Slayer

Niin on ja myös virstanpylväs Thrash metallin genressä.
Kuonnon pieksämistä alusta lähtien,paitsi Postmortem biisi.
Mutta riffit ja lyriikat ovat ok.

Sekin on hyvä,Sattumaa vai ei,mutta kun Thrash metal jutut tuli 80 luvun alussa,niin
Jenkeissä oli Slayer,Metallica jne.Sitten Saksassa Kreator,Sodom.Niin ajoitus on suurinpiirteen sama.
Ja kaikki oli silloin underground kamaa,joita ei mainostettu juuri ollenkaan.
Itselläni kolahti muistaakseni Rock radiossa (Slayer)Hell Awaitsin alku,jonka kuulin
vasta kun olin laittanut radion päälle.Eli en kuullut juontajan puhetta seuraavasta bändistä.Sitten saikin hakemalla etsiä,että mikä tää on?

No mutta olikos se nyt niin undergroundia ja yhteensattumaa kuitenkaan lopulta? Kyllähän Metallican debyytti oli ilmestynyt jo 1983, samoihin aikoihin kuin Slayerin vastaava... Ja iso, maailmanlaajuinen thrash-järistys Ride the Lightning tuli jo 1984 - viimeistään silloin "uusi hevi" (thrash / speed metal) oli kaikkien aloja seuraavien tietoisuudessa. Jonkun Kreatorien ja Sodomien ensilevyt tulivat vasta seuraavina vuosina (toki demoja kai jo aiemmin), samoin se Slayerin Hell Awaits vasta 1985...

Edelleen peräänkuulutan, että kyllähän se koko "aallon" merkittävin bändi kuitenkin tuli Yhdysvaltain länsirannikolta. Pojat ovat sittemmin laajentaneet ilmaisuaan mm. punaniskakantriin, hienoihin irkkufolksävelmiin sekä toivekonserttopastisseihin omista vanhoista biiseistään - mutta sehän ei millään tavalla himmennä 80-luvun ikonisia aikaansaannoksia, jotka ovat vertaansa vailla lajissaan... (:

"Siis Reign in Blood. Paras Thrash-albumi koskaan.
Angel of death ja Raining blood."

T: henkilö, jolle ei ole koskaan opetettu edes musiikin alkeita.

Osta korvat.

Anonyymi kirjoitti:

"Siis Reign in Blood. Paras Thrash-albumi koskaan.
Angel of death ja Raining blood."

T: henkilö, jolle ei ole koskaan opetettu edes musiikin alkeita.

"Siis Reign in Blood. Paras Thrash-albumi koskaan.
Angel of death ja Raining blood."

T: henkilö, jolle ei ole koskaan opetettu edes musiikin alkeita.

Sellaisiahan nämä Slayerin kuuntelijat ovat. Seuraavaksi tuppikullijuntit runkkaamassa Panteran tahdissa.

oldThrashman kirjoitti:

Sekin on hyvä,Sattumaa vai ei,mutta kun Thrash metal jutut tuli 80 luvun alussa,niin
Jenkeissä oli Slayer,Metallica jne.Sitten Saksassa Kreator,Sodom.Niin ajoitus on suurinpiirteen sama.
Ja kaikki oli silloin underground kamaa,joita ei mainostettu juuri ollenkaan.
Itselläni kolahti muistaakseni Rock radiossa (Slayer)Hell Awaitsin alku,jonka kuulin
vasta kun olin laittanut radion päälle.Eli en kuullut juontajan puhetta seuraavasta bändistä.Sitten saikin hakemalla etsiä,että mikä tää on?

Lue lisää

Hienoa hepreaa vetää tämä autovaras heti biisin alusta. Kaksi historian paskinta soolokitaristia mukana. Araya on sen näköinen kun jostain Macchu Picchu-alttarilta olisi vedetty joku kusitolppa lavalle, jonka päälle harakat ovat paskantaneet.

Vitun azteekki, ölisee kuin pieni sika eikä koskaan mitään asiaa. Joku Kerry King on sen näköinen kun saksalaiselle elämänkoululaisnatsille olisi 3 vuotta putkeen syötetty makkaraa ja kaljaa + vedetty tussilla paskaiset tatuoinnit päälle ja aurinkolasit päähän. Sen jälkeen tämä läski talutetaan lavalle vetämään historian paskimmat kitarasoolot.

