Varoitus neurolepteistä!

Ihan asiaa puhut ja aivan samaa mieltä olen. Psykiatreilla ei olisi työtä jos ihmiset tietäisivät mitä kaikkea psyykelääkkeet aiheuttavat, Neuroleptit ovat ehdottomasti kaikkein tuhoavampia sekä aivojen sekä mielen kannalta. Jos haluaa "selittää" jotain niin koirastakin on enemmän apua kuin psykiatrista.
Koira ei aiheuta mitään vahinkoa kuin taas psykiatrista ei ole mitään muuta kuin vahinkoa pitkällä juoksulla.

Tosi pahoillani olen niiden kaikkien puolesta joiden turvat on turvoksissa lääkkeistä. Itse ONNEKSI tajusin lopettaa neuroleptit heti alkuunsa. Se olo mikä niistä päähän tuli oli jotain niin kauheaa että vastaavaa en ole aikaisemmin kokenut. Lopputulos kaikesta on lääketehtaat tarvitsevat rahaa ja lääkärit ovat lahjottuja ja aivopestyjä juoksupoikia. Lääkäriin kun vielä pitäisi pystyä luottamaan...niin minut silloin 70-80-luvulla kasvatettiin. Onneksi myös opetettiin ajattelemaan omilla aivoilla. Siitä olen ikuisesti isälleni kiitollinen.

Monia psykiatreja olen tavannut (kärsin pahasta unettomuudesta) ja yhdestäkään ei ole ollut mitään apua. Paskaset naurut näille pelleille nauran. Sen vielä käytänönössä jouduin huomaamaan että hullut on hulluja hoitamassa. Eräskin julkisen puolen psykiatri oli niin sekaisin vastaanotto tilanteessa että arvioin tilanteen parhaimmaksi etten puhu mitään, annan vain Tenox reseptin uusittavaksi. Olin suoraan töistä tulossa. Menin samantien apteekiin ja reseptistä puuttui sv-numero.

Kannattaa miettiä onko se lääkepurkki vastaus kaikkeen. Aika harvalla on.

VAI NIN

MTT:ssä ainakin pitäs "titrata" annokset kohdalleen avolla tai suljetulla jos vintti ihan sekasin. Avohoidossa asia on sitten toinen myykö se lääkkeet johonkin
rahapulassaan, vetääkö niillä "lärvit"tms. nämä ovat pikkujuttuja nuorien keskuudessa leviävän lakan ja gamman suhteen (molemmat tehtailtavissa
kotikeittiössä).......Lakka on vielä todella toksinen aine.

Suosittelen viinaa lakan tilallle, jos pystyy enää ryyppäämäään.

Ns. uudet 3. polven neukut on suh turvallisia eli ei mitää klooripromatsiinia,
vaikka on käytössä.vielä.




Hullut sekoo, viisaat tietää ja rokkarit rakastaa.

Ketkähän ne neukkulassa sekos...heko, heko.Oon joskus ajatellu, että kiroittaisin kirjan(jos jaksaisin). Kirjan nimi olisi vääränlainen.En tiedä mitä siihen tulis.

Järjenjättilläisiä liikenteessa.

Sanoo varmaankin työtään puolusteleva lekuri.
Mitäs jos söisit muutaman viikon niitä nappeja itse ja tulisit sen jälkeen
taas uudelleen?

Tai patologinen valehtija...Muuta ei voi sanoa!

Tässä maassa ei todellakaan saa diagnoosia mihinkään helposti. Itse en jaksa edes moista hakea kun kaikki syyttävät teeskentelijäksi ja vastuuta karttavaksi. Mutta harkitse itsekkin lääkkeideni lopettamista, sen verran kasvismainen olo niistä on tullut, tunteiden latistuminen tuskin muuten voisi olla näin etenevää.

Syökää ihmiset mieluummin tautiinne omega-3:sta ja karnosiinia. E-epan on sanottu lieventävän skitsofrenian oireita joillakin potilailla jopa neljänneksellä. Elämässä on paljon tunne-elämälle tärkeitä asioita, älkää heittäkö niitä hukkaan turhaan.

