on olemassa oikeita ihmisiä. Joskus he tulevat vastaan oikeana hetkenä, oikeassa paikassa. Joskus niin ei käy. Merkitystä on sillä, kenet valitsee. Alkuun ei voi tunteilleen mitään, mutta viime kädessä ja lopulta, se on aina tietoinen päätös. Ilman sitä päätöstä ei tule sitoutumista.
En usko yhteen ainoaan oikeaan
uskon asia
20186
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
meneeks kuitenkin useemmin niin et tulee valittua se kakkos vaihtis kun ykköstä ei ole niin helppo saada. ihminen on luonteeltaan laiska ja jos liikaa esteitä nii tyytyy sit siihen kakoseen ihan kiva tyyliin ja ku voi siihenki ajan oloon kiintyä mitä luulee rakkaudeks.
Joo, ei. Ei ole mun juttu. En pistä ihmisiä järjestykseen. Oli niitä, jotka joskus kuului mun elmään ja niitä, jotka siihen kuuluu tällä hetkellä. Niistä, jotka kuuluu mun elämään tällä hetkellä, ykkönen on se, josta olen kiinnostunut. Siinä ei ole muita samalla kertaa. Se on minun outo käsitykseni uskollisuudesta. Sellainen olen.
Minä en usko yhteenkään oikeaan.
Minä taas vahvasti uskon siihen oikeaan, kun se tulee kohdalle ei siinä mitään itse voi tehdä, eikä valita. Rakastuminen on niin outo juttu, että ne asiat vaan tapahtuu, eikä jarrujen päälle laittaminenkaan onnistu vaikka niin haluaisi. Se on menoa missä tietoisuudella (järki) ei ole mitään sananvaltaa.
Oikeita ihmisiä oikeisiin tilanteisiin tai minun oikea ihminen, se läheisin. Kaikki tarpeellisia ja arvokkaita, jotta matka jatkuisi oikeaan suuntaan. Kipeitä kohtaamisia monesti. Jokaiseen elämään ei ehkä mahdu sitä suurta yhtä ja oikeaa. Ehkä sellaisen tapaa vasta sitten, kun kaikki on valmista.
Uskon niin. Sen tapaa kun on valmis.
valmis? mihin?onko koskaan v a l m i s?
Joo "panomies" rakastuu silloin,kun se ei saa joltain kehen ihastuu. Alkaa kelaan,että tämähän on outo tapaus,tässähän vois olla ainesta vaikka mihin.
että on olemassa vain yksi oikea, mutta sen tiedän, että se itselle sopiva kumppani on ihan he*vetin vaike löytää. Sellaisia, joihin rakastuu ja joiden kanssa voi luoda hyvän parisuhteen ja elämän ja jonka kanssa kemiat natsaa, niitä ei ole monta. Jotkut eivät tapaa sellaista koskaan, jotkut tapaavat sellaisen vain kerran elämässään ja joitain onnistaa, että menetetyn rakakuden jälkeen löytyy uusi, yhtä täydellinen. Mutta kannattaako ottaa riskiä? Kannattaako kuitata joku ihminen ja omat tunteensa kintaalla vain siksi, että ajattelee , "kylä mä vielä jonkun toisen löydän...". Koska sitähän ei koskaan voi tietää, löytääkö vai ei...
Se kun löytää jonkun, jonka seurassa tuntee ekstaasia. Siitä kannattaa pitää kiinni kuin hukkuva viimeisestä oljenkorresta.
En tiedä löytääkö sitä oikeaa etsimällä vai onko sattumalla siihen jotakin sanomista. Itse ihmettelen miksi toisilla on niin kamalan vaikea löytää itselleen sopivaa "puoliskoa" ja olen vahvasti sitä mieltä, että se ei ole kiinni tarjonnasta vaan ihmisen omasta kyvyttömyydestä, vaikeudesta sopeutua ja hyväksyä itsensä ja toinen ihminen sellaisena kuin hän on ja omista tunnevammoista, rikkinäisyydestä, estoista jne. Ihminen itse asettaa itselleen niitä esteitä ja rajoja ja on lyönyt lukkoja, joita ei haluakaan tuoda kenenkään avattavaksi.
