "Pidä kiinni siitä addiktionäkökulmasta. Mutta puhdista se moralismista."

>> Sen lisäksi että läheisriippuvuutta voidaan tarkastella addiktiona tai psykiatrian kannalta, on vielä kolmas näkökanta, joka on hyvin yleinen kirkon ja seurakuntien työssä. Kutsukaamme sitä moralistiseksi näkökannaksi. Sielunhoitaja joka työskentelee tästä näkökulmasta käsin, katselee addiktioita moraalisen heikkouden ja moraalisen vahvuuden näkökulmista. Esimerkiksi alkoholisteja pidetään syntisinä. Ajatellaan, että he voisivat lakata juomasta jos he vain haluaisivat ja pyytäisivät Jumalan apua. Tämän ajattelun mukaan, alkoholisti joka ei lopeta juomista, ei halua lopettaa. Sen tähden he eivät myöskään piittaa perheistään; siksi he ovat itsekeskeisiä syntisiä - pahoja ihmisiä!
Valitettavasti moralistinen suhtautuminen addiktioihin ei ole ollenkaan harvinaista. Se on monien kiihkouskovien ja uskontoaddiktien näkökulma, ja se vaikuttaa myös kirkkojen suhtautumiseen yleensä.
Terapeutit ja sielunhoitajat jotka työskentelevät addiktiomallin mukaan, myöntävät varmasti, että addiktit rikkovat omia eettisiä arvojaan. Mutta toisin kuin moralistiset sielunhoitajat, addiktiomallia käyttävät terapeutit ovat sitä mieltä että addiktin eettinen rappeutuminen on addiktion seurausta - eikä sen syy. Tämän eron tärkeyttä ei voi korostaa liikaa. Moralistisessa maillissa addikteja pidetään pahoina ihmisinä joiden on tultava hyviksi; addiktiomallissa addikteja pidetään sairaina ihmisinä joiden on tarpeen tervehtyä. On suuri ero siinä, sanotaanko jotakuta "pahaksi" vai "sairaaksi", erityisesti kun se kohdistuu addiktiin joka kamppailee parantuakseen.
Koska moralistiset sielunhoitajat pitävät alkoholisteja (seksiaddikteja, pelaajia, jne.) pahoina ihmisinä, he ilman muuta pitävät läheisriippuvia hyvinä ihmisinä. He sanovat esimerkiksi "Miten ihmeessaä hän pystyy elämään tuon kanssa; hänen täytyy olla pyhimys!" Hoitaessaan läheisriippuvaa, he usein vain vahvistavat läheisriippuvan omaa näkemystään marttyyrina joka kärsii tässä elämässä jotta hän saisi "aarteen taivaassa." Usein he lannistavat läheisriippuvan yritykset lähteä suhteesta pois, vaikka se olisi väärinkohteleva tai väkivaltainen (fyysisesti tai emotionaalisesti), sillä tällaiset moralistit vastustavat eroamista. Heidän sielunhoitostrategiansa keskittyy usein siihen, että he pyrkivät auttamaan läheisriippuvaa löytämään keinoja addiktin (tai jonkin muun hänen elämänsä keskuksen) muuttamiseen. Tällä tavoin, ja monin muin tavoin, moralistiset sielunhoitajat itse asiassa oikeuttavat läheisriippuvia etenemään pidemmälle sairaudessaan. (http://www.healingeagle.net/Fin/Quotes/FreeCodep.html)

A kirjoitti:

Lynett,

Niistä seurauksista ja addiktion seurauksien hoidosta. Tässä alla tehdään selkeä erottelu kolmen näkökulman välillä. Puheena on läheisriippuvuus. (Ko. läh-riipp. mielessäni tulkitsen joko uhriuttavaksi tai uhriutuvaksi, jotkut sanovat narsistiseksi tai käänteisnarsistiseksi käyttäytymismalliksi.)

Uhriuttavaa tai uhriutuvaa käytöstä voidaan katsoa addiktion näkökulmasta tai psykiatrian näkökulmasta tai moraalin näkökulmasta. Nämä kolme siis eroteltu.

Jos addiktioon ulotetaan addiktion seurauksien hoito, niin hoidetaan addiktiota. Jos ei uloteta, niin seurauksien sijasta hoidetaan alkysyytä. No alkusyy on tietysti pahuus (tai velttous tai joku muu pahe, näitä helposti keksii tunnekuohuissaan).