Ketipinorin viisi myönteistä puolta: (Ei tietenkään koske jokaista käyttäjää).
1.Ei voi sanoa, että valvoisi liikaa, kun ainakin Seroquel Prolong unettaa.
2.Ei ole haitallista elimistölle. (Takana kaksi onnistunutta raskautta.)
3.Ajan kanssa vähentää vihan tunnetta.
4.Laimentaa tunteita ja ei kuitenkaan vie kaikkia tunteita.
5.Oikein käytettynä ei vaarallista.

Neurolepteista ei ole hyötyä edes psykoottisille potilaille.
Ne sulkevat aivojen dopamiini reseptorit, potilaasta tulee lamaantunut ja
emotionaaliselta elämältään latistunut. Reseptoreiden pitää olla auki että informaatio voi kulkea normaalisti. On sairas temppu sulkea aivojen reseptoreita. Minulla meni neuroleptit monta vuotta. Tulos oli diabeteksen puhkeaminen, sokeri arvojen nouseminen yli 30 arvoon, pakkoliikkeet suun aluella,
seksuaalisten tunteiden katoaminen, hyvän seurustelu suhteen loppuminen
"lääkkeen" takia, krooninen väsymys, oireet extrapyramidaali järjestelmässä, häiriö
kävelemisessä, ongelmat motoriikassa, häiriö erektio systeemissä. Lopetin neuroleptien käyttämisen moneen kertaan koska en halunnut käyttää niitä koskaan mutta lääkärit pakottivat käyttämään niitä uhkaillen että joudun Pitkään niemeen pakkohoitoon jos en käytä lääkkeitä. Kun vaadin että lääkitys vaihdetaan tabletti muotoiseen piikin sijasta en käyttänyt kuitenkaan tabletteja.
Olen ollut ilman neuroleptejä pitkään jo ja on mennyt hyvin. Olen jaksanut paljon paremmin ilman neuroleptejä, toimintakyky on parantunut paljon kun aivot eivät ole ihan lamaantuneet. Kun olen toipunut aivojen rasittamisesta olen kyennyt työhön ja toimin yrittäjänä Tampereella.
Lääkäreiden valheellinen tieto että neuroleptit pelastaisivat psykoottiset
potilaat ei ole totta. Ne pahentavat oireita eivätkä ole hyvä ratkaisu kuntoutumiseen. Neuroleptit tekevät epärauhallisiksi, lisäävät agressiivisuutta
ja saattavat laukaista psykoosin. Sekä Abilify:stä että Cisordinolista tuli outoja pelkoja ja Abilify myös tärisytti käsiä ja niskaa.
Lääkärit eivät määräisi neuroleptejä jos kokeilisivat itse mitä tapahtuu kun
käyttää aivotoiminnan epäluonnolliseksi tekevää ainetta. Neuroleptit pitäisi kieltää lailla eikä niitä saisi määrätä kenellekkään.
Olen käyttänyt E-EPA:a 2 kapselia vuorokaudessa 8 vuoden ajan. Se on auttanut ja E-EPA kalanruotoöljy onkin suositeltavaa jos on ongelmia fyysisessä tietoisuudessa. Myös tarvittu määrä vitamiinejä auttaa.

turpaan tommosia pakkohoidolla uhkailevia m*lkkuja pitäisi vedellä.

Vedä vaan mutta sitten uhkaus konkretisoituu.

Lääkärit tietää kyllä mitä myrkkyjä määräävät.Eivät ikinä määräisi läheisilleen moisia myrkkyjä.He ovat siellä vaan ammattinsa puolesta,josta saavat rahaa.Psykiatrit eivät niitä lääkkeitä määrää auttaakseen.Mielummin pihistelevät lääkkeissä,joista potilaat saavat apua.

Tunne-elämä tulee sielusta. Älä anna sieluasi lääkkeiden vietäväksi.

Hoitoresistentti, kauan söit lääkkeitä ja kauan niistä meni toipua? Oliko lääkitys "täysillä annoksilla"? Oletko toipunut täysin

Aika karmeaa luettavaa Toni.
Mikä paikkakunta on kyseessä?

Tyttäret lääkäreinä. Selittää kyllä paljon miksi passittavat hoitoon. Taitaa olla joku vitun lääkärisuku.

