väsymys on liian kova jo

Nyt on sellanen olo että voisin vaan ottaa kamat ja lähteä tosta ovesta ulos ikinä taakseni kattomatta. Meillä isompi lapsi ei jaksa muuta tehä kun kiukutella, kiroilla ja nauraa päälle. mitkään sanat ei tehoa ja olen aivan loppu ei oikee jaksa enää edes kiinnostaa, tehköö mun puolesta mitä haluaa. Rajansa kaikella myös minun mitta täyttyy joskus ja se hetki on tullu nyt!

Ulkona ei olla käytykään tänään kun juuri tuo kyseinen esikoinen ei ole onnistunut saamaan tänään vaatteita päälle. Otti kyllä vaatteet itselleen mutta ei jaksanu enää keskittyä niin paljoo että olis ne päälle asti saanu laitettua. Ulos oltiin menossa ja sanoin hyvissä ajoin että on varmasti aikaa pukea housut mutta ei puoltuntia ootin ja sanoin että housut jalkaan. ITsellä oli jo kengät jalassa ja vauva kainalossa ootin mutta ei. Huus vaan ja vinku että älä lähe ilman mua. Mieli olisi tehny vaan ottaa ja lähteä vauvan kanssa ja antaa toisen jäädä yksin kotiin kun ei kerran saa vaatteita päälle. Ja jos olisi ollu mies kotona olisin näin varmaan tehnykin, mut enhän mä voi jättää 3 vuotiasta yksin sisälle. Tosin uhkasin kyllä näin tekeväni, ei ehkä ihan järkevää sekään mut mä en keksi enää mitään muuta mitä voisin tehdä. Kun mikään ei tehoa tohon, ei se edes tunnu ymmärtävän kun jotaa selitän.

Kaupassa olisi pitäny ihan ehdottomasti käydä tänään mutta jäi käymättä kun neiti vaan kiroaa täällä ja nauraa päälle. Siitä on niin hirveen hienoa luetella niitä kirosanoja! Nyt olen laittanu sen omaan huoneeseen jossa saa mun puolesta olla tän illan, mä en jaksa kattella sitä enää hetkeäkään. Tuntuu että heti aamusta kun herää ni saa alottaa sen komentamisen ja en edes muista milloin viimeksi olisi ollu kiva aamulla herätä ja nousta ylös, siitä taitaa olla jonkuu verran aikaa! Tuntuu jo että pelkkä neidin näkeminen saa raivon nousemaan.

Enkä todellakaan halua että se olisi näin, mun oma rakas lapsi kuitenkin kyseessä ja en vois kuvitellakaan että mulla ei häntä olis mut nyt alkaa vaan olla voimat aika loppu.