Joo täs nyt on viime ajat, (taas) ollu yhtä vitutusta, ahdistusta, masennusta, paskaa.. Työttömänä oon, en pysty ees töitä hakemaa ku ei kiinnosta yhtää mikää, mitään ei tee mieli tehdä. Tuntuu etten osaa nauttii elämästä ilman päihteitä, kun aina selvinpäin ahdistaa, tuntuu rinnassa pahalta, levoton olo, pakko liikkeitä, epävarmuutta, törkeitä agressioita, uni vaikeutta.
Päivä alkaa vitutuksella, kun herään ja tajuan että oon taas tajuissani, ei saatana.. Jatkuu sillä että en kykene edes sohvalla laittamaan telkkaria päälle, syön todella vähän, enkä söis ollenkaan jos en välillä muistais että ei oo tullu koko päivään syötyä. Tyttöystävää kohden tunteet kuolemaan päin, kavereita kohtaan samoin. Pelaan jalkapalloa, käyn ulkona, näen kavereita, tuntuu että kaikki hyvä tapahtuu väkipakosta. Sosiaaliset tilanteet hermostuttaa, ahdistaa.
Lapsuus ollu tietyiltä osin traumaattinen, vaikee, erittäin ongelmalline.
Tekee vaa mieli ottaa pää täytee päihteitä jatkuvasti, nyt pidemmän aikaan ollu täysin selvinpäin, jotta pääsis elämässä eteenpäin.
Mitä auttais lääkäri? määräis pameja, xanoreita, lyricoita ja muita ryynejä, jottai pysyy äpärällä turpa kiinni eikä valittais, lopettaessa taas sama edessä.
Terapeutti? Vaikee kuvitella, että tuntematon osais keskustella mun kanssa näistä vakuuttavasti, jos ei oo omakohtaista kokemusta.
Onks jollain jotai apua, helpotusta, omia kokemuksia varmasti löytyy.
Antaa asenne vammaisen kuvan musta, mut oon suht ymmärtäväine loppu peleis, lopen kyllästyny elämää vaa. Tänki kirjottamine tuntuu voitolta!
Päivä alkaa vitutuksella, kun herään ja tajuan että oon taas tajuissani, ei saatana.. Jatkuu sillä että en kykene edes sohvalla laittamaan telkkaria päälle, syön todella vähän, enkä söis ollenkaan jos en välillä muistais että ei oo tullu koko päivään syötyä. Tyttöystävää kohden tunteet kuolemaan päin, kavereita kohtaan samoin. Pelaan jalkapalloa, käyn ulkona, näen kavereita, tuntuu että kaikki hyvä tapahtuu väkipakosta. Sosiaaliset tilanteet hermostuttaa, ahdistaa.
Lapsuus ollu tietyiltä osin traumaattinen, vaikee, erittäin ongelmalline.
Tekee vaa mieli ottaa pää täytee päihteitä jatkuvasti, nyt pidemmän aikaan ollu täysin selvinpäin, jotta pääsis elämässä eteenpäin.
Mitä auttais lääkäri? määräis pameja, xanoreita, lyricoita ja muita ryynejä, jottai pysyy äpärällä turpa kiinni eikä valittais, lopettaessa taas sama edessä.
Terapeutti? Vaikee kuvitella, että tuntematon osais keskustella mun kanssa näistä vakuuttavasti, jos ei oo omakohtaista kokemusta.
Onks jollain jotai apua, helpotusta, omia kokemuksia varmasti löytyy.
Antaa asenne vammaisen kuvan musta, mut oon suht ymmärtäväine loppu peleis, lopen kyllästyny elämää vaa. Tänki kirjottamine tuntuu voitolta!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Moi,
No mitä jos kokeilisit sitä terapiaa? Sittenhän sen näkee, toimiiko vai ei. Ehkä kannattaa antaa mahdollisuus. Mene ainakin jonnekin puhumaan asioista, jos olo on noin huono. Paremmin se yleensä auttaa kuin päihteet ainakin.
Hyvä kun kirjoitit tänne. Huomasin sattumalta, että tähän ei ollut tullut vastausta, joten kirjoitin, jos vielä satut lukemaan.