Ensimmäiseen psykoosiin olisi kuitenkin hyvä lähes aina syödä neuroleptejä varsinkin jos potilas kärsii vakavista mielialan heilahteluista tai ahdistuksesta/harhoista. Lääkkeitä voi syödä ihan pelkästään siihen asti kunnes oireet saadaan lääkkeillä tasaantumaan ja psykoosi alkaa hellittää. Skitsofreniaan en osaa ottaa kantaa. Ravintolisien ja psykoterapian kannalla olen kuitenkin enemmän.

Jos lääkärit itse tietäisivät miltä skitsofrenia tuntuu niin he eivät tasan enää määräisi niitä lääkkeitä. Heillä on täysin väärä kuva taudista ja siten lääkkeetkin vaikuttavat väärällä tavalla. Lääkkeet eivät ole ratkaisu eikä apu.

Toni, olen todella pahoillani. Itselläni skitsodiagnoosi ja olen 54 vuotias. "Hoito" alkoi sairaalassa 1994 ja perustui erään hoitajan väärennöksiin sairauskertomuksessa avohoidossa. En voi nyt puhua enempää, mutta pysyhän kuulolla tällä palstalla ... ehkä saamme vielä ihmisoikeudet.

No huh,Jaksamisia Toni sinulle.Epäreilua rajoittaa noin sinun oikeuksiasi olla yhteydessä ulkomaailmaan.Tokkopa ne valitukset menee koskaan läpi.Epäilen,että ne ovat vaan silmänlumetta eli teeskennellään vaan,että psykiatristen potilaiden asioitakin tutkitaan ja hutkitaan oikeuden toteutumiseksi.Ei taida olla niin:(
Joopa joo, kuka ei karkais tuollaisessa tilanteessa.

En ite haluais käyttää lääkettä mutta pakottaa perkele. Iha vitun saatanan epäreilua.
Nyt en enää pysty olemaa ilman lääkkeitä ku tulee niin saatanan moiset sivuoireet paljo pahemmat mitä ilman lääkettä oli

Heinäkuusta läähtien käyttäjät ovat voineet ilmoittaa Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimeaan lääkkeiden haitoista.Lomakkeen saa netistä fimea.fi.

Kannattaa lähettää mahdollisimman paljon tietoa sinne myös vapaamuotoisesti. Lääkärit ovat tähän asti sitä tehneet, mutta heillähän ei ole tietoa ihmisten arjessa, kotioloissa tapahtuvista haitoista. Eivätkä he tietysti sinne kerro haitoista, joista eivät ymmärrä ja ovatpahan itse lääkkeensä määränneet ja ihmisille haitat tuottaneet.

Omalla kohdallani neuroleptit tekivät minusta muuten menestyvästä ihmisestä (lukuunottamatta mielenterveyden järkkymistä) hiljaisen, hitaan ja kommunikaatio taidottoman, pakkoliikkeissäkin löytyy. Ennen opin ja osasin asioita, nykyään en oikein osaa mitään. Tuntuu että järki jotenkin pelaa mutta niin hitaasti. Olen ikäänkuin päänsisälläni vankina kun en osaa ilmaista itseäni ulospäin. Mielummin olisi vaikka kahlittu seinään kiinni kunnes oireet olisivat helpottuneet kuin että olisin syönyt neuroleptejä. Nyt syön E-Epaa ja toivon että tilanne edes korjaantuisi edes vähäsen. Vaikka näkisitte vaaleanpunaisia elefantteja ja pikku-ukkoja ÄLKÄÄ SYÖKÖ NEUROLEPTEJÄ. Korkeintaan viikon.

Neuroleptit tuhoaa aivojen unireseptorit?
Suomessa on paljon neuroleptien off-label - käyttöä, vaikka ne ovat todellisuudessa skitsofrenian ja muiden vakavien mielisairauksien hoitoon kehitettyjä lääkkeitä, joissa on vakavia sivuvaikutuksia. Erityisesti olen ihmetellyt, että neurolepteja käytetään jopa unettomuuden hoitoon, kuten Ketipinoria, vaikka tämän lääkkeen sanotaan pitkässä käytössä vaurioittavan aivojen unesta vastaavia osia ja jopa mahdollisesti tuhoavan aivojen unirereptorit.

Ketiapiinin pitkäaikaiskäyttö voi vahingoittaa pysyvästi aivojen nukahtamisesta vastaavia osia.