Kopsaan tekstin. Sinun älykkyydelläsi otetaan siitä selvää. Varmaan viestin sinulle seuraavaa: "Pidä kiinni siitä addiktionäkökulmasta. Mutta puhdista se moralismista."

>> Sen lisäksi että läheisriippuvuutta voidaan tarkastella addiktiona tai psykiatrian kannalta, on vielä kolmas näkökanta, joka on hyvin yleinen kirkon ja seurakuntien työssä. Kutsukaamme sitä moralistiseksi näkökannaksi. Sielunhoitaja joka työskentelee tästä näkökulmasta käsin, katselee addiktioita moraalisen heikkouden ja moraalisen vahvuuden näkökulmista. Esimerkiksi alkoholisteja pidetään syntisinä. Ajatellaan, että he voisivat lakata juomasta jos he vain haluaisivat ja pyytäisivät Jumalan apua. Tämän ajattelun mukaan, alkoholisti joka ei lopeta juomista, ei halua lopettaa. Sen tähden he eivät myöskään piittaa perheistään; siksi he ovat itsekeskeisiä syntisiä - pahoja ihmisiä!
Valitettavasti moralistinen suhtautuminen addiktioihin ei ole ollenkaan harvinaista. Se on monien kiihkouskovien ja uskontoaddiktien näkökulma, ja se vaikuttaa myös kirkkojen suhtautumiseen yleensä.
Terapeutit ja sielunhoitajat jotka työskentelevät addiktiomallin mukaan, myöntävät varmasti, että addiktit rikkovat omia eettisiä arvojaan. Mutta toisin kuin moralistiset sielunhoitajat, addiktiomallia käyttävät terapeutit ovat sitä mieltä että addiktin eettinen rappeutuminen on addiktion seurausta - eikä sen syy. Tämän eron tärkeyttä ei voi korostaa liikaa. Moralistisessa maillissa addikteja pidetään pahoina ihmisinä joiden on tultava hyviksi; addiktiomallissa addikteja pidetään sairaina ihmisinä joiden on tarpeen tervehtyä. On suuri ero siinä, sanotaanko jotakuta "pahaksi" vai "sairaaksi", erityisesti kun se kohdistuu addiktiin joka kamppailee parantuakseen.
Koska moralistiset sielunhoitajat pitävät alkoholisteja (seksiaddikteja, pelaajia, jne.) pahoina ihmisinä, he ilman muuta pitävät läheisriippuvia hyvinä ihmisinä. He sanovat esimerkiksi "Miten ihmeessaä hän pystyy elämään tuon kanssa; hänen täytyy olla pyhimys!" Hoitaessaan läheisriippuvaa, he usein vain vahvistavat läheisriippuvan omaa näkemystään marttyyrina joka kärsii tässä elämässä jotta hän saisi "aarteen taivaassa." Usein he lannistavat läheisriippuvan yritykset lähteä suhteesta pois, vaikka se olisi väärinkohteleva tai väkivaltainen (fyysisesti tai emotionaalisesti), sillä tällaiset moralistit vastustavat eroamista. Heidän sielunhoitostrategiansa keskittyy usein siihen, että he pyrkivät auttamaan läheisriippuvaa löytämään keinoja addiktin (tai jonkin muun hänen elämänsä keskuksen) muuttamiseen. Tällä tavoin, ja monin muin tavoin, moralistiset sielunhoitajat itse asiassa oikeuttavat läheisriippuvia etenemään pidemmälle sairaudessaan. (http://www.healingeagle.net/Fin/Quotes/FreeCodep.html)

Eettinen rappeutuminen = omaan itseensä suhtautuminen arvottomana, jolla ei ole niinkään väliä??

Vastuunottaminen omista valinnoista ja valitsematta jättämisistään = Toiset myöntävät "tarttuneensa tuoppiin" ja toiset "viina vei mennessään". Vaihtamalla puhetyyliä itselleen voi vaikuttaa valintoihin ehkä jopa tiedostamattaan. Se kenet viina vie, haluaa olla vastuusta vapaa omien tuoppiintarttumistapojensa tuottaman mahdollisen syyllisyyden pienentämiseksi ja sen peittämiseksi, että henkilö heittäytyy mitä todennäköisemmin helpommin viinan vietäväksi kuin sellainen henkilö, joka tiedostaa itse oman valinnan mahdollisuutensa siinä, että tarttuuko tuoppiin vai ei.

