2 lasta on. Just alotin opiskelun saadakseni ammatin. Talous tiukilla. Jätin e-pillerit pois terveydellisistä syistä ja siirryttiin kondomiin. Pam. Heti paksuna. Mies kysyy miten voi olla mahdollista. Ei haluttu nyt lasta. Mies sanoo että elämä pilalla, eikä voi ikinä lasta hyväksyä. Minä en voi aborttia tehdä kun sotii arvoja vastaan, mutta en lastakaan halua. Adoptio minulle myös mahdoton. MIKSI MIKSI MIKSI näin kävi? Just nyt kun oon löytäny alan joka kiinnostaa ja viihtyny älyttömän hyvin, motivaatio korkealla opiskella. Halusin valmistua noiden ihmisten kanssa ja keskittyä nyt opiskeluun. Mutta ei.
En edes olettanu olevani raskaana. Teen testin aina silloin tällöin aivan varmuuden vuoksi ja oli JÄRKYTYS että näytti plussaa. En voi toivoa kuin että tämän ei olis tarkotus koskaan edetä loppuun saakka. En näe miten ihmeessä selvittäs kun talous on koko ajan tappiollinen ja saisin nyt minimiäippärahat. Aikaisemmista lapsista sain sentään tuplasti. Kuinka selvittäis kun mies on vajonnu jo nyt masennukseen. Jos se ei pysty rakastaan lasta niin eihän mistään mitään tule.
En edes olettanu olevani raskaana. Teen testin aina silloin tällöin aivan varmuuden vuoksi ja oli JÄRKYTYS että näytti plussaa. En voi toivoa kuin että tämän ei olis tarkotus koskaan edetä loppuun saakka. En näe miten ihmeessä selvittäs kun talous on koko ajan tappiollinen ja saisin nyt minimiäippärahat. Aikaisemmista lapsista sain sentään tuplasti. Kuinka selvittäis kun mies on vajonnu jo nyt masennukseen. Jos se ei pysty rakastaan lasta niin eihän mistään mitään tule.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kondomihan ei tiettävästi ole 100prosenttisen varma ehkäisy.
Sinä et halua aborttia ja adobtiota, mutta haluat että pienokainen menehtyisi,tulisi keskenmeno? eikö tämä ajattelu sodi sinun arvojasi vastaan?
Opiskella voit hyvin,mikä sen estää? vauva hoitoon,ja opiskelet? Tai pienen välivuoden pidät ja jatkat taas.
Taloous tiukilla/tappiolla, mutta olettehan toki tähänkin asti ainakin jotenkuten pärjänneet, miksi ei siis jatkossakin? Säästätte kaikissa mahdollisessa,ja ette osta niinsanottua turhaa.
Eipä siinä kuule muita vaihto-ehtoja ole kuin rukoilla keskenmenoa, tai purra vain huulia yhteen,ja synnytettävä pienokainen maailmaan ja pitää hänestä huolen.
Pitäsköhän munkin alkaa tekeen testejä säännöllisesti ihan vaan varmuuden vuoksi.. Ei hyvää päivää..
Ei hyvää päivää, mikään ehkäisyhän ei ole 100% varma. Ei siinä ole mitään ihmeellistä jos tekee testin silloin tällöin aivan varmuuden vuoksi, mikäli siis on seksuaalisesti aktiivinen. Eikä siinäkään ettei tee. Ei hyvää päivää SINUA. Eihän sitä testiä joka kuukausi tarvi uusia, ainoastaan silloin tällöin.
Pari kertaa vuodessa pistokokeen omaisesti että olisinko vaikka raskaana? Ihan tosi...?
Varmaan ap:lla on aika epäsäännöllinen kuukautiskierto, ja kuukautiset voi olla "hukassa" kierron tai parin verran, niin kannattaahan sitä silloin varmistella raskaudentilaa. Jos kuukautiset on säännölliset, niin ei kait kukaan silloin mitään raskaustestejä varmuuden vuoksi tee, vaan silloin jos kuukautiset jää pois.
Itse uskon siihen, että asioita tapahtuu tarkoituksella :) Ja niinkuin aiemmin sanottiin, mikään ehkäisy ei ole 100% varmaa.. äitini kertoi, että hänen kaveri oli tehnyt sterilisaation 9 kakaran jälkeen, mutta siltikin tuli vielä kymmenes.
Asioilla on aina tapana järjestyä. Ymmärrän, että taloudellinen tianne huolestuttaa ja pahasti, mutta ette te hunningolle jää, vaikka yksi pieni vielä syntyy.
Kyllä te pärjäätte!