Kaikkien antipsykoottisten lääkkeiden tavoin pitkäaikainen käyttö voi helposti aiheuttaa pysyviä aivovaurioita. Tästä syystä ketiapiinin tapaisten antipsykoottisia aineiden käyttö tulisi rajoittaa ainoastaan vakavien mielenterveyden ongelmien hoitoon.

Totuus lääkkeistä, lääketehtaista, lääkäreistä ja hoidosta!
http://masennuslaakkeista.nettisivu.org/laakkeiden-vaikutukset/

Kelan lääkekorvaustilaston mukaan 1 067 964 suomalaista käytti vuonna 2010 masennus-, psykoosi-, neuroosi- ja unilääkkeitä. Lasten ja nuorten psyykenlääkkeiden käyttö on kolminkertaistunut 2000-luvulla. 15–24-vuotiaista suomalaisnuorista yli 50 000 sai viime vuonna jotakin psyyken toimintaa säätelevää lääkettä.

Selvästi käytetyimpiä ovat masennuslääkkeet. Niistä eniten kirjoitetaan SSRI-ryhmään kuuluvia selektiivisiä serotoniinin takaisinoton estäjiä.

– Uudemman polven masennuslääkkeet ovat suosittuja, koska välittömät ja näkyvät haitat ovat vähäisemmät kuin vanhemman polven lääkkeissä, kertoo kliinisen psykiatrian professori Jari Tiihonen Tukholman Karoliinisesta instituutista.

Sosiologien mukaan erilaisten keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden käyttö on jo niin yleistä, että suomalainen hyvinvointivaltio on vääjäämättä muuttumassa psykofarmaseuttiseksi yhteiskunnaksi.

Kehitys on huolestuttava. Samaan aikaan kun psyykenlääkkeiden käyttö on lisääntynyt, väkivallanteot ja verilöylyt ovat tulleet osaksi suomalaisten arkea.

Kelan lääketilastojen mukaan alaikäisten psyyken lääkitseminen moninkertaistuu murrosiässä.

– Murrosikää on ryhdytty hoitamaan masennuslääkkeillä, ilman että kenelläkään on täsmällistä tietoa lääkehoidon haitoista. Normaalin kasvuun ja kehitykseen liittyvän kipuilun näkeminen lääkehoitoa vaativana oireiluna tai sairautena on äärimmäisen huolestuttavaa, ärähtää sosiologian dosentti Ilpo Helén Helsingin yliopistosta.

SSRI-ryhmän lääkkeiden haittavaikutuksista otsikoissa ovat olleet pääasiassa pysyvät seksuaalitoiminnan häiriöt. Vähemmän puhuttuja haittoja ovat itsetuhoisuus, impulsiivinen ja vastustava käyttäytyminen, yllättävät aggressiot sekä vihamielisyys.

Professori Jari Tiihosen mukaan luotettavinta tutkimustietoa on tällä hetkellä psykoosien, neuroosien ja unettomuuden hoidossa Suomessakin yleisesti käytettyjen bentsodiatsepiinien haitoista.

Dosentti Ilpo Helénin mukaan SSRI- lääkkeiden käyttömäärissä näkyy selvästi voimakkaan ja taitavasti toteutetun lääkemarkkinoinnin vaikutus.

– On korostettu hyötyjä ja vaiettu haitoista.
http://www.apu.fi/artikkeli/laakehaitat-joukkosurmien-taustalla

Onko masennuksessa kyse siitä mitä sinä syöt vai siitä mikä syö sinua? Jos päästä "viiraa", niin se on lääkkeen puutetta. Näin kaikille lääkäreille sekä potilaalle opetetaan ja annetaan ymmärtää.

"Ruokavalio on parhaimmillaan lääkettä ja pahimmillaan sairauksille altistava. Ne, joilla on rohkeus kohdata itsensä, pääsevät hyvin eteenpäin. On myös niitä, jotka mieluummin vain kärsivät kuin tekevät paranemisen edellyttämiä fyysisiä ja/tai psyykkisiä muutoksia. Ihmisessä on itsessään paljon sekä parantavia että tuhoavia voimia. Tietyt mielenterveyssairaudet voivat johtua häiriintyneestä aivokemiasta lapsuuden kaltoin kohtelun tai muun sellaisen sijaan. Mielenterveysongelmia pitää hoitaa biokemiallisen ja fysiologisen tietämyksen avulla, ilman lääkkeitä. Nykyisin tiedetään, että ravintotekijöillä on keskeinen rooli mielensairauksien ehkäisyssä ja hoidossa."
Lääkäri ja biokemian Tohtori Abram Hoffer
Psykiatri Humphry Osmond

