Kaikki kaatuu

Ihan sama täällä. Sen verran olen masokisti, että katson mihin tässä joutuu. Opiskelut vaiheessa (en saa aikaiseksi), rahaa ei ole tarpeeksi ja ihan kohta ei sitäkään vähää, en jaksa tehdä mitään. Välillä käy mielessä luovuttaa kokonaan, mutta sitten taas sisu nousee - en voisi antaa itselleni anteeksi jos jättäisin kaikki kesken ja toisten hoidettavaksi! Ainakin ensin hoidan opiskeluni, maksuni, siivoan kaiken jälkeni ja huolehdin siitä että perikunnalla on mahdollisimman helppo potti hoidettavanaan, vaikkakin sitten kuinka pieni.

Hyviä puolia: opiskellessa tapaa ihmisiä (hyvä ilmapiiri), kun ei ole rahaa ruokaan pysyy hoikkana kun täytyy suunnitella ja säästellä syömisiään, kun ei ole rahaa tulee käytettyä vaatteet loppuun ja tuunattua niitä, ja luovuttua ihan kaikesta muustakin sellaisesta mitä ei välttämättä tarvitse säilyäkseen hengissä. Oppii vaatimattomuutta, elämänarvot järjestyvät, pinnallisuudesta pääsee eroon, löytää aitouden. Ei tule lehtiä, ei ole tv:tä, ei ole osamaksulaskuja, mutta on nettiliittymä ja kirjastokortti.

Oikeastaan köyhänä eläminen on rikkaampaa kuin normaalituloisena. Se on asenteesta ja oivalluksesta kiinni. Mitä enemmän sulla on rahaa, sen ahneemmaksi ja pinnallisemmaksi tulet. Mikään ei riitä, ja kamala huoli siitä omaisuuden arvon säilymisestä. Oikea elämä jää elämättä, kun palvoo pinnallisuutta. Ihmisistä tulee itsekkäitä omaneduntavoittelijoita, jotka halveksivat vähempiosaisia.

Oletko koskaan parsinut sukkia? Kun olin lapsi, niin vielä tehtiin. Nykyään minäkin parsin vain villasukat ja sukkahousut, sillä nilkkasukkia saa hyvin edullisesti uusia. Tulipahan vaan mieleen :-)