Pitäisi olla hyvä työ, käytännössä oma kämppä ihan hyvällä sijainnilla, parisuhdekin periaatteessa pitäisi olla ihan kunnossa, uudehkot autot pihalla. Lomilla voisi matkustaa mihin huvittaa - ja ainakin kerran vuodessa tulee ulkomailla lomailtua. Mutta... töistä kotiin ja katselee masentuunena pitkin seiniä, vuosien yhdessäolon jälkeen parisuhteesta on terä tylsynyt aikoja sitten jne. Työkin pitäisi olla ihan mielenkiintoista, mutta ei sekään jaksa enää innostaa. Ei ole innostanut enää pitkään aikaa. Toki duunit tulee kaikki tehtyä - ei siinä mitään. Samaa kvartaalitaloutta neljä kertaa vuodessa. "teitte hyvän neljänneksen - tehkää vielä parempi seuraavasta" -oravanpyörä. Pörssiyhtiöstä kun on kyse.
Alkoholin käyttö ei ole ainakaan vielä lähtenyt kasvuun, mutta aika harva se ilta on kalja tai pari kädessä.
Entä se tulevaisuus? Siis... mikä tulevaisuus. Samaa harmaata arkea päivästä toiseen. Tällä konseptillako sitten mennään eläkeikään asti. Parikymmentä vuotta on pitkä aika. Tai ainakin tuntuu siltä. Nyt tuntuu siltä.
kun mikään ei tunnu miltään
Alkoholin käyttö ei ole ainakaan vielä lähtenyt kasvuun, mutta aika harva se ilta on kalja tai pari kädessä.
Entä se tulevaisuus? Siis... mikä tulevaisuus. Samaa harmaata arkea päivästä toiseen. Tällä konseptillako sitten mennään eläkeikään asti. Parikymmentä vuotta on pitkä aika. Tai ainakin tuntuu siltä. Nyt tuntuu siltä.
kun mikään ei tunnu miltään
Vastaukset 12
Vanhimmat
En osaa neuvoa mitään, mutta uskon ettei ole ketään, jollei välillä tule samanlaisia ajatuksia. Juuri tänään sain tekstarin, jossa valitettiin sitä, kun kaikki on aina niin sitä samaa.
Joo, se on sitä lähisokeutta.
Olet niin lähellä elämääsi ettet näe miten onnekas oletkaan.
Odota vaan, jos sairastut vakavasti, tai elämä alkaa potkia kovemmin päähän, tajuat miten hienoa sinulla loppujen lopuksi onkaan.
Ihmisillä on niin paljon kaikkea, että siihen turtuu. Mikään ei tunnu enää miltään.
Tuo on niin totta !! Aina kannattaa istua paikoilleen ja miettiä jos ei kaikki olisikaan niin hyvin kuin on. Silloin huomaa, että elämässä ei ole mitään valittamista. Monissa perheissä eletään hyvin vaikeita aikoja. Minulla tämä konsti kyllä auttaa. Ei huvita enään marista mistään.
Olet juuri sellainen jollaiseksi itse kuvittelet hyvän miehen olevan saamiesi informaatiolähteittesi kautta. Toteutat sellaista elämää joka on turvallista, tuo hyvän tuloksen.
Selvästi hormoonihäiriö riivaa... Kun mikään ei riitä meininkiä.
Normaalia nelikymppisen ajatuksiksi.
Kun leipäkään ei maistu leivältä..jne.
Itse ajattelin jotenkin yllättää vaimoni tänään...
Normaalisti hän huutaa iltasuihkusta että tulisinko pesemään selän.
No, tietysti joudun riisuuntumaan ja eikun suihkuun, jotain hajusteshampoota käsiin, tilkkanen lämmintä vettä ja sekoitus naisen vartaloa vasten.
On muuten hieno katsoa naiseni vartaloa, katsoa miten hän nauttii käsieni kulkeutuessa ristiselästä ylöspäin..silmät kiinni, haluten selänpesua minuutteja, ei siihen kyllästy.
On se elämä hienoo kun vaan laskeutuu ihan normaalien pienten arkipäiväisten asioiden sisälle eikä liihoittele jossain ylhäällä..HEI mä puhun sulle, ai mitä?
Hmm... tässä nyt rinnastettiin asia valittamiseen tai siihen että asiat näkyisi negatiivisena. Siitä ei ole kyse. Ei ole syytä valittaa mistään. Terveys suht. ok jne.
Vaan... siitä että aamulla kun herää niin elämä on kertakaikkisen tyhjää. Mikään ei tunnu miltään. Ei ole tuntunut pitkään aikaan.
Hienoa jos vaimon selänpesu jaksaa kiinnostaa. En voi sanoa samaa.