Bisnes se on kuin kannattaa ja erityisesti juuri lääkebisnes. Käyttäkööt lääketehtaat mitä tahansa lipevää sanahelinää. Totuus on, että niiden valmistamien lääkkeiden tavoiteltu vaikutus on tuottaa lääkeyhtiölle liikevoittoa ja sitähän ne tahkoavat vuosi vuodelta aina enemmän ja enemmän, vaikka kansa ei tervehdy mitenkään. Haittavaikutukset eivät haittaa.

Koululääketieteellä on paikkansa, mutta niin kauan kun ravitsemuksen ja kokonaisvaltaisen hoidon merkitystä ihmisen hyvinvoinnille ei tunnusteta, ovat koululääketieteen lääkärit melko kyvyttömiä auttamaan ihmisiä lukuisissa eri sairauksissa ja siten tuleekin hoidetuksi vain oireita, eikä potilas parane.

Masennuksen omatoiminen hoito:
http://personal.inet.fi/koti/remeli/laakkeet.htm

"Työtä en ole saanut vaikka olen ollut työkkärissä ja vaikka olen hakeutunut moniin työpaikkoihin ja kysellyt töyitä. Rahaa saan ainoastaan 100 euroa per viikko ja sen tulisi riittää ruokaan ja vaatteisiin ja tupakkaan. Se ei ole riittäny vaatteisiin ja siksi kuljen ryysyissä. Kasvatus isäni onneksi kuoli kaksi vuotta sitten, mutta kasvatus äitini jatkaa samalla linjalla että mun tulee olla hoidossa, ja nyt kun olen jo 33 vuotias ei elämässäni ole tapahtunut mitään muuta kuin psykiatrisessa hoidossa oloa, ei työ elämää ei perhe elämää, ei mitään muuta kuin yksin oloa."


Sullahan on vielä elämä edessä. Koita piristyä vaan.

Minkälaista sitten olisi lääkkeetön hoito? Voiko jollain aivokemioihin vaikuttavilla pillereillä tai injektioilla muuttaa mielen toimintaa? Eikö ne ihmisten toimintamallit oo ajatusrakennelmia,mielleyhtyniä jotka tulisi ymärtää. Se et miten menettelee missäkin tilanteessa. Ei kai lääkkeet vaikuta siihen miten ymmärtää asiat tai miten puhuu. Mihin niiden psyykelääkkeitten sit tulis vaikuttaa??

Ok. Jos kuulee selväjärkisen sanoman niin vääristyykö se lääkityksessä olevalle jollakin tavalla. Kuten,ole hyvä ja istu. Tuleeko neuroleptejä syövästä ihmisestä tunnevammainen niin että ei voi tuntea vihaa itseään alistavia kohtaan kuten psykiatria kohtaan joka kirjoittaa hymyillen reseptin. Hoitajatkin hymyilevät. Miksen siis minäkin hymyilisi ja tuntisi iloa siitä että saan syödä neuroleptejä.