Itse tein sen päätöksen, etten ehkäisyä käytä.. jos lapsi tulee, niin se on sitten tullakseen, vaikken vielä silloin halunnut ehdoin tahdoin lapsia tehdä. Vielä ei ole mitään tapahtunut, vaikka olisi oikein hyvin voinut tapahtua. (keskeytetty yhdyntä kyseessä). Ei siis näemmä ole ollut tarkoitus lapsia minulle syntyä vielä :)
No kuule teeppa se abortti sitten vaikka nyt kuinka sotisi arvojasi vastaan, mutta kuulostaa että on ainut järkevä vaihtoehto!!!!! ja toiseksi, laita kuparikierukka tai jokin useamman vuoden kestävä ehkäisy, ties vaikka sitten viiden vuoden päästä jo haluaisitte lapsen kun opiskelut yms. takana!
Ajattelin ihan muuten vaan kertoa kuulumiset vaikkei se varmasti ketään kiinnostakaan:)
Joku tässä oli vastannut että olisi pitänyt tehdä abortti. Sitä en suostunut pyörittelemään päässäni sekuntiakaan, minulle oli täysin selvää että sitä en tule tekemään vaikka raskaus saikin alkunsa ei-toivottuna. En ole sellainen että vastoinkäyminen tai odottamaton elämänmuutos saa minut yhtäkkiä toimimaan harkitsemattomasti. Abortti ei ollut ainoa mahdollinen ratkaisu tilanteessamme. Tarvitaan aikaa. Minun ja mieheni liitto on vahva vaikka olemme vielä nuoria, reippaasti alta kolmenkymmenen kumpikin. En pysty kuvittelemaan että mikään voisi meidän väliimme tulla. Sisimmässäni tiesin että rakas mieheni kasvaa kanssani alkushokin ylitse, vaikka järkytys oli molemmille, etenkin miehelleni, suuri.
Olemme mieheni kanssa aikuisia. Mieheni on suorapuheinen. Hänhän oli alkuun tosi maassa ja sanoi todella suoria sanoja siitä kuinka ei-toivottu tämä raskaus hänelle oli. Olen tyytyväinen, että hän kertoi suoraan miltä hänestä tuntui. Paljon pahempaa olisi ollut jos hän ei olisi ollut minulle rehellinen, siitäkin huolimatta että hän alkuun tavallaan "hylkäsi" minut ja tunsin olevani täysin yksin tämän kanssa. Lapsihan oli minun masussani. Ja mies halusi aborttia. Eikä kuulemma koskaan olisi voinut tätä pientä rakastaa.
Ultrassa raskauden puolivälissä näin hymyn miehen kasvoilla kun hän katseli monitorilla pienen rakkauspakkauksen potkuja. Mieskin on alun järkytyksestä huolimatta tänä päivänä sinut sen kanssa että perheemme kasvaa, taloudellisesta ahdingosta huolimatta, yhdellä pikku ihmisellä. Jos siis hyvin käy, ja raskaus etenee loppuun saakka kuten toivomme. On luonnollista, että reagoimme alussa miten reagoimme, eihän tätä suunniteltu eikä hetki ollut kaikkein otollisin, mutta olemme aikuisia, osasimme antaa ajan kulua, sopeuduimme, emmekä tehneet hätäisiä päätöksiä raskauden suhteen (vaikka mies sitä alkuun toivoi). Nyt vauva on odotettu, rakastettu, ja tulevat isoveljetkin odottavat kevättä innokkaasti.
Nyt on menossa rv 25 ja masussa käy melkoinen myllerrys. Siellä on meidän pieni, kaunis, ihmeellinen pienokaisemme. Olimme alkuun väärässä mutta olemme sen tähän mennessä ymmärtäneet ja myöntäneet. Olen antanut itselleni anteeksi etten iloinnut heti (miehelleni en voi olla vihainen siitä että hän oli rehellinen, eikä hänen tarvitse pyytää minulta anteeksi mitään, kunhan on itse sinut asioiden kanssa), sen sijaan olen onnellinen että olimme alusta saakka rehellisiä itsellemme ja toisillemme, emme pidätelleet negatiivisia tunteita piilossa toisiltamme, mutta pysyimme silti loppujenlopuksi aikuisina, vahvoina ja viisaina näin suuren asian edessä. Ja olemme edelleen onnellisesti yhdessä.
Tervetuloa maailmaan pikku-kulta!
onnea teille! mielestäni teitte oikean päätöksen ja kiitos seisoo lopussa :)
mun tilanne on se, että tulin juuri kuukausi sitten vahingossa raskaaksi.. mies ei halua lasta koska olemme suurin piirtein saman ikäisiä kuin te..ja tuoreessa suhteessa. No joka tapauksessa olen päättänyt pitää lapsen, jos se vaan mukana jaksaa pysyä.
Uskon, että mies hyväksyy asian ajan kanssa.. ja jos ei niin sitten ei voi mitään.
Oletko jo kertonut lapsen isälle??