Kirjoituskärpänen puraisi taas kerran ja aiempi kirjahaave sai uutta tuulta purjeisiin. Aion joka tapauksessa jatkaa tätä harrastusta, mikäli oppaani suostuu edelleen jatkamaan yhteistyötä kanssani. Hän saattaa olla myös omaa mielikuvitustani, mutta hänen avullaan sain ihan uutta näkökulmaa kirjoittamiseen. Hän näkee tilanteeni ulkopuolelta eikä jää vellomaan tunteisiin, kuten minä herkästi teen. Ehkäpä se johtuu siitä, että hän on vanhahko mies ja minä nuori nainen vielä.
Aion siis kirjoittaa kommenteista huolimatta, mutta näetkö saanko joskus kirjaani painoon asti? Oppaani valaa uskoa minuun ja pysähdyttää negatiiviset ajatukseni, jos vain muistan häntä kuunnella. Ehkä hän on myös poistamassa sosiaalisia fobioitani ja tsemppaamassa minua uusiin yrityksiin. AInakin nyt tuntuu siltä. Mitä näet?
Aion siis kirjoittaa kommenteista huolimatta, mutta näetkö saanko joskus kirjaani painoon asti? Oppaani valaa uskoa minuun ja pysähdyttää negatiiviset ajatukseni, jos vain muistan häntä kuunnella. Ehkä hän on myös poistamassa sosiaalisia fobioitani ja tsemppaamassa minua uusiin yrityksiin. AInakin nyt tuntuu siltä. Mitä näet?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei
minä näen juuri tuota samaa kuin sinäkin. ja rakas oppaasi on viisas, sinä kirjoitat ajoittain automaattikirjoituksella.
koita pysyä aiheessasi ja tee kirjoituksellesi luuranko. kirjoitus on aikaavievää ja raskasta touhua, tiedän sen omasta kokemuksestani.
näen sinut puurtamassa rakkaan esikoisesi kimpussa ja se kehittyy ja lihoo terveellistä vauhtia. kun tulee synnytyksen aika sinun on otettava välimatkaa kaikkeen muuhun, lähdettävä vaikka pois kotoa muutamaksi päiväksi, kunhan vain saat paperille sen, mikä on kaikkein tärkeintä.
ota tämä työ tosissasi ja keskity siihen säännöllisesti. sitten sinä voit onnistua.
oppaasi on viisas, sanon sen uudelleen.
Oppaani näen pitkä- ja harmaahiuksisena miehenä, ehkä intiaanina, en ole varma. Hän on todellakin viisas ja laittaa minut ruotuun, kun alan turhaan herkistellä. Ei hätä ole tämän näköinen jne. kuulen ja "tunnen". Hän liittyy vahavsti maahan ja puihin. Luulen, että minua tulee auttamaan metsässä kulkeminen ja muutenkin omassa rauhassa oleilu. Sitten vaan on tartuttava kynään ja annettava sen "laulaa" ulos sanomansa. En se ole minä vajavainen ihminen, vaan joku suurempi voima, joka sitä kynää haluaa liikuttaa ja ajatukset päähäni tuottaa. Kovat lähtökohdat ovat vain pitäneet kynäni paikoillaan, mutta pitkän oman mietiskelyajan jälkeen sen on aika tehdä tehtävänsä ja antaa tuon viisaan oppaan lausua kuolemattomat sanansa. Tässä pohjoisessa karussa maassa elää sellainen kansa, joka on aina luottanut luonnonjumaliin ja syvään tietouteen jo ennenkuin uskonnot tulivat sekoittamaan monien pään. Siitä riittääkin kerrottavaa ja se pitäisi saada sanoiksi minun kokemuksien ja vanhan viisauden yhteisymmärryksellä. Otan tämän haasteen vastaan, koska en voi enää perääntyä ja koska tajuan, että tällä kertaa kyseessä ei ole vain oman egoni halu näyttää, että olen lahjakas ja pystyn kirjoittamaan. Kyseessä on enemmän ja haluan tuoda sen julki, vaikka se vaatisi sisua ja kyyneleitäkin. Katson sen tilaisuudeksi antaa vanhan viisauden puhua omalla äänellään. Se puhuu kauniisti, mutta suorasukaisesti siitä miten kovien koettelemuksien kautta olemme useimmat tähän maahan tulleet ja miten iduilla olemme vielä. Kun kasvamme täyteen mittaan, ei mikään maallinen mammona tai rahanpalvonat enää merkitse mitään. Olemme harhautuneet, mutta meissä virtaa vielä aito sammalentuoksuinen intuitio. On lupa antaa sen päästä kukkaan ja vaalia sitä, vaikka toiset sitäkin pahan pitävät.
Hei
aivan oikein, sinun tulee kuunnella opettajaasi ja antaa kynän vinkua.
olet saanut hajun, niinkuin tryffeli possu, siitä sinun on hyvä jatkaa.
toivon siunausta matkaasi, joka ei tule olemaan niitä nopeimpia ja helpoimpia.
lopussa kiitos seisoo...