Hmh - niin, noh... hauska vitsi kai, ja kuulostaa ihan hyvältä tusinaroiminnaltakin, mutta jospa nyt ei kumminkaan ihan alan klassikoiden tasolle...(?!)

Tästä tulee: https://www.youtube.com/watch?v=jqduxsQ8WVs

Ja siitä: https://www.youtube.com/watch?v=YT516h7QwA4

...Taikka ehkä paremminkin tuosta: https://www.youtube.com/watch?v=Z8CHD4KB1Mk
...Ja tästä: https://www.youtube.com/watch?v=wg5CWgq4Y7w
:D

Kreator hakkaa jonkun Slayerin älämölöpaskan 100-0.

Niin hakkaavat trash-bändeistä myös mm. Annihilator, Nuclear Assault, Megadeth (jos luetaan trashiksi), Stone ylivoimaisesti, Anthrax, vanha Metallica ja monet muut.

Slayer on täysin yliarvostettu bändi, jonka ainoita "hyviä" biisejä ovat muutaman vanhojen levyjen nimibiisit kuten Seasons in the Abyss, South of Heaven ja Hell Awaits. Joku Raining Blood on yhtä paska kuin koko levy.

Tom Araya on lähinnä typerä chileläinen autovaras, joka vanhemmiten on alkanut muistuttaa lähinnä meksikolaista joulupukkia. Laulaa ei osaa yhtään (pelkkää ölinää), bassonsoitosta puhumattakaan. Slayerissä on läpi historian soittanut kaksi maailmanhistorian paskinta soolokitaristia, joista huonompi on vielä elossa. Yksi hyvä rumpali ei tätä sekasikiöbändiä pelasta edes prosentin vertaa.

Kreator hakkaa jonkun Slayerin älämölöpaskan 100-0.

Niin hakkaavat trash-bändeistä myös mm. Annihilator, Nuclear Assault, Megadeth (jos luetaan trashiksi), Stone ylivoimaisesti, Anthrax, vanha Metallica ja monet muut.

Slayer on täysin yliarvostettu bändi, jonka ainoita "hyviä" biisejä ovat muutaman vanhojen levyjen nimibiisit kuten Seasons in the Abyss, South of Heaven ja Hell Awaits. Joku Raining Blood on yhtä paska kuin koko levy.

Tom Araya on lähinnä typerä chileläinen autovaras, joka vanhemmiten on alkanut muistuttaa lähinnä meksikolaista joulupukkia. Laulaa ei osaa yhtään (pelkkää ölinää), bassonsoitosta puhumattakaan. Slayerissä on läpi historian soittanut kaksi maailmanhistorian paskinta soolokitaristia, joista huonompi on vielä elossa. Yksi hyvä rumpali ei tätä sekasikiöbändiä pelasta edes prosentin vertaa.

Todellakin on ja pahasti yliarvostettu.

Nauroin partaani kun katsoin youtubesta heidän viimeistä Tuskan keikkaa. Kuin tuhnuja savupatsaat neljän urpon veivatessa paskaa :)

Väitätkö todella, että kaikki Metallican albumit edustavat thrashin parhaimmistoa? Metallica loi maineensa muutaman ensimmäisen levynsä voimin ja siinä Metallican tarjonta sitten olikin. Metallica onkin koko tuotantonsa huomioiden myös yliarvostettu pumppu. En kiistä Metallican ansioita thrashin saralla, mutta ne ansiot ovat pitkälti Burtonin aikaansaannosta, ja tämän on myös Hetfieldkin myöntänyt. Metallica oli Burtonin bändi, eikä suinkaan Hetfieldin, kuten yleisesti ajatellaan. Täten siis se, mistä Metallica muistetaan, loppui Burtonin lähdön myötä.

Slayer on hyvää perus-thrashia, mutta ei nyt mitenkään kirkkaasti mene Saksanmaan poikien edelle. Yliarvostettu.

Tästä lähtee:
https://www.youtube.com/watch?v=PDI2jfNiOOM
Ettekä voi väittää, että löytäisitte jostain thrashimpää levynkantta.