Mut..miksi se ei kiinnosta?
Elämän tärkein asia on jakaa kokemuksia jonkun ihmisen kanssa...miksei siis suihkukokemusta..vai onko teinitouhua? Heh..
Elämä menee samaa rataa. Samantyyppiset aamut, samaa ruokaa, kahvikin on samaa ku ostamme samaa merkkiä...mistä piristystä jos ei omien arkipäiväisten asioiden sisältä, parasta vielä jos vaimo on niissä mukana.
Samaa samaa samaa..kyllästyy kyllästyy.
Mut samoja juttuja voi tehdä eritavoin..piristystä toivon teille. Onhan se vähän vaikeaa löytää innostusta mut...try it.
Mut ap, kokeile ensin urheilua.
Meidän iässä jopa miehille tulee oikeasti hormooniperäisiä tunnehäiriöitä jotka uusien aktiviteettien puuttuessa voivat johdattaa jopa masennukseen.
Käy salilla 2-3 kertaa viikossa. 1-1,5 tuntia kertakäynnillä.
Katso auttaako.
Kiitos myötätunnosta. Liikuntaa on tässä harrastettu jo pitempään. Ei muutosta tilanteeseen. Täytyy vaan yrittää jaksaa päivä kerrallaan. Tällä hetkellä edessä siintäävien tavoitteiden määrä on nolla, mutta sitä ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Kokiessani samaa todettiin minulla vakava työuupumus. Siihen asti olin jo hyvin sopeutunut ajatukseen, kuinka elämä nyt vaan on sitä samaa harmaata. Niinpä oli pakko pysähtyä ja tutkia arvomaailmaani, mikä johdatteli irtisanoutumiseen hyvästä työstä sekä astumaan tyhjän päälle. Ei se tietenkään kaikille sovi, mutta aamut ovat nyt helpompia ja asiat valoisampia. Uusi ammatti, uudet kujeet ja ihmissuhteet virkeämpiä.
Mitenkään muita vastauksia vähättelemättä joskus kyse voi olla vakavasta ongelmasta jo sinällään, joka syö ihmistä vuodesta toiseen. Tyhjyys on seurausta siitä, ettei tunne itseään ja elämäänsä tarpeeksi. Jokin vaihe on jäänyt elämättä tai taustalla väijyy masennus tai vain syvä väsymys raskaasta työstä (henkinen tai fyysinen). Kadotamme tuntuman, mikä lisäisi virtaa mielialaamme ja laahustamme muiden mukana oletuksella, että niin on kai viisainta. Emme ehkä ole edes oikean ihmisen kanssa yhdessä tai koetamme tulla toimeen työpaikassa, jossa ihmiset ovat joka päivä vieraan oloisia koettipa tulla toimeen kuinka hyvin tahansa. Me emme jaksa pitkään samoilla eväillä, jotka nuorena näyttivät oikealta ja saatuamme elämänkokemusta toteamme moneen kertaan, miten kaikki on jo nähty. On hankalaa löytää uusia ratkaisuja, jos etsii niitä vain yksin ja muut porskuttavat ajatuksella "elämä on".
Paljon on turhaakin ja lapsellista valitusta, mutta sellaiset erottuvat kuin jyvät akanoista.
Kukaan ei varmastikaan haluaisi tunnustaa, että on masentunut tai jopa sairas. Työuupumuskin tuntuu olevan myös arka asia - sehän on heikkojen ihmisten sairaus jne.
Tunnistan monta kohtaa kirjoituksestasi. Erityisesti tuntuu oudolta (ja jopa hieman raastavalta), että töissä jatkuvasti ulkopuolisen fiilis vaikka teen koko ajan töitä muiden kanssa.
Itse asiassa, kirjoituksesi osui suoraan ytimeen... ajatukset oravanpyörästä pois hyppäämisestä ja juuri tyhjän päälle astumisesta ovat mielessä päällimmäisenä.
Vaihda paskaduuniin välillä niin ei arki ala kuvottamaan kun arjella ja työajalla ei ole mitään eroa.
Helpossa työssä ei nautikkaan vapaa- ajastaan jos kaikki on yhtä helppoa.
Paskaduunista kun pääsee eroon niin johan alkaa katselemaan elämää ihan eri glasien lävitse.
Jos ei joku älytön kuntoilu ja maratooni kiinnosta niin hanki puutarha. Vanha kiinalainen sananlaskukin sanoo että jos haluat olla onnellinen niin hanki puutarha. Puutarhanhoidossa on niin paljon työtä ettei kukaan uskokkaan jos sen puutarhan hyvin hoitaa.
Aika livahtaa äkkiä siinä puutarhahommassa. Miellyttävää ja haastaavaa ajankulua vastineeksi tylsälle työelämälle!