Moraalisaarnaajat saattavat siinä rinnalla syventää henkilön itsensä käymää keskustelua huonompaan suuntaan olemalla tiedostamatta sitä, että mitä todella sanoo. Ihminen voi olla hyvä vaikka tekisi huonoja valintoja. Jako hyvään ja pahaan ihmiseen on käsittämätöntä moraalinviljelyä, jota mitä ilmeisemmin harrastavat juuri ne omaa hyvyyttään käytöksellään korostavat ja tiedottavat moraalisaarnaajat juurikin.

A kirjoitti:

Lynett,

Niistä seurauksista ja addiktion seurauksien hoidosta. Tässä alla tehdään selkeä erottelu kolmen näkökulman välillä. Puheena on läheisriippuvuus. (Ko. läh-riipp. mielessäni tulkitsen joko uhriuttavaksi tai uhriutuvaksi, jotkut sanovat narsistiseksi tai käänteisnarsistiseksi käyttäytymismalliksi.)

Uhriuttavaa tai uhriutuvaa käytöstä voidaan katsoa addiktion näkökulmasta tai psykiatrian näkökulmasta tai moraalin näkökulmasta. Nämä kolme siis eroteltu.

Jos addiktioon ulotetaan addiktion seurauksien hoito, niin hoidetaan addiktiota. Jos ei uloteta, niin seurauksien sijasta hoidetaan alkysyytä. No alkusyy on tietysti pahuus (tai velttous tai joku muu pahe, näitä helposti keksii tunnekuohuissaan).

Kopsaan tekstin. Sinun älykkyydelläsi otetaan siitä selvää. Varmaan viestin sinulle seuraavaa: "Pidä kiinni siitä addiktionäkökulmasta. Mutta puhdista se moralismista."

>> Sen lisäksi että läheisriippuvuutta voidaan tarkastella addiktiona tai psykiatrian kannalta, on vielä kolmas näkökanta, joka on hyvin yleinen kirkon ja seurakuntien työssä. Kutsukaamme sitä moralistiseksi näkökannaksi. Sielunhoitaja joka työskentelee tästä näkökulmasta käsin, katselee addiktioita moraalisen heikkouden ja moraalisen vahvuuden näkökulmista. Esimerkiksi alkoholisteja pidetään syntisinä. Ajatellaan, että he voisivat lakata juomasta jos he vain haluaisivat ja pyytäisivät Jumalan apua. Tämän ajattelun mukaan, alkoholisti joka ei lopeta juomista, ei halua lopettaa. Sen tähden he eivät myöskään piittaa perheistään; siksi he ovat itsekeskeisiä syntisiä - pahoja ihmisiä!
Valitettavasti moralistinen suhtautuminen addiktioihin ei ole ollenkaan harvinaista. Se on monien kiihkouskovien ja uskontoaddiktien näkökulma, ja se vaikuttaa myös kirkkojen suhtautumiseen yleensä.
Terapeutit ja sielunhoitajat jotka työskentelevät addiktiomallin mukaan, myöntävät varmasti, että addiktit rikkovat omia eettisiä arvojaan. Mutta toisin kuin moralistiset sielunhoitajat, addiktiomallia käyttävät terapeutit ovat sitä mieltä että addiktin eettinen rappeutuminen on addiktion seurausta - eikä sen syy. Tämän eron tärkeyttä ei voi korostaa liikaa. Moralistisessa maillissa addikteja pidetään pahoina ihmisinä joiden on tultava hyviksi; addiktiomallissa addikteja pidetään sairaina ihmisinä joiden on tarpeen tervehtyä. On suuri ero siinä, sanotaanko jotakuta "pahaksi" vai "sairaaksi", erityisesti kun se kohdistuu addiktiin joka kamppailee parantuakseen.
Koska moralistiset sielunhoitajat pitävät alkoholisteja (seksiaddikteja, pelaajia, jne.) pahoina ihmisinä, he ilman muuta pitävät läheisriippuvia hyvinä ihmisinä. He sanovat esimerkiksi "Miten ihmeessaä hän pystyy elämään tuon kanssa; hänen täytyy olla pyhimys!" Hoitaessaan läheisriippuvaa, he usein vain vahvistavat läheisriippuvan omaa näkemystään marttyyrina joka kärsii tässä elämässä jotta hän saisi "aarteen taivaassa." Usein he lannistavat läheisriippuvan yritykset lähteä suhteesta pois, vaikka se olisi väärinkohteleva tai väkivaltainen (fyysisesti tai emotionaalisesti), sillä tällaiset moralistit vastustavat eroamista. Heidän sielunhoitostrategiansa keskittyy usein siihen, että he pyrkivät auttamaan läheisriippuvaa löytämään keinoja addiktin (tai jonkin muun hänen elämänsä keskuksen) muuttamiseen. Tällä tavoin, ja monin muin tavoin, moralistiset sielunhoitajat itse asiassa oikeuttavat läheisriippuvia etenemään pidemmälle sairaudessaan. (http://www.healingeagle.net/Fin/Quotes/FreeCodep.html)