Tuosta päälle:
https://www.youtube.com/watch?v=wT6cktXZ5ws

Ja piste perään:
https://www.youtube.com/watch?v=7csux0WyDVg

Joo, puhuin tietysti Metallican 80-luvun levyistä, kuten tuolla ylempänä ketjussa tuli eksplikoitua paremmin: "Edelleen peräänkuulutan, että kyllähän se koko 'aallon' merkittävin bändi kuitenkin tuli Yhdysvaltain länsirannikolta. Pojat ovat sittemmin laajentaneet ilmaisuaan mm. punaniskakantriin, hienoihin irkkufolksävelmiin sekä toivekonserttopastisseihin omista vanhoista biiseistään - mutta sehän ei millään tavalla himmennä 80-luvun ikonisia aikaansaannoksia, jotka ovat vertaansa vailla lajissaan..."

Väitän siis ihan vakavissani noin. Sen ilmeisen seikan nyt voi myös ehkä lisätä selvennyksenä, että hiukan moni-ilmeisempi / keskitempoisempi(kin) / progempi rässiminen puhuttelee ja kiinnostaa täällä enemmin kuin silkampi jyystö (joka sekin toki parhaissa tapauksissaan hyvin maistuu)... Mieltymysten lisäksi orkkien merkitystä voi sitten kai mittailla objektiivisemmilla seikoilla, yleisillä vaikuttavuuksilla ja asemilla genressä jne. (joskaan ei kiinnosta alkaa näistä ehkä pitkälti vänkäämään).

Puheet Metallicasta "Burtonin bändinä" (ja - muka - ei Hetfieldin & Ulrichin, eli perustajien ja biisintekijöiden) bändinä ovat mielestäni melko kummallista sepitettä (/legendaglorifiointia? / yleistä purismipätemistä?!). En tiedä, missä Hetfield olisi kieltänyt Metallican olleen oma bändinsä; "mentori" Burtonin musiikillista vaikutusta tietenkin erilaisin ylistävin sanankääntein kuvaillut, lienihän se rooli erittäin merkittävä. Silti täytyy kokonaisuudessa nähdä myös ja ennen muuta se, ketkä bändin perustivat,biisit tekivät ja koko hommaa alusta asti luotsasivat musiikillisesti ja muuten eteenpäin. (Myös yleinen true-metalliheebojen Lars-viha ja -väheksyntä on suhteessa juuri näihin kohtiin mielestäni toisinaan jotain äärimmäisen naurettavaa...:)

Ja eivät ne bändin thrash-klassikot kyllä ihan vielä Puppetsiin ja Cliffin kuolemaan loppuneet. Kyllähän Progellica muistetaan myös seuranneesta Justice-albumista (kaikkine miksaustyön "ongelmineenkin"), joka jatkoi ja vei myös huippuunsa tiettyjä olennaisia kehityksiä - bändissä ja koko genressä. Jopa Justicea myöhemmistäkin teoksista Gigallica hyvinkin ns. muistetaan - mutta ei mennä niihin, eivät toki kuulu tälle palstalle, ja saattavat aiheuttaa uskollisemmissa ärtymystä...

Kyllähän Kill 'Em Allin levynkansi on sentään thräshimpi. :]
https://www.youtube.com/watch?v=aAITxlCsj4Y
https://www.youtube.com/watch?v=IWskfDaNPnM

...@jhgvfhbnjm ^^: Onhan noissa Teutoniasta linkkaamissasi kovaa ydinainesta, eipä sillä. Exumer täällä vissiin jokseenki tutkimattakin. Täytyy katella, jos vanha vielä jaksais ryhtyä tuossa joskus...

No.Rääässs kirjoitti:

Joo, puhuin tietysti Metallican 80-luvun levyistä, kuten tuolla ylempänä ketjussa tuli eksplikoitua paremmin: "Edelleen peräänkuulutan, että kyllähän se koko 'aallon' merkittävin bändi kuitenkin tuli Yhdysvaltain länsirannikolta. Pojat ovat sittemmin laajentaneet ilmaisuaan mm. punaniskakantriin, hienoihin irkkufolksävelmiin sekä toivekonserttopastisseihin omista vanhoista biiseistään - mutta sehän ei millään tavalla himmennä 80-luvun ikonisia aikaansaannoksia, jotka ovat vertaansa vailla lajissaan..."