Kun on hoitosuhteessa niin omalle lääkärille on vaikea sanoa,ei lääkkeitä kiitos. Sitäpaitsi oon koittanut ilman mutta en hyvin tuloksin. Olkoon neuroleptit huumeista tai ei niin jonkunverran tämä itselleni sopiva Olazapin vaikuttaa oloihin. En ole ehtinyt pitkiä aikoja käyttää kun diagnoosi tehtiin vasta kolmisen vuotta sitten mutta pari lääkettä lopetin minulle sopimattomana. Ymmärrän toki että neuroleptit vaikuttavat aivojen toimintaan,aivokemioihin. Oloni on nykylääkityksessä tasapainoisempi kuin ilman lääkitystä. Tätäkään lääkettä en ole vielä puiolta vuotta syönyt enkä voi tietää kauaskantoisia vaikutuksia. Lääkärini ainakin suositteli että hänen potilailleen tämä Olazapin on hyvin toiminut. Oloni on suht neutraali enkä välitä vaikka kokisin tunnekuoleman kunhan elämä muuten sujuu. Jos ei ajattelekkaan sydämellään vaan järjellään niin kyllä sitä ymmärtää muunmuassa olla jollekulle kiitollinen kun se on aiheellista tai välittää lähimmäisen huomaavaisuudesta. Voi olla että neuroleptit aiheuttavat jokinlaista tunteettomuutta ja tuhoavat aivoja mutta omakohtaiset kokemukset on sellaset et neuroleptit auttaa olemaan tasapainoisempi arkisessa menossa. Vaikea kuvailla mitä tapahtuu parissa päivässä jos lopetan nykyisen lääkityksen. Pystyisin edelleen elämään elämääni niin kuin nytkin kotosalla mutta en luultavasti nukkuisi tuntia kaiempaa vuorokaudessa ja mielen maisema olisi todella mielenkiintoista katseltavaa kun silloin ei telkkaria tarvita. En muuten nielaise purematta noita jenkkipsykiatrien juttuja. Ainakin toistaiseksi jatkan tätä Olazapin lääkkeen syömistä ja oon hoitosuhteeseen aikast tyytyväinen. Onhan noi jenkkipsykiatriajutut tietyllä tavalla mielenkiintoisia mutta en niihin ihan vakavasti suhtaudu. Minusta on oleellisempaa suoriutua arkisesta menosta ja keskittyä siihen eikä mihinkään hömppään. Onhan se kauheaa jos kokee neuroleptien takia tunnekuoleman ja aivotoiminta heikkenee niin ettei tavalliseen tapaan tajua asioita mut kukaan ei oo täydellinen.

Lääkäri sanoi että mielellään määrää Olanzapiinia kun se on toiminut hyvin monille. Koitin taannoin n. kuukausi sitten 5 päivää ilman lääkitystä,tota Olazapiinia kunnes totesin et on parempi ottee iltalääkkeet ja nukkua taas hyvin ja muutenkin menee paremmin lääkkeen kanssa. Minulla ei oo juuri ilmentyunyt haittavaikutuksia ku et on mehua yöpöydällä ku suu kuivuu nukkuessa. Jos nyt lopetan lääkkeen syomisen niin on tuoreessa muistissa mitä se viimeksi oli. Jos sen siitä pitäisi normalisoitua luonnollisesti niin ei ainakaan viidessä päivässä mennyt kuin pahemman suuntaan. Toivon vaan että tää lääke mitä syön ei aiheuttais mitään ongelmia. Lopetan sen kyllä jos huomaan jotakin. Lopetin Risperdalin omalla päätöksellä ilman ongelmia ja Abilyfyn omalla päätöksellä ilman ongelmia. Minulla on kyllä ollut pari vähän outoa lääkärisuhdetta. Nyt kun olen lukenut neuroleptien haittavaikutuksista niin pitäisikö minun pyytää osastolle uutta kartoitusta varten?? Tänhetkinen lääkäri on hienovarainen joten voisin hänelle seuraavan kerran kertoa huolistani neuroleptien haittavaikutuksista pitkäaikaisessa käytössä. Että onko minulla mahdollisuuksia elellä lääkkeettömästi. Nyt olen aika pahasti koukussa tähän Olazapiiniin.

En ole ollut pakkohoidossa ja kukaan ei pakota minua syömään neuroleptejä. Olen myöskin olut kiinnostunut vaihtoehtoisista menetelmistä. Englannin kieli taittuu suht sujuvasti niin että ymmärrän lukemani tai olen harrastanut yli 10 vuotta englannin kieltä. Tällä hetkellä luen päivittäin englannikielistä Raamattua joten voisin ajan kuluksi tutustua englanninkieliseen psykiatriseen kirjallisuuteen ja tutkimuksiin. Englanninkielisessä maailmassa taitaa olla moniakin yksityisiä sairaaloita jotka muodostavat omat kuppikunnat ominen käsityksineen. Niihin voi olla syytä tutustua kuin tutkimustuloksiin,päätelmiin. Enpä tiedä muodostuisiko Suomessa samanlaisia päätelmiä ja onko niitä syytä ottaa vakavasti Suomessa. Suomessa voisi toki olla vaihtoehtoisia menetelmiä omaavia psykiatrian sairaaloita jotka kenties tunnustaisivat englannikielisen maailman psykiatriaa. Se olisi erilaista.
Luulempa että tässä elämäntilanteessa ei vielä kannata lopettaa lääkitystäni. Voin miettiä joka ilta että syönkö neurolepteja ja miksi. Tulisinko toimeen ilman koko psykiatrista hoitoa? Olisiko joku paikka Helsingissä johon voisin ottaa yhteyttä ja saada vahvistetun käsityksen jostakin muusta vaihtoehdosta vai teenkö vain omia päätelmiäni. Kukaan ei ole pakottamassa avohoidollisiin ryhmiin vaan vois soittaa ja ilmoittaa että minulla on muuta tekemistä. Ei tarvitse erikoislääkärillekkään mennä ellei halua tätä nykyistä hoitoa. En tiedä vielä saanko lääkärini suostumaan lääkkeettömyyteen muta minun ei ole pakko mennä koko erikoislääkärille vaan voin jatkaa elämääni ilman psykiatrista kontaktia.
Alan pikkuhiljaa tutustumaan englannikieliseen psykiatriaan mutta keskittyisin mieluummin erilaisiin hoitotapoihin kuin tutkimustuloksiin neuroleptien suhteen.