" addiktiomallia käyttävät terapeutit ovat sitä mieltä että addiktin eettinen rappeutuminen on addiktion seurausta - eikä sen syy."

Riippuvuuden kyseessä olellessa asia on näin, riippuvuudesta vapautuminen antaa mahdollisuuden kehittää itseään "palauttaa vähitellen järkiin"

Nph:ssa tämä teoria heittää häränpyllyä, koska kyse ei ole addiktiosta vaan tunnelämän pysyvästä vammasta.. Toki jos nph ymmärtäisi tilansa ja haluaisi apua, niin joku voisi esim. opettaa mitä sana rakkaus pitää oikeasti sisällä.

Oman tunnetilansa kohtaaminen ei onnistu nph:lta, siinä voisi auttaa, mutta kaikista suurin kynnys on nph:n oman tilan ymmärryskyvyn puute. Mutta jos jonkun traumaattisen tapahtuman takia ymmärtää, niin tämä tila voi kestää paripäivää jonka jälkeen hän palaa jälleen nph tilaansa. Tästäkin on kokemusta...

xcch kirjoitti:

" addiktiomallia käyttävät terapeutit ovat sitä mieltä että addiktin eettinen rappeutuminen on addiktion seurausta - eikä sen syy."

Riippuvuuden kyseessä olellessa asia on näin, riippuvuudesta vapautuminen antaa mahdollisuuden kehittää itseään "palauttaa vähitellen järkiin"

Nph:ssa tämä teoria heittää häränpyllyä, koska kyse ei ole addiktiosta vaan tunnelämän pysyvästä vammasta.. Toki jos nph ymmärtäisi tilansa ja haluaisi apua, niin joku voisi esim. opettaa mitä sana rakkaus pitää oikeasti sisällä.

Oman tunnetilansa kohtaaminen ei onnistu nph:lta, siinä voisi auttaa, mutta kaikista suurin kynnys on nph:n oman tilan ymmärryskyvyn puute. Mutta jos jonkun traumaattisen tapahtuman takia ymmärtää, niin tämä tila voi kestää paripäivää jonka jälkeen hän palaa jälleen nph tilaansa. Tästäkin on kokemusta...

Kaikilla hyviä pointteja enkä mä mitään patenttiratkaisua ollutkaan hakemassa.

A : ymmärrän tuon mitä haet takaa vaikka parissa kohtaa hampaat vähän kirskahtivatkin yhteen ihan käytäntöön verraten kun tuolla "sellaisten" kanssa pyörii.

Mutta se siittä.

Tuli vain mieleeni, että sen kuuluisan pohjakokemuksen kautta (vain) osa näistä holisteista esim alkaa tajuamaan kuinka on käyttäytynyt (koska osa on "jäänyt lapsen tasolle") ja kertoo jatkuvasti siitä ettei pääse näistä käytösmalleista eroon kännissä eikä selvänä ja kun he kertovat millaisia ongelmia ne ovat ; siellä on ihan samanlaisia vaikeuksia impulssikontrollissa,on järjetöntä mustasukkaisuutta, väkivaltaa, on pettureita, valehtelijoita, luistelijoita, kyvyttömyyttä käsitellä mitään tunteita tai kohdata asioita, raivokohtauksia, viikkokausia kestäviä mökötyskausia, vastuuttomuutta, kostonhalua, manipulointia jne., ja näistä he koettavat päivittäin olla tietoisia ja käsittää miten ne vaikuttavat toisiin ja miksi näin ei voi toimia...sekä etsiä vaihtoehtoisia tapoja.

Ja joutuvat muistuttamaan itseään näistä asioista jotkut jopa päivittäin ja silti saattaa olla vaikeaa edetä.

Siksi tuli mieleeni tämä asia...