Väitän siis ihan vakavissani noin. Sen ilmeisen seikan nyt voi myös ehkä lisätä selvennyksenä, että hiukan moni-ilmeisempi / keskitempoisempi(kin) / progempi rässiminen puhuttelee ja kiinnostaa täällä enemmin kuin silkampi jyystö (joka sekin toki parhaissa tapauksissaan hyvin maistuu)... Mieltymysten lisäksi orkkien merkitystä voi sitten kai mittailla objektiivisemmilla seikoilla, yleisillä vaikuttavuuksilla ja asemilla genressä jne. (joskaan ei kiinnosta alkaa näistä ehkä pitkälti vänkäämään).

Puheet Metallicasta "Burtonin bändinä" (ja - muka - ei Hetfieldin & Ulrichin, eli perustajien ja biisintekijöiden) bändinä ovat mielestäni melko kummallista sepitettä (/legendaglorifiointia? / yleistä purismipätemistä?!). En tiedä, missä Hetfield olisi kieltänyt Metallican olleen oma bändinsä; "mentori" Burtonin musiikillista vaikutusta tietenkin erilaisin ylistävin sanankääntein kuvaillut, lienihän se rooli erittäin merkittävä. Silti täytyy kokonaisuudessa nähdä myös ja ennen muuta se, ketkä bändin perustivat,biisit tekivät ja koko hommaa alusta asti luotsasivat musiikillisesti ja muuten eteenpäin. (Myös yleinen true-metalliheebojen Lars-viha ja -väheksyntä on suhteessa juuri näihin kohtiin mielestäni toisinaan jotain äärimmäisen naurettavaa...:)

Ja eivät ne bändin thrash-klassikot kyllä ihan vielä Puppetsiin ja Cliffin kuolemaan loppuneet. Kyllähän Progellica muistetaan myös seuranneesta Justice-albumista (kaikkine miksaustyön "ongelmineenkin"), joka jatkoi ja vei myös huippuunsa tiettyjä olennaisia kehityksiä - bändissä ja koko genressä. Jopa Justicea myöhemmistäkin teoksista Gigallica hyvinkin ns. muistetaan - mutta ei mennä niihin, eivät toki kuulu tälle palstalle, ja saattavat aiheuttaa uskollisemmissa ärtymystä...

Kyllähän Kill 'Em Allin levynkansi on sentään thräshimpi. :]
https://www.youtube.com/watch?v=aAITxlCsj4Y
https://www.youtube.com/watch?v=IWskfDaNPnM

Lue lisää

Meinasin tuolla Burtonin bändillä sitä, että hän oli se bändin muusikko, jonka soittotapa ja ideat olivat se kantava voima, jolla luotiin se klassinen Metallica-soundi, joka nosti Metallican huipulle ja josta Metallica tunnetaan. Tämän on Hetfieldkin maininnut. Burton oli siis bändin musiikillinen sydän, jonka ympärille koko bändi nitoutui. Vaikka bändin olisi perustanutkin muut henkilöt ja kappaleita kynäilisi pääosin toiset henkilöt, mutta jos koko homma kumminkin pohjaa vahvasti yhden henkilön vaikutukseen, ei mitenkään voi väheksyä hänen rooliaan bändin musiikillisuuden suhteen.

Tuossa on muutama näkemys Jamesin suusta, mitä mieltä Cliff olisi mahdollisesti ollut hänen jälkeisensä ajan lätyistä.
Jhttp://www.metalsucks.net/2016/11/08/what-would-cliff-burton-have-thought-about-the-music-metallica-made-without-him-james-hetfield-weighs-in/

Spekulaatiotahan tuo toki on, mutta silti saa sen kuvan, että Cliff olisi varmasti tuonut musiikkiin teknisesti haastavampia kuvioita ja kukaties ehkäpä lähtenyt kunnolla progeilemaankin. Sitähän toki voi kysellä aina, että mihin suuntaan Metallica olisi lähtenyt, jos Cliff olisi saanut jatkaa? Olisiko yhtyeen luotsaajat vetänyt pumpun sinne, minne se meni Cliffin jälkeen? Olisiko Cliff "alistunut" omien taitojensa suhteen näiden tahtoon, vai pakannut kamppeensa ja lähtenyt luomaan omia musiikillisesti haastavampia projekteja? Vai olisiko Burtonin musiikillinen anti ollut kumminkin niin kova sana, että mitään St. Angerin kaltaisia juttuja ei olisi tarvinnut edes väläytellä mielessä?