Olen lueskellut Keroputaasta ja sinne vois tietenki soittaa et onko Helsingissä vastaavaa sairaalaa hoitomenetelmineen. Laakso Helsingissä on ok. Voin soittaa sinne arkisin joka päivä hoitajalle oli asia mikä hyvänsä. Jos on yksinäinen ja vailla keskusteluseuraa niin minusta Laakson sairaala on hyvä. Helsingissä on myös mm. Laturi missä voi käydä viikonloppuisinkin sekä arkisin ja keskusteluseuraa löytyy monenlaisen puuhaamisen merkeissä. Tällä hetkellä oleminen sujuu aikast hyvin eli peukutan Laakson sairaalan puolesta. Siellä on tosiaan puhelinaikoja ja käyntiaikoja viikoittain. Voi puhua ihan tavallisesta arjesta iloineen,ongelmineen. Tässä kun vähän vatvoo asiaa lääkityksen suhteen niin siinä on pieni tenkkapoo. En usko saavani tukea lääkkeettömään hoitoon niin kuin Keroputaalla voisi olla. Minulla on vaihtoehdot Laakson sairaala tai Itäkeskus Helsingissä kun ei oo varaa yksityisiin. En tiedä tarvitsenko tukea jos päätän koittaa lääkkeettömästi. Siinä varmaan tulee vierotuspsykooseja mitkä kyllä kestän et jossakin vaiheessa voisin koittaa mut en nyt heti. Minulla ainakin nyt toimii tää kytkentä Laakson prykiatriseen ihan ok. Huonomminkin voisi olla. Tietenkin jos olisi lääkkeetöntä tukea niin koittais helpommin tulla ytoimeen lääkkeettömästi eli pientä dominointia se hoitosuhde psykiatrisiin taitaa olla noitten lääkkeitten kanssa. Ei kukaan ole pillereitä suuhuni laittamassa et sen voi lopettaa kun sen aika on.

Hot dog maistuisi nyt, lisukkeeksi sipulia, kurkkusalaattia ja majoneesia.

Mäkin haluan varoittaa Zyprexasta: ei meinaa päästä millään eroon siitä vikasta 5 mg:stä ja kärsinyt jo viikkoja lopetusoireista. Jouduin aloittamaan uudelleen 5 mg:n kun en enää kestänyt.

Aloittaja mainitsi, että joku saattaisi jopa valehdella saadakseen " hullun paperit ".
Minulla valitettavasti nuo paperit ovat, ja sekin valitettavaa, että paperit eivät mene ikinä vanhaksi.

En todellakaan menisi valehtelemaan saadakseni aikaan jotain tällaista, josta saa kärsiä lopun elämää.
Ne paperit ovat riesana kai hautaan saakka, ja vaikeuttaa asioita monissa eri yhteyksissä.

Se on se leima tässä yhteiskunnassa, vaikka häpeää en kuitenkaan tunne.
Enemmän hävettää heidän puolestaan, jotka leimaavat.

Ei kai mt-ongelmani näy hakiessa töitä? Esim. työhöntulotarkastus. Minulle on sanottu että mt-tiedot eivät näkyisi vaan niihin pääsee käsiksi vain minua hoitavat tahot.