Mutta siitä pitäisi ottaa selvää, miksi ihmeessä sekoittaisin tähän asiaan moralismin... mä nyt olen viimeinen ihminen tekemään sen =)

UPDATE_9507895 kirjoitti:

Kaikilla hyviä pointteja enkä mä mitään patenttiratkaisua ollutkaan hakemassa.

A : ymmärrän tuon mitä haet takaa vaikka parissa kohtaa hampaat vähän kirskahtivatkin yhteen ihan käytäntöön verraten kun tuolla "sellaisten" kanssa pyörii.

Mutta se siittä.

Tuli vain mieleeni, että sen kuuluisan pohjakokemuksen kautta (vain) osa näistä holisteista esim alkaa tajuamaan kuinka on käyttäytynyt (koska osa on "jäänyt lapsen tasolle") ja kertoo jatkuvasti siitä ettei pääse näistä käytösmalleista eroon kännissä eikä selvänä ja kun he kertovat millaisia ongelmia ne ovat ; siellä on ihan samanlaisia vaikeuksia impulssikontrollissa,on järjetöntä mustasukkaisuutta, väkivaltaa, on pettureita, valehtelijoita, luistelijoita, kyvyttömyyttä käsitellä mitään tunteita tai kohdata asioita, raivokohtauksia, viikkokausia kestäviä mökötyskausia, vastuuttomuutta, kostonhalua, manipulointia jne., ja näistä he koettavat päivittäin olla tietoisia ja käsittää miten ne vaikuttavat toisiin ja miksi näin ei voi toimia...sekä etsiä vaihtoehtoisia tapoja.

Ja joutuvat muistuttamaan itseään näistä asioista jotkut jopa päivittäin ja silti saattaa olla vaikeaa edetä.

Siksi tuli mieleeni tämä asia...


Mutta siitä pitäisi ottaa selvää, miksi ihmeessä sekoittaisin tähän asiaan moralismin... mä nyt olen viimeinen ihminen tekemään sen =)

Ja tuli vielä mieleeni sitten nämä "repsahtelijat" jotka eivät yksinkertaisesti kykene kohtaamaan asioita ja palaavat siksi esim pullon äärelle - sinne kuorensa suojiin.

Addiktio on maailman vaikeimmin hoidettavia "sairauksia", tai noh jos joku sitä haluaa moralistiselta kantilta tarkastella niin okei mutta siihen en kykene samaistumaan kuin teköhymy kasvoillani (muka), ja usein myös persoonallisuushäiriöiset ovat "samaa porukkaa". Sielläkin on jos jonkinlaista hiihtäjää mutta se ei ole tässä se pointti.

Nimenomaan heidän käytöksensä on se,joka istuu tiukimmassa vaikka juomisen lopettaminen onnistuisikin.

xcch kirjoitti:

" addiktiomallia käyttävät terapeutit ovat sitä mieltä että addiktin eettinen rappeutuminen on addiktion seurausta - eikä sen syy."

Riippuvuuden kyseessä olellessa asia on näin, riippuvuudesta vapautuminen antaa mahdollisuuden kehittää itseään "palauttaa vähitellen järkiin"

Nph:ssa tämä teoria heittää häränpyllyä, koska kyse ei ole addiktiosta vaan tunnelämän pysyvästä vammasta.. Toki jos nph ymmärtäisi tilansa ja haluaisi apua, niin joku voisi esim. opettaa mitä sana rakkaus pitää oikeasti sisällä.

Oman tunnetilansa kohtaaminen ei onnistu nph:lta, siinä voisi auttaa, mutta kaikista suurin kynnys on nph:n oman tilan ymmärryskyvyn puute. Mutta jos jonkun traumaattisen tapahtuman takia ymmärtää, niin tämä tila voi kestää paripäivää jonka jälkeen hän palaa jälleen nph tilaansa. Tästäkin on kokemusta...

Kiitos vastauksestasi.

Kaikkia ei voi hoitaa kuntoon. Näille on omat paikkansa. Raja-arvon määrittäminen toivottomalle tapaukselle perustuu yksilölliseen harkintaan.

A kirjoitti:

Kiitos vastauksestasi.

Kaikkia ei voi hoitaa kuntoon. Näille on omat paikkansa. Raja-arvon määrittäminen toivottomalle tapaukselle perustuu yksilölliseen harkintaan.

Tämä vastaus oli xcch:lle.