Uriah Heep on hyvä esimerkki siitä, kuinka yhden miehen kädenjälki kuului vahvasti musiikissa. Ken Hensley oli yhtyeen pääasiallinen kappaleiden kynäilijä, ja hänen lähdettyään 80-luvun alussa, muuttui 70-luvun progressiivinen musiikki tasaisemmaksi hard rockiksi, eikä nykyisellä Heepillä ole enää oikeastaan mitään tekemistä 70-luvun version kanssa. Pumppu tosin kerkesi hajotakin siinä välissä, mutta nopeasti uudelleen kasattu Heep on ollut tähän päivään asti musiikillisesti kuin eri yhtye.

No joo, onhan tuon Kill 'Em Allinkin kansi erittäin thrash, mutta pidän edelleen kiinni Destructionin kannesta, siinä on jokaisella kahdet panosvyöt ja kaikki.

Noo, tollaset panosvyöt kuuluu sisä- ja takakansiin minusta. :) Kreatorin Extreme Aggression on toki ihan tyylikäs.

Ei pidä "väheksyä" Cliffin musiikillista ym. inspiroijan ja suunnannäyttäjänkin roolia joo, mutta kyllä se taas on mielestäni aika selvää väheksymistä, jos sanotaan Metallican olleen "Cliffin bändi", vaikka käytännössä kaiken musiikin sävelsivät James ja Lars (Kirkin / Daven kontribuoidessa hiuan). Eikä niitä sovituksia ja tyylejäkään Burton ole yksin tehnyt, vaan kyllä ne porukalla on väännetty, NWOBHM:n (Lars!) ym. vaikutteiden sekä ihan oman teineilyn ja kitaranhinkkailun pohjilta...

Uriah Heep -analogiassasi ontuu kai juuri se, että Hensley oli säveltäjä. Säveltäjän lähtö on aina täysin ratkaiseva bändille. Cliff ei ollut säveltäjä, vaikka lähtönsä olikin omalla tavallaan tietysti ratkaiseva...

Progethrashiahan Metallica juuri Burtonin jälkeen jatkoi, ja vei sen "huippuunsa" (Justice). Varmaan se olisi kuulostanut vähän erilaiselta, jos ja jos - mutta maitamurtavaahan se oli joka tapauksessa.

Kysymykset siitä, "mitä jos Burton ja St. Anger...", kuuluvat vähän samaan tyyppiin kuin "mitä jos Hendrix..." ja "mitä jos Syd Barrett...".

Omasta mielestäni "Metallica" on viimeinen kova studioalbumi ("metal" - not "thrash" - goin' massive...), Loadeilla on ehkä omia ansioitaan jossain omissa luokissaan (unohdetaan esittävän artistin nimi...), ja sittemmin ei paljon ole oikeastaan liikutellut yli äyräidensä levähtäneen megabändin itsensähaeskelut.

"Jhttp://www.metalsucks.net/2016/11/08/what-would-cliff-burton-have-thought-about-the-music-metallica-made-without-him-james-hetfield-weighs-in/"

Hyvä, tiivis haastattelu, kiitti linkistä - mutta onhan toi kirjoittajan loppukaneetti taas ihan v*n säälittävää metallipojan ininää. Vetäis bussinventtiiliin. Sivuston nimi on sentään hevi.

Mulla on jossain hyllyissä Chris Crockerin Metallica-elämäkerta (englanniksi), jonka luin joskus ysärillä ("Frayed Ends of Metal", sehän se näköjään oli). Siinä oli ihan hyvää juttua bändin alkuvaiheista ja muustakin, loppui kai sinne 90-luvun taitteeseen. On niitä tietty muitakin opuksia ja analyyseja varmaan vaikka kuinka - toi oli kuitenkin ihan hyvä, voin ns. suositella sairaalloisen kiinnostuneille.

