Hän oli ehkä ensimmäinen ihminen jota rakastin. Jaksoin jankuttaa hänelle etten halunnut loukata, mutta loukkasin kuitenkin. Hän kielsi loukkaukset, yritti jaksaa ja lopulta ei jaksanut enää. Oltiin monessa suhteessa samanlaisia, mutta yhdessä suhteessa hyvin erilaisia. Minä etsin turvaa hänestä kun taas hän ei voinut kuvitella hakevansa turvaa toisesta ihmisestä. Sen takia hän ei voinut sitä myöskään minulle tarjota. Ei sitten enää jaksettu. Se oli kuitenkin minulle hyvin merkityksellinen suhde. Tiedän, että hänellekin. Pieni askel ihmiskunnalle, mutta suuri askel minulle. Prosessi alkoi. Kasvu ja kriisi. Se jatkuu.
http://www.youtube.com/watch?v=x32fHeDyzpM
http://www.youtube.com/watch?v=x32fHeDyzpM
Vastaukset 1
Vanhimmat
toiseen ihmiseen muokkautuu oman historian kautta. Toinen tarvitsee toisen kokeakseen itsensä turvalliseksi ja toinen on menettänyt luottamuksensa ihmisiin. Kumpikin taitaa olla epätasapainossa, sillä luottamus syntyy oman itsen sisällä. Luottamus itseensä ja elämään täytyy olla tasapainossa, ennenkuin voi luottaa toiseen ihmiseen.
Kaikki tarvitsevat läheisiä ihmisiä, mutta turvallisuuden tunne pitäisi löytyä oman itsen sisältä, sitä ei voi kukaan muu antaa. Niinkuin ei montaa muutakaan asiaa.