UPDATE_9507895 kirjoitti:

Ja tuli vielä mieleeni sitten nämä "repsahtelijat" jotka eivät yksinkertaisesti kykene kohtaamaan asioita ja palaavat siksi esim pullon äärelle - sinne kuorensa suojiin.

Addiktio on maailman vaikeimmin hoidettavia "sairauksia", tai noh jos joku sitä haluaa moralistiselta kantilta tarkastella niin okei mutta siihen en kykene samaistumaan kuin teköhymy kasvoillani (muka), ja usein myös persoonallisuushäiriöiset ovat "samaa porukkaa". Sielläkin on jos jonkinlaista hiihtäjää mutta se ei ole tässä se pointti.

Nimenomaan heidän käytöksensä on se,joka istuu tiukimmassa vaikka juomisen lopettaminen onnistuisikin.

Ihan alussa kommentoin tätä -->
Ei addiktion hoito ole addiktion seurauksien hoitoa vaan ihan samojen käytösongelmien kanssa painivat siellä kuin "narsistisetkin"

Siitä nuo 'seuraukset' kontra 'alkusyy'. Seuraukset addiktioista. Alkusyy kehitellään moraalista (hyvä/paha).

Mutta tämä nyt on tällaista pelkkää teoriaa.

Kiitos vastauksista.

A kirjoitti:

Ihan alussa kommentoin tätä -->
Ei addiktion hoito ole addiktion seurauksien hoitoa vaan ihan samojen käytösongelmien kanssa painivat siellä kuin "narsistisetkin"

Siitä nuo 'seuraukset' kontra 'alkusyy'. Seuraukset addiktioista. Alkusyy kehitellään moraalista (hyvä/paha).

Mutta tämä nyt on tällaista pelkkää teoriaa.

Kiitos vastauksista.

"Siitä nuo 'seuraukset' kontra 'alkusyy'. Seuraukset addiktioista."

Riippunee tapauksesta mutta monesti se alkaakin siitä ettei kykene "normielämään" vaan pakenee kuvitelmiinsa tai helpotukseen jossa näitä ongelmia ei ole - eräänlaiseen ylenpalttiseen kaikkivoipaisuuteen.

Alkusyy kehitellään moraalista...hui.
Karvat nousee jo pystyyn.

UPDATE_9507895 kirjoitti:

"Siitä nuo 'seuraukset' kontra 'alkusyy'. Seuraukset addiktioista."

Riippunee tapauksesta mutta monesti se alkaakin siitä ettei kykene "normielämään" vaan pakenee kuvitelmiinsa tai helpotukseen jossa näitä ongelmia ei ole - eräänlaiseen ylenpalttiseen kaikkivoipaisuuteen.

Alkusyy kehitellään moraalista...hui.
Karvat nousee jo pystyyn.

> pakenee kuvitelmiinsa tai helpotukseen jossa näitä ongelmia ei ole - eräänlaiseen ylenpalttiseen kaikkivoipaisuuteen.

Joo. Tää on pykälä 1.

http://keskustelu.suomi24.fi/node/10063212

voi tsiisus mitä kräppiä. milloin tämä yhteiskunta laittaa uskis-sekopäät hoitoon?

Jumalat ovat ihmisen mielen luomia hahmoja. Kuka osaisi palauttaa uskovaisten ihmisten mielen uudestaan tasapainoon?

Kyllä. Oikeasti ihan pakko :D Pitääpitää..

Kun exäni kyllästyi jauhamaan narsistiksi, seuraava olikin: Tai mikä sä nyt sitte ootkaan, autisti...

*viheltelee*

Pääasiahan on tietenkin se, että hän itse on kaikilta puolilta katsottuna täydellisen tasapaksun normaali, vailla pullahduksia mihinkään suuntaan missään asiassa :) Aivotkin varmaan oikeasti sileät ku vauvan peppu.....

M.B. kirjoitti:

Kyllä. Oikeasti ihan pakko :D Pitääpitää..

Kun exäni kyllästyi jauhamaan narsistiksi, seuraava olikin: Tai mikä sä nyt sitte ootkaan, autisti...

*viheltelee*

Pääasiahan on tietenkin se, että hän itse on kaikilta puolilta katsottuna täydellisen tasapaksun normaali, vailla pullahduksia mihinkään suuntaan missään asiassa :) Aivotkin varmaan oikeasti sileät ku vauvan peppu.....

Eihän minussa mitään vikaa ole .... ne on ne muut :D

Kiitos.