Noissa totis-hevarien rutinoissa bändien kehityksistä ja Lars-juudaksista jää täysin huomaamatta juuri se, että luovat bändit kehittyy ja toisaalta ajat ja musiikilliset ympäristöt kehittyy myös. Musiikki sitten tapahtuu ja elää siinä kaiken keskellä, kuten sen pitää. Hakee itseään, osuu huteihin ja osuu ehkä joskus maaliinkin. Jälkikäteen on sitten hyvä viisastella, miten kävi...

Paitsi tietysti jos tekee slayerina samaa perustakuumakkaraa 40 vuotta. Ei tarvitse edes odottaa, että tulee mitkään uudet ajat, kuten muut comebackeja tehneet trässiklassikot on tehneet...

Extreme Aggressionin alkuperäinen kansihan oli tällainen:
http://68.media.tumblr.com/41f981a5e4454868df4cae31442efe39/tumblr_my0psblwLy1qbj64co1_500.jpg

Myös Metallican debyyttilalbumilla oli alunperin eri kansi-idea ja nimikin:
http://vignette4.wikia.nocookie.net/metallica/images/8/8e/Metal_Up_Your_Ass_(demo).jpg/revision/latest?cb=20120607164938

Basistin roolia monesti väheksytään bändissä, mutta kaikkihan lopulta pohjaa rytmiryhmän päälle, ja basisti useasti huomataan vasta, kun hänen soittonsa puuttuu. Alla esimerkki siitä, kuinka basisti tekee kappaleen. Kappaleen kynäilijällä ei välttämättä olekaan kaikkein suurin rooli siinä, miltä kappale lopulta kuulostaa.

Uriah Heep - Why
https://www.youtube.com/watch?v=ccNhdvkgnh4

Sitten saman kappaleen toinen levytys eri basistin kera. Videossa mainitaan basistin olevan Gary Thain, mutta ilmeisesti se on kumminkin Mark Clarke.
https://www.youtube.com/watch?v=kscXG8ro6hQ

Jälkimmäinen versio on selvästi basistin show, hän todellakin soittaa sitä bassoa, eikä vain toista bassokuviota. Kappaleen sävy muuttuu erilaiseksi bassottelun myötä, ja näin ollen se on se vetävä voima, jonka päälle loppu kappale rakentuu (vaikka kappale kynäiltykin aikaisemmin, mutta sitä suuremmalla syyllä). Kappaletta on ilmeisesti ollut kynäilemässä ensimmäisen version basisti, mutta tokaa versiota soittava jätti oman vahvan jälkensä jälkimmäiseen. Jos ajatellaan, että koko tuotannossa kuuluisi basistin kädenjälki noin vahvasti, niin ei se mielestäni tavattomasti ole liioiteltua, jos sanoisi basistin olevan bändin sydän.

Ekassa bassossa Paul Newton https://en.wikipedia.org/wiki/Look_at_Yourself_(Uriah_Heep_album)
Tokassa Mark Clarke https://en.wikipedia.org/wiki/Demons_and_Wizards_(Uriah_Heep_album)

Ahaa - olet siis basisti... :)

Joo, no voi kai sen soittaja-basistin sanoa olevan "musiikillinen sydän" - kuten jopa Hetfield kenties kunnioittavasti on viittaillut - mutta sitten niitä "sydämiä" on kyllä useita, jos kuitenkin bändin luomistyön ensimmäisenä elinehtona toimivat biisit kynää joku muu.

En siis mitenkään Burtonin merkitystä halua todellakaan väheksyä, ja kiinnostava selvittelyn ja spekulaatioiden aihehan se ylipäätään on. Helposti vain sitten käy myös niin, että sinne hämärään legenda-/myyttitekijyyteen asetellaan ihan kaikkea mahdollista ja mahdotonta kuviteltua fantasiaa, ja tosiasiat ja muiden toimijoiden kontribuutiot jäävät katveeseen ja arvostamatta. Minusta kasari-Metallica oli bändi, jossa jokaisella toimijalla oli oma, enemmän ja vähemmän "redusoimaton" roolinsa - aina Jamesin koiraa myöten. Biisintekijöitä täytyy yleensä arvostaa kyllä vielä erityisesti, ja niin nytkin. Soitantopuolelta Larsin varhainenkin rumpalointi on usein aika aliarvostettua; sekin on kuitenkin uraauurtavaa monin tavoin. (Enkä edes soita itse rumpuja, silti aina tykännyt...)