Itselläni on skitsofrenia ja olen hakeutumassa terveydenhoitoalalle. Näin netistä miehen, jolla on skitsofrenia ja hän on töissä sairaanhoitajana jenkeissä. Ei sen pitäisi olla mikään ongelma, jos on oireeton. Suurempi ongelma onkin sitten pysyä oireettomana. Tossa video Carlos Larraurista, joka siis se skitsofreniaa sairastava sairaahoitaja: https://www.youtube.com/watch?v=IeT08JatrjY&t=122s

Ehkä se diagnoosi vaikuttaa sen verran, että jännittää ettei vaan käyttäydy oudosti. Tai jos väsyttää ja on etäinen töissä niin ettei mene sairauden piikkiin, jos joku työpaikalla saa kuitenkin tietää sairaudesta. Jotenkin tuntuu että jos on sairaus niin pitäisi todistella enemmän, että on terve ja voi tehdä töitä.

"Onko se hoitoala ihan järkevää, kun nyt jo etukäteen pelkäät, että mitä jos oot etäinen töissä, tai väsynyt.
Terveydenhoitoalalla ei kauan pärjää, jos on etäinen.
Työtä tehdessä täytyy olla läsnä tilanteissa, ettei satu mitään pahoja virheitä."

No samaa mä oon itse miettinyt, mutta tietenkin toivoisin kuntoutuvani työkykyiseksi opintojen aikana. Sitä kun vaan ei tiedä että kuinka hyvin sitä on mahdollista kuntoutua, mutta ainakin tuo mainitsemani jenkki pärjää työssään ihan hyvin.

Mun lääkkeet aiheuttaa sen, että tunteet latistuu ja mikään ei oikein kiinnosta niin toivoisin että lääkkeiden lopettaminen palauttaisi minut entiselleen, jolloin olin kykyneväinen vuorovaikutukseen ihan normaalisti.

Ja jostakin syystä en keksi mitään muuta alaa mikä kiinnostaisi. Aiempi ala, missä olin töissä niin työtilanne on muuttunut, töitä on vähemmän. Ja toinen ala mille opiskelin niin silläkään ei ole Etelä-Suomessa töitä. On siis keksittävä uusi ala ja mulla on halu auttaa muita, kunhan ensin auttaisin itseäni.

"Ihan hyvät suunnitelmat, mutta on totta, että ensin pitää saada itsensä kuntoon.
Omakohtainen kokemus saattaa myös auttaa hoitotyön tekemisessä."

Kiitos viestistä! Ihana että joku ei heti tyrmää ammattihaaveita. Halusin nuorempana ennen sairastumista psykologiksi, mutta sen jälkeen sairaanhoitajaksi. Uskon, että oma sairastumiskokemus voisi olla hyödyksikin potilaiden kanssa, vaikkakin jokainen potilas kokee asiat omalla tavallaan. Ainakin koen, että olisin tulevaisuudessa empaattisempi hoitaja sen jälkeen kun on itse käynyt (tai käyn parhaillaan) kivisen tien sairastumisen ja kuntoutumisen suhteen. Parhaimpia sairaanhoitajia oli omalla osasto-oloaikana ne omahoitajat, jotka kuuntelivat siten että koin että niitä oikeasti kiinnostaa mun asiat ja sellaiseksi haluaisin itsekkin.

Hoidon pitää pohjautua näyttöön ja tutkimustietoon, mutta aijon kyllä vääntää sen totuuden siihen muotoon, etten aijo syöttää asiakkaille mitään ikuisen lääkityksen teorioita. (koska myös sille löytyy tutkimustietoa, ettei välttämättä lopunikäinen lääkitys edistä kuntoutumista)

Loppuiän psyykelääkitys on täyttä hulluutta. Mihinkään mielenterveys juttuun ei tarvita loppuiän lääkitystä. Juokaa vaikka viinaa ennemmin. Lääkkeet tuhoaa aivot ja maksan pitkässä juoksussa.

Tiere ei tutki. Tiere olettaa jotakin ennakolta. Kuten Bobo Doll experiment. Tai Asch Conformity Study. Tekijät olettaa löytäneensä riittävän tyhmiä yksilöitä, jotta saadaan juttu läpi. Näitä pitää heuristisesti päätellä (heitellä noppaa) ennen koetta. Koehenkilöitä juuri missään tutkimuksessa ei mainita, miksiköhän