kun tää juttu on nyt näköjään levinny käsiin, niin voin paljastaa muutamia asioita itsestäni. olen todellakin ollut aina "oman tieni kulkija", hieman omituinenkin. viihdyn itsekseni, eikä yksin oleminen ahdista minua. ristiriitaista on se että näytän ehkä ulospäin yltiösosiaaliselta ja ihmiset (omien sanojensa mukaan) viihtyvät seurassani. en ole koskaan pitänyt itseäni minkään näköisenä tai muutenkaan ulkoisesti kiinnostavana, päinvastoin. kuten jo joskus totesin, niin minuun on vaikea tehdä todellinen vaikutus. en ihastu enkä rakastu helposti. ja koska tällä saralla ei ole vuosiin ollut odotuksia, niin pääsi tapahtumaan hieman yllättäviä asioita.
-tunnustuksia-
totuus vainen
18802
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Mikä juttu on levinny?
Koko helahoito yhteen tyyppiin, Juttuon kuin omasta kynästäni, meitä on näköjään enemmänkin..
Aina vain tuntuu, että naiset ihastuu tyyppiin kuin tyyppiin , kunhan sillä on ne miehen vehkeet.
Itse löydän tosi harvoin miehen josta pidän ja sitten,kun löydän, siitäkään ei mitään tule menee vuosisata löytää uusi,nyt ei tosin huvita edes etsiä.. ( Eihän sitä kuitenkaan ole ja jos onkin väärä se kuitenkin on.. ! ) olen kai tullut kyyniseksikin.
Juu, ei huvita etsiä, yksin parempi. Vaikka melkein koko aikuisiän mä oon seurustellut. Mutta nyt, kun tulee vanhemmaks, tulee valikoivammaksi, ja kaikki on hankalampaa kuin muistikaan.
Tuo on niin totta, mutta valikoiva olen ollut kyllä aina.
Mutta se on vain niin kumma, että aamuisin kuitenkin kaipaa/illoista nyt puhumattakaan, et siinä vieressä ois se halittava..
Vau, oisin voinut kirjoittaa lähes samoin paitsi toi sosiaalisuus osuus. Mut hei usko pois, ymmärrän sua ja jotain tämän suuntaista ajattelinkin heti alkumetreillä. :)
okei, kuka on antanut luvan lukea mun ajatuksia ja viedä sanat suusta. Lopeta heti.
mulla on ollu aina vahva aavistus siitä, että en tule löytämään sitä oikeaa rakkautta elämääni. jos jotain pientä toivoa viriää, niin kohta tullaan ryminällä alas. kyllä minä voin tyytyä kohtalooni jos näin on. mieluummin yksinäisyys, kuin kiusaaminen ja alistaminen. sekin on nähty. silti sattuu kun haluaa sanoa jotain kivaa ja kaunista ihmiselle josta välittää, ja se kaikki käsitetään tahallaan väärin.
Milloin sä huomasit kaiken tuon keskeltä että sulta puuttuu jotakin? Väärin ei käsitetä mitään sellaista, joka sanotaan muualla kuin palstoilla. Mutta eläväkin elämä voi joskus olla ihan muuta kuin miltä ulospäin näyttää.
oletko varma, että on käsittänyt väärin tahallaan?
En minäkään ihastu helposti. Itse asiassa hyvä jos kerran vuodessa: 2009 ja 2010. Ja sitä ennen olikin sitten 15 vuoden tauko. Mä en usko löytäväni ketään, jota kohtaan tuntisin samalla tavalla kuin Häntä kohtaan. En usko, että samanlaista henkistä yhteyttä syntyy kenenkään toisen kanssa. En osaa korjata sitä. En usko, että hän haluaa korjata sitä. Yksin en voi korjata.
Kuka oot, tunnut tutulta?
Oliko tämä n--n?
oli.
Olen varmasti miljoona kertaa pyydellyt anteeksi sinulta tapahtuneita, mutta ei se niin yksinkertaista minullakaan ole ollut. Mutta Joku asia tässä ei nyt ihan käy yksiin sen kanssa mikä on todellisuutta. Siis etsit rakkautta ja olet mieluummin yksin?
pointti tässä oli se, etten ole mikään erityisen ihmissuhdetaitoinen ja rohkea ihminen niin kuin joku voisi luulla. minusta saa helposti väärän käsityksen. pintapuolisten tuttavuuksien kanssa voin heittää läppää, mutta jos tulee isompia tunteita peliin, niin kaikki muuttuu vaikeaksi. säikähdän negatiivisia reaktioita ja vetäydyn mieluummin kun satutan itseäni lisää. kun mulla on se vika, että kuvittelen muidenkin ajattelevan aina toisten tunteita. en minä tätä osaa paremmin sanoiksi pukea, sori. oon varmaan liian herkkis.
Sen lisäksi pelkään toisen loukkaamista. Pelkään että mun masennus ja suru ja ahdistus tarttuu toiseen. Ne ovat kuitenkin tunteita joita kannan mukanani välillä vähemmän ja välillä enemmän.
en olisi koskaan kehdannut/ uskaltanut tehdä niitä "tyhmyyksiä", jos en olisi sinuun silloin luottanut. tai siihen tunteeseen. Sen ensimmäisen selkkauksen jälkeenkin vielä ajattelin että kaikki selviää ja että otat yhteyttä. mutta näin ei käynyt. tämä kirjoittelu on niin turhauttavaa. jos olisit edes kysynyt "mtä kuuluu?", niin olisi saatu joku yhteys palautettua ja olisi ollut minullakin mahdollisuus vastata. en jaksa enää tätä pyöritellä. olen aivan poikki niin henkisesti kuin fyysisestikin. nuo lukukerratkin vähän hämmentävät... mikä tässä ketjussa kiinnostaa.
Milloin "me" nähtiin viimeksi? Tietysti tämä ketju kiinnostaa ihmisiä ja jos ajattelen menneitä asioita niin en yhtään ihmettele. Olitko se sinä joka kävit muistuttamassa bissepuolella että täällä vaihdettiin muutama sana? Houkuttelemassa samalla paikalle koko hyeena lauma?
Sielläkin oli silloin koko ketjullinen shittiä kuten kun lapset on tehty niin voi häippästä miesten elämästä??
No, hän edustaa minulle kaikkea sitä tällä hetkellä-.-------