Jos nyt sitten spekuloidaan ja haaveillaan pidäkkeettä teemalla "Jos Burton...", niin luulen, että Justice ei ehkä olisi ollut kovin erilainen levy muuten kuin bassomiksauksen ja yksittäisten ideoiden, kenties sävyjen osalta. Sitten taas 90-luvun osalta en oikein usko, että ylipäätään koko vuosikymmen olisi ollut radikaalihippi-Burtonille taiteellisesti paljon sen helpommin käsiteltävä kuin kantri-Jamesille tai MTV-Larsillekaan. Tuskin olisivat jääneet runttaamaan toistolla 80-lukuista thrashia, tai toisaalta hypänneet enää death metal -kelkkoihinkaan. Koko hevikulttuuri haki itseään 90-luvulla, ja ympäröivää "skeneä" ei ollut; silloin on aika haastavaa toimia. Ehkä megabändiksi kasvaneen Metallican 90-luku olisi voinut olla lähempänä 90-luvun alun Megadethiä tai Panteraa, tai jotain jenkki-industrial-vaikutteisia juttuja. Mitä ikinä. Haastavaa ja karikkoistakin se olisi todennäköisesti joka tapauksessa ollut.

Linkkasin mielestäni jo edellä tuon Metal Up Your Assin ehdotuksina kovimmista thrash-kansista. :) Extreme Aggressionin tarinaa ja alkuperäkuvaa en muistanutkaan (onkin ihan ovela), jotenkin pitänyt siitä virallisesta jäbäkannesta joka tapauksessa aina; sopii hyvin titteliin, värit ja asettelut on hienot, ja spedet näyttää aidoilta ja biitlesiltä. Erittäin hyvä.

Heh, en ole ikinä koskenutkaan bassoon, usko, tai älä. Kitara kyllä löytyy.

Joo, sehän on klassinen juttu, että kun muusikko kuolee, niin hänestä tulee myyttinen, musiikillinen nero. Kuolema nostaa ihmisen arvoa, ironisesti. Esimerkiksi Randy Rhoads on nostettu kitarajumalistakin ylemmäksi. Olihan hän toki hyvä kitaristi ja yksi kitaransoiton uudistajista, mutta se kuolema teki hänestäkin paremman kitaristin. Ja vaikka tuo edellämainittu Gary Thain, hänkin on juutuub-kommentoijien mielestä kaikkien aikojen paras basisti, vähintäänkin. Eikä varmasti jäsenyys 27-clubissa vaikuta asiaan.

Se hehkutus menee kevyesti yläkanttiin, Burtoninkin kohdalla. Enkä toki itsekään väheksy muuta Metallican miehistöä, bändihän on aina kokonaisuus, vaikka joillain olisikin näkyvämpi rooli, taikka enemmän sitä kädenjälkeä. Ja aika turhanpäiväistä spekulointiahan se on pähkäillä muihin kuoroihin siirtyneiden jäsenten suhteen bändin sittemmin tehtyä materiaalia, mutta jostain syystä sellaista huomaa välillä pienessä määrin pohtivan. Siitähän ei kumminkaan pääse eteenpäin millään, ja lähinnä homma vain jää häiritsemään mieleen arvoituksena, jota ei voi ratkaista, mutta joka kumminkin tuppaa aiheuttamaan kädenvääntöäkin aika-ajoin.

90-luku oli metallimusiikin suvantoaikaa, ainakin perinteisen sellaisen osalta. Joku saakelin grunge tuli kuin punk 70-luvulla ja jätti hetkeksi kaiken muun alleen, saaden porukat "muoteilemaan" jotkut dorkat puunhakkaajan paidat päällä. Jopa Mustaine esiintyi siinä lookissa. Kaupallistiko hän itsensä? Mutta juu, 90-luvun aikana moni bändi muutti tyyliään, ja siitä kasari-soundista luovuttiin. Oliko se sitten "taiteellinen" valinta, vaiko pakkorako? Oli miten oli, itse olen klassinen jäärä, joka ei tunnusta eteenpäin menemiseksi rahan/aikakauden muodin perässä muuntautumista. Kaiken pitäisi aina mennä puhtaasti musiikin ehdoilla, jolloin muutos syntyy omista ideoista. Tosin rahantekoon omistautuneessa musiikkibisneksessä tuollainen ei taida olla mahdollista, joten bändin täytyy "uudistautua" vallitsevan ilmapiirin puristuksessa, mikäli meinaa ihan tahkotakin. Tämän vuoksi viihdyn edelleen 80-luvulla. Mikään ei ole kovempi juttu kuin thrash-demo vanhalla c-kasetilla.

Niinpäs linkkasitkin Metal Up Your Assin, pääsi unohtumaankin jo. Mutta kertaushan on opintojen äiti, jukoliste.

No.Rääässs kirjoitti:

Noo, tollaset panosvyöt kuuluu sisä- ja takakansiin minusta. :) Kreatorin Extreme Aggression on toki ihan tyylikäs.

Ei pidä "väheksyä" Cliffin musiikillista ym. inspiroijan ja suunnannäyttäjänkin roolia joo, mutta kyllä se taas on mielestäni aika selvää väheksymistä, jos sanotaan Metallican olleen "Cliffin bändi", vaikka käytännössä kaiken musiikin sävelsivät James ja Lars (Kirkin / Daven kontribuoidessa hiuan). Eikä niitä sovituksia ja tyylejäkään Burton ole yksin tehnyt, vaan kyllä ne porukalla on väännetty, NWOBHM:n (Lars!) ym. vaikutteiden sekä ihan oman teineilyn ja kitaranhinkkailun pohjilta...

Uriah Heep -analogiassasi ontuu kai juuri se, että Hensley oli säveltäjä. Säveltäjän lähtö on aina täysin ratkaiseva bändille. Cliff ei ollut säveltäjä, vaikka lähtönsä olikin omalla tavallaan tietysti ratkaiseva...

Progethrashiahan Metallica juuri Burtonin jälkeen jatkoi, ja vei sen "huippuunsa" (Justice). Varmaan se olisi kuulostanut vähän erilaiselta, jos ja jos - mutta maitamurtavaahan se oli joka tapauksessa.

Kysymykset siitä, "mitä jos Burton ja St. Anger...", kuuluvat vähän samaan tyyppiin kuin "mitä jos Hendrix..." ja "mitä jos Syd Barrett...".

Omasta mielestäni "Metallica" on viimeinen kova studioalbumi ("metal" - not "thrash" - goin' massive...), Loadeilla on ehkä omia ansioitaan jossain omissa luokissaan (unohdetaan esittävän artistin nimi...), ja sittemmin ei paljon ole oikeastaan liikutellut yli äyräidensä levähtäneen megabändin itsensähaeskelut.

Lue lisää

Kreatorin Extreme Aggression, Pleasure to Kill, Coma of Souls ja Terrible Certainty hakkaavat Slayerin paskat mennentullen.

jhgvfhbnjm kirjoitti:

Väitätkö todella, että kaikki Metallican albumit edustavat thrashin parhaimmistoa? Metallica loi maineensa muutaman ensimmäisen levynsä voimin ja siinä Metallican tarjonta sitten olikin. Metallica onkin koko tuotantonsa huomioiden myös yliarvostettu pumppu. En kiistä Metallican ansioita thrashin saralla, mutta ne ansiot ovat pitkälti Burtonin aikaansaannosta, ja tämän on myös Hetfieldkin myöntänyt. Metallica oli Burtonin bändi, eikä suinkaan Hetfieldin, kuten yleisesti ajatellaan. Täten siis se, mistä Metallica muistetaan, loppui Burtonin lähdön myötä.

Slayer on hyvää perus-thrashia, mutta ei nyt mitenkään kirkkaasti mene Saksanmaan poikien edelle. Yliarvostettu.

Tästä lähtee:
https://www.youtube.com/watch?v=PDI2jfNiOOM
Ettekä voi väittää, että löytäisitte jostain thrashimpää levynkantta.

Tuosta päälle:
https://www.youtube.com/watch?v=wT6cktXZ5ws

Ja piste perään:
https://www.youtube.com/watch?v=7csux0WyDVg

Lue lisää

Master of Puppets on historian tylsin biisi. Tylsempi kuin Iron Maidenin Two minutes to midnight. Master of Puppetsia fanittavat lähinnä jotkut Radio Rockia kuuntelevat runkkarit, jotka ovat oppineet elämänsä ensimmäisen hevibiisin.