Tuollainen ajattelu, että ei koskaan löydä enää vastaavaa tunnetta tai vastaavanlaista ihmistä kertoo vain ihmisen pelokkuudesta omia heikkouksiaan kohtaan, "kukaan ei tunne minua, kuten hän", kukaan ei ymmärrä minua, kuten hän". Tälläinen riippuvuussuhde syntyy, kun itse on heikko ja toinen vahvistaa omalla vahvuudellaan sinun heikkouttasi,,,"olen sinulle parasta", "kukaan toinen ei voi korvata minua" - hienovaraisesti toimittua manipulointia, johon riippuvaisuuteen taipuvainen helposti jää kiinni.
tosta sun kirjoituksesta mieleeni eräs tunnteköyhä ystäväni, jonka mielestä kaikki sitoutuminen on riippuvuutta ja rakastuminen on aina poikkeusetta pelkkä "pakkomielle". Hän ei itse ole koskaan löytänyt pysyvää ihmissuhdetta, vaan vaihta miehiä kuin sukkia. Toisten ihmisten inhimilliset, syvät, kestävämmät tunteet näyttäytyvät hänen mielelleen aina jotenkin sairaina ja häiriintyneinä (pakkomielle, riippuvuus jne) koska hän ei itse niihin kykene.
Miten niin rakastuminen on aina "pakkomielle"?
Kahden toisiinsa rakastuneen ihmisen rakastuminen ja avioliitto on hänen mielestään "pakkomielle", vai?
Minusta vain vaikuttaa, ettet tunne häntä ja pyrit mitätöimään sen, ettei hän tunne jotakuta/sinua kohtaan niin kuin henkilö haluaisi. Häiriintyneitäkin ihmisiä on, tiedoksi.
sit on niitä jotka kaappaa elämäänsä kenen tahansa joka jaksaa hetken kuunella tai osoittaa sympatiaa,oikeen roikkumaan jäävät tai sit kohtaa sellasen paapojan jonka elämäntehtävä on pelastaa rikkinäisiä sieluja toinen toisen jälkeen.
Musta sun oma kirjoitus on todella lapsellista huonon häviäjän 'psykologisointia' enkä yhtään ihmettele, jos ihmisiä ei kiinnosta.
Sitten takertuminen, toisen ihmisen elämän tekoseuraaminen arvuuttelun ja vainoharhaisen mustasukkaisuuden kautta - en edelleen ihmettele, että kukaan ei kiinnostu tai kukaan "ei kykene" rakastamaan sinua. Enpä tahtoisi minäkään.
häiriintyneen ihmisen tekstiä... jos sullla on paha olo, mene terapiaan. Älä tule haukkumaan ihmisiä nettiin. Raukkamaista ja sairasta.
Mä olen nähnyt (netissä ja sen ulkopuolella) monta kertaa, miten haukutaan ihmisiä, joita ei lainkaan tunneta, aivan miksi sattuu... kaikki vain siksi, että eivät satu vastaamaan toisten tunteisiin. Mustamaalataan ja juorutaan perättömiä. Se on raukkamaista ja sairasta, enkä itse toimi niin.
Sulle haluaisin vielä sanoa, että mitä muuta edellinen kirjoittaja teki, kuin tuli haukkumaan ihmisiä nettiin. Raukkamaista ja sairasta, ihmisiä joita ei selvästikään tunne. Mielestäni se on raukkamaista huonon häviäjän psykologisointia, mitään fiksumpaa ei pysty siinä näkemään.
Sinähän voit paapoa joka toista häiriintynyttä ihmistä, joka tulee haukkumaan ihmisiä nettiin. Raukkamaista sekin.
Minusta yksi raukkamaisuuden piirre on jo sekin, että ihan tarkoituksella kannustaa hullua hyökkäilemään jonkun kimpussa, joka selvästi ei sitä halua. Ja hullu tottelee. Ja hullu tottelee. Ja hullu tottelee.
Se on nähty, ettet usko yhteen oikeaan. Lipität aina sopivan tilaisuuden tullen yhdelle toista ja pian jo toiselle toista. Yrität ottaa kaikkien rakkauden. Tunteiden aitoudesta viis! Osaat kyllä ottaa, mitta mitä annat?
Rakkautta kun vakuuttelee yhdelle sun toiselle, ei enää ole lopulta väliä ketä rakastaa, kun kaikki merkitys on kadonnut. Eikä vastaanottaja enää arvosta rakkauttasi, kun sillä ei tee yhtään mitään koska olet sitä kaikille vannonut.
